MIKSI INNOSTUIN GEOKÄTKÖILYSTÄ?

Tänään saimme nauttia, paitsi kauniista, aurinkoisesta säästä, myös ihanista saaristomaisemista.

Pakkasta oli aste tai pari ja luonnossa oli ihana liikkua.

Uuden harrastukseni myötä ajoimme Vårdöhön, josta olin jo etukäteen katsonut geokätköjen sijainteja puhelimellani.

Voi näitä ihania punaisia mökkejä! Miten ihanaa on varmaan kesällä istua tuossa pihalla ja nauttia auringosta.

Tämä kaunis vanha talo oli aika lähellä yhtä kätköä. Se on kylän keskellä  ja kyläkauppa on pienen matkan päässä. 

Kätkö joka tässä lähellä on oli kyllä piilotettu aika hienosti ja kovan etsimisen jälkeen se löytyi.

Sen löytääkseen ei tarvinnut ryömiä rakennusten alle, mutta löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista.

Puhelimestahan näkee kuinka monta metriä on löytöpaikkaan ja jos otin muutaman askeleen vaikka vasemmalle, niin välimatka lisääntyi, joten palasin siihen mistä lähdin. Siitä kätköä en kuitenkaan löytänyt, eikä löytänyt J:kään, joten hiukan edestakaista kulkemista pienellä alueella tuli tehtyä ennenkuin kätkö löytyi.

Tutkittuamme vaikka mitä mahdollisia kätköpaikkoja, J löysi sen ja minä pääsin kirjaamaan löydön. Nyt minulla on kirjattuna 15 löytöä.

Mitä tällainen koppero tässä postauksessa tekee?

Se on tässä siksi, että siihenkin törmäsimme tämänpäiväisellä retkellämme.

Kylän keskustassa kaupan vieressä oli vielä jäljellä tämä muinaismuisto jollaisia ei enää juurikaan näe. Nostin luuria ja sieltä kuului äänimerkki, joka merkitsi sitä että linja on vapaa. En kuitenkaan kokeillut toimiiko puhelin, mutta uskoisin niin.

Lähettyvillä oli myös pieni mökki jonka ovesta pääsi  sisälle pikkuiseen huoneeseen, josta voi ottaa mukaansa kirjan luettavakseen, tai jättää omansa jollekin toiselle.

Läheisellä kalliolla oli toinen kätköpaikka tuulimyllyn lähettyvillä, johon iltapäivän aurinko paistoi lämpimästi ja auringossa olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta kirjattuani löydön jatkoimme toista piiloa etsimään.

Näissä maisemissa ei haittaisi vaikka ei kaikkia kätköjä löytäisikään, niin paljon kaunista katseltavaa löytyi.

Joissakin paikoissa muuten voi tämä vaatimaton pituuteni vaikuttaa löytämistä. J:llekin yhdessä paikassa oli vaikeuksia päästä tarpeeksi korkealle, mutta kun minä vähän ahterista häntä autoin, niin saihan hän sen purtilon otettua alas.

Mutta sen laittaminen takaisin korkeuksiin olikin sitten ihan oma lukunsa! 

Tässä satamassa johon seuraavaksi ajoimme,olivat kaikki rakennukset  hyvinhoidettuja ja siellä oli myös vierasvenesatama suihkuineen ym. tarpeellisine tiloineen.

Uskon että paljon uusia paikkoja tulemme näkemään geokätköilyn parissa ja se tekeekin tästä harrastuksesta mielenkiintoisen.

Jotkut kätköt ovat hankalissa paikoissa ja vaativat sekä ketteryyttä, että pitkää pinnaa että ne löytyvät, joten tämän ikäinen ei ehkä ole se paras kätköjen löytämisessä, mutta pääasia onkin raittiissa ulkoilmassa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden seuraaminen. J kyllä oli hiukan sitä mieltä, että tämä on melkein enemmän hänen harrastuksensa kuin minun, koska hänellä on taito löytää kätköt minua helpommin, eikä hän arkaile mennä hankaliinkaan paikkoihin niitä etsimään.

Ja onhan tämä meitä yhdistävä harrastus, vai onko sittenkään? Pienimuotoinen riita kun saadaan helposti aikaan siitä, mistä suunnasta etsiminen pitäisi aloittaa. Onneksi nuo pienet erimielisyydet unohtuvat samalla kun kätkö löytyy.

Näin talvella paksu vaatetus ja liukkaus tekevät tästä harrastuksesta aavistuksen verran hankalampaa, mutta eipä tarvitse pelätä punkkeja!

Sitten ihan muuta. Huomasin eilen blogeja lukiessani, että aika monella on vielä sivupalkissaan blogini vanha nimi eli Meidän mökki ja kaupunkikoti. Selkeyden vuoksi olisi hyvä jos saisit sen muutettua uuteen muotoon eli Mökki ja koti Ahvenanmaalla.

- Krisse -