MARRASKUU: ihana, tai sitten ei

Marraskuu! Tuo monen ei niin kauheasti tykkäämä kuukausi on päässyt hyvään vauhtiin. Minulle marraskuu on kuitenkin yksi merkityksellisimmistä kuukausista, nimittäin juuri marraskuussa tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Se syksy, lähes neljäkymmentä vuotta sitten oli kaunis ja aurinkoinen. Vai muistankohan sen vain niin, onnellisia odotuksen aikoja kun nuoressa perheessämme elettiin? Ihan miten vaan, mutta mielestäni marraskuu, samoin kuin ei syksy muutenkaan, ole erityisen kurjaa aikaa. Kaikissa vuodenajoissa on jotain viehättävää. Syksyn värikkyys, pauhaava meri, palavat kynttilät ja takkatuli; ihania, tunnelmallisia asioita.

Näin marraskuussa odottaa ehkä jo pikkuisen lumen tuloa ja valoisuutta jonka valkoinen lumipeite tuo tullessaan. Ihan vielä en kuitenkaan lumesta välittäisi. Viime talvi jäi täällä meillä melkeinpä lumettomaksi. Ensi lumi satoi joskus tammi- vai oliko se helmikuussa ja silloin olin ainakin minä jo virittäytynyt melkeinpä keväisiin tunnelmiin, enkä lunta olisi enää siinä vaiheessa kaivannutkaan. No, lumi suli kyllä pois parissa päivässä, joten hiihtämään, sen paremmin kuin pulkkamäkeenkään ei näillä main viime talvena päästy. Saa nähdä miten käy tänä talvena.

Nyt ollaan taas pitkästä aikaa mökillä ja täällä nurmikko vielä viheriöi, haravoimatta jääneet lehdet peittävät maan ja onpahan niitä jonkin verran lennähtänyt terassillekin. Huomasin tullessamme tänne, että mökkitien varrelta on sopivasti karsittu puita ja niinpä tarkoituksenani onkin käydä keräämässä vähän havuja ja tehdä niistä jonkinlaista somistusta terassille. Pikkuiset valot otettiin myös kotoa mukaan tähän tarkoitukseen. Ei, eivät ne mitkään jouluvalot ole, vaan luovat illan tullen, pimeyden laskeuduttua, mukavaa lämpöä ikkunasta avautuvaan näkymään.
Noista haravoimattomista lehdistä puheen ollen; hankimme jo lehtipuhaltimen jolla oli tarkoitus puhallella noita koivujen lehtiä kompostiin päin, mutta puhallin ei suostunutkaan sitten toimimaan, joten veimme sen takaisin kauppaan. Voi olla, että teemme vielä uuden yrityksen ja ostamme toisen, jos niitä vielä siellä on jäljellä.

Keväällä istuttamani muratti on vielä kaunis, mutta sen keskellä kasvaneet kesäkukkaset olen jo poistanut istutuksesta. Muratti saa olla paikallaan yli talven ja keväällä nähdään onko se säilynyt hengissä.

Kiitos teille viime postauksiin kommentoineille. Olette ihania!
 Mitä mieltä te muuten olette marraskuusta: Haikeaa hyvästijättöä kesän vihreydelle, ja siksi vähän masentavaakin, vaiko lähestyvän talven ja ehkä joulunkin ihanaa odotusta?

Nyt pitää lähteä hankkimaan lisää tiivistysnauhaa mökin ikkunoihin, ettei lämpö karkaa harakoille.

Mukavaa maanantaita!