 |
| Palataanpa taas välillä värihaasteen pariin. Ensimmäinen Värihaaste-postaukseni löytyy TÄÄLTÄ (klikkaa) ja sieltä selviää tämän haasteen periaate. Tällä kertaa olen kuvannut sinistä väriä sekä kaupunkikodissa, että mökillä. Mökin ruokapöydän tuolit olen aikoinani huutanut huutokaupasta ja maalannut sinisiksi. Siniset tyynyt puolestaan ovat kaupunkikodista vierashuoneesta. |
 |
| Marimekon Primavera-tarjotin on lahja ystäviltä. |
 |
| Sinisiä kahvikuppeja on kotona kahtakin sarjaa. Harvoin vaan tulee kahvikuppeja nykyään käytettyä, kun aina juo mieluummin mukista. |
 |
| Mökiltä taas löytyvät nämä siniset tuikkulasit ja tarjoilulautanen, sekä myös kaksi sohvatyynyä. Sinisiä huonekaluja on vielä kotona harmahtavan vaaleansiniseksi maalattu vanha kirjoituspöytä ja mökillä TV-tasona oleva kaapisto. Lakanoita ja pyyheliinoja meillä on myös muutamia sinisiä. Vaikka tällä hetkellä kotimme päävärejä taitavat olla valkoinen, beige ja musta, niin jonkin verran sinistäkin löytyy. Tällä kertaa en haasta erikseen ketään mukaan tähän värihaasteeseen, vaan kuka haluaa, voi napata haasteen itselleen. Laitan tähän samaan postaukseen toisenlaisiakin kuvia. Alla näkyy itselleni tekemä aamukampa josta näkyy jäljellä olevat työpäiväni. Niitä on tosiaan jäljellä enää 21kpl! Mutta koska olen osa-aikaeläkkeellä ja teen töitä vain joka toinen viikko, niin vähenevät työpäivät sen verran hitaaseen tahtiin, että viimeinen työpäiväni on näillä näkymin tammikuun 11. päivä. Sitten alkaa pitkä loma ja eläkkeelle jään huhtikuun ensimmäisenä päivänä. |
 |
| Tästä on mukava repäistä pois yksi liuska jokaisen työpäivän päätteeksi. Uskomattomalta tuntuu että eläköityminen on jo noin lähellä. Aloitin ansiotyön 45 vuotta sitten. Kokopäivätyötä olen tehnyt koko ajan, paitsi kaksi kertaa olen ollut äitiyslomalla vuoden verran ja kaksi ja puoli vuotta opiskelemassa. Valmistumisen jälkeen olen työskennellyt perushoitajana vuodesta 1990 lähtien. Viimeisen vuoden olen ollut osa-aikaeläkkeellä eli olen jo vähän totutellut eläkeläisen arkeen. Mielelläni jään jo pois työstäni, joka on aika raskasta fyysisesti, mutta vielä enemmän psyykkisesti. Voi olla että kuitenkin silloin tällöin voisin tehdä päivän tai kaksi sijaisuuksia jos sellaisia tarjotaan. Mutta tässä vaiheessa on ihana odottaa sitä aikaa, kun ei iltavuoron jälkeen tarvitse huonosti nukutun yön jälkeen lähteä seitsemäksi aamuvuoroon! |
Kauniita sinisiä ja ihana aamukampa. Voi, mahtaa olla upea tunne kun se päivä on noin lähellä. Tsemppiä odotteluun, ainakin sulla on kiva kampa odottelussa apuna.
VastaaPoistaKivalta tuntuu että SE päivä on jo noinkin lähellä.
PoistaMinäkin toivotan tsemppiä odotukseen - voisi uskoa, että aika mellevä olo - aika aikaa kutakin ja nyt pian aika nauttia erilaista elämää.
VastaaPoistaVoin kyllä sanoa, että uskomattomalta tuntuu että itsekin on jo kohta eläkeläinen. Eikös ne ole jotain ikivanhoja kääkkiä :)
PoistaIhana, raikas sininen postaus <3
VastaaPoistaTsemppiä loppurutistukseen!
Kiitos! Sinistä ei ole kyllä ihan viime vuosina tullut hankittua, mutta sanovat että se on taas tulossa.
PoistaNämä parikymmentä työpäivää menevät kyllä hujauksessa!
Kaunista sinistä!
VastaaPoistaTuo aamukampa on on ihana idea ja oi miten vähän siellä on enää niitä liuskoja:) Minäkin toivotan tsemppiä loppurutistukseen.
Tuntui että olisi ihana jotenkin konkreettisesti nähdä noiden aamujen väheneminen ja siitä ajatus aamukampaan tuli. Tsempataan!
PoistaSinulta löytyikin paljon sinistä. Kivat kuvat.
VastaaPoistaMukava kampa. Eläkkeellä saa olla vapaanainen (meinasin kirjoittaa vapaaherra) saa nukkua pitkään, kulkea minne milloinkin huvittaa,. Riippumattomuus on ihanaa.
Juuri se ettei tarvitse herätä johonkin määrättyyn aikaan on ihanaa, vaikka aamuihminen olenkin.
VastaaPoistaVoi että vähiin käy, vaikka se on varmaan ihan mahtava tunne kun saa luvalla olla vaan :) Kauniita sinisiä juttuja kuvissa. Sininen on alkanut uudestaan innostaan myös itseäni :)
VastaaPoistaVähiin käy ennen kuin loppuu. Eihän sitä vielä oikein käsitä,vaikka helmikuusta lähtien tätä on jo puolittain harjoitellut.
PoistaTuoreessa muistissa ovat vielä omat viimeiset työaamut. Alkoi olla helpottunut olo, kun eläkepäivät lähenivät. Saat olla ylpeä työurastasi. Vaikka me kuuskymppiset ollaan saatu elää aikamoisessa elintasonousussa, niin töitä olemme tehneet hartiavoimin, kotona, työpaikalla, vapaaehtoistyössä, auttaneet omia vanhempia ja lapsia.
VastaaPoistaJaksamisia sinulle ,teet tärkeää työtä.
Kiitos kauniista ja viisaista sanoistasi! Totta on että hoitoalalla tehdään tärkeää työtä. Toiveissa on, että se vielä joskus tulevaisuudessa näkyisi palkkapussissakin ja siinä, että hoitohenkilökunnan määrä olisi järkevässä suhteessa hoidettavien määrään. Nyt esimerkiksi vanhusten hoitopaikoissa tällä henkilökunnan määrällä pystytään tekemään vain se kaikkein välttämättömin. Väkisinkin tulee mieleen sellainen ajatus, että elämä on elämisen arvoista vain niin kauan kuin pystyt itse selviytymään arjesta. Mutta aina ei kotikaan ole vanhukselle, paljon apua tarvitsevalle se paras paikka asua, vaan "laitoksessa" on kuitenkin apu aina lähellä ja tapaa muitakin ihmisiä kuin sen muutaman minuutin kotona käyvän kotipalvelun ihmisen.
Poista