KEVÄISISSÄ TUNNELMISSA MÖKILLÄ

Kauniit päivät jatkuvat. Eilen pakkasimme laukkumme ja ajelimme mökille. Olimme päättäneet yöpyä siellä kun oli luvattu hienoa säätäkin. Taivas hohti kauniin sinisenä.

 

Pihahommiin ei vielä pääse vähään aikaan, sillä sen verran lunta vielä on. Olin viimeksi täällä käydessämme jättänyt kasvilavojen ympärillä olevan aidan portin auki sillä tarkoituksella että jos jäniksiä tai kauriita eksyy paikalle niin voivat popsia suihinsa sen mitä lavoihin on meiltä jäänyt jäljelle. Siellä oli nimittäin mammuttikokoisia retiisejä, joita ei tullut nostettua silloin kun ne olivat parhaimmillaan. Persiljaa oli myös jäänyt maahan kun sitä tuli niin suuri sato ettei pakastaakaan enempää viitsinyt.

Kaiken oli joku syönyt, ilmeisesti kauris, koska sellaisia jälkiä maassa näkyi.

  

Meri on vielä jäässä ja pari luistelijaakin rannan läheisyydessä näkyi. Saa nähdä tuleeko tänä keväänä samanlaiset ahtojääröykkiöt rantaan kuin viime vuonna. Aurinko paistoi kirkkaasti ja häikäisi silmiä.

 

Päivällä kun aurinko paistoi kasvihuoneeseen, oli siellä niin lämmintä että kattoluukut aukesivat. Pergolassakin tarkeni istua ja kannoimmekin penkin siihen. Illemmalla kun aurinko ei enää lämmittänyt oli kuitenkin melkoisen viileää, eikä ulkona enää haluttanut oleskella.

 

Auringonlaskun aikaan menin rantaan kameran kanssa kun oli niin kaunista.

 

Vielä on maltettava jonkin aikaa ennen kuin pääsee maata tonkimaan ja siistimään pihaa. Kaikki viime syksyiset lehdet ovat maassa ja niiden haravoimisessa kyllä riittää työtä.

Mutta kevättyöt ovat niin mieluisia, paitsi ei ehkä tuo haravoiminen, että innolla niitä odottaa.

Joko sinulla on kevättä rinnassa?

OIKEIN IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA KAIKILLE! 

KUUHULLU OLEN, MUTTA ETTÄ VIELÄ ERITYISHERKKÄKIN!

Että täysikuu vaikuttaa nukkumiseeni, sen olen tietänyt jo vuosia. Heräsin taas aamuyöllä ja hiippailin keittiöön juodakseni lasillisen vettä.

Eipä tarvinnut valoja sytytellä kun kuu valaisi niin iloisesti olohuoneen ja keittiön. Joku voisi ihastella täyden kuun valaisemaa maisemaa, mutta tällaiselle kuin minä, täysikuu on kauhistus. Täydenkuun aikaan ei paljoa nukuta. Pari tuntia sängyssä pyöriskeltyäni annoin periksi ja nousin ylös.

No, tuo kuuhulluus oli vanha asia, mutta viime aikoina olen saanut tietää että olen myöskin erityisherkkä. 

Sitä ei ehkä ihan heti minusta huomaisi. En ole esim. mitenkään herkkä itkemään ja sitähän luulisi erityisherkän erityisesti olevan.

Mutta muita erityisherkän piirteitä löytyykin sitten vaikka kuinka.

Erityisherkkää ärsyttävät kovat äänet,
hajut, valot.....

Nyt saatiin selitys sille, miksi voin melkeinpä pahoin jos aamulla herättyäni keittiöstä leijuu paistetun pekonin haju. Jonkun toisen mielestä se voisi olla kodikas tuoksu, mutta minun nenälleni ei, ainakaan näin aamusta. Yleensäkin tuntuu että ruokailun jälkeen on ruoantuoksut tuuletettava ikkunasta ulos.

Kirkkaat valot ovat myös kauhistus ja sammuttelenkin niitä aina jos joku on meillä niitä sytytellyt. Nyt kun hankittiin sohvan viereen lukulamppu, joka ei valaise koko huonetta, säilyy sopu meillä paremmin. J ei vaan voinut ymmärtää miksi aiempi kirkkaampi valo niin minua häiritsi. Mutta silloin ei vielä tiedettykään että olen erityisherkkä.

Entä nuo kovat äänet sitten. Kaikenlainen kova taustamelu häiritsee suunnattomasti. En voi ymmärtää että jotkut pitävät TV:tä auki vaikka ei kukaan sitä juuri silloin katsoisikaan. Se on minulle kauhistus. Ääntä tulee ja kuvat vilisevät!

Ja entäs se toisen ihmisen nukkumisen ääni! Vaikka se ei olisi edes varsinaista kuorsausta, niin jo pelkkä pieni hengityksen ääni voi saada valtavia mittasuhteita kun sitä rupeaa kuuntelemaan ja laskemaan kuinka monen sekunnin päästä se pihinä taas tulee ja tuleeko samanlaisena kuin edellinen, vai, voi kauhea, loppuiko kokonaan.

Autossa en kuuntele koskaan radiota, mieluimmin laulan itse. Tuota laulamista olenkin sitten tehnyt koko ikäni ja koko ajan, niin että se jo itseänikin häiritsee, mutta sitä en voi napista painamalla lopettaa, harmi. 

Erityisherkkää häiritsee erityisen paljon kaikenlainen maiskuttelu ja muu ruokailusta syntyvä ääni. Kellon raksutuskin häiritsee.

Erityisherkkä aistii helposti kanssaihmisen mielentilan ja huomaa helposti erilaisia yksityiskohtia, esim. huoneessa huonekalujen erilaisen järjestyksen, uuden vaatteen tai esim. uudet silmälasit ystävällä.

Sotkuiset, kaoottiset ja rumat ympäristöt saattavat ahdistaa. Sitä vastoin luonto, kauniit maisemat ja yksinkertaiset siistit asuintilat rauhoittivat.

Erityisherkkä ei pysty työskentelemään liian äänekkäässä ympäristössä, eikä tunne oloaan mukavaksi jos pitää tehdä monta asiaa samaan aikaan.

Erityisherkälle on myös tärkeää että velvollisuudet ja työt suoritetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Seuraavalla testillä voit testata oletko sinä mahdollisesti erityisherkkä.

(Testin on laatinut psykologi, tutkija ja erityisherkkyyden tutkija Elaine Aron.)

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni
2. Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa minuun
3. Olen herkkä kivulle
4. Kiireisenä päivänä tunnen tarvetta vetäytyä lepäämään paikkaan jossa saan rauhassa olla yksin ja ilman ärsykkeitä
5. Olen herkkä kofeiinin vaikutuksille
6. Rasitun helposti kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karheista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä
7. Minulla on rikas ja monimuotoinen mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon
8. Kovat äänet tuntuvat epämukavilta
9. Musiikki tai muut taiteet koskettavat syvästi
10. Olen tunnollinen
11. Säikähdän helposti
12. Hermostun kun joudun tekemään paljon lyhyessä ajassa
13. Kun ihmisillä on epämukavaa fyysisessä ympäristössä, tiedän yleensä miten siitä voisi tehdä mukavamman (kuten valaistusta tai istuimia muuttamalla)
14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minut tekemään useita asioita yhtä aikaa
15. Yritän kovasti välttää virheitä ja asioiden unohtamista
16. Välttelen väkivaltaisia elokuvia ja TV-ohjelmia
17. Tunnen oloni epämiellyttävän virittyneeksi kum ympärilläni tapahtuu paljon asioita
18. Kova nälkä aiheuttaa minussa vahvan reaktion, haittaa keskittymistä ja mielialaa
19. Elämänmuutokset järkyttävät minua
20. Huomaan hienovaraiset ja vaikeasti havaittavat tuoksut, maut, äänet ja taideteokset ja nautin niistä
21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni niin, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita
22. Kun minun pitää kilpailla tai kun minua tarkkaillaan tehtävän suorittamisen aikana, hermostun niin että suoriudun selvästi tavanomaista heikommin.
23. Lapsena opettajani tai vanhempani pitivät minua herkkänä ja ujona

Jos vastaat myöntävästi ainakin 14 väittämään, olet todennäköisesti erityisherkkä. Vaikka pistemääräsi olisi tätä alempi, mutta osa testin väitteistä pitää kohdallasi paikkansa erityisen vahvasti, saatat olla erityisherkkä.

Minulle pisteitä eli kyllä-vastauksia kertyi 19.

Kun lukee noita tuntemuksia mitä erityisherkällä ihmisellä voi olla, niin uskon ettei tällaisten ihmisten kanssa ole helppo elää.
Onneksi J on kestänyt minua jo 49 vuotta!

(kaikki postauksen kuvat TÄÄLTÄ)

MAISEMA KUIN VAAHTERAMÄEN EEMELIN KOTONA

Paikka johon ainakin kerran kesässä ajelemme on Saltvikissa sijaitseva HAMNSUNDET.

Siellä on vierasvenesatama saunoineen ym. ja idyllisyyttä löytyy niin kesällä kuin talvella.

Voisi kuvitella Vaahteramäen Eemelin ja Iidan juoksentelevan täällä, sillä jotain niin samanlaista on näissä pihoissa ja maisemissa. 

Paikalla on sekä kesäasuntoja, että ihan ympärivuotisia koteja. Tänne johtaa hyvä tie, jonka varrella siellä täällä on pikku kyliä.

Nyt oli varsin hiljaista, mutta kesällä täälläkin vierailee sekä veneilijöitä että autolla paikalle tulleita.

Meri on vielä jäässä ja luntakin on vielä jonkin verran. Mutta aurinko lämmittää jo kovasti. 

Satamassa on myös kioski ja sen aurinkoisella terassilla voi kesällä istua kahvikupposta tai vaikkapa viinilasillista nauttien. Myös pientä syötävää voi ostaa. Näin talvella ei välttämättä saa oikeaa vaikutelmaa kesän tunnelmasta, mutta paikka on ehdottomasti käynnin arvoinen.

Että tykkään tällaisista paikoista joita löytyy yllättäenkin kun täällä ajelee ympäriinsä.

Vaikka olemme täällä jo pitkään asuneina kierrelleet saaria ristiin rastiin, niin aina jaksaa ihailla paitsi maisemia, niin myös hyvinhoidettuja taloja ja pihapiirejä. 

Eipä kestä kauan kun hiljaiselo täälläkin muuttuu vilinäksi. 

Jos olet aikeissa tulla lomailemaan Ahvenanmaalle, joko veneellä tai omalla autolla, niin tässä ehdottomasti yksi käynnin arvoinen kohde.

Vastaan mielelläni kyselyihin koskien vierailuja Ahvenanmaalla, joten jos sinulle heräsi kysymyksiä, niin kysy rohkeasti. 

Entä haluaisitko että esittelisin useammin paikallisia nähtävyyksiä tai ruokapaikkoja tms?

IHANAA KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA SINULLE!

KUN EI EHDI TEKEMÄÄN KUIN YHDEN ASIAN PÄIVÄSSÄ

Joskus olen kuullut sellaisen väitteen, että eläkeläiset eivät pysty tekemään kuin yhden asian päivässä. Siis tarkoitan sellaista että on menoa johonkin tai että joku tulee vieraisille tai muuta vastaavaa.

Silloin joskus asia tuntui hiukan huvittavaltakin, eikä osannut ajatella että omalle kohdalle sellainen tulisi.

Mutta kyllä tuo väite voi pitää paikkansakin, ainakin minun kohdallani. Jos minulla on joku sovittu meno vaikka puolen päivän aikaan, niin mitään ihmeempää en osaa aloittaa aamupäivän aikana, vaikka heräisin jo kuudelta ja aikaa näin ollen olisi. Tulee vaan vilkuiltua kelloa ja mietittyä miten paljon aikaa vielä on ennenkuin pitää lähteä.

Sitten pitää tietysti laskea sekin miten paljon aikaa pitää varata parkkipaikan löytämiseen. Siihen voi mennä hyvinkin jonkin verran aikaa, kun mikä tahansa parkkipaikka ei minulle kelpaa. Taskuparkki ei juurikaan onnistu ja jos on hiukankin jämptimpi väli, niin en edes yritä parkkeeraamista. Painan vaan kaasua kahta kiukkuisemmin ja kiroan ääneen kaikki tollot jotka ovat vieneet juuri ne paikat joihin olisin itsekin voinut pysäköidä.

Tänään mulla on huushollin siivous ja niin ollen en voi paljoa muuta tehdä. Olen lykännyt tuota siivousta jo muutaman päivän, mutta nyt alkaa nenässä kutittaa sen verran että pakko oli ottaa pölynimuri esille ja tarttua toimeen.

On se kumma, kun mitä vähemmän ihmisellä on noita pakollisia tekemisiä, sitä laiskemmaksi tulee ja kaikkeen menee paljon enemmän aikaa.

Kun olin vielä työelämässä, niin tuntui että ehdin paljon enemmän. Meillä oli kotieläimiä, joten imuroida sai melkein päivittäin, mutta nyt kun ei likaa ja pölyä kerry samalla tavalla, olen tullut niin mukavuudenhaluiseksi, että siivoan vasta kun on ihan pakko. 

Ja tietenkin kun tänään on tuo siivous, niin päivittäinen kävelylenkki ehkä jää tekemättä. Yritän puolustella sitä niin, että siivoamisessa kulutan niin paljon kaloreita ja voimia, että on ihan oikeutettua jättää kävely väliin.

Huomenna onkin sitten sovittu tapaaminen kaupungilla, joten siinä se päivä sitten menee!

TÄLLAISELLA ASENTEELLA SAA STRESSATTUA STRESSITTÖMÄNÄKIN PÄIVÄNÄ! 

TOISENLAISTA AHVENANMAATA

Jos kysyy ulkopaikkakuntalaisilta millainen mielikuva heille tulee sanasta Ahvenanmaa, niin varmaan suurin osa vastaa että meri, punaiset talot ja punaiset kalliot, kalastusalukset ja tietty eksoottisuus. Niitähän täältä edelleenkin löytyy.

Mutta nykyaika tuo tännekin uutta. Ja nyt puhun rakennuksista.

Aikaisemmin tänne ei saanut rakentaa nelikerroksisia korkeampia taloja, mutta nyt tuo sääntö ei taida enää olla voimassa koska uusimmat kerrostalot ovat useimmiten korkeampia. 

Täällä ei ole ollenkaan sellaisia paksuseinäisiä, koristeellisia kerrostaloja joita vanhemmissa kaupungeissa näkee, vaan vanhimmat kerrostalot taitavat olla n. 40-luvulta, eikä niitäkään kovin montaa ole.

Nyt tuntuu uusia kerrostalo-alueita putkahtavan tänne toinen toisensa perään. 

Arvokkaimmat asunnot sijaitsevat kaupungin keskustassa tai sitten keskustan läheisyydessä meren rannalla.

Kävin kuvaamassa muutamia uudehkoja rakennuksia ja kyllähän nuo hienoja ovat. Ei tuntuisi ollenkaan pahalta istua omalla lasitetulla terassilla ilta-auringossa katselemassa laivojen saapumista tai lähtemistä.

Jos on puolensa merinäköalalla, niin eipä ole huono vaihtoehto ihan ydinkeskustassa asuminenkaan. Melkein kaikki palvelut kävelymatkan päässä, eikä pikkukaupungissa edes keskustassa ole häiritsevän meluisaa.

Että löytyy täältä muutakin kuin noita perinteisiä asioita.

Ja kyllä, on täällä autoteitäkin! Tämä oli pakko laittaa siksi, että entinen työkaverini, ihana Mariana,

oli tulossa meille tänne käymään ja hän kysyi (vitsinä?) että onko siellä autoteitä. No kyllä täällä autoteitä on.

Itse olin myös aikoinani tietämätön.  Silloin kun asuimme vielä Turussa, mutta mieheni oli täällä jo töissä, olimme tulossa tänne lomailemaan ja kysyin häneltä että onko täällä käytössä markat vai kruunut. Silloin käytettiin markkoja, nyt euroja.

Niin ne ajat muuttuvat ja aina oppii jotain uutta.

TOIVOTTAVASTI SINÄKIN NÄIT TÄSSÄ HIUKAN TOISENLAISTA AHVENANMAATA!

AJATUKSET JO KEVÄÄSSÄ

Ihanien talvipäivien  myötä alkaa mieli jo liukua kevääseen. Mökillä ei olla vielä yövytty, mutta ei varmaan mene kauan kun jo sinne tekee mieli.

Nyt rupeaa olemaan aika suunnitella mitä tänä vuonna kylväisi. Viime vuonna minulla oli aika paljon siemenistä kasvatettavia kukkia ja yrttejä.

Tomaatit ja kurkut ostin taimina, mutta siemenistä kasvatin mm. paprikaa, chiliä, hernettä, tilliä, persiljaa ja erilaisia salaatteja. Retiisejäkin kasvatin, mutta ne eivät saavuttaneet sen kummempaa suosiota ja osa on vieläkin maassa, joten niitä en aio enää laittaa.

Mikä ihana tunne kun saa kevätauringon lämmössä istuttaa taimia ruukkuihin! 

J rakensi viime keväänä minulle kasvihuoneen kupeeseen ruukutuspöydän ja siinä onkin hyvä täyttää ruukkuja kun ei tarvitse olla niin tarkkana siitä mihin multaa tipahtelee.

Aikainen kevät lupaili mukavia kasvuolosuhteita juuri kylvetyille siemenille, mutta toukokuun 9. päivän aamuna näky ei ollut kovin toiveikas.

Maa oli yöllä peittynyt lumeen. Kasvilavoissa, harsojen alla olivat juuri kylvetyt siemenet, jotka onneksi eivät olleet milläänsäkään tästä sään muutoksesta.

Lumi suli nopeasti ja aurinko lämmitti.

Tässä vaiheessa kasvu on jo täydessä vauhdissa ja kasvimaan ympärille on rakennettu aita, joka suojelikin kasveja hyvin pupujen ja kauriiden hyökkäyksiltä.

Olin mielestäni kylvänyt herneitä maltillisesti, mutta niin ne vain ryöpsähtelivät sellaiseen kasvuun ettei paremmasta väliä. Tänä vuonna olen viisaampi kylvötiheyden suhteen.

Myös salaatit kasvoivat niin reheviksi, että meillä oli täysi työ ehtiä syömään niitä ennenkuin menivät huonoiksi. Olimmekin koko kesän omavaraisia salaatin suhteen.

Pioniunikot, joita ensimmäisen kerran kylvin, kukkivat kauniina, joskaan kukka ei ole kovin pitkäikäinen. Silkkiunikot sitä vastoin jaksoivat kukkia viikosta toiseen ja niiden toivonkin tänä vuonna kylväytyvän itsekseen ja leviävän kukkamaassa.

Kuvassa keltaisena kukkiva kääpiösamettikukka kukki tuuheina mättäinä ja pääsi suosikkikukkieni joukkoon. Sitä aion laittaa tänäkin vuonna sekä isoihin ruukkuihin että kukkamaahan.  


Tällaisia keväisiä haaveita on mielessä nyt, vaikka ulkona pyryttääkin hienokseltaan lunta.

MUKAVAA UUTTA VIIKKOA !