NÄIN TEEN AINA, NÄIN TEEN JOSKUS, NÄIN EN TEE KOSKAAN

Välillä tein haastepostauksen. Postauksen aihe on

AINA - JOSKUS - EN KOSKAAN

Törmäsin tähän haasteeseen Anun MEIDÄN ELÄMÄÄ-blogissa. Haasteessa nimetään viisi asiaa jotka tekee aina, viisi asiaa joita tekee joskus ja viisi asiaa joita ei tee koskaan.

Tämä aihe osoittautuikin aika visaiseksi, mutta miettimisen jälkeen omat 5+5+5 näyttävät tällaisilta:

  

AINA

* Laulan tai hyräilen aina. Tämän kohdan allekirjoittavat kaikki jotka minut tuntevat. Ja jos en laula tai ainakin hyräile, niin päässäni soi, soi, soi melodioita jotka vain odottavat ulospääsyä. 

* Luen aina jotain ennen nukahtamista. Ei ole mitään merkitystä sillä kuinka myöhään menen nukkumaan; aina on luettava ainakin pari riviä ennenkuin uni tulee.

* Aina täydenkuun aikaan nukun huonosti. Ei auta vaikka olisi kuinka paksut verhot ikkunan peittona, aina täysikuu onnistuu herättämään minut keskellä yötä. Tämä on kai sitä kuuhulluutta!

* Murehdin aina etukäteen vaikka mitä. Ihme etten vatsahaavaa vielä ole itselleni kehittänyt. Ei niin pientä asiaa etten siitä saisi suurta stressaamisen aihetta.

* Isoja päätöksiä en mieti sen kummemmin, vaan ne teen aina nopeasti. Isoilla päätöksillä tarkoitan nyt vaikka asunnon vaihtoa tai toiselle paikkakunnalle muuttoa. Ei ole vaan yhtä kertaa tapahtunut, että asuntonäytössä ollaan samantien lyöty kaupat lukkoon. Turhat miettimiset eivät kuulu sen paremmin minun kuin J:n luonteeseen. Niin, siis turhat miettimiset, mutta minun luonteeseen kyllä turha murehtiminen pikkuasioissa.  

JOSKUS

* Joskus, tai useinkin, haaveilen siitä että kotipaikastamme pääsisi suoraan autolla ajamaan satojen kilometrien päähän ilman puuduttavaa laivamatkaa. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin. Mikä ihana, vapauttava tunne kun astuu autoon ja painelee menemään, ihan vaikka ilman päämäärääkin!

Sitten kun siltä tuntuu pysähdytään ja hetken päästä taas jatketaan matkaa.

* Joskus toivoisin olevani ahkerampi ja taitavampi, enkä niin mukavuudenhaluinen. Erityisesti täällä Ahvenanmaalla olen ihmetellyt ihmisten ahkeruutta ja sitä että aina heillä tuntuu olevan jokin työ meneillään. Milloin leivotaan pakastin täyteen, siivotaan koti perusteellisesti tai huolehditaan vanhasta isovanhemmasta joka mahdollisesti asuu samassa taloudessa tai ainakin samassa pihapiirissä. Minusta ei olisi sellaiseen.

* Joskus haaveilen joulun viettämisestä ihan eri tavalla kuin yleensä. Miltä tuntuisi viettää joulun pyhät matkustaen junalla halki lumisten maisemien, tai hotellijoulu? Ainakaan ei tarvitsisi pähkäillä jouluruokien valmistamisen kanssa. Mutta tuntuisiko tuollainen joulu "oikealta" joululta? Ehkä ei. Enkä myöskään haluaisi joulua viettää etelän lämmössä.

* Joskus aloitan "kuntokuurin" johon suunnittelen liikkumisen lisäämistä, terveellisemmin ja vähemmin syömistä ym., mutta nuo kuurit loppuvat aina lyhyeen.

* Joskus mietin, miten elämä on paljolti sattumien summa: että on sattunut syntymään "kunnolliseen" perheeseen, että tapasi aikoinaan sen oikean joka halusi samoja asioita kuin mitä itse halusi....... 

EN KOSKAAN

* En koskaan lähtisi yksin matkalle. Haluan jakaa matkakokemukset ja elämykset jonkun toisen kanssa ja onhan turvallisempaakin jos on joku toinen seurana. Toki silloin on tärkeää että molemmilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet ettei tarvitse riidellä minne mennään ja mitä tehdään.

* En koskaan ole saanut eteeni niin erikoista ruoka-annosta että se olisi jäänyt syömättä.  Minusta on mukava maistella erikoisiakin herkkuja ja matkojen parasta antia on se kun saa tutustua vieraiden kulttuurien ruokiin.

* En koskaan ole haaveillut ulkomaille muuttamisesta. Päinvastoin, aina on yhtä ihanaa palata kotimaahan matkan jälkeen. Ulkomaille muuttaminen edellyttäisi melkein aina myös uuden kielen opettelun ja sellaiseen ei minusta enää olisi.

* En koskaan pystyisi järjestämään isoja kutsuja joissa ruokavastuu olisi minulla. Näen jo viikkoja painajaisia siitä kun minun pitää "loihtia" tarjottavaa naisystävilleni. Näin siitäkin huolimatta että he kaikki ovat hyviä ystäviäni ja mitä ihanimpia ihmisiä ja tuttuja jo vuosikymmenten takaa.

Kun katson tv:stä kokkiohjelmia, niin huokaisen joka kerta helpotuksesta ettei minun tarvitse olla kokkien sijasta kuumassa ravintolakeittiössä valmistamassa minuuttiaikataulussa ruokaa nälkäisille asiakkaille.

* En koskaan ole toivonut että olisin tehnyt toisenlaisia valintoja elämässäni. 

Tällaisia aina - joskus - en koskaan - juttuja kuuluu minun elämääni. 

kuvat: kukkakuva ja purjelaivakuva omiani, muut täältä

OIKEIN IHANAA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE!