KESÄPOIKAMME ROOPE SAAPUI

Maanantaina oli jännä päivä. Tapasimme nimittäin meidän kesäpojan, Roopen, ensimmäistä kertaa.

Roope on meidän apunamme koko kesän ajan ja
hänen on tarkoitus auttaa meitä puutarhahommissa.

Olemme sopineet että hänen työhönsä kuuluu ruohonleikkuu, koska se on sellainen asia jonka hän osaa.

Itse tykkään kyllä ruohonleikkuusta, mutta nyt pitänee keskittyä muuhun puutarhatyöhön ja antaa nurmikko Roopen hoitoon.

Parasta tässä kaikessa on se, ettei Roope halua mitään palkkaa, vaan nauttii hommista raittiissa ulkoilmassa linnunlaulua kuunnellen.

Roope tuli meille postissa, pienessä laatikossa ja hänellä oli mukanaan kaikenlaisia tarvikkeita.
Roope on tämä kuvassa näkyvä robottiruohonleikkuri.
Netissä etsittiin testaajia tälle Boschin leikkurille ja lähetin  puoliksi leikilläni testaajahakemuksen, vaikka kyllä epäilin että sellainen onni minua kohtaisi että saisin tuon laitteen testaukseen.

Muutaman viikon päästä sain kuitenkin kirjeen, jossa ilmoitettiin että minut oli valittu testaajaksi.
Tehtävänä minulla on nyt kirjoittaa neljä raporttia robottiruohonleikkurista Boschille ja leikkurin saan pitää itse!

Tutustuttuamme käyttöohjeisiin alkoi leikkurin asennustyö.

Löydettyämme sopivan tasaisen paikan "Roopelle" piti latausasema kiinnittää nurmikkoon.

Ennenkuin näin pitkälle oli päästy, oli vaikeuksia paketin saamisessa ulos postista.

Ahvenanmaalla on ns. veroraja ja niinpä tämänkin paketin noutamisessa oli omat ongelmansa.

Paketti piti tullata. Menin tulliin paketin saapumisilmoituksen kanssa ja esitin asiani. Tullivirkailija oli erittäin tyly ja ei ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä kun sanoin että leikkuri on lahja, enkä maksa siitä mitään. Hän penäsi vaan laskua tuotteesta ja sanoin ettei minulla sellaista ole, koska kyseessä on lahja.

Hän sanoi ettei lahjaksi voida käsittää tuotetta jonka firma on lähettänyt, vaan tavara on tullattava.

Selitin mikä tavara on ja hän sanoi ettei voi pelkän kertomani perusteella tehdä tullausta. No ei varmaan voikaan ja hän sanoi vielä että voisin netissä itse tehdä kyseisen ilmoituksen.

Lähdin tuohtuneena ulos ja ajattelin, että koko leikkuri jää hakematta ja annan lähettää sen takaisin. Tiesin että tulli on n. 25% tavaran hinnasta, enkä periaatteessakaan olisi halunnut maksaa sellaista, koska tarkoituksenahan oli että saan tuotteen ilmaiseksi.

Päätimme kuitenkin vielä mennä postiin kyselemään mahdollisuutta saada paketti ilman tullausta.
Selitin asian samalla tavalla kuin tullissa ja ystävällinen virkailija sanoi että ottaisimme ulos paketin sivussa olevan lähetysluettelon.
Siinä luki että tavara on testattavaksi minulle lähetetty ja hintana 0 euroa.

Asia oli selvä ja saimme paketin mukaamme ongelmitta.

Arvaa olinko iloinen kun en mennyt netissä tekemään tullausilmoitusta, vaan selvisin näin helpolla.

Mökille tultua aloitimme heti asennustyöt.

"Roope" laitettiin latausasemaan ladattavaksi ja syötimme oman koodimme ym. tarpeelliset tiedot laitteeseen.
Sitten oli vuorossa eniten aikaa vievä homma, nimittäin rajauskaapelin asennus. Tuolla kaapelilla merkataan se alue jonka robottiruohonleikkuri leikkaa.
Kaapeli kiinnitettiin nurmikkoon muovitapeilla. Kaapeli näkyy vielä nurmikolla, mutta valmistajan mukaan se häviää ruohon joukkoon muutamassa viikossa.
Kun nämä hommat oli muutaman ruman sanan saattelemana saatu tehtyä ja latausasemaakin oli kokeiltu pariin eri paikkaan, alkoivat tosi toimet.
Nyt oli vuorossa leikattavan alueen kartoittaminen, minkä leikkuri tekee kulkemalla kaapelin päällä ympäri sen alueen minkä olimme merkanneet leikattavaksi.
Oli jännä seurata kun "Roope" kulki pitkin kaapelia ja osasi lopuksi mennä takaisin latausasemalleen. 

Sitten kokeilimme itse leikkausta. Alku sujuikin hyvin, mutta olimme huomaamattamme valinneet ruohon leikkuupituudeksi kaikkein lyhyimmän pituuden, vaikka ohjeessa käskettiin aloittamaan pisimmällä.
Tästä oli seurauksena että rajauskaapeli katkesi kun "Roope" napsaisi sen innoissaan poikki.
Siihen loppui leikkaaminen.
Pakkauksessa oli mukana kaapelin korjaukseen tarkoitettu johtoliitin, joten kaapeli saatiin onneksi korjattua.
Vielä pitää tarkastaa että kaapeli on tarpeeksi kireällä joka kohdasta etteivät terät pääse sitä katkaisemaan. 

Tällaisella, paikoitellen sammaleisella ja kuoppaisellakin nurmikolla "Roope" saa tehdä töitä.
Kaikkia nurmikon reuna-alueita ei leikkurilla saa leikattua, joten hiukan hommia jää minullekin.

"Roopelle" on valmistumassa katos ettei "hänen" ihan sään armoilla tarvitse olla.

Vaikka olen pitänyt tällaisia testaajia etsiviä ilmoituksia humpuukina, niin tällä kertaa kannatti osallistua.
Kesäpoikamme Roope jää meille nyt pysyvästi.

YKSI UUSI JUTTU

Tällaista keliä on ollut muutama viime päivä. Juhannusaattona oli jopa aurinkoista ja lämmintäkin, mutta nyt on kuin syksy olisi tullut keskelle kesää.

Kesäkukkaruukut on pitänyt siirtää tuulensuojaan jos haluaa niistä olevan jäljellä muutakin kuin multaa ja katkenneita varsia.

Meillä on täällä vähän uuden opettelemista. Saa nähdä montako ärräpäätä vielä tulee ennenkuin juttu on valmis.

Toivon ja uskon kuitenkin, että parin päivän sisällä voin näyttää täällä blogissa mitä uutta haettiin tänään tänne mökille.


HYVÄÄ KESÄKUUN VIIMEISTÄ VIIKKOA !

HELPPO KUKKASEPPELE PÖYDÄN YLÄPUOLELLE

Olen  usein tehnyt juhannukseksi terassin pöydän yläpuolelle kukkakranssin.

Minulla on tavallisesti tuossa paikassa kynttelikkö, mutta näin kesällä sitä ei tule poltettua ja varsinkin kesän juhlana, juhannuksena kukkaseppele on paikallaan.

Kynttelikössä on pohja, jonka läpimitta on noin 20cm ja pohjan päällä on irrotettava lasikupu.
Käytin tätä pohjaa kranssin pohjana. Laitoin siihen ensin koko pohjan peitoksi oasis-sientä, jonka kastelin. 
Tällaiseen kranssiin voi tietysti käyttää mitä tahansa kukkia, mutta halusin laittaa pelkästään vihreää kun terassillamme jo on muita kukkia jotka ovat värikkäitä.

Käytin kranssiin kaislaa, mustikanvarpuja ja puolukkaa, joka kukkikin pienin herttaisin kukin.

Ensin työnsin kaislat alimmaiseksi sieneen, niin että ne ovat ihan vaakatasossa koko pohjan ympäri. Ne ovat n. 30 cm pitkiä.

Kynttelikön pohjassa on mukavasti lenkkejä jotka tukevat kaisloja, mutta hyvin ne pysyvät ilman tukeakin paikoillaan.

Kun olin tökkinyt kaisloja tiheään vieri viereen rupesin lisäämään puolukanvarpuja. Koska halusin niiden kukkien näkyvän pöydässä istuville, laitoin ne ennen mustikanvarpuja.

Lopuksi täytin sienen päällisen mustikan oksilla niin ettei sientä näy.

Vielä loraus vettä sienelle ja kranssi on valmis.

Ny vaan pidetään peukkuja ettei juhannuksena ainakaan sataisi ja tuulikin voisi pysytellä maltillisissa lukemissa.



IHANAA JUHANNUSTA SINULLE LUKIJANI!

MITEN RÖTISKÖSTÄ TULI PIHAN KAUNISTUS?

Parin viime päivän ajan meillä on maalattu, maalattu ja maalattu.

Maalauksen kohteena oli ulkorakennus, jossa on ulkohuussin lisäksi varastotilaa.

Tämä vajamme on alunperin rakennettu jätelaudoista ja aikomuksena ehkä olikin silloin parikymmentä vuotta sitten, että rakennus olisi vain väliaikainen, kunnes "kunnollinen" saataisiin.
Seinien väri on sama kuin itse mökin, mutta niitä ei ole valmistumisen yhteydessä tehdyn maalaamisen jälkeen maalattu muuta kuin huonommista paikoista ja väri olikin paikoin haalistunut melkeinpä kokonaan pois.
Etuseinää on maalattu ja nuo siniset laudat ovien ja ikkunan ympärillä on myös maalattu uudestaan muutaman kerran.

Tästä rannan puoleisesta seinästä ei enää paljon maalia erota, joten maalaus oli enemmän kuin tarpeen.

Tässä vaiheessa rakennus näytti siltä, kuin sen voisi melkeinpä potkaista kumoon.

Ei kuitenkaan ruvettu potkimaan vaan marssittiin maalikauppaan, sitten kun ensin oltiin päätetty vajan tuleva väri.

Mietittiin punaista, joka täällä Ahvenanmaalla on tosi yleisesti käytetty väri, mutta sitten ajateltiin, että voi tulla liian kirjava pihapiiri jos punaiseksi laitetaan.

Ihan samaa harmaatakaan ei enää haluttu, vaan hiukan enemmän muutosta kaivattiin.

Silloin keksittiin MUSTA väri ja se oli menoa se!

Ikkunoiden ja ovien ympäryslaudat päätettiin maalata valkoisiksi kuten mökissä ja saunarakennuksessakin on.

Tämän verran tummemmaksi tuli uusi seinäväri. Mustaa voidaan pitää tosi synkkänä, mutta meidän silmiimme muutos ei entiseen ollut kovin suuri, tummahko kun väri oli ollut jo ennenkin.


Maalasimme ovetkin mustalla, mutta jo tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä että talon ulkonäöstä tulisi vähän yksitoikkoinen.

Niinpä piti ruveta tuumimaan mikä väri oviin sopisi.

Olen aina ihaillut vanhojen talojen ovissa usein nähtyä okrankeltaista,  vanhanaikaista, hienoa väriä.

Selailin muutamista sisustuslehdistä kuvia joissa tuota väriä oli käytetty ja kohta oli päätetty että ovista tulisi juuri sen väriset.

Leikkasin lehdestä kuvan jossa talon ovi oli juuri sen värinen kuin mitä halusimme ja J lähti maalikauppaan kuva mukanaan.

Keltaista väriä sieltä tulikin, mutta kun ovesta oli vasta pari lautaa maalattu, huomasimme ettei väri ollut ihan sitä mitä oli tarkoitus.

Maalasin kuitenkin molemmat ovet kahteen kertaan sillä värillä siinä toivossa että se tummenisi kuivuttuaan.

Ei se mihinkään tummentunut. Sitten sekoitimme tuohon keltaiseen hieman mustaa jotta se tummenisi.

Ei vieläkään ollut toivomamme väri, mutta kun sitä nyt oli ostettu, niin rupesin maalaamaan  sillä värillä, kahteen kertaan jotta vanha väri peittyisi.

Katseltuamme noita ovia uudestaan aamulla  totesimme ettemme halua sen värisiä ovia.

Ei kun uudestaan maalikaupoille ja tällä kertaa saimme juuri sellaisen väristä maalia mitä olimme ajatelleetkin.

Nyt on vajarakennus kokonaan maalattu ja muutos on kyllä melkoinen. Vanhasta röttelöstä taisikin tulla pihamme kaunistus.

Ovien värikin on niin sama kuin mitä alunperin haluttiin. Ja näiden ovien maali ei ihan kohta kulu pois. Ne nimittäin tuli maalattua kokonaista viisi kertaa ennenkuin oltiin tyytyväisiä!

Ennen maalausta vajan seinässä oli levy johon tikkataulu kiinnitetään , mutta meillä heitetään tikkaa ehkä kaksi kertaa vuodessa, joten jätettiin tuo levy vastamaalatusta seinästä pois. Sille pitää keksiä joku uusi paikka, jos tikkaa ruvetaan heittämään.

Vesisäiliö meillä olikin jo ennestään käsien pesua varten ja nyt koristeeksi laitettiin vielä seinälle amppelikukka.

Ikkunan ristikko on myös laitettu tämän maalauksen yhteydessä. Sitä ei ennen ollut.

Itse huussi remontoitiin muutama vuosi sitten ja sille ei tarvinnut tehdä mitään. Remontista voit lukea TÄÄLTÄ.

Kyllä maalilla saa ihmeitä aikaan. Koko rakennus näyttää nyt melkeinpä uudelta ja ihmetyttää miksei ruvettu tähän aikaisemmin. Ehkä mielessä oli hiukan sellainen ajatus, että kohtahan tuo kuitenkin pitää purkaa, eikä ole mitään mieltä enää sitä kunnostaa.
Saa nähdä jos tämä vaja kestää toisetkin parikymmentä vuotta ja vaikka ei kestaisikään, niin nyt se on ainakin paljon kauniimpaa katseltavaa kuin ennen maalausta.


Nyt pidetään vähän taukoa maalaushommista, mutta kyllä niitä vielä tälle kesälle riittää.


MUKAVAA JUHANNUSVIIKKOA! 

JOKO HEITIT TALVITURKIN?

Takana lämmin ja vauhdikas viikonloppu lapsenlasten kanssa.

Askelmittariinkin kertyi yrittämättä suositellut 10.000 askelta ja ylikin, sen verran liikkeessä pitävät lapset isovanhempansa.

Ulkorakennuksen maalaus ei edistynyt, mutta huomenna jatketaan uudella innolla.

Tänään, ennen kuin lapset lähtivät kotiinsa mentiin rantaan ja lapset kahlasivat rantavedessä. Sen verran kylmää vesi oli, etteivät he uimaan vielä halunneet.

Sää oli mitä ihanteellisin valokuvaukseen nyt illalla ja monta kuvaa tulikin napattua.


JOKO SINÄ OLET HEITTÄNYT TALVITURKIN? MINÄ EN JA ENNESTÄÄNKIN ON JO USEAMMAN VUODEN TURKIT NISKASSA!

PUNAISTA, VAI JOTAIN IHAN MUUTA...?

Tänään meillä jatkuu maalaushommat. Vanha vajamme saa uutta väriä pintaansa.
Se on ollut saman värinen kuin itse mökkikin, mutta nyt tulee hiukan uutta väriä. Kuvia tulee blogiin kunhan homma on valmis.
Punaista seinäväriä ei kuitenkaan tule, vaikka sitäkin hiukan tuumailtiin.

Kauniitahan nuo punamultaseinät ovat, mutta ei sitten kuitenkaan ihan sitä mitä me mökiltämme haluamme. (Kuvat Önningebystä, Jomalasta)



Kohta lähden noutamaan lapsenlapsiamme tänne. Saa nähdä mitä viikonlopun ohjelmaan heidän kanssaan sisältyy.



MITÄ SINUN VIIKONLOPPUSI SISÄLTÄÄ?

TAAS YKSI VINKKI AHVENANMAALLA LOMAILEVILLE

Hei!

Lupasin tuolla aikaisemmassa postauksessa esitellä sinulle taas yhden kivan kahvittelupaikan täällä Ahvenanmaalla.

Kesäpäivän kohokohtiahan on nauttia iltapäiväkahvit jossain viehättävässä kesäkahvilassa.

Ajelimme viikonloppuna paikkaan, jonne meidän piti jo viime kesänä mennä tutustumaan, mutta olimme sen verran loppukesästä liikkeellä, että kahvila oli jo suljettu. Kyseessä on Lemlandissa sijaitseva kahvila.
Tänä vuonna olimme ajoissa liikkeellä.


 Näin alkukesästä HUMLAN CAFE  on auki vain viikonloppuisin, mutta ajalla 24.6-7.8 se on auki joka päivä klo 11-16 ja keskiviikkoisin klo 11-20.

Paitsi kahvia ja kotona leivottua kahvileipää, täällä voi nauttia Ahvenanmaan pannukakkua, voileipiä ja kevyttä lounasruokaakin.

Humlanin kahvila on viihtyisässä kasvihuoneessa jossa kahvinsa sadesäällä voi nauttia, mutta aurinkoisella säällä, kuten meidän siellä käydessä, on kiva istua ulkosalla ja ihailla maaseudun rauhaa. 

Pihapiirin pikku mökissä on kirpputori, josta hyvällä onnella voi tehdä löytöjä. 

Kahvilan omistaja asuu pihapiirissä ihanassa vanhassa talossa ja ympärillä on todella rauhallista.

Me nautimme kahvimme vastaleivottujen korvapuustien kera, ja hyvää oli.
Klikkaamalla TÄSTÄ voit katsella huumorilla höystettyä postaustani  tästä kivasta paikasta ja lukea miten samasta paikasta voi ajatella riippuen siitä jos silmillä on ruusunpunaiset lasit, tai tummat.


Tämä käymisen arvoinen kahvila sijaitsee osoitteessa Skomakarstigen 60, Lemland, Åland.


Lisää kaikkea tarpeellista tietoja Ahvenanmaalle matkaileville löydät TÄÄLTÄ.

Tekemistä täältä löytyy varmasti jokaiselle ja täällä olet melkein kuin ulkomailla, mutta kuitenkin kotimaassa.

Oletko käynyt Ahvenanmaalla, vai onko suunnitelmissa tulla? Minulta voit kysyä neuvoa jos olet epätietoinen jostain tänne matkustamiseen liittyvässä asiassa.



AURINKOA PÄIVÄÄSI!

OPTIMISTI VAI PESSIMISTI

Asiat voi nähdä monella tapaa, tai ainakin kahdella, nimittäin optimistin silmillä tai sitten pessimistin silmillä.

Itse kuulun, ainakin hiukan, viimeksi mainittuihin, vaikka mieluusti olisinkin enemmän optimisti.

Oppisipa olemaan hiukan vähemmän huolissaan kaikesta tulevasta ja varsinkin menneestä, sille kun ei enää mitään voi.

Näitä mietin kun katselin ottamiani kuvia. 

Optimisti: "Voi mikä ihana istuskelu-ja meditointipaikka tuo vanha tuoli on. Tuolla voisi rauhoittua ja kuunnella linnunlaulua ja lukea kirjaa"


Pessimisti: "Onpa pitkä ruoho ja varmaan kengät kastuu jos tuonne astuu. Punkit viihtyy juuri tuollaisissa paikoissa. Tuoli ei ehkä kestäisi istumista ja jos kestäisikin, niin puussa visertelevä lintu varmaan ruikkaisi päälleni, tai kirjan sivulle"

Optimisti: "Ihana pikku mökki ja kirppari. Näyttää lupaavalta ja siellä voisi tehdä löytöjä. Käynpä kurkistelemassa mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyy. Jännää!"
Pessimisti: "Varmaan joku kirppari. Näitä nyt on joka mutkassa nykyään. Tuonne ei ainakaan huonojalkaiset pääse kiipeämään. Aika pieneltä näyttää.  Noin pienessä tilassa ei voi olla mitään kiinnostavaa, vain niitä parittomia lautasia ja älyttömän hintaisia kirjoja, joita joku on selaillut sottaisilla sormillaan. Jätän väliin, ei sieltä kuitenkaan mitään löydy."

Optimisti: "Oi kuinka suloinen kukkakranssi ja sopii niin kauniisti harmaaseen seinään. Ja mikä parasta, siitä on iloa koko kesäksi, kun on tehty silkkikukkasista. Eipä tarvitse kastella ja sen voi huoletta jättää loman ajaksi ja kotiin palattua se on yhtä kauniina tuossa odottamassa. Ja sitä voi käyttää vielä ensi kesänäkin. Ei ole mitään kertakäyttökamaa."

Pessimisti: "Kaunis kukkakranssi. Ai, se onkin muovia. Kyllä oikeat luonnonkukkasista tehdyt olisivat sentään paljon kauniimmat. Näitä jaksetaan katsoa ehkä yksi kesä ja sitten ne lojuvat jossain varastossa.

 

Optimisti: "Suloista mummonmökkitunnelmaa ja hienosti keksitty ripustaa ruukut koukuilla seinäverkkoon.
 Kukat ovatkin aitoja, eläviä, miten hienoa!
 Noita on helppo kastellakin, kun ovat lähekkäin niin ei tarvitse kastelukannua raahata pitkiä matkoja. "

Pessimisti: "Taas noitamuovikukkia! Ai, nämähän ovatkin eläviä. Miten kuvitellaan että kukat viihtyisivät näin varjoisella paikalla ja vielä noin pienissä purkeissa. Kauhea työ noiden kastelemisessakin on, kun varmaan yksi kerta päivässä ei riitä."

Optimisti: "Ihanat omenankukat ja niin lähellä ikkunaa, että niihin voi jopa koskettaa kun avaa ikkunan. Ihana tuoksu tulvahtaa sisälle asti. Antavat mukavaa suojaa liian paahtavalta auringonpaisteelta. Haluaisinpa taittaa pari oksaa sisälle maljakkoonkin."

Pessimisti: "Onpas omenapuu istutettu lähelle rakennuksen seinää. Ei tee hyvää rakenteille. Tuohan varjostaakin ihan liikaa ja puun kukissa lentelevät hyönteiset tulevat avoimesta ikkunasta sisällekin kun noin lähellä ovat. Yhden oksan voisi ottaa maljakkoon, mutta eihän ne kauan kestä ja varistaisivat vaan kaikki terälehdet pöydälle, joten en ota."

 

Optimisti: "Onpas ihanan kutsuvan näköinen pöytä ja tuolit. Tuossa kelpaisi auringossa istuskella ja nauttia vaikka jäätelöstä. Pehmeät tyynyt tekevät istumisesta mukavan."

Pessimisti: "Tuossapa voisi nauttia jäätelöstä, mutta taitaa auringossa tulla tukalan kuuma ja jäätelökin sulaa ja valuu sormille. Nuo tuolitkin näyttävän kiikkeriltä ja varmaan kaatuvat helposti.
 
Pysyvätköhän tyynyt paikoillaan kun eivät ole istuimiin sidottu kiinni?"

Optimisti: "Kyllä tykkään noista vanhojen talojen koristeellisista ikkunoista. Ne ovat ihan toista kuin nykyajan suoraviivaiset ikkunat, ainakin tällaisiin taloihin. Jos niissä on vielä sellaiset vanhanajan puhalletut lasit, jotka mukavasti vääristävät kuvaa kun niiden läpi katsoo, niin ne ovat kyllä niin ihanat.
 
Kuistin ikkunoina nämä ovat ne ainoat oikeat."

Pessimisti: "Kyllähän nuo ikkunat kivalta näyttävät, mutta mikä homma kun niitä rupeaa pesemään. Aina jää jotain jälkiä kulmiin. Puhallettu lasi vääristää niin inhottavasti kuvaa ja joutuu liikuttelemaan päätään että saa selvän ulkopuolen näkymästä. Ja noita joutuu jatkuvasti krapaamaan, kittaamaan ja maalaamaan.

 Eivätkä taida kovin hyvin olla tiivistettyjäkään." 

Niin, kaikella on puolensa.


IHANAA PÄIVÄÄ, OLET SITTEN OPTIMISTI TAI PESSIMISTI TAI JOTAIN SILTÄ VÄLILTÄ! 

 

VOITKO USKOA ETTÄ......

Tähän aikaan vuodesta hedelmäpuiden kukinta on parhaimmillaan ja täällä Ahvenanmaalla, voitko uskoa, viljellään omenaa enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Koko Suomessa korjataan n. 5 miljoonaa kiloa omenoita joka vuosi ja tästä määrästä Ahvenanmaalta tulee yli 60% eli n. 3 miljoonaa kiloa.

Omenan viljely keskittyy kolmeen kuntaan eli Finströmiin, Getaan ja Vårdöhön.

Ahvenanmaan ilmasto on erityisen suotuisa omenan viljelyyn ja valtaosa täällä viljellyistä omenoista myydään Suomen markkina-alueella.

Sadonkorjuu alkaa elokuun loppupuolella ja jatkuu pari kuukautta.

Paitsi omenoita sellaisenaan, täällä ainakin kaksi tuottajaa valmistaa näistä omenoista tuoremehua ja sitä saa ostaa paitsi täältä Ahvenanmaalta, niin myös monista liikkeistä manner-Suomessa.

Kannattaa maistaa tuota mainiota mehua. Se on ihan kotitekoisen makuista ja sitä myydään pikku pulloissa sekä isommissa 3 litran tetroissa. Suosittelen!

Jos olisin omenapuu, niin en voisi toivoa kauniimpaa kasvupaikkaa kuin tämä Finströmin Tjudön tien varrella oleva viljelmä.

Tämänpäiväisellä valokuvausretkellämme näimme muutakin kaunista kuin nämä omenapuut, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. 

Siinä annan taas pitkästä aikaa vinkin kivasta kahvittelupaikasta, joten olepa kuulolla. 

OIKEIN IHANAA VIIKONLOPUN JATKOA SINULLE!