Millaiselta toivon elämäni näyttävän 10 vuoden päästä?
Tässä iässä tällasia asioita pohtii vieläkin enemmän kuin nuorena, ehkä.
Mikäänhän ei ole itsestään selvää, eikä loppumatonta ja sen asian tajuaa usein vasta myöhemmällä iällä.
Nuorena aikaa ja elämää tuntuu olevan loputtomiin, eikä tällaisia asioita tule pohtineeksi samalla tavalla kuin sitten myöhemmin.
Ajatuksia siitä millaiselta haluaisin elämäni näyttävän kymmenen vuoden päästä tulee tässä postauksessa.
 |
Kymmenen vuoden päästä olen ollut jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä. Enää ei ole pitkään aikaan tarvinnut pohdiskella sitä, menisikö tekemään jonkun työvuoron jos soittavat.
Sitä ei tosin tarvitse enää nytkään miettiä kun olen ilmoittanut etten enää halua takaisin työelämään.
Siitä on jo reilu vuosi kun viimeisen työvuoroni tein enkä ole katunut päätöstäni lopettaa.
Unissani olen kuitenkin käynyt yrittämässä työntekoa useaankin otteeseen. Viimeksi tämä tapahtui toissayönä. Unessa olin lupautunut töihin. Töistä ei kuitenkaan tullut mitään, kun puolet työvuorosta meni siihen, että kuljin kellarikäytäviä pukuhuonetta etsien. Kävelin samoja käytäviä pitkin tuntikausia löytämättä oikeaan pukuhuoneeseen.
|
 |
Toivon että kymmenen vuoden päästä meitä on vielä kaksi tätä kotia asuttamassa, terveinä ja toimintakykyisinä.
Terveyden menettämisen pelko tulee yhä suuremmaksi kun ikää karttuu. Kömpelyys, krempat ja muut iän mukanaan tuomat harmit lisääntyvät.
Kunhan mieli pysyy toiveikkaana ja positiivisena, niin on helpompi kohdata se mitä vastaan tulee.
|
 |
Kymmenen vuoden päästä nuorimmatkin lapsenlapsemme ovat jo teini-ikäisiä.
Ihanaa olisi jos heille jäisi yhtä hienoja muistoja lapsuudestaan ja isovanhemmistaan kuin mitä minulla on omistani.
|
 |
Toivon että kymmenen vuoden päästä voimme edelleenkin viettää suuren osan kesästä mökillämme ja jaksamme hoitaa sitä niin että se pysyy kunnossa. Jos emme jaksa, niin ihanaa olisi jos mökin kohtalo pystyttäisiin ratkaisemaan kaikille perheenjäsenille mieluisalla tavalla.
|
 |
Kymmenen vuoden päästäkin olisi hienoa, jos pystyisimme tekemään matkoja, etenkin Suomessa, mutta myös muualla Euroopassa.
Rantalomat ja pitkiä lentomatkoja vaativat matkat eivät enää tänä päivänäkään kiinnosta, joten uskon ettei kymmenen vuodenkaan päästä kauaksi haluta matkustaa. Tosin matka New Yorkiin kiehtoisi jostain syystä. Haluaisin nähdä ne pilvenpiirtäjät ja elää hetken suurkaupungin sykkeessä.
|
 |
Kaiken kaikkiaan toivon elämän kymmenen vuoden päästä näyttävän suurelta osin samanlaiselta kuin mitä se nyt näyttää. Jos näin kävisi niin se olisi suurta onnea!
Olisi kiva kuulla mitä sinä odotat seuraavilta kymmeneltä vuodelta.
OIKEIN HIENOA TALVIPÄIVÄÄ SINULLE!
t. Krisse
(Postauksen kaikki kuvat TÄÄLTÄ)
|
Hieno postaus, tämän voisi vaikka napata mukaan :)
VastaaPoista- Mukavaa lauantaita!
Kiitos ja nappaa ihmeessä. Tulen sitten lukemaan!
PoistaPaljon samaa ajattelen eläämästä 10 vuoden päästä minäkin. Toivon, että olemme molemmat vielä elinvoimaisia ja jaksamme nauttia elämästä loppuun asti. Toivon, että olen perinyt isäni elämänmietteistä edes pienen osa. Hän on päättänyt, että elää 100 vuotiaaksi....viimeeksi tänään laski, että huhtikuussa on sitten enää 12 vuotta, että on päämäärässään....ja vaikka askel on lyhentynyt ja selkä kumarassa, eteenpäin on mieli.
VastaaPoistaOllaan luultavasti aika samaa ikäluokkaa joten toiveet ja odotuksetkin täsmäävät pääpiirteittäin.
PoistaReippaita vuosia isällesi!
Täähän kuulostaa ihan haasteelta! Ja hauskalta sellaiselta. Pitääpäs katsoa, jos huomenna osallistuisin :)
VastaaPoistaTosi on, ettei monikaan aattele näitä juttuja tältä kantilta. Tarvitaan joko riittävästi elämänkokemusta, taikka esim. kuoleman kohtaamisia.
Paljon terveyttä ja iloa tulevaisuuteen(kin) ❤️
Voihan tämän ottaakin haasteena vaikka en ketään haastanutkaan. Osallistu!
PoistaElämänkokemusta eli pitää olla tarpeeksi vanha ajatellakseen tällaisia asioita.
Rohkeaa keskustelua itsesi kanssa!
VastaaPoistaVälillä on hyvä selvittää ajatuksiaan.
PoistaMoni asia kuulosti kuin itseni kirjoittamalta!
VastaaPoistaOvat sellaisia ihan saavutettavissa olevia unelmia, ei mitään taivaita hipovia.
PoistaJostain eksyin blogiisi. Oli niin hassu tunne, kun mainitsemasi asiat olivat niin tuttuja! Ja Ahvenanmaa on minullekin tuttu paikka, kun olen harrastanut purjehdusta 20 vuotta purjehtien joka vuosi Ahvenanmaalle. Nyt vene on myyty ja mökkeilty sen sijaan.
PoistaTuo on hyvä kun blogien kautta eksyy toiseen blogiin ja sieltä taas toiseen ....
PoistaMukavia mökkeilyjä sinulle!
Samoja toiveita olisi minullakin. Minulla on tosin vielä 11 vuotta työelämää jäljellä. Olen ihan satavarma, että mielialalla on iso vaikutus moneen asiaan. Sen kun saisi pidettyä korkealla, moni asia olisi helpompaa.
VastaaPoistaTsemppiä sinulle työelämään. Mieliala vaikuttaa niin moneen asiaan.
PoistaHyviä ajatuksia minusta sinulla on ja täysin realistista, että juuri näin tulee tapahtumaan! Kun saa tehdä omia mieluisia juttujaan, siinä pysyy mieli ja kroppa parhaiten kunnossa ja unelmat toteutuu :)
VastaaPoistaIhan kauhean korkealentoisia unelmia ei enää tässä iässä ole, kun tuntuu että kaikki mikä on elämässä ollut haaveissa on aika hyvin jo toteutunut ja mikäs sen parempi!
PoistaOikein kiva postaus! Itselläni on työelämää jäljellä 8 vuotta, en oikeasti tiedä miten jaksan.Tykkään työstäni, mutta toipuminen työpäivästä vie aikaa yhä enemmän vuosi vuodelta. Nappaan mukaani tämän ja kirjoittelen jossain vaiheessa😊💕Mukavaa alkavaa viikkoa💕
VastaaPoistaKiitos Kristiina. Vielä on sinulla jaksamista. Minä tein niin, että viimeiset pari vuotta olin osa-aikaeläkkeellä ja silloin tein töitä vain joka toinen viikko ja olin eläkkeellä joka toinen viikko. Se sopi minulle hyvin. En tiedä onko tätä mahdollisuutta enää olemassa, kun kaikkia systeemejä huononnetaan jatkuvasti.
PoistaKiva jos teet tämän postauksen. Tulen sitten lukemaan <3
Tämä oli jotenkin kaikinpuolin ihan hirmu kaunis postaus. Niin ajatukset kuin kuvatkin.
VastaaPoistaTulevaisuutta ei meistä kukaan voi ennustaa, mutta jotenkin mua lohduttaa ihan hirveästi se, että nykyään tapaa niin pirteitä 80- ja 90-vuotiaita, joiden perässä ei meinaa aina edes pysyä :). Että ei se 60 tai 70 tai edes 80 ole vielä ikä eikä mikään, kun saa tehdä sellaisia asioita, jotka tuo hyvää mieltä ja pitää mielen virkeänä.
Tämä oli oikeasti kiva lukea <3
Kiitos kauniista sanoistasi Annukka.
PoistaTulevaisuudesta ei tiedä ja hyvä onkin. Oma ikäni tuntuu jo nyt siinä mielessä paljolta, kun äitini menehtyi vain 59-vuotiaana eli olen jo nyt kuusi vuotta vanhempi. Asia ei tietenkään ole noin yksioikoinen, mutta elämän rajallisuus tulee silloin tällöin mieleen, vaikka tällä hetkellä kaikki näyttääkin hyvältä. Mieheni käy keilaamassa ja siellä oli jokin aika sitten juotu erään keilaajan 95-vuotiskahveja! Eli "vierivä kivi ei sammaloidu" vai miten se meni :)
Oletkin siinä vaiheessa että uuden ammatin opiskelu ja siihen valmistuminen ovat edessä ja varmaan mietit tulevaa työtäsi ja miten siinä viihdyt. Noista hengissä olemisista onneksi emme tiedä emmekä sitä kuka täältä ensiksi lähtee. Eläkkeellekin pääset aikanaan, joskin ehkä hiukan vanhempana kuin me tämän päivän eläkeläiset olemme päässeet.
VastaaPoistaKiitos ja oikein hienoja opiskeluaikoja sinulle ja mukavaa alkavaa kevättä!
Samoja asioita paljolti toivon ja sen, että saadaan nyt ensin elää niin kauan, että saadaan lapset aikuisiksi. Sitten jos vielä hieman yhdessä olo aikaa ja terveyttä ja täällä kiinnostaisi vuoret. Norja, Kanada ja Islantiin myös mielisin ja oih Uusi Seelanti.
VastaaPoistaToivon, että pääsette Nykiin, että haave toteutuisi. Siellä todellakin on kuin elokuvissa ja on ihmeellistä yhtäkkiä kulkea Nykin kaduilla. <3
Vuoret ovat minunkin mielestäni ihania ja kaikkiin noihin mainitsemiisi maihin voisin minäkin matkustaa. Islanti houkuttaa erityisesti.
PoistaSaa nähdä, ties vaikka vielä tuonne Nykiin pääsisin!
Kivoja juttuja! Kyllähän se terveys on niin tärkeä asia. Minäkin haluaisin matkustella, siellä Ahvenanmaallakin pitäisi käydä. Ihan on aukko sivityksessä. 10 vuoden päästä lapsilla voisi jo olla ehkä jonkinlaisia perheitä alullaan, saas nähdä. Toivottavasti saan nähdä.
VastaaPoistaTerveys on kyllä kullanarvoinen asia. Minä kävin ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla luokkaretkellä. Enpä silloin osannut arvata että tänne joskus asetutaan. Lasten aikuistumisen seuraaminen on mielenkiintoista ja ihanaa!
Poista