UUSI TUTTAVUUS

Nyt ne ovat vihdoin auenneet!

Keväällä kylvämäni siemenet itivät hitaasti ja hetken näytti jo siltä ettei niistä tulekaan mitään.

Pikkuhiljaa maasta alkoi kuitenkin tulla näkyviin vihreää. Hitaasti mutta varmasti.

Pioneista olen aina tykännyt, mutta en vielä ole saanut aikaiseksi niitä istuttaa omalle pihalle.

Niinpä kiinnostuin heti kun luin Kati Jukaraisen blogista, pioniunikosta, jota hän sanoi kylvävänsä täyttämään kukkapenkin tyhjiä paikkoja.

Minulla oli kukkapenkeissä aika paljon tyhjiä kohtia, joten tämä kuulosti aivan mahtavalta idealta.
Saisin samalla kertaa ihailemiani pioneja, tai pionin näköisiä unikkoja , sekä tyhjät paikat kukkamaasta peitettyä.

Ostin pari pussia siemeniä ja kylvin ne maahan. Mielessäni näin jo sen ihanan näkymän joka silmiini myöhemmin kesällä näkyisi: suuria, täyteläisiä vaaleanpunaisia unikon näköisiä pioneja.
Alku vaikutti hiukan huonolta, kun muutama taimi noin kymmenen senttiseksi kasvettuaan nuukahti ja kuoli. Pelkäsin jo ettei kukista tulekaan mitään, mutta suurin osa kasvoi kuitenkin pituutta ja nuppuja alkoi tulla näkyviin.

Kun kukkia rupesi aukeamaan oli hämmästykseni suuri kun vaaleanpunaisten sijasta esiin tuli vaikka minkä värisiä: valkoista, liilaa ja sitä vaaleanpunaistakin.

Ja värien lisäksi oli kukkien muodoillakin eroja. Toiset olivat yksinkertaisia, jotka helposti tuulessa pudottivat terälehtensä ja toiset taas niitä kerrottuja, pionia muistuttavia joita tiesin odottaakin.

On ne kauniita! Tämä muistuttaa pelargoniaakin. Näitähän voisi olla vaikka yksi kukkapenkki täynnä. On jännä seurata nuppujen aukeamista kun ei tiedä minkälainen kukka sieltä puhkeaa.

Kun kukka on kuihtunut niin jäljelle jää kaunis siemenkota.

Siemenpussin pohjalla on vielä jäljellä siemeniä ja taidankin kylvää ne syksyllä kukkamaahan niin ensi kesäksi toivottavasti saan enemmän näitä kaunottaria puutarhaani. 

Näiden ihanien uusien tuttavuuksien kuvilla toivotan


HYVÄÄ NAISTENVIIKKOA KAIKILLE NIMIPÄIVÄSANKAREILLE!