7 NAISTA, 40 RUUSUA JA 1 ESIKKO

Olen jo aikaisemmin kertonut että meitä on seitsemän naista jotka olemme jo kymmenien vuosien ajan kokoontuneet vuorotellen toistemme koteihin iltaa istumaan.

  

Keitä me olemme?

Olemme kaikki suomenkielisiä ja kieli taisikin olla se asia joka meidät toisiimme tutustutti. Ja meidän kaikkien lapset ovat käyneet samaa kyläkoulua.

Nyt ovat lapsemme jo aikuisia, mutta meidän ystävyytemme vaan jatkuu ja syvenee.

Alkujaan kokoontumisien tarkoitus oli olla ompeluseura, mutta nykyään keskitymme pääasiassa seurusteluun ja herkutteluun.

Nyt oli minun vuoroni toimia emäntänä.

Viikko sitten kokoonnuimme meillä. Kuten aina kun vieraita on meille tulossa, hermoilin tarjottavien kanssa. En ole mikään kätevä emäntä joka loihtii hienoja päivällisiä tuosta vaan, joten päänvaivaa tuotti löytää sellaiset tarjottavat jotka soveltuisivat jokaiselle.

Kaikki oli kuitenkin lopulta valmista kun oveni takana seisoi kuusi naista.

Olemme sopineet ettei emännälle viedä mitään, vaan tullaan ilman tuomisia.

Koska kyseessä oli ensimmäinen tapaamisemme uudessa kodissamme, oli yhdellä jos toisellakin tulijalla kuitenkin kukkapaketti kainalossaan.

Olin itse ostanut ruusukimpun ruokapöydän koristeeksi ja nyt oli yhtäkkiä ruusuja nelisenkymmentä kappaletta! Ruusujen lisäksi sain kevään kukan, esikon. Olisi voinut luulla että meillä täytettiin pyöreitä vuosia.

Sain vielä tupaantuliaislahjaksi lyhdyn, joka tulee tuikkimaan terassillamme, kunhan sinne ensin saamme hankittua kalusteita.

Entäs se ruokailu?

Ruokailuun olin varautunut siten, että tarjolla oli itse savustettua lohta (kiitos J), grillattua broileria (suoraan kaupan grillistä) iso kulhollinen salaattia, patonkia ja sämpylöitä, sekä uunissa valmistettuja, muffinivuoassa paistettuja perunapaistoksia.

Jälkkärinä oli kahvi ja gluteeniton suklaakakku jonka reseptin voit katsoa aiemmasta postauksestani TÄÄLTÄ.

Miten ilta sujui?

Ilta sujui mitä parhaimmin ja ruoka ja juoma tuntuivat maistuvan kaikille. Reseptejä vaihdettiin ja juttua riitti kuten aina.

  

Jos kiinnostuit tuosta valmistamastani helposta ja herkullisesta perunapaistoksesta, niin tässä resepti:



Perunat muffinivuoassa


4-6 annosta

3 tl voita

2 tl parmesanjuustoa

1 tl valkosipulijauhetta tai murskattua valkosipulia

1 tl timjamia

suolaa

mustapippuria

n. 1,5kg perunoita

1. Lämmitä uuni 190 asteeseen. Voitele muffinivuoka (12-reikäinen tähän annokseen)

2. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi.

3. Kaada perunat isoon kattilaan tai kulhoon.

4. Lisää päälle voisula, parmesanjuusto, timjami, valkosipuli, suola ja pippuri. SEKOITA!

5. Jaa seos muffinivuokaan. Voit sirotella päälle vielä parmesania.

6. Laita vuoka uuniin ja paista kunnes se on saanut kullanruskean värin, n. 1tunti.

7. Anna jäähtyä muutamia minuutteja ennen tarjoilua. 

Kiitos ystävät ihanasta illasta!

JOTAIN RAJAA SENTÄÄN.......

Joku raja hajamielisyydellä ja hosumisellakin pitäisi olla!

Sukat tulivat valmiiksi, mutta ihmeekseni huomasin vasta nyt että eihän niistä tullutkaan samanlaiset.

Varressa on käytetty kirjavaa lankaa, joten sen kuuluukin olla tällainen kuin on, mutta tuo kärki.

Ensimmäistä sukkaa kutoessani pelkäsin ettei tuo vaaleampi sininen lanka riitä molempiin sukkiin ja siksi kudoin kärjen tummemmalla sinisellä.

Kun sitten kudoin toista sukkaa, niin mittailin vaan senttejä mittanauhalla, enkä ollenkaan muistanut tuota kärkeä. Hämmästykseni ja harmitukseni olikin suuri, kun huomasin asian.

Nyt pähkäilen voisiko tuon jättää tuollaiseksi. Jos olisi itselle tulevat sukat kyseessä niin jättäisin näin, mutta kun toiselle teen, niin pitänee purkaa ja tehdä uusi kärki!

MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE! OLET KAI KÄYNYT ÄÄNESTÄMÄSSÄ? 

MAISTUUKO GLUTEENITON KAKKU MILTÄÄN?

Oletko aina ajatellut että gluteenittomat leivonnaiset eivät maistu miltään ja ovat muutenkin hiukan olemattomia?

Jos olet, niin nyt viimeistään on aika hylätä nuo ajatukset ja leipoa tämä kerrassaan suussasulava, gluteeniton suklaakakku, joka maistuu ihan kaikille, myös meille joilla keliakiaa ei ole.

Meillä oli eilen naisten kutsut ja olin valmistanut tätä kakkua . Kakku sai varauksettoman suosion.

Jos innostuit kokeilemaan, niin tässä resepti:

TUMMA SUKLAAKAKKU

Kakku on parhaimmillaan kylmänä, joten valmista se mielellään edellisenä päivänä ja säilytä jääkaapissa.

ainekset:  

      250g tummaa suklaata (väh. 70%)

      150g voita

      5 kananmunaa

      hyppysellinen suolaa

      1 tl vaniljajauhetta

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Vuoraa vuoka (20-22cm läpimitaltaan) leivinpaperilla.

Paloittele suklaa ja leikkaa voi kuutioiksi. Kaada ne kulhoon. Kiehauta kattilassa tilkka vettä ja aseta kulho kattilan päälle. Sekoittele voi/suklaaseosta kunnes se on sulanut tasaiseksi. Anna jäähtyä hiukan.

Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset, joihin suola on sekoitettu, vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja vaniljajauhe toisessa kulhossa.

Sekoittele suklaa/voiseos keltuaisten kanssa ja kääntele sitten varovasti joukkoon valkuaiset.  Sekoittele tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa n. 15 min. Kakku saa olla hiukan tahmea, mutta ei juokseva.

Tarjoa kakku kylmänä marjojen ja kermavaahdon kanssa.

Kakkuun saa vaihtelua maustamalla se vaniljajauheen sijasta esim. appelsiininkuorella tai lakritsijauheella. 

Kakku vaikutta pienehköltä, mutta se on niin täyttävää, että tästä riittää n. 10-16 hengelle.

Leivoin myös gluteenittomia sämpylöitä, joiden reseptin sain Marrulta Risuja ja Ruusuja-blogista.
Hyviä olivat nekin ja otinkin reseptin talteen vastaisuuden varalle.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

NYT KERRON MITÄ EILEN TEIN

Hienoja talvipäiviä on saatu viime aikoina. Eilen käytiin kaupungissa geokätköjä etsimässä ja kolme löydettiin.

Kävimme taas sellaisessa paikassa jossa emme ole aikaisemmin käyneetkään, vaikka se ihan kaupungin keskustan tuntumassa onkin.

Tämä kätköpaikka oli nimetty "House of the raising sun" ja ihan oikea nimi sille olikin annettu, koska täältä saa nähdä upeasti auringon nousevan. Karttaan paikka on merkitty nimellä Algrundet.

Tuolla upealla niemellä oli pikkuruinen uimaranta ja tosi siisti wc:kin, joka oli näin talvellakin käytössä.

Päätettiin tulla tänne kesällä piknikille, jos  muistetaan. Kesällä tahtoo aika mennä mökillä eikä sieltä haluta lähteä kaupunkiin.

 

Vesirajassa oli hienoja jääpuikkoja. 

Onkohan nämä joutsenen jälkiä? Ensin ajattelin että joku luistelija on käynyt paikalla, mutta aika varpaillaan olisi saanut kulkea jos tällainen jälki jää.

Tunnistatko jäljet? Jos, niin kerro meille muillekin.

 

Kaislikko loisti kullanvärisenä auringon paisteessa. Meren jää ei tässä kohtaa vielä kestä ihmistä. Ja nyt on luvattu lauhtuvaa, joten vielä saadaan oikeita talvijäitä odottaa.

Ranta näytti tosi hienolta ja hienohiekkaiselta ja oli varustuksiltaankin ihan ok, mutta joku on tainnut olla tyytymätön, tai sitten surullinen.

 

Uimarin eväät unohtuneet penkille. 

Vielä yhdessä paikassa käytiin löytämässä kätkö. Tänne ei ollut tietä, vain polku ja aika jyrkkä mäki. Täälläkään emme olleet aikaisemmin käyneet.

Tämä uusien paikkojen löytäminen onkin parasta tässä harrastuksessa.

Aurinko oli sen verran matalalla että ylettyi paistamaan vain tuulimyllyn yläosaan.

 

Takaisin ihan keskustassa.

Pidätkö graffiteista?

Minä pidän, jos ne on taidolla ja huolella tehtyjä.

Tähän oli tullut uusi graffiti, eikä se ainakaan tätä laatikkomaista rakennusta rumenna, varsinkaan kun ei ole mikään epämääräinen töherrys.

Kolme kätköä löydettiin ja saatiin iso annos raitista talvi-ilmaa. Ja hyvä mieli.

Ahvenanmaalla on parisataa geokätköä ja minä (me) olen niistä nyt löytänyt vajaat kolmekymmentä, joten monia saan vielä etsiä.

Tähän aikaan vuodesta saa etsiä rauhassa, mutta kunhan kesä koittaa, niin on kätköillä ruuhkaa.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!

T. Krisse

10 VUODEN PÄÄSTÄ

Millaiselta toivon elämäni näyttävän 10 vuoden päästä?

Tässä iässä tällasia asioita pohtii vieläkin enemmän kuin nuorena, ehkä.

Mikäänhän ei ole itsestään selvää, eikä loppumatonta ja sen asian tajuaa usein vasta myöhemmällä iällä.

Nuorena aikaa ja elämää tuntuu olevan loputtomiin, eikä tällaisia asioita tule pohtineeksi samalla tavalla kuin sitten myöhemmin.

Ajatuksia siitä millaiselta haluaisin elämäni näyttävän kymmenen vuoden päästä tulee tässä postauksessa.

Kymmenen vuoden päästä olen ollut jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä. Enää ei ole pitkään aikaan tarvinnut pohdiskella sitä, menisikö tekemään jonkun työvuoron jos soittavat.

Sitä ei tosin tarvitse enää nytkään miettiä kun olen ilmoittanut etten enää halua takaisin työelämään.

Siitä on jo reilu vuosi kun viimeisen työvuoroni tein enkä ole katunut päätöstäni lopettaa.

Unissani olen kuitenkin käynyt yrittämässä työntekoa useaankin otteeseen. Viimeksi tämä tapahtui toissayönä. Unessa olin lupautunut töihin. Töistä ei kuitenkaan tullut mitään, kun puolet työvuorosta meni siihen, että kuljin kellarikäytäviä pukuhuonetta etsien. Kävelin samoja käytäviä pitkin tuntikausia löytämättä oikeaan pukuhuoneeseen. 

Toivon että kymmenen vuoden päästä meitä on vielä kaksi tätä kotia asuttamassa, terveinä ja toimintakykyisinä.

Terveyden menettämisen pelko tulee yhä suuremmaksi kun ikää karttuu. Kömpelyys, krempat ja muut iän mukanaan tuomat harmit lisääntyvät.

Kunhan mieli pysyy toiveikkaana ja positiivisena, niin on helpompi kohdata se mitä vastaan tulee.

 

Kymmenen vuoden päästä nuorimmatkin lapsenlapsemme ovat jo teini-ikäisiä.

Ihanaa olisi jos heille jäisi yhtä hienoja muistoja lapsuudestaan ja isovanhemmistaan kuin mitä minulla on omistani.

 

Toivon että kymmenen vuoden päästä voimme edelleenkin viettää suuren osan kesästä mökillämme ja jaksamme hoitaa sitä niin että se pysyy kunnossa. Jos emme jaksa, niin ihanaa olisi jos mökin kohtalo pystyttäisiin ratkaisemaan kaikille perheenjäsenille mieluisalla tavalla. 

Kymmenen vuoden päästäkin  olisi hienoa, jos pystyisimme tekemään matkoja, etenkin Suomessa, mutta myös muualla Euroopassa.

Rantalomat ja pitkiä lentomatkoja vaativat matkat eivät enää tänä päivänäkään kiinnosta, joten uskon ettei kymmenen vuodenkaan päästä kauaksi haluta matkustaa. Tosin matka New Yorkiin kiehtoisi jostain syystä. Haluaisin nähdä ne pilvenpiirtäjät ja elää hetken suurkaupungin sykkeessä.

Kaiken kaikkiaan toivon elämän kymmenen vuoden päästä näyttävän suurelta osin samanlaiselta kuin mitä se nyt näyttää. Jos näin kävisi niin se olisi suurta onnea! 

Olisi kiva kuulla mitä sinä odotat seuraavilta kymmeneltä vuodelta.

OIKEIN HIENOA TALVIPÄIVÄÄ SINULLE!

t. Krisse

(Postauksen kaikki kuvat TÄÄLTÄ)

MEIDÄN KYLPYHUONE

Hyvää tuulista päivää!

Lupasin jossain vaiheessa laittaa enemmän kuvia meidän uudesta kodista  ja tässä postauksessa näytän muutamia kuvia meidän kylpyhuoneesta.

Suuren suuri kylppärimme ei ole, mutta siihen mahtuu kaikki olennainen. Kaappeja on mukava määrä ja niihin mahtuvat kaikki hygieniatarvikkeet ja pyykinpesussa käytettävät aineet, sekä vielä melkoinen määrä wc-paperirulliakin.

Suurentava meikkipeili otettiin mukaan vanhasta kodista, sillä ilman sellaista ei tässä iässä enää näe mitään. Voisi mennä ripsivärit poskelle ilman sitä.

Pyykkikorille on luonteva paikka tässä pesualtaan vieressä.

Muutamia ihmetyksen aiheita meillä on ollut tässä upouudessa kodissa. Nimittäin keittiön kuivauskaapin puuttumisen lisäksi puuttui yksi aivan ehdottoman tärkeä juttu kylpyhuoneesta, nimittäin bide-suihku. Sellaista ei oltu ollenkaan katsottu tarpeelliseksi. Otin asian puheeksi rakennuttajan kanssa ja ihmettelin ettei modernissa asunnossa tällaista suihkua ole.

Mietimme jo J:n kanssa miten toteuttaisimme itse suihkun asennuksen. Mutta yllätys, yllätys. Parin päivän kuluttua oveemme koputettiin ja sisään tuli iloinen mies joka sanoi että hän tulisi asentamaan meille suihkun. Kannatti puhua suihkun puuttumisesta. Nyt saimme sen ilman lisämaksua ja asennettuna.

Pesukone ja kuivausrumpu kuuluivat asuntomme varusteisiin ja koska entisessa kodissamme ollut pesukone tuli meille tarpeettomaksi, huokasimme helpotuksesta kun uusi omistaja halusi mielellään pitää sen.

Ja, miksi huokasimme? Siksi kun pesukone oli pienen vessan nurkassa ahtaassa välissä ja sen siirtäminen paikaltaan olisi vaatinut wc-pöntön siirtoa.

 

Yksi asuntomme parhaista puolista on ehdottomasti oma sauna. Saunomme useamman kerran viikossa ja tätä olemme todella kaivanneet.

Kesäisin pääsemme vaikka päivittäin saunomaan mökillä, mutta entisessä kaupunkiasunnossamme taloyhtiön sauna lämmitettiin vain kerran viikossa eikä se betonilattioineen ja kirkkaine valoineen ollut kovin tunnelmallinen ja viihtyisä. Joten talvisin saunakäynnit jäivät aika vähiin.

Nyt meilä on todella kiva sauna, jonne on ilo mennä vaikka kuinka usein.

 

Saunassa on myös ikkuna, joka tosin ei ole avattava, mutta antaa valoa ja avaruuden tuntua lauteilla istuessa. Joskus käy mielessä, että miten hyvin ulkoa näkee tänne sisälle.  Ikkuna on kuitenkin sen verran korkealla, ettei ulkoa näy kuin meidän päät kun lauteilla istumme (niin ainakin luulen).

Kuivausrumpu meillä on, mutta läheskään kaikkea pyykkiä en halua siinä kuivattaa. Niiden kuivattaminen on ratkaistu siten, että saunan kahden seinän väliin kiinnitettiin puurimat.

Niihin mahtuu kuivumaan vaatepuille ripustettavat vaatteet, tai sitten voi esim lakanat heittää noiden puutankojen yli roikkumaan.

 

Lämmitettävällä rättipatterilla voi myös kuivattaa pyykkejä. Laitamme siihen lämmön ainoastaan silloin kun kuivatamme siinä jotain, sillä kylpyhuoneen lämmitys tapahtuu, kuten koko asunnonkin, lattialämmityksellä, mikä onkin tosi mukava lämmitysmuoto. Pattereita ei ole ollenkaan ja joka huoneen lämpötilan voi säätää erikseen. Lämmitys hoituu kaukolämmöllä. 

Heti saunan oven vieressä on suihkutila, jossa on lasiovet, jotka voi kääntää seinää vasten jos haluaa esim. pyykkikoneen täyttöä varten enemmän tilaa. 

Hankimme puupenkin suihkun viereen ja siinä on hyvä vilvoitella löylyttelyn lomassa.

Pyyhe-ja wc-rullakoukut hankimme itse. Ne on kiinnitetty seinään kaksipuolisella teipillä ja hyvin ovat pysyneet.

Onkin hyvä että ovat teippikiinnitteiset, koska yhtä koukkua olemme jo siirtäneet parempaan paikkaan ja nyt ei jäänyt mitään reikiä tai muita jälkiä. Tovin sai J taistella että koukku teippeineen irtosi, joten vahvasti tuntuvat olevan kiinni.

Vielä on kylppärissämme wc-pytty ja roskis joista en kuvaa ottanut.

Seinissä on mattapintaiset vaaleahkot harmaat laatat ja lattiassa tummemman harmaat.

Kylppärimme on osoittautunut hyvin toimivaksi ja siivoaminenkin käy näppärästi kuin kaikki pinnat ovat uusia ja helppoja pitää puhtaana.

Toisella kertaa sitten enemmän kotimme muista tiloista.

- Krisse -

 

TARVITAANKO ASTIANKUIVAUSKAAPPIA?

Pärjääkö, vai eikö pärjää?

Nimittäin ilman astiankuivauskaappia.Tuo mainio keksintöhän on suomalainen, eikä moisia kaappeja paljon muualla tunnetakaan kuin täällä meillä.

Muuton myötä tuo pohdinta tuli ajankohtaiseksi meille. Asunto johon muutimme oli vastavalmistunut, mutta olimme ostamassa asuntoa vasta siinä vaiheessa kun kaikki oli jo valmista, eikä meillä näin ollen ollut mahdollisuutta päättää itse millainen tulevasta kodistamme tulisi.

Tullessamme ensikäynnille myytävänä olevaan asuntoon melkein ensimmäinen asia joka kiinnitti huomioni oli se, että astiankuivauskaappi puuttui.

Tiskipöytä oli sijoitettu niin, että tiskatessa voi halutessaan samalla ihailla ikkunasta avautuvaa maisemaa, ja se miellytti kyllä silmää. Onhan paljon mukavampaa nähdä tiskialtaan ääressä puuhaillessaan ulkoilmaa kuin kaapin ovi.

Mutta mihin laittaa kuivumaan kaikki ne astiat joita ei koneessa pestä?

Mielikuvissani tiskipöytä ja itse asiassa osa keittiön tasoistakin täyttyi pyyheliinojen päällä kuivuvista padoista ja pannuista.

Ei tuntunut hyvältä.

Mutta kaikki muu asunnossa tuntui heti omalta ja hyvältä ja tiskikaapin puuttuminen jäi taka-alalle.

Kun asunnon ostopäätös oli tehty, niin melkeinpä ensimmäisiä sisustukseen ja kodin toimivuuteen liittyviä asioita oli pähkäileminen sen asian kanssa miten tuo astioiden kuivatus järjestettäisiin.

Mietittiin erilaisia kuivatustelineitä, niitähän on puisia, metallisia muovipäällysteisiä, muovisia ja vaikka millaisia, mutta mikään ei tuntunut sellaiselta että sen olisi halunnut tiskipöydälle laittaa tilaa viemään kaikelta muulta tarpeelliselta.

Lähdettiin sitten Ikeaan inspiraatioita saamaan, eikä turhaan mentykään. Ruotsalaisillakaan ei monessakaan kodissa noita kuivauskaappeja ole ja niinpä Ikeasta löytyikin useampia malleja kuivatustelineitä.

Pari kivan näköistä löydettiin heti keittiöosastolta, mutta ne vaikuttivat kovin suurilta.

Kun melkein jo olimme  valinneet yhden noista suurista, löytyi kulman takaa vielä tämä malli jonka sitten valitsimme. Se oli sopivan siro ja siinä oli alla irrotettava levy siltä varalta että se laitettaisiin esim. puiselle työtasolle johon ei haluta veden valuvan.

Teline on nimeltään FINTORP. Hintakin oli tosi edullinen ja se tuntuu vankalta ja kestävältä. Sen voi halutessaan kiinnittää vaikka seinälle, mutta meillä se on tiskipöydällä.

Huomasin että teline on kooltaan juuri sellainen, että sen voi asettaa reunojensa varaan toiseen tiskialtaaseen. Poistin irrotettavan levyn ritilän alta ja nyt saa kuivuvista astioista valuva vesi mennä suoraan alla olevaan tiskialtaaseen. Ja jos joskus tarvitsemme molemmat tiskialtaat tiskaamiseen, niin nostamme kuivatustelineen altaan viereen. Siistiä!

Aamupalatiskit mahtuvat hyvin kuivumaan, eivätkä näy häiritsevästi avokeittiössä.

Melko tyhjänä tuo teline meillä suurimman osan ajasta on kun kahden hengen taloudessa eletään. 

Toinen hiukan päänvaivaa aiheuttanut asia keittiössämme oli mausteiden säilytyspaikka.

Mitään hyllykköä maustepurkeille ei ollut ja laitoinkin mausteet ensin kulmakaappiin. Mutta se paikka osoittautui huonoksi, kun hylly oli sen verran ylhäällä, että oli vaikea nähdä mikä purkki milloinkin oli kyseessä.

Mietittiin yhden keittiökaapistolaatikon varaamista mausteille, mutta se tuntui hiukan tuhlaukselta, kun laatikoille oli muutenkin käyttöä ja tarvetta.

 

Sitten keksin että hylly joka meillä vanhassa kodissa oli keittiön seinällä, ei vielä ollut löytänyt sopivaa paikkaa täällä uudessa paikassa.

Ehdotin J:lle sen laittamista ylä-ja alakaappien välitilaan, mutta hän suhtautui tapansa mukaan hiukan epäilevästi ehdotukseeni. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että kun tarpeeksi hyvin osaan vakuutella idean toimivuutta, niin se toteutetaan.

Ja niinhän siinä kävi. Nyt ovat maustepurkit sopivasti näköetäisyydellä keittiön seinällä. Hyvä ettei viety tuota hyllyä kierrätykseen niin kuin ensin meinattiin.

Kohta ollaan kolme kuukautta asuttu uudessa kodissamme ja arvaa mitä: kertaakaan en ole kuivauskaappia kaivannut. Ja tässä on eletty jo joulunkin aika, jolloin tuppaa tiskiä kertymään rutkasti normaaliin verrattuna.

Onko sinulla kokemusta kuivauskaapittomasta keittiöstä?

OIKEIN IHANAA NUUTINPÄIVÄÄ KAIKILLE! 

KYLLÄ SE SIELTÄ PIKKUHILJAA...

Ei vienyt myrsky mukanaan talviunessa uinuvaa kasvihuonetta. Aina sitä hiukan pelkää että niin kävisi, niin tuulille alttiilla paikalla kasvihuoneemme kun on.

Aika synkeältä se näyttää näin talvella. Mitään valoja tai muita koristuksia ei sinne talveksi ole viritetty, mökillä kun emme pahemmin talvisin ole.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että lavakauluksissa on vielä jäljellä jättikokoisia retiisejä, jotka jäivät syksyllä poimimatta, eivätkä ne ole jäniksillekään kelvanneet, vaikka jätin varta vasten aitauksen oven auki jotta pääsisivät sinne syömään. 

Lunta ei ole kuin nimeksi, enkä oikeastaan enää sen tulosta välittäisikään. Sama juttu oli viime vuonna, ettei lunta meinannut ollenkaan tulla, mutta sitten kun kevät jo oli pitkällä niin yhtäkkiä mökkipiha näytti tältä. Silloin ei oikein naurattanut, mutta onneksi lumi suli kuitenkin nopsasti.

Vanha soutuveneemme vaatii kevään tullen hiukan putsausta, mutta varmaan kelpaa taas tulevana kesänäkin J:n "verkkojenheittoveneeksi".

Meri on vielä aivan avoin ja vesi ja tuuli ovat pakkasessa tehneet taideteoksiaan rantakivikkoon.

 Viime keväänä muodostui valtavia jää/lumiröykkiöitä rantaan, vaikka meri oli avoinna melkein koko talven. Saa nähdä toistuuko ilmiö tänä vuonna.

Aurinko lämmitti ihanasti vajan seinustalla. Vielä ei kuitenkaan ihan tullut ikävä mökille ja kevääseen, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa tulee!

TOIVOTTAVASTI SINUN PÄIVÄSI ON SUJUNUT MUKAVASTI!