torstai 16. elokuuta 2018

HELLE VAI VIILEYS, KUMPI PAREMPI?






Vielä riittää matkailijoita tänne.

Tosin ne perheet joissa on kouluikäisiä lapsia ovat jo matkanneet kotipaikkakunnilleen, mutta ulkomaisia matkailijoita näkyi runsaasti sekä Kastelholman linnan liepeillä että Bomarsundin raunioilla.

Teimme kierroksen Bomarsundissa. Sää oli lämmin, mutta pahimmat helteet ovat väistyneet, joten liian kuuma ei tullut. Uimarannalla ei uimareita näkynyt, vaikka puitteet uimiseen olivat hienot.

Tarkoituksenamme oli löytää pari geokätköäkin, mutta toinen jäi löytämättä, kun kätkön lähistöllä oli niin paljon väkeä, että katsoimme parhaaksi tulla toisella kertaa etsimään.

Usein syksyn lähestyessä tulee jotenkin haikea olo, mutta sitä tunnetta ei ainakaan vielä ole tänä vuonna tullut. Johtuneeko siitä, että kesä on ollut harvinaisen lämmin, jopa kuuma ja tuntuu pelkästään helpottavalta kun päivät ovat hiukan viilentyneet, öistä puhumattakaan. 

Olen aina luullut viihtyväni  helteisessä säässä, mutta tämä kesä sai kyllä ainakin minut toisiin ajatuksiin! 

Nyt kun sadetta vihdoinkin on saatu, on luontokin ruvennut taas vihertämään. 

Kaikki koivut eivät sittenkään taida vielä pudottaa lehtiään, kiitos sateen.


NYT NAUTITAAN LOPPUKESÄN HIENOISTA PÄIVISTÄ JA PIMENEVISTÄ ILLOISTA! 





perjantai 10. elokuuta 2018

VIIMEINEN ULKOMAANMATKA?



Terveisiä Puolasta, Gdanskista!

Lensimme kätevästi Turusta ja lentoaika oli vain tunti ja kymmenen minuuttia. Sää perillä oli melko samanlainen kuin kotona, eli helteinen. 




Perillä olimme kolme yötä ja siinä ajassa ehdimme kierrellä kaupunkia ja teimme myös päivän reissun lähellä olevaan Sopotin kaupunkiin. Sinne matkustimme laivalla ja takaisin tulimme junalla.

Molemmissa kaupungeissa huomiomme kiinnitti siisteys. Missään ei näkynyt roskia ja roskakoreja tyhjennettiin ahkerasti.

Matkailijoita oli tosi paljon, onhan elokuu Keski-Euroopassa suosittu lomakuukausi.   



Tämän ikäisenä matkaillessa on hotelli tärkeässä roolissa. Tällä kertaa majapaikaksemme olimme valinneet Hotelli SADOVAn, joka osoittautuikin nappivalinnaksi.

Hotelli oli tyylikkäästi sisustettu, rauhallinen ja keskeisellä paikalla, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä ihan ydinkeskustasta.

Me olimme valinneet ihan tavallisen huoneen (kuva yläpuolella), ja sen varustelu oli kaikin puolin riittävä. Mitään enempää ei olisi kaivattu. Ainoastaan minä, joka haluan nukkua leveästi, olisin ehkä halunnut hiukan leveämmän sängyn, mutta hyvin nukutti tässäkin.

Kun ilmastointi viilensi huoneen, niin unta ei tarvinnut iltaisin odotella.  




Aamiainen oli monipuolinen, mutta se ei sisältynyt huoneen hintaan, kuten ei monessa muussakaan paikallisessa hotellissa.

Maksoimme kuitenkin hyvillä mielin aamiaisen erikseen ja sen voimalla jaksoi pitkälle iltapäivään. 





Hotellin sisustus muistutti mielestäni paljon Viking Linen Grace-laivan sisustusta, jota olen aina ihaillut ja niinpä huokailin tätäkin yksityiskohtaa, nimittäin huoneemme kokolattiamattoa.

 



Maailmanpyörä taitaa nykyään löytyä jokaisesta hiukankin suuremmasta kaupungista, niin myös Gdanskista.
 



Sattuipa niinkin että yhdessä risteyksessä oli jostain syystä syntynyt mahdoton ruuhka ja autoja tuli joka suunnasta. Emme jääneet katselemaan miten tuo suma lopulta purkautui. Kukaan ei kuitenkaan soitellut torvea, vaan kaikki tuntuivat ottavan tilanteen rauhallisesti! 




Yksi kauneimpia näkymiä Gdanskissa olivat nämä talon seinät kauniine kukkalaatikoineen.


Viimeisenä yönä koimme jännitystäkin, kun keskellä yötä rupesi huoneessa olevasta kovaäänisestä kuulumaan tosi voimakkaalla äänellä puolankielistä puhetta. Mitään emme siitä tietenkään ymmärtäneet, mutta kun kohta selvitettiin sama asia englanniksi, niin ymmärsimme että kyseessä oli jonkinlainen vaaratilanne ja hotellivieraita kehotettiin pysymään rauhallisesti huoneissa, tai jos halusi, niin alas receptioniin voisi myös mennä.

Pakko oli kurkistaa käytävään, jos siellä näkyisi juoksevia ihmisiä tai vastaavaa, mutta käytävä oli ihan tyhjä. Jäimme mekin sitten huoneeseen.

Mitään uutta kuulutusta ei yön aikana enää kuulunut. Hiukan vaikeaa oli saada unen päästä kiinni, mutta onnistui se lopulta.

Aamulla saimme tietää, että kyseessä oli aiheeton palohälytys. Ehkä olisi hotellin taholta voitu ilmoittaa aiheettomuudesta,niin ei olisi tarvinnut olla epävarma mikä oli kyseessä.

Mutta, kaiken kaikkiaan tämä taisi olla ihan paras hotelli jossa olemme matkoillamme yöpyneet. Voin suositella lämpimästi.

Samoin Gdanskia matkakohteena. Me olemme nyt käyneet siellä kaksi kertaa. Olemme nähneet vain pienen osan tuosta kaupungista.

Mutta nyt kuitenkin alkaa tuntumaan siltä, että taitaa ulkomaanmatkailu riittää. Kotimaassa olisi vaikka kuinka paljon nähtävää, joten seuraava matka tulee luultavasti olemaan kotimaanmatka. 




Postauksen kuvat: omia, kännykkäkameralla otettuja.
Hotellikuvat TÄÄLTÄ



MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!



keskiviikko 1. elokuuta 2018

ON ILMOJA PIDELLYT



Täällä ollaan pitkästä aikaa!
Kahden viikon tauko postauksissa ei ole kuulunut tapoihini. Ei ole oikein ollut inspiraatiota kirjoittamiseen ja tämä viikosta toiseen jatkunut kuumuuskin taitaa olla osasyyllinen jaksamattomuuteen.

Tehtiin sellainen 2500 km:n pituinen ajoreissu pohjoiseen vuokratulla pakettiautolla, joka mennessä oli tyhjä, mutta tullessa enemmän kuin täynnä. Eikä kaikki tarpeellinen edes mahtunut tuohon autoon.

Tavaraa jäi vielä täysi peräkärryllinen ylikin ja sen joutui tytär ajamaan koko pitkä matkan.

Ensin olin hermoillut sitä, miten kaikki saadaan mahtumaan tuohon pakettiautoon ja eihän siihen sitten mahtunutkaan se mitä piti. Sitten hermoilin sitä, miten tytär selviää peräkärryn kanssa pitkän ajomatkan, kun hän ei aiemmin ole sellaista vetänyt. Ja vielä kun lopuksi piti tuo lasti ajaa laivalle, niin olin jo valmis saamaan vatsahaavan. 




Kaikki onneksi menikin hyvin ja tavarat saatiin ripeässä tahdissa kannettua sisälle asuntoon. Ei tullut sadetta, vaikka matkalla satoi paikoitellen rankastikin.

Sitten saattoikin jo huokaista ja edessä oli tietenkin muuttolaatikoiden purku ja tavaroiden paikoilleen asettelu. Onneksi sen voi tehdä omaan tahtiin.

Kantohommissa tuli tietenkin nälkä ja haettiin kaupasta valmispizzaa. Terassilla nautittuna maistui sekin oikein hyvältä. Ampiaisetkin (vai mehiläiset?) tuntuivat olevan nälkäisiä, kun koko ajan pyörivät ruokilijoiden ympärillä, onnistuen pistämäänkin yhtä meistä. Kärpäslätkällä oli pakko ottaa muutama herhiläinen hengiltä, kun väkisin meinasivat käydä kimppuumme.




Nyt on jo aikaa istuskella varjossa ja siunailla tätä jatkuvaa kuumuutta. Onneksi viikonlopuksi on jo luvattu viilenevää.

Ovia ja ikkunoita on pidettävä auki jotta edes hiukan ristivetoa saadaan. Sisällä on sellaiset 30 astetta lämmintä. 

Monilla paikkakunnilla ollaan helisemässä rankkasateiden kanssa, mutta meillä ei ole vettä tullut edes sitä vertaa että sademittarissa olisi vettä näkyvissä.

Koivut pudottelevat ruskeita lehtiään ja maa on ruskeana kuin syksyllä konsanaan.





JOKO RIITTÄISIVÄT HELTEET, VAI NAUTITKO NIISTÄ YHÄ? 





torstai 19. heinäkuuta 2018

TÄNÄÄN KÄVIMME TÄÄLLÄ






Kauniit päivät seuraavat toisiaan ja lähdimme piknikille Lemströmin kanavalle.

Kanava on valmistunut vuonna 1882 ja se on 350 metriä pitkä ja 16 metriä leveä.

Valitsimme piknikpaikaksemme kanavan varjoisemmalla puolella olevan rannan, sillä auringosta alkaa jo saada tarpeekseen. Rannalla kävi pieni tuulikin, joten oli aivan ihanteellinen lämpötila.

Harvoin täällä Ahvenanmaalla toivoo tuulta, päinvastoin, mutta näillä helteillä se on paikallaan.

Kanavan yli johtavan sillan alta mahtuu korkeintaan runsaan kolmen metrin korkuinen alus. Sitä korkeammat joutuvat odottamaan sillan avaamista.

Silta avataan tasatunnein ja pidetään auki noin kymmenen minuuttia. Paljon oli veneilijöitä liikkeellä ja niiden kulkua olikin mukava seurata.


MITÄ SINUN TÄMÄN PÄIVÄN OHJELMAASI KUULUU?




  

maanantai 16. heinäkuuta 2018

ISOÄIDIN KURKUT ELI HÖLSKYTYSKURKUT



Kasvihuoneessa kypsyy kurkkuja hurjaan tahtiin. Ollaan syöty jo vaikka kuinka paljon noita omia kurkkuja ja tänään oli valmiita taas niin monta, että jotain niistä piti valmistaa. Hyviähän nuo ovat ihan sellaisenaankin, mutta eihän niitä miten paljon tahansa jaksa syödä. 

Mieleen tuli isoäidin kurkut, eli hölskytyskurkut. Tässä muodossa meistä varmaan lähes jokainen on lapsuudessaan kurkkuja syönyt.




Kurkut viipaloidaan ohuiksi siivuiksi ja tässä hommassa mielestäni juustohöylä on kätevä.

Yleiskoneella siivuttaminen tietysti myös kävisi, mutta juustohöylätekniikka oli ihan riittävä näin mökkiolosuhteissa, ja muutenkin, koska näin säästyy enemmiltä tiskaamisilta. 

Kaikkia aineksia löytyi kotoa ja tilliäkin omalta kasvimaalta.



Nyt ovat kurkut purkissa ja laitoin ne jääkaappiin maustumaan. Päivällisellä näitä sitten nautiskellaan.


Tässä vielä resepti isoäidin kurkkuihin:

resepti TÄÄLTÄ


2 kurkkua (n. 500g/kpl)
0,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1,5 dl vettä
0,5 dl (väkiviina)etikkaa
tilliä silputtuna

1. Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Sekoita sokeri ja suola keskenään, samoin vesi ja etikka.

2. Lado kurkkuviipaleet kannelliseen astiaan, ripottele suola-sokeriseosta sekä tilliä kurkkukerrosten väliin.

3. Kaada päälle etikkaliemi, sulje kansi ja ravistele voimakkaasti.

Anna maustua viileässä ennen tarjoilua. 




HELTEISTÄ PÄIVÄÄ!




keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

TEKEMISTÄ TEINEISTÄ PIKKULAPSIIN


Mitä hauskaa tekemistä keksisi 12-ja 15-vuotiaille, ettei aika menisi ihan puhelimen tuijotteluun?

Kaksi lapsenlapsistamme on meillä parhaillaan ja ohjelmassa on jo ollut ainakin uimista, kalastusta, patikoimista ja minigolfia. Vaikka saarellamme tapahtuu paljon kaikenlaista kesällä, on tarjonta kuitenkin rajoitetumpaa kuin suuremmilla paikkakunnilla.

Teini-ikäiset eivät enää innostu samanlaisesta tekemisestä kuin pienemmät ja vuosien aikana on nähty niin Kastelholman linna kuin Bomarsundin rauniotkin sekä muut tavanomaiset nähtävyydet Ahvenanmaalla.

Eilen suunnistimmikin Eckeröhön ja siellä olevaan SMART PARK-elämyspuistoon, jossa tekemistä riittää ihan kaikenikäisille, niin lapsille kuin nuorisolle. 






Pienille lapsille oli karuselleja, hiekkalaatikkoja ja muuta mukavaa.

Löytyipä meidän teineillekin sopivaa juttua. Segway oli tosi mieleinen ja hetken harjoittelun jälkeen se sujui kuin vanhoilta tekijöiltä.

Myös  akkukayttöiset laivat olivat kivoja ajettavia ja niissä ehkä olisivat pojat viihtyneet kauemminkin, mutta rupesi tulemaan jonoa vuoroaan odottavista, joten piti ajaa laituriin ja päästää seuraavat seilaamaan.

Sää oli tosi helteinen ja nälkäkin tuli kaiken kiertelyn jälkeen, joten menimme Smart Parkin ravintolaan syömään. Melko pitkään saimme odottaa ruoka-annoksiamme, mutta ruoka oli tosi maittavaa.

Halpaa lystiä ei tällaisessa paikassa käynti ole. Meiltä kolmelta maksoi perhelippu 58€. Kysyin tytöiltä jotka lippuja myivät, että eikö tällainen täti joka ei missään laitteessa aio käydä, pääsisi ilmaiseksi, mutta ei kuulemma.

Tänään kun käväisin Smart Parkin nettisivulla ja katsoin hinnastoa, huomasin että siellä oli erikseen hinta isovanhemmalle. Se hinta oli 10€ ja käyntimme olisi tullut halvemmaksi jos olisin huomannut pyytää tuota isovanhempi-hintaa.

Oisivat tytöt voineet tuota hintaa tarjotakin, kun tuskin luulivat minua poikien äidiksi, vai luulivatko? 

Joka tapauksessa kiva päivä!


MITEN MENI SINUN PÄIVÄSI?  

lauantai 7. heinäkuuta 2018

OLETKO TYYTYVÄINEN PASSIKUVAASI?



Nykyisin kun passin saa vain viideksi vuodeksi, tuntuu että jatkuvasti saa olla uutta hankkimassa. Passikuvan ottaminen on aina yhtä piinaava kokemus ja kun tuloksena on joka kerta kuva johon ei parhaalla tahdollakaan voi olla tyytyväinen, niin valokuvaamoon asteleminen ei ole kovin mieluisaa.

Olethan kuullut vitsejä siitä että jos muistutat passikuvaasi, niin olisi vähintäänkin oltava huolissaan.

Joka kerta kun passiaan joutuu näyttämään, niin odottaa virkailijan vähintään purskahtavan nauruun, jos ei sitten itkuun.

Onneksi meillä päin sentään saa pitää silmälasit päässä kuvaa otettaessa.Muualla asuva ystäväni nimittäin joutuu kuvattaessa riisumaan lasit nenältään  ja silloinhan ei silmälasien käyttäjä näytä ollenkaan itseltään.

Mutta ihmetykseni oli suuri tällä kertaa kun passikuva oli otettu. Kuva taisi olla paras kuva mitä minusta koskaan on otettu!

  



Saattaa kuulostaa omahyväiseltä, mutta tähän passikuvaan olen kerrassaan tyytyväinen. En tiedä onko kuvaaja retusoinut kuvaa, vai mitä taikoja hän on tehnyt kun on saanut tuollaisen kuvan aikaan.
 
Ehkä osatekijänä oli se, että tykkäsin heti kuvaushetken rennosta meiningistä. Ensin otettiin muutama vakavampi kuva ja sitten kuvaaja sanoi että   saa vaikka hiukan hymyillä. Mitä! Eikö passikuvassa tarvitsekaan näyttää haudanvakavalta?

Kaikki muukin passin hankinnassa sujui jouheasti. Täällä ei tarvitse tilata mitään aikoja poliisilaitokselta, vaan marssin vaan sisälle kuvien kanssa, otettiin sormenjäljet ja kahdeksan päivän päästä tuli puhelimeen viesti että passi on noudettavissa. Joutuisaa ja helppoa!

Nyt kelpaa odotella elokuista matkaa kun passiasia on kunnossa.



MUKAVAA PÄIVÄÄ!


torstai 5. heinäkuuta 2018

PIONIUNIKKO JA SILKKIUNIKKO









Nyt kukkivat unikot ja pioniunikot taas!

Viime vuonna kylvin näitä siemenistä ja nämä tämänvuotiset ovat niiden jälkeläisiä. Jännä nähdä mitä kaikkia värejä sieltä putkahtaa. Nyt ne kukkivat ainakin jo valkoisilla, vaaleanpunaisilla ja tumman liloilla kukilla.

Otin osan siemenkodista talteen viime syksynä ja keväällä heittelin ne kukkapenkkiin.

Kylvin osan keittiöpuutarhan laatikkoon ja nuppuja näkyy sielläkin, mutta kukintaa saa vielä muutaman päivän odottaa.

Silkkiunikko on kaunis loistavan punainen kukka, joka ei tuulesta ja sateestakaan pillastu, vaan terälehdet pysyvät kukassa tuulisellakin tontilla, kuten meidän. Laventeli on myös talvehtinut hyvin kukkapenkissä ja kukkii parhaillaan.


Muutaman kukan poimin sisälle maljakkoonkin, mutta kauneimmillaan ne kyllä ovat ulkona kukkapenkissä. Tai mikä vielä parempaa, jos olisi kokonainen niitty täynnä näitä ihania unikkoja.

Ovatko nämä unikot sinulle tuttuja, vai suositko jotain muita siemenestä kylväytyviä kukkia?



OIKEIN KESÄISTÄ HEINÄKUUN JATKOA SINULLE!



 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

NÄIN TEEN AINA, NÄIN TEEN JOSKUS, NÄIN EN TEE KOSKAAN



Välillä tein haastepostauksen. Postauksen aihe on

AINA - JOSKUS - EN KOSKAAN


Törmäsin tähän haasteeseen Anun MEIDÄN ELÄMÄÄ-blogissa. Haasteessa nimetään viisi asiaa jotka tekee aina, viisi asiaa joita tekee joskus ja viisi asiaa joita ei tee koskaan.

Tämä aihe osoittautuikin aika visaiseksi, mutta miettimisen jälkeen omat 5+5+5 näyttävät tällaisilta:
  


AINA

* Laulan tai hyräilen aina. Tämän kohdan allekirjoittavat kaikki jotka minut tuntevat. Ja jos en laula tai ainakin hyräile, niin päässäni soi, soi, soi melodioita jotka vain odottavat ulospääsyä. 

* Luen aina jotain ennen nukahtamista. Ei ole mitään merkitystä sillä kuinka myöhään menen nukkumaan; aina on luettava ainakin pari riviä ennenkuin uni tulee.

* Aina täydenkuun aikaan nukun huonosti. Ei auta vaikka olisi kuinka paksut verhot ikkunan peittona, aina täysikuu onnistuu herättämään minut keskellä yötä. Tämä on kai sitä kuuhulluutta!





* Murehdin aina etukäteen vaikka mitä. Ihme etten vatsahaavaa vielä ole itselleni kehittänyt. Ei niin pientä asiaa etten siitä saisi suurta stressaamisen aihetta.

* Isoja päätöksiä en mieti sen kummemmin, vaan ne teen aina nopeasti. Isoilla päätöksillä tarkoitan nyt vaikka asunnon vaihtoa tai toiselle paikkakunnalle muuttoa. Ei ole vaan yhtä kertaa tapahtunut, että asuntonäytössä ollaan samantien lyöty kaupat lukkoon. Turhat miettimiset eivät kuulu sen paremmin minun kuin J:n luonteeseen. Niin, siis turhat miettimiset, mutta minun luonteeseen kyllä turha murehtiminen pikkuasioissa.  


JOSKUS
* Joskus, tai useinkin, haaveilen siitä että kotipaikastamme pääsisi suoraan autolla ajamaan satojen kilometrien päähän ilman puuduttavaa laivamatkaa. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin. Mikä ihana, vapauttava tunne kun astuu autoon ja painelee menemään, ihan vaikka ilman päämäärääkin!
Sitten kun siltä tuntuu pysähdytään ja hetken päästä taas jatketaan matkaa.

* Joskus toivoisin olevani ahkerampi ja taitavampi, enkä niin mukavuudenhaluinen. Erityisesti täällä Ahvenanmaalla olen ihmetellyt ihmisten ahkeruutta ja sitä että aina heillä tuntuu olevan jokin työ meneillään. Milloin leivotaan pakastin täyteen, siivotaan koti perusteellisesti tai huolehditaan vanhasta isovanhemmasta joka mahdollisesti asuu samassa taloudessa tai ainakin samassa pihapiirissä. Minusta ei olisi sellaiseen.




* Joskus haaveilen joulun viettämisestä ihan eri tavalla kuin yleensä. Miltä tuntuisi viettää joulun pyhät matkustaen junalla halki lumisten maisemien, tai hotellijoulu? Ainakaan ei tarvitsisi pähkäillä jouluruokien valmistamisen kanssa. Mutta tuntuisiko tuollainen joulu "oikealta" joululta? Ehkä ei. Enkä myöskään haluaisi joulua viettää etelän lämmössä.



* Joskus aloitan "kuntokuurin" johon suunnittelen liikkumisen lisäämistä, terveellisemmin ja vähemmin syömistä ym., mutta nuo kuurit loppuvat aina lyhyeen.

* Joskus mietin, miten elämä on paljolti sattumien summa: että on sattunut syntymään "kunnolliseen" perheeseen, että tapasi aikoinaan sen oikean joka halusi samoja asioita kuin mitä itse halusi....... 



EN KOSKAAN
* En koskaan lähtisi yksin matkalle. Haluan jakaa matkakokemukset ja elämykset jonkun toisen kanssa ja onhan turvallisempaakin jos on joku toinen seurana. Toki silloin on tärkeää että molemmilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet ettei tarvitse riidellä minne mennään ja mitä tehdään.

* En koskaan ole saanut eteeni niin erikoista ruoka-annosta että se olisi jäänyt syömättä.  Minusta on mukava maistella erikoisiakin herkkuja ja matkojen parasta antia on se kun saa tutustua vieraiden kulttuurien ruokiin.

* En koskaan ole haaveillut ulkomaille muuttamisesta. Päinvastoin, aina on yhtä ihanaa palata kotimaahan matkan jälkeen. Ulkomaille muuttaminen edellyttäisi melkein aina myös uuden kielen opettelun ja sellaiseen ei minusta enää olisi.



* En koskaan pystyisi järjestämään isoja kutsuja joissa ruokavastuu olisi minulla. Näen jo viikkoja painajaisia siitä kun minun pitää "loihtia" tarjottavaa naisystävilleni. Näin siitäkin huolimatta että he kaikki ovat hyviä ystäviäni ja mitä ihanimpia ihmisiä ja tuttuja jo vuosikymmenten takaa.

Kun katson tv:stä kokkiohjelmia, niin huokaisen joka kerta helpotuksesta ettei minun tarvitse olla kokkien sijasta kuumassa ravintolakeittiössä valmistamassa minuuttiaikataulussa ruokaa nälkäisille asiakkaille.

* En koskaan ole toivonut että olisin tehnyt toisenlaisia valintoja elämässäni. 



Tällaisia aina - joskus - en koskaan - juttuja kuuluu minun elämääni. 

kuvat: kukkakuva ja purjelaivakuva omiani, muut täältä




OIKEIN IHANAA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE! 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

ILTA-AURINGOSSA



Mökkimme edustalla ilta-auringossa uiskentelevat joutsenet olivat upea näky.



Yhteensä niitä oli kuusitoista kappaletta, mutta ne olivat sen verran kaukana toisistaan etten millään saanut kaikkia samaan kuvaan.

Jäin miettimään missä niiden poikaset olivat.




 

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

MIHIN HÄVISI PERSILJA?



Tänä vuonna olen ollut paljon maltillisempi viljelyssäni kuin viime vuonna. Viime vuonna kylvin sekä kukkia että vihanneksia ja esikasvatin ne ennen kasvihuoneeseen/maahan istuttamista.

Koska minun kasvihuoneessani ei ole lämmitystä, niin keväällä kun yöt voivat vielä olla hyvinkin kylmiä, ei taimia voi jättää kasvariin yöksi ja viime vuonna kannoin niitä mökistä kasvihuoneeseen ja päinvastoin ihan väsyksiin asti.



Tänä vuonna muutimme mökille paljon myöhemmin kuin aikaisempina vuosina, joten jätin suosiolla kaikenlaisen esikasvatuksen väliin. Tomaatin-ja kurkuntaimet ostin valmiina, kuten viime vuonnakin ja nyt ne ovat jo venähtäneet aika pitkiksi ja suuriksi.

Kurkku joka meillä kasvaa on nimeltään "Sakura" ja sen hedelmät ovat n. 15-17 cm pitkiä, tumman vihreitä. Sen luvataan antavan enemmän satoa kuin tavallisen kasvihuonekurkun. Kaksi pikku kurkkua poiminkin jo tänään ja paljon näyttää olevan tulossa.

Kurkun kanssa samassa ruukussa kasvaa basilikaa.

Nuo valkoiset astiat joissa kurkut kasvavat ovat ehkä 40 litran vetoisia, muovisia. Mietin ensin pitäisikö niihin tehdä reiät, mutta päätin kokeilla miten onnistuu ilman reikiä. Pohjalle laitoin ensin lecakuulia, sen päälle suodatinkankaan ja sitten multaa ja taimet.

Hyvin on reijättömyys toiminut ainakin tähän saakka eikä multa kuivu ihan hetkessä. Kokeilen aina mullan kosteutta ennen kuin kastelen etteivät vaan pääse mätänemään. 



Toisen kurkun juurella kasvaa viinilehtisalaatti ja siitäkin on jo saatu ainekset useampaan salaattiin.

Myös oregano viihtyy samassa astiassa.




Yllätyin suuresti kun alkukesästä kukkamaasta rupesi nousemaan tällaisia vihreitä kukkasen alkuja.

 Mitä ihmettä?

Viime vuonna minulla oli kasvamassa kääpiösamettikukkaa joka kasvoi tuuheina mättäinä ja ihastuin siihen ikihyviksi.Tänä vuonna en sitä kuitenkaan kylvänyt, mutta niin vaan saan tänäkin vuonna noita ihania kukkia, sillä niitä putkahteli useammastakin paikasta.

Siirtelin ne yhteen paikkaan, eivätkä ne siirtelystäkään pahaa tykänneet. Nyt jo muutamassa taimessa on nuppu. Saa nähdä saadaanko yhtä runsas ja kaunis kukinta kuin viime vuonna.




Viiruhelpi josta tykkään aina vaan on nyt ruukussa ja voi tosi hyvin. Sehän tykkää auringosta ja onkin nyt auringonpaisteessa koko päivän. Syksyn tullen istutan sen maahan ja otan taas keväällä ylös ruukkuun kasvamaan. Syy miksi siirtelen sitä tuolla tavalla on se, että se on niin kova leviämään etten halua sitä kukkapenkkiin.

Mietin kuitenkin että voisiko sen leviämisen estää jos kuopan pohjalle ja reunoille laittaa suodatinkankaan ja vaikka lisäksi vielä sanomalehtiä? 

Jos sinulla on kokemusta viiruhelpin leviämisen estämisestä niin haluaisin mielelläni kuulla miten olet toiminut.




Nurmikkomme on huonossa kunnossa ja yritämme sitä paikkailla aina sieltä täältä, mutta huonoin tuloksin.

Tähän kohtaan laitoimme uutta multaa ja kylvimme siemeniä mielestämme riittävän paljon ja tasaisesti, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin hyvä. Niissä kohdin joihin ruohoa on kasvanut, se on vahvaa ja vihreää, mutta väleissä on ihan paljaita paikkoja. Ei kai auta muu kuin syksymmällä kylvää taas noihin paljaisiin paikkoihin. Kasteltu tätä paikkaa ainakin on riittävästi, joten kuivuudesta ei voi olla kyse.

Muuten nurmikkomme on enimmäkseen ruskea, niinkuin vähän kaikkialla tänä vuonna kun vettä ei ole saatu muutama ropsausta enempää. Viimevuotiset nurmikon "paikkaukset" näyttävät ihan elottomilta. Saa nähdä muuttavatko mahdolliset sateet pihaa edes hiukan vihreämmäksi.




Hyötypuutarhassa ainakin vihertää. Salaattia ollaan jo saatu omasta maasta ja tilliä. Mutta mihin hävisi viime vuonna kasvatettu persilja? Olen ymmärtänyt että persilja on monivuotinen, mutta ei ainakaan meidän laatikossa persiljaa ole tänä vuonna näkynyt. Mystistä! 



Viime vuonna laatikkoon istutettu raparperi  on tänä vuonna antanut satoa jo oikein hyvin ja lisää on tulossa.

Sademittari meni rikki viime vuonna, mutta eipä ole sateitakaan tullut. Mittarin "pidike" on kuitenkin jäljellä.

J tykkää herneistä yli kaiken ja niitä onkin kolmessa laatikossa. Tukia niille on rakennettu kanaverkosta ja kepeistä. Herneet kukkivat jo!
  



On aika luksusta kun voi itse viljelemiään vihanneksia käydä hakemassa ruokapöytään. Toki viljelemisessä on  työtä ja se sitoo jonkin verran, kun kasveja on kasteltava ja hoidettava säännöllisesti, joten pidemmille matkoille ei kesällä ole asiaa ellei kastelijaa löydy lähipiiristä.

Mutta on niin palkitsevaa kun onnistuu kasvatuksessa. 


NÄISSÄ TUNNELMISSA TOIVOTAN KAIKILLE HYVÄÄ JUHANNUSTA JO TÄNÄÄN!