MUUTTAA NE TOISETKIN

(kuva TÄÄLTÄ)

Hei!

Tulin vaan kertomaan, että lähdemme pohjoiseen muuttohommiin.

Emme sentään itse ole sinne muuttamassa, vaan autamme tyttären muutossa.

Ajamme menomatkan Ruotsin puolella ja takaisin Suomen rannikkoa pitkin.

Voi olla että matkaltakin tulee postattua, tai sitten ei.



VOIKAA HYVIN!

Krisse

SALAISUUS PALJASTUU

Vihdoinkin voin kertoa mitä olemme viime päivät jännittäneet.

Olemme muuttamassa! (Taas, voisi monikin huokailla)

Olemme jo kuukausia,  kauemminkin, tutkailleet netistä Maarianhaminassa myynnissä olevia asuntoja. Uusia hienoja valmistuu, mutta hinnat ovat pilvissä.

Olimme jo melkein luovuttaneet, kun hintoja vertaillessamme tulimme siihen tulokseen etteivät rahkeemme riitä kuin uuteen kaksioon täällä kaupungissa, koska velkaa emme enää tässä iässä halua ottaa.

Kaksio olisi meille kuitenkin liian pieni, koska meillä käy yövieraita silloin tällöin.

Asumme tällä hetkellä ihan Maarianhaminan ydinkeskustassa ja tykkäämme asunnostamme tosi paljon. Mutta se on toisessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä (mikä saattaa olla ongelmallista myöhemmin), joten tässä rupeaa ajattelemaan miten sitten tehdään, jos ei jompi kumpi enää tulevaisuudessa pystykään kapuamaan noita rappusia. Muuten talo on mitä ihanin: kivat naapurit, rauhallinen talo ja sijainti mitä mainioin. Parveke on melko pieni, mutta siihen mahtuu pieni pöytä ja pari tuolia ja mikä parasta, siihen on tulossa lasitus.

Joten muuta varsinaista syytä kuin nuo rappuset ei muuttohalukkuuteemme ollut. Tietysti ihan uusi asunto ja vielä saunalla ja mahdollisesti isolla parvekkeella tai terassilla oli käynyt mielessä. Mutta ne hinnat!

Kunnes silmiin osui paikallisen välittäjän ilmoitus.

Godbyssä, Ahvenanmaan toiseksi suurimmassa taajamassa, oli myytävänä huoneistoja upouudessa rivitalossa.

Kuvia katsellessa ihastuimme kolmen huoneen ja keittiön asuntoon, jossa oli kaikki mitä olimme etsineet: yhdessä tasossa, oma sauna, keittiö ja olohuone samaa avointa tilaa, takka, VALTAVA terassi, sijainti mäellä ja oikea ilmansuunta. Ja vielä kun hinta oli suunnilleen sama kuin mitä tästä omasta nykyisestä asunnostamme toivottavasti tulemme saamaan, niin oli lähdettävä katsomaan paikan päälle miltä asunto näyttää.

Sinne mennessämme melkeinpä toivoi että emme pitäisi asunnosta, että siinä olisi jotain vikaa, koska tuntui aika työläältä taas ruveta muuttamaan.

Mutta asunto oli niin ihana etten voinut muuta kuin hiljaa huokailla ihastuksesta. Luulenpa että jos minulla olisi ollut rahat takataskussa, niin olisin sanonut saman tien että tämän me otamme.

Mielessä kävi kuitenkin kauhujutut kahden asunon loukkuun joutumisesta ja muusta vastaavasta.

"Pankkitädin" juttusilla käytyämme kuitenkin nuo pelot kaikkosivat. Hän esitti suunnitelman ja laskelmat siitä, miten jatkamme eteenpäin tässä projektissa ja niin pistimme asiat liikkeelle.

Olemme saaneet jo avaimet asuntoon, mutta aiomme asua nykyisessä kodissamme vielä kunnes se saadaan myytyä. Uskomme että asunnon saa helpommin kaupaksi jos siellä on huonekalut paikoillaan.

Että tällaisia jännityksen aikoja täällä eletään.

IHANAA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

 

JÄNNITYSTÄ ILMASSA

Taas viikonloppu käsillä.

Tänään on kaikenlaista toimitettavaa ja jännitystä on ilmassa roppakaupalla.

Toivottavasti pääsen piankin kertomaan teille mitä täällä on meneillään.

Pidä peukkuja että kaikki sujuu hyvin!



IHANAA SYYSPÄIVÄÄ JA VIIKONLOPPUA!

MILLAISET IHMISET PITÄVÄT RUSKEASTA VÄRISTÄ?

Hei!

Tänään osallistun pitkästä aikaa haasteeseen. Tämän haasteen aiheena on RUSKEA.

Kuviani selatessani havaitsin, että niissä ei ollut kovinkaan paljon kuvia joissa pääasiallisena värinä olisi ruskea.

Etsin netistä tietoa ruskeasta väristä ja näin siellä kirjoitettiin ruskeasta väristä pitävistä:


"Ruskeasta väristä pitävät ovat kestäviä ja kärsivällisiä, solidaarisia, tasaisia ja konservatiivisia. Ruskea ei ole impulsiivinen väri. Ruskeasta pitävät rakastavat vastuuta ja ovat luotettavia ja kilttejä, mutta saattavat välillä olla myös hieman tahdittomia."

  "Ruskea väri yhdistetään yleensä maahan ja luontoon, luotettavuuteen, vakavuuteen ja lämpöön. Väristä tulee myös mieleen huumorintajuttomuus ja sivistymättömyys."

En osaa sanoa miten paikkaansapitäviä nuo määritelmät ovat, mutta ehkä niissä hippunen perääkin on.

Lisää ruskeita kuvia voit katsella TÄÄLTÄ.


OIKEIN VÄRIKÄSTÄ PÄIVÄÄ SINULLE!

VALTASIKO ALAKULOISUUS MIELEN?

Syksyn merkkejä. Muutama ylipitkäksi kasvanut tillinvarsi kasvimaalla. Kellanvihreä väri loistaa kauniisti syksyn harmaudessa.

Terassilla väriä riittää kun villiviinin lehdet ovat saaneet syysasun. Ne ovatkin kauneimmillaan näin syksyllä.

Pihlajissa on tänä vuonna ennätysmäisen paljon marjoja. Miten se nyt taas olikaan, onko se merkki vähälumisesta vai tosi lumisesta talvesta, sitä en muista. 

Minussa on pikku hiljaa herännyt syksyihminen.

Kesän valoisuuden ja vaaleiden värien jälkeen kaipaan tummahkoja ja täyteläisiä värejä. Tämä syksyisten värien kaipuu sai meidät vaihtamaan seinäväriäkin. Siitä pääset lukemaan TÄÄLTÄ. Ja ihan unelma olisi jos kotona voisi istuskella takkatulen ääressä lämmintä juomaa siemaillen.

Oletko sinä ollenkaan syksyihminen, vai tuntuuko että päivien lyhetessä valtaa alakulo?

OLI KUINKA TAHANSA, IHANAA SYKSYISTÄ PÄIVÄÄ SINULLE !

KUIN OLISI UUSI KOTI

Ettei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi, niin mökin sijasta nyt tehdään pientä remonttia kaupunkikodissa.

Kyseessä on vain yhden seinän maalaaminen.

Kotimme seinät oli juuri tapetoitu ennen kuin muutimme tänne, joten emme ole noita tapetteja itse valinneet.

Ei niissä varsinaisesti mitään vikaa ollut ja kahden aikuisen kodissa ei kulumisen jälkiä tai tahrojakaan tapeteissa seitsemän vuoden asumisen jälkeenkään näkynyt. Mutta vähän tylsät nuo tapetit olivat.

Kauan oli jo mielessä käynyt edes yhden seinän tapetoiminen tai maalaaminen.

Eilen astelimme maalikauppaan ja valitsimme uuden värin seinällemme. Se on tummahko, voisi kai sanoa nutrian värinen. Sillä maalattiin yksi seinä olohuoneestamme ja muut seinät jätettiin ennalleen eli tapetille joka on valkoista, pienin ruskehtavin viiruin.

Tapetin olisi voinut poistaa ennen maalaamista. mutta päätettiin kokeilla miltä näyttää jos maalaa tapetin päälle. Eikä hassummalta näytäkään. Tapetin kuviot kuultavat kivasti maalin läpi.

Maali kuivui hetkessä ja nyt ovat taulut ja hyllyt jo paikoillaan.

Kellarikomerosta haettiin vielä kukkapyläs tänne, kun se tuntui taas monen vuoden käyttämättömyyden jälkeen sopivan huoneen uuteen ilmeeseen.

TUNTUU KUIN OLISI UUSI KOTI!

SE ON KEVÄÄLLÄ IHANA, MUTTA SYKSYLLÄ HARMITUKSEN AIHE

Melkein kuin satukirjan sivulta on tämän hetkinen näkymä metsästä. Punaista ja valkoista ja vaikka mitä värejä löytyy keltaisen, vihreän ja ruskean lisäksi.

Syksy on aika hienoa aikaa, vaikka kesän loppuminen voi tuntuakin hiukan haikealta.

Puutarhassa ovat syystyöt jo alkaneet.

Kesäkukkia olen  tyhjentänyt useammasta paikasta kompostiin.

En tiedä onko tämä sitä feng shuita vai mitä, mutta tuntuu aina hyvältä kun syksyn tullen siivoaa kukkamaita ja -laatikoita ja laittaa ne odottamaan seuraavaa kevättä. 

Järjestinkin kaikki kesän aikana tyhjentyneet purkit ja purnukat kasvihuoneen hyllyyn ja osan ulos istutuspöydän hyllyille.

Mikä järkyttävän suuri määrä niitä onkaan ja kuitenkin muistan miten keväällä taimien kasvatusvaiheessa tuskailin kun mitkään purkit eivät tuntuneet riittävän kasvateilleni. 

Kaikki ruukut eivät tosin ole vieläkään tyhjiä. Kasvihuoneessa ovat ensimmäiset paprikat punertuneet ja kohta niitä päästään maistelemaan.

Ne ovat olleet jo monta viikkoa isoja kooltaan, mutta punertumista sai odottaa kauan. Tuli jo sellainen olo, että jos ne ovatkin vihreitä paprikoita vaikka siemenpussin päällä lukikin että punaisia.

Tomaatteja ollaan sen sijaan saatu syödä jo monta viikkoa ja lisää on vielä kypsymässä.

Aika surkean näköisiä tomaattien melkein lehdettömät rangat ovat, mutta tomaateissa ei onneksi ole mitään vikaa.

Sitruunamelissa on ollut tähän asti ulkona, mutta kun kasvihuoneeseen on tullut tilaa niin toin sen sisälle vihreyttä tuomaan.

Retiiseistä ja salaateista on kummastakin jo toinen sato kasvamassa. Hyvin kasvavat vielä näin loppukesälläkin ja yötkin ovat olleet lämpimiä eikä hallasta ole ollut pelkoa.

Unikot jaksavat  kukkia viikosta toiseen. Nämä ovat kiitollisia kasvatettavia ja toivon että ilmestyvät ensi kesänäkin kukkapenkkiin ilahduttamaan pirteällä värillään.

Niiden vieressä oleva ruohosipulikin on innostunut taas kukkimaan. Siitä on korjattu satoa jo monesti ja olen sen kaksi kertaa leikannut alas. Se oli alkujaan viime kesänä kaupan vihannesosastolta ostamani, ruukussa ollut ruohosipuli, jonka istutin maahan kun olimme ensin kaikki varret siitä syöneet.

Koivun lehdet ovat alkaneet jo kellastua, mutta vielä on vihreitä lehtiä puissa.

Kohta onkin käsillä se syksyn kurjin aika, kun nurmikko on keltaisenaan noista lehdistä.

Kaunista, kyllä, mutta kun niitä on aivan liian paksulti, niin ainakin jonkin verran pitäisi viitsiä haravoida pois ettei nurmikko ihan tukehdu ja sammaloidu niiden alle.

Tahtoo vain aina olla niin, että innostus puutarhatöihin lopahtaa juuri siinä kohtaa kun pitäisi alkaa haravoimaan pudonneita lehtiä.

Joka vuosi vannon että seuraavana vuonna meillä on ainakin muutama koivu vähemmän ja niin ollen myös vähemmän lehtien haravoimista, mutta tänä vuonna ei tullut kaadettua yhtäkään.

Mikään ei ole niin kaunis kuin keväinen, hennon vihreä koivikko, mutta syksyllä sen kauneutta ei enää tahdo muistaa.

Pitäisiköhän kaataa kaikki koivut?

Vaan nyt on niin kaunis auringonpaiste, että pitää mennä ulos levittämään multaa nurmikon kuoppapaikkoihin. 

Muuten, tuo jokavuotinen suosittu SKÖRDEFEST - SADONKORJUUJUHLA on taas kohta käsillä. Nimittäin 22-24.9 pääsee kiertelemään ahvenanmaalaisilla maatiloilla ja ostamaan heidän tuotteitaan. Tapahtumia riittää koko perheelle. Jos kiinnostaa, niin aikaisemmasta postauksestani voit lukea Skördefestin tunnelmista TÄÄLLÄ.

IHANAA SYYSPÄIVÄÄ!
T. Krisse

KAKSI KIRJAA JOTKA PETTIVÄT ODOTUKSENI

Kerroin joitakin aikoja sitten että olin toivonut kirjastoa hankkimaan kaksi uutta kirjaa, joista olin lukenut hyvät arvostelut.

Kirjat tulivatkin  kirjastoon ja sain ilmoituksen kännykkään että ne olisivat lainattavissa.

Toinen kirja oli Eppu Nuotion dekkari Myrkkykeiso. Hänen kirjojaan olen lukenut useita ja poikkeuksetta tykännyt niistä kaikista.

Niinpä odotin tästä uudestakin kirjasta paljon.

Mutta se osoittautui pettymykseksi. Tapahtumapaikkoina oli Turku ja Kemiö, jotka molemmat ovat minulle tuttuja ja varsinkin Turusta oli mukava seurata missä milloinkin liikuttiin.

Nuotion kerronta on sujuvaa ja sitä on helppo lukea, mutta nyt tuli ongelmaksi se, että henkilöitä ilmestyi koko ajan lisää ja minun oli tosi vaikeaa muistaa kuka kukakin oli ja mitä ko. henkilöstä oli aikaisemmin kerrottu.

Tämä seikka rupesi häiritsemään lukemistani siinä määrin, että 2/3 kirjasta luettuani meinasin jättää kirjan lukemisen sikseen. Toivoin kuitenkin että jokin ratkaisevan laatuinen käänne tapahtuisi ja rupeaisin paremmin pääsemään sisälle kirjan henkilöihin, mutta sitä ei tapahtunut.

Luin kirjan kuitenkin loppuun, vaikka loppupuolella minulle alkoi olla jo yhdentekevää kuka on syyllinen tapahtumien kulkuun.

Sanomattakin lienee selvää mitä pidin kirjasta.

 

Selja Ahavan kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa olin odottanut vielä enemmän kuin tuosta ensimmäisestä kirjasta.

Olin lukenut siitä hyvät ja mielenkiintoa herättävät arvostelut.

Kirja kertoo miehen ja hänen vaimonsa suhteesta sen jälkeen kun mies on kertonut että oikeastaan onkin aina halunnut olla nainen.

Mutta ihmetykseni oli suuri kun kirja alkaa kertomalla Kristoffer Kolumbuksen laivan matkasta . 

Epäilin lainanneeni väärän kirjan, mutta kirjailija ja kirjan nimi olivat kuitenkin sitä mitä piti.

Kolumbus-kuvauksen jälkeen päästiin kuitenkin siihen tilanteeseen jossa ruvetaan kuvaamaan kirjan varsinaista aihetta.

Siitä kerrotaan muutamia sivuja kunnes taas ollaan Kolumbuksen mukana laivalla ja ympärillä oli vain merta, merta ja pimeyttä.

Kirja jatkui loppuun saakka siten että välillä oli pitkät pätkät noita laivakuvauksia ja välillä kerrottiin miehen ja naisen suhteesta ja tuntemuksista.

Puolessa välissä hyppäsin laivakuvauksien yli ja luin vain nuo toiset kohdat.

Voi olla että laivakuvaukset olivat jollain tapaa vertauskuvallisia miehen tunnustuksiin ja naisen asian hyväksymiseen, mutta minulle ne eivät avautuneet.

Olisin kaivannut enemmän kuvailua siitä mitä nainen koki tuossa vaikeassa tilanteessa, kun oma mies "katoaa" ja haluaa muuttua naiseksi.

Tämäkin kirja jäi minulle pettymykseksi.

Molemmat kirjat luin läpi, vaikka jälkimmäisessä harpoinkin aika tavalla.

Kuulutko sinä niihin joiden mielestä aloitettu kirja pitää lukea loppuun, vai jätätkö armotta kirjan lukemisen kesken jos se ei miellytä?

ONNEKSI MAAILMASSA KIRJOJA RIITTÄÄ JA KIRJASTON KÄYTTÖKIN ON ILMAISTA, AINAKIN TOISTAISEKSI, JOTEN NYT VAAN UUSIA LAINAAMAAN!

HYVÄN AAMUN TUNNUSMERKIT

Minun aamuni.

Rauhallista heräämistä ja vielä sängyllä loikoillen vilkaisen kännykästä onko jotain erityistä ilmestynyt yön aikana puhelimen näytölle.

Maanantai.

Viikon paras päivä. Kahvia ja ruisleipää. Paikallislehti netistä luettuna. Paperisena sen saisi vasta iltapäivällä. 

Lehden luvun jälkeen hiukan muuta surffailua.

Päivä on jo valjennut.

Lämpötila +11 astetta.

Vielä viihdymme mökillä, mutta mielessä käy jo muutto kaupunkikotiin.

Vaan vielä haluamme nauttia ihanasta luonnosta, siitä että aamulla saa ihailla nousevaa päivää meren yllä.

Aamu-tv, ilman muuta ykköseltä, kertoo uusimmat uutiset meiltä ja muualta. Ei haittaa vaikka samat uutiset kuulee useaankin kertaan.

UUSI PÄIVÄ, UUSI VIIKKO.
Toivottavasti niistä tulee hyviä.