AITA KEITTIÖPUUTARHAN YMPÄRILLE

Nyt ovat kasvatuslaatikot suojassa kauriilta ja jäniksiltä. Tai niin ainakin uskon ja toivon. Eikä niissä sitä paitsi vielä kovin paljoa kasva. Hiukan salaatin-ja herneenalkuja on tullut näkyviin.

Samettiruusut suojelevat pienen pieniä salaatinalkuja tuholaisilta.
Aitaan käytimme tavallista kanaverkkoa, joka pingoitettiin puukehyksiin. Kiinnitimme sen nitojalla sekä ylä-että alareunastaan.


Kanaverkko on päistään terävää ja muutamakin laastari tarvittiin sormien paikkaamiseen ennenkuin verkko oli paikoillaan.

Verkon korkeus oli valittu sitä silmällä pitäen, että verkon haluttiin ulottuvan maahan asti ja se jätettiin niin pitkäksi, että alareunasta muodostui ikäänkuin kouru maata vasten ja se peitettiin soralla.

Tällä toimenpiteella on tarkoitus estää jänisten pääsy aidan alta aitauksen sisälle. Saa nähdä tepsiikö.

Jäniksiä meillä näkyy onneksi vain harvakseen, mutta kauriita useammin. Mutta nyt eivät nekään pysty aitauksen sisäpuolelle tulemaan. 

Olen suojanut laatikot vielä yöksi harsolla, mutta nyt päätin ottaa riskin ja jättää harsot pois, kun viime yönäkin oli kahdeksan astetta lämmintä. 

Tämä keittiöpuutarha on ihan kasvihuoneen vieressä.

Aitauksen portti suljetaan  silloin kun siellä ei olla, niin etteivät kutsumattomat vieraat pääse sinne.


Tuohon portin pieleen laitan amppelikukan kunhan ehdin.

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin laatikossa voi nähdä pienen pieniä herneen alkuja.

Kukkamaassa, taaempana kasvaa jo vauhdilla viimevuotinen ruohosipuli, jonka istutin maahan kun se oli jo syöty, niin että jäljellä oli enää muutama varsi. Hyvin on talven jäljiltä ruvennut kasvamaan. 

Siemenestä kasvattamani taimet olivat jo viime yön kasvihuoneessa, enkä niitä enää sisälle kanna jos ei ihan pakkasöitä ennusteta.


Vaihdoin tänään paprikat isompiin ruukkuihin ja uskon että niissä ne pärjäävätkin koko kesän.

Keittiöpuutarhassa täytyy tietysti olla mahdollisuus istuskelemiseen ja yksi tuoli mahtui hyvin tähän nurkkaukseen.

 Tuntuu siltä, että tämä kasvihuone ympäristöineen on kuin yksi huone lisää pihallemme ja kummasti askeleet aina vievät tänne kun ulos mökistä astuu.



TOIVOTAAN LÄMPIMIEN SÄIDEN JATKUVAN!