LAINASIN 2 MIELENKIINTOISTA KIRJAA

ELOKUUN viimeinen päivä on menossa ja sataa kuin, en tiedä mistä.

Koko kesä on kärvistelty kuivuuden kourissa ja odoteltu muutamaakin vesitippaa ja nyt niitä on saatu. 

Onneksi Roope leikkasi nurmikon eilen kun tänään ei siitä ehkä olisi mitään tullut. Roopehan on tuo meidän mainio "talkkari" josta voit lukea enemmän TÄÄLTÄ. 

Kävin kaupungissa tänään ja mennessä satoi niin rankasti että ajonopeutta oli pakko hiljentää.

Meillä on täällä tosi hieno kirjasto ja huomasin että heidän nettisivuillaan on paikka johon voi tehdä ehdotuksia kirjastoon hankittavista kirjoista.
Lainaan melkeinpä vain suomenkielisiä kirjoja ja niiden valikoima ei ole ihan kauhean suuri. Niinpä toivoin kahta kirjaa tilattaviksi, nimittäin Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa ja Eppu Nuotion Myrkkykeiso.

Tänään sain puhelimeen viestin että toivomani kirjat ovat saapuneet ja ovat varattuina minulle noudettavaksi.


Kävinkin ne noutamassa ja rupean tuota pikaa lukemaan.

Näin iltojen pimentyessä rupeavat kirjat houkuttelemaan entistä enemmän. Oletko huomannut saman asian?

MITEN VILJELYT ONNISTUIVAT, VAI ONNISTUIVATKO?

Niin, miten onnistuivat viljelyt tänä kesänä?

Ne onnistuivat aika hyvin. Meillä kasvatettiin kasvihuoneessa tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja basilikaa.
Tomaatteja oli kolmea eri lajia. Näistä kirsikkatomaatit tuottivat satoa runsaasti ja ovat kaikista makeimpia.

"Tavallisista" eli sellaisista hiukan isommista tomaateista sato ei ollut yhtä runsasta. Niiden kypsyminen tuntuu kestävän ja paljon vihreitä yksilöitä näkyy. Muutamia poimin kokeeksi sisälle kypsytettäviksi ja nyt ne ovat pikku hiljaa punertumassa lautasella. Yhtä makeita ne eivät ole kuin nuo pienemmät, kirsikkatomaatit.
Sitten meillä oli vielä yksi tomaattilaji, jonka hedelmät ovat soikean mallisia.  Niiden kanssa oli epäonnea, sillä niiden kasvaessa hedelmän pää alkoi tummua. Koska kaikissa ei kuitenkaan näkynyt tuota tummumista, niin poimin pois vain ne joissa sitä näkyi ja loput jätin paikoilleen kypsymistä odottamaan.

Kypsymisen edistyttyä kävi kuitenkin näillekin samoin eli tummuminen alkoi ja koska tuollaisten tomaattien syöminen ei houkuttanut heitin pois koko kasvin.

 

Kurkkuja meillä oli kahta eri lajia. Toinen on ihan normaalin väristä tumman vihreää ja toinen aika vaaleaa.
Maku molemmissa on aika sama, mutta nuo vaaleat eivät ulkonäöltään ole oikein houkuttelevia.
Olisi kiva tietää montako valmista kurkkua olemme saaneet ja ensin ajattelinkin laskevani kuinka monta niitä valmistuu, mutta se jäi kuitenkin.  Kymmeniä niitä kuitenkin on jo syöty ja lisää on tulossa.

Pölytystä olen auttanut tökkimällä pumpulipuikolla kurkkujen kukkia. En tiedä onko se auttanut vai ei.

Lavakauluksissa olemme viljelleet hernettä, salaattia, tilliä, retiisiä ja persiljaa.
Niistä kaikista tuli mahtava sato, salaatista jopa ylituotantoa. Salaatit kasvoivat valtaviksi emmekä millään ehtineet syödä kaikkia. Kasvaessaan ylipitkäksi lehdet tulivat niin paksuiksi ettei niitä haluttanut enää syödä.
Kylvin vielä uutta salaattia ja sitä olemme nyt päässeet maistelemaan.

Tilliä ja persiljaa tuli paljon kumpaakin ja niitä olen säilönyt pakkaseen. Persiljaa on tosin vielä jäljellä laatikossakin.

Alkukesällä lavakauluksien ympärille pystytetty aita (TÄÄLLÄ) on pitänyt kauriit ja jänikset poissa.

Ihan onnistunut kesä on viljelyksien kannalta ollut.


Oletko sinä viljellyt jotain, joko parvekkeella tai kasvimaalla? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden onnistumisista tai epäonnistumisista.


MYRSKYISEN TUULEN KESKELTÄ, HYVÄÄ PÄIVÄÄ!

PERGOLA VALMISTUI

Pergola, joka rakennettiin kasvihuoneen viereen on jo jonkin aikaa ollut valmis.

Viimeisenä osana siitä valmistui ristikko jota pitkin villiviinit saavat kiipeillä. Melkoisen paljon ne ovatkin jo kasvaneet pituutta. Olen nyt alussa hiukan sitonut niitä seinämään, mutta myöhemmin niiden pitäisi kiinnittyä itsekseen  paikoilleen.

Nyt kun illat ovat alkaneet pimetä on kiva sytyttää lyhdyt pergolan pöydälle  ja ne näkyvät mukavasti mökkiin asti.

Lisää tunnelmaa tuovat Clas Ohlsonilta hankitut aurinkokennolamput, jotka ripustettiin pergolan kattoon.

Nyt on puutarhassa yksi "huone" lisää ja uskonkin että tässä tullaan vastaisuudessa viettämään paljonkin aikaa. 

OIKEIN KAUNISTA SYYSKESÄISTÄ PÄIVÄÄ!

PISTÄVÄÄ

Voi mikä ihana ilta,
voi tapahtua mitä vain....
No, ei mitään ihmeellistä tapahtumista ole odotettavissa, mutta epävakaisen päivän päätteeksi saatiin aivan ihana aurinkoinen ilta.
Ilta-aurinko loi hienoja varjoja terassille.
 

Laskeva aurinko sai punaisen pelargonian värin muuttumaan pistävän punaiseksi, luonnottomaksi.

Muratti voi hyvin seinällä ja yritän talvettaa sen istuttamalla sen kukkapenkkiin.
 

Toivottavasti sinullakin on ollut hieno ilta-auringonpaiste. Jos ei tänään, niin huomenna sitten.



HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!




 

TEE ITSE LEGOILLE SÄILYTYSPUSSI/RAKENTAMISALUSTA

Olet varmaan joskus astunut lego-palikan päälle ja sadatellut sitä kun niitä löytyy milloin mistäkin. Imuroidessa kuuluu iloinen kilahdus ja taas on yksi palikka vähemmän koottavaksi.

Sen verran arvokkaita legot ovat, että toivottavaa olisi että kaikki mitkä on hankittu myös säilyisivät mahdollisimman kauan.

Oltiin muutama päivä kaupunkiasunnossa ja muun tähdellisen tekemisen puutteessa otin ompelukoneen esille. 

Tytär oli puhunut tällaisesta pussista ja idea vaikutti mielestäni hyvältä ja ehkä aika yksinkertaiselta toteuttaakin.

Vaan minkä kokoinen tuollaisen pussin tulisi olla?

Netistä löytyi useitakin ohjeita ja valitsin niistä yhden.

Tarkoitus on että pussi on auki levitettynä niin suuri että lapsi mahtuu istumaan sen päällä legoilla rakentaessaan, tai ainakin että rakennelmat mahtuvat kankaan päälle, koska silloin ne on helppo sulkea pussiin leikin loputtua.

Pussi jonka minä tein on kooltaan n. 140cm x 140cm. Leikkasin sen neliöksi, mutta pyöristin kulmat jotta reunaa kiertävä naru on helpompi vetää tiukaksi.

Ompelin siksakilla kankaan reunat ja sen jälkeen leikkasin liukkaasta kankaasta 16cm leveää kaitaletta runsaat viisi metriä. Tämän kaitaleen pituus on sama kuin pohjakankaan ympärysmitta.

Tuo oranssi kangas josta tein pohjan on paksua puuvillakangasta ja sininen reunakangas on vanhoista ulkoiluhousuista.

Väriyhdistelmä muistuttaa vanhoja soputelttoja, hih.

Sitten taittelin tuon sinisen reunakankaan kaksinkerroin pituussuunnassa ja kiinnitin sen oranssin kankaan reunaan. Jätin kahdelle vastakkaiselle sivulle aukot, joista kiristysnarun saa vedettyä "ulos".

Narua löytyi kotoa ja pujotin sen paikoilleen nauhakujaan. Solmin vielä narun päät yhteen ettei se luiskahda kujan sisään. Kannattaa laittaa naru tarpeeksi pitkäksi jotta kankaan saa oiottua ihan sileäksi kun se on auki lattialla.

 

Muuten tällaisen pussin tekeminen on aika simppeli juttu, mutta tuon sinisen kankaan liukkauden vuoksi sen kiinnittäminen oli hiukan hankalaa, eikä lopputulos kestä tarkempaa tutkimista, mutta uskon että pussi täyttää tehtävänsä.

Nyt pussin voi vaikka ripustaa seinälle naruista ja legot pysyvät hyvin tallessa. 

Olen kokeillut pussukan toimivuutta mökillä, mutta lapsenlapset saavat sen yllätyksenä kun viikonloppuna tavataan.

Jos innostuit itse tekemään tällaisen pussin, niin googlettamalla legopussi löydät ohjeita.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

MITÄ TULI TEHTYÄ, HAUKKASINKO LIIAN SUUREN PALAN?

Kääk!
Mahdoinkohan nyt haukata liian suuren palan?
 

Ilmoittauduin nimittäin kansalaisopiston WORDPRESS-kurssille.

Olen itseoppinut tietokoneen käyttäjä ja mikään homma ei käy minulta käden käänteessä, vaan useamman yrityksen kautta.

Halu oppia enemmän ja saada käyttöön sujuvuutta olisi toiveissa ja kun näin tämän kurssin kansalaisopiston vihkosessa niin ajattelin että tästä saisin uutta mallia blogiin ja mahdollisesti osaisin tehdä blogipohjankin ihan uusiksi tämän avulla.

Nämä ovat haaveissani, todellisuus voi sitten olla ihan toinen.

Lokakuussa nähdään sitten miten käy. Kurssin alkaminen edellyttää että osanottajia tulee tarpeeksi, mikä ei aina ole selviö täällä.


Mietin mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua jos en kurssista selviydy: muutaman kympin rahallinen menetys ja harmitus omaan kykenemättömyyteen.

Mikä olisi sitten parasta jos selviydyn: tyytyväisyys siihen että uskalsin ja siihen että tässäkin iässä voi vielä oppia uutta.


NÄILLÄ VANHOILLA TAIDOILLA MENNÄÄN AINAKIN TOISTAISEKSI.
OLETKO SINÄ INNOSTUNUT ALOITTAMAAN UUDEN HARRASTUKSEN TAI KURSSIN?

VALOKÖYNNÖS, VILLIVIINEJÄ JA SAMMALSYÖPPÖÄ.

Sadepäivä.

 Ja sateista oli eilenkin, mutta istutustöitä tehtiin kuitenkin. J oli valmistanut terassin rakentamisesta jääneistä jämälaudoista laatikon, joka osittain upotettiin  maahan. 

Laatikossa ei ole pohjaa ja alimmaiseksi laitoin suodatinkankaan. Sitten kerros multaa ja sen jälkeen laatikkoon istutettiin kolme villiviiniä. Hiukan kompostimultaa  puutarhamullan ja turpeen joukkoon ja sitten perusteellinen kastelu.

Sidoin vielä taimia hiukan pergolan seinään ja siitä niiden myyjän ohjeen mukaan pitäisi lähteä vauhdilla kiipeämään ylöspäin.

Saa nähdä keksimmekö millaiset ritilät seinämän ja pergolan katon väliin rakennetaan ennenkuin villiviinit ovat ehtineet niin korkealle.

Hankittiin pergolaan aurinkokennolla toimiva valoköynnös, mutta siitä ei vielä ole kuvaa. Pitää odottaa hiukan hämärämpää.

Kesäkukat alkavat olla jo hiukan elähtäneen näköisiä ja muutamia olen jo heittänyt kompostiin kun yrityksistä huolimatta eivät piristyneet.

Metrisiksi venähtäneet salaatinvarret otin myös ylös viljelylaatikosta, mutta uutta on jo kasvamassa onneksi.

Nurmikolle annoin syyslannoitetta ja nyt sade tuleekin tarpeeseen.

Sammalsyöppöä ripottelin sammaleisiin paikkoihin ja nyt ne paikat ovat mustuneet ja sammal tuntuu hävinneen kokonaan.  Niihin paikkoihin pitää vielä kärrätä uutta multaa ja ruohonsiemeniäkin on vielä sopivasti jäljellä, joten tänäänkin saan varmasti työskennellä sateessa. Sekin tuntuu pelkästään mukavalta kuivan kesän jälkeen.

MITÄ SINUN PÄIVÄÄSI KUULUU, SADETTA VAI AURINGONPAISTETTA?

 

SAARISTOMAISEMIA

Joitakin kymmeniä kilometrejä autolla, pari lossia ja yksi rakenteilla oleva silta ja sitten oltiinkin näissä maisemissa Vårdön Simskälassa.

Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta rannassa olevan pöydän ääressä ehdimme nauttia kahvit ja pannarit ennenkuin alkoi hiljalleen ripotella vettä.

Kävimme täällä viimeksi kevättalvella ja kaunista ja hiljaista oli silloinkin. Jos haluat nähdä millaiselta täällä näytti talvella niin klikkaa aikaisempaan postaukseeni TÄSTÄ. Talvella kalliolla ollut kelkka oli nyt kadonnut.

Paikalla oli meidän lisäksemme pariskunta matkailuautolla, mutta he tyytyivät tekemään pienen kierroksen rannassa ja lähtivät sitten pois.

Tämä olisi ollut ihanteellinen paikka viettää ainakin yksi yö saaristossa. Merinäköala ja mukavat oltavat matkailuautolla olisivat niin kokeilemisen arvoisia.

Venevajat rannassa olivat kallellaan mikä mihinkin suuntaan, mutta ainakin minun silmiini näyttivät hyvinkin viehättäviltä kuluneine pintoineen.

Tämän venevajan ovi ei ollut lukolla suljettu ja kurkistin sisään. Sisällä oli pöytä ja liitutaululle oli kirjoitettu hinnasto josta voi lukea että saatavilla oli ainakin kahvia, teetä ja mehua, eli tässä rannassa on ehkä vietetty jonkinlaisia kyläjuhlia ja pikku kahvilaakin on joku täällä silloin pitänyt.

Kahvit juotuamme palasimme autolle ja ajelimme kapeaa kylätietä pitkin takaisin lossille.

Meren toisella puolella näytti satavan rankasti.

Me säästyimme kastumiselta. Mökkitiellä oli vettä kerääntynyt lammikoiksi, joten täälläkin oli poissaollessamme satanut jonkin verran. 


Tykkään tällaisista pikku pyrähdyksistä oman kotipiirin ulkopuolelle ja Ahvenanmaata onkin tullut kierrettyä ristiin rastiin. Täällä vaan ei pysty kovin pitkiä matkoja ajamaan kun aina tulee meri vastaan.


Nämä ovat tämän keskiviikon tunnelmakuvia. Muita tämän päivän kuvia voit katsoa Pieni Lintu-blogista.

OIKEIN MUKAVAA KESKIVIIKKOA SINULLE!

JOKO RIITTÄÄ PUUHAILUT TÄLLE KESÄLLE?

Istuskelupaikkoja ei kai koskaan voi olla liikaa!

Ei ainakaan meidän pihalla ja niinpä alkoi mielessä siintää kuva terassista tai pergolasta kasvihuoneen viereen. 

Kun jotain päähämme saamme, niin yleensä ei kestä kauan ennenkuin ideaa aletaan toteuttaa.

Mieheni J aloitti homman kankeamalla isoja kiviä tulevan terassin tieltä. Ja niitä kiviä riitti. Tässä kasassa on puolet tulevan terassin paikalta kaivetuista. 

Terassi sijoittuu mukavasti kasvihuoneen vierustalle ja paikka on aika tuulensuojainen. Meri ja piha näkyvät tähän, mutta suurimmat tuulet kasvihuone ja pensaat sen ympärillä suodattavat.

Eli juuri sitä mitä kaipasimme: aurinkoa, tuulensuojaa ja avaruutta.

Kun terassin pohja eli lattia oli valmis tulin minä sisustajan ominaisuudessa paikalle. Tai, no olin minä ollut levittämässä suodatinkangasta pohjan alle. Tuolit ja pöytä jotka aikaisemmin oli tungettu mökin yläterassille saivat nyt muuttaa tänne hiukan avarampaan tilaan.

Paremmin ne mahtuivatkin tänne kuin aikaisempaan sijoituspaikkaansa. 

Vähän olivat kuitenkin orvon näköisiä tässä, mutta ei hätää, koska tarkoituksena oli vielä rakentaa hiukan seinää ja kattoa terassille. 

Tässä ollaan jo siinä vaiheessa että suurin osa seinärimoitusta on paikoillaan tolppien varassa. Yhä kivammalta alkaa näyttää!

Huonekalut odottavat malttamattomina puolukanvarpujen keskellä pääsyä uudelle terassille. 

Terassin sijainti on ihan kasvihuoneen vieressä. Tässä vaiheessa puuttuu vielä toinen seinän pätkä.

Nyt alkaa olla valmista ja kalusteet ovat päässeet takaisin terassille. 

"Kattokin" pergolassa  on ja vaikka se onkin tällainen harvarakenteinen, niin se on riittävä antaakseen seinärimoituksen kanssa huonemaisen tunnun.

Jos aurinkoa tuntuu tulevan liikaa, niin aurinkovarjo tuo toivottua varjostusta tilaan. 

Kattokannattimien ja pystytolppien väliin laitettiin osittain koristeeksi, mutta myös tarpeeseen, ohuemmat lisäkannattimet jotka sopivat kivasti kokonaisuuteen. 

Tällainen uudesta pergola/terassistamme tuli ja sen olemme jo uudistaneet. Perjantaina skoolasimme ystävien kanssa kuoharilla ja tänään söimme tässä ensimmäisen kerran.

Nähtäväksi jää jos ensi vuonna maalaamme terassin seinät ja katon, vai jätämmekö tällaiseksi. Nyt se on saman värinen vierassä olevan keittiöpuutarhan aidan kanssa. Siitä voit lukea lisää TÄÄLTÄ.

Nyt tuntuu siltä kuin tämän kesän projektit olisi tehty. Olemme ehtineet paljon tänä vuonna:

- perustettu keittiöpuutarha ja rakennettu aita sen     ympärille
- maalattu vajarakennus
- maalattu saunarakennus
- rakennettu terassi/pergola
- kirjoitettu raportteja robottiruohonleikkurista ja 
   näin saatu se omaksi ja opeteltu sen käyttö

Eiköhän näissä ole tarpeeksi yhdeksi kesäksi muiden puutarhahommien lisäksi.


Nyt voidaan nauttia tuloksista ja keskittyä syksyn odotukseen.

IHANAA ELOKUUN PÄIVÄÄ KAIKILLE!

  

LÄHTIKÖ KUULO?

Heräsin valoisuuteen eikä kelloa tarvinnut katsoa tietääkseen että aamu on tullut ja voisi jo nousta. Kello oli  vasta puoli kuusi, mutta uni tuntui häipyneen jonnekin, joten vedin verhot auki ja rupesin kahvin keittoon.

Oletko muuten huomannut sellaisen ilmiön että kun kesässä ollaan tultu näin pitkälle, niin lintujen lauluun ei enää herää?

Täällä mökillä eivät herätä autojen äänet eikä muut kaupungin hälyt.  Aikaisemmin kesällä sai joka aamu herätä lintujen lauluun, mutta nyt tuota ääntä ei enää juuri kuule.

Toinen ääni jonka kuulumattomuutta olen ihmetellyt, on heinäsirkkojen äänet. Vielä viime kesänä tuon äänen kuulin, mutta tänä kesänä en.

Ikäkö vei kuulon, vai eivätkö heinäsirkat ole mökkimaisemiimme löytäneet, sitä voi miettiä.

IHANAA VIIKONLOPPUA, SIRITYKSELLÄ TAI ILMAN!

KAUNIITA KUKKIA SIEMENESTÄ

Vihdoin tuuleton päivä ja se tarkoitti sitä, että pystyin ottamaan kuvia ihanista unikoista.

Tuulista säätä on meillä riittänyt ja pelkäsin että unikkojen terälehdet lentävät saman tien taivaan tuuliin, mutta hyvin ovat höykytyksessä kestäneet.

Keväällä kylvin kahta lajia unikkoja: silkkiunikkoja ja pioniunikkoja.

Pioniunikkoja olin nähnyt vain kuvissa ja odotinkin niiden kukkivan pallomaisina, pionin kukkaa muistuttavin kukin.

Ja niin ne tekivätkin. Kukkia on tullut paljon ja mitä kauniimmissa väreissä. Ainoa miinuspuoli näissä on se, että kukka kestää vain korkeintaan pari päivää.

Samasta pioniunikon siemenpussista tuli myös tämän näköisiä kukkia. Muistuttaa enemmänkin perinteistä unikkoa. Olisikohan siemenet sekoittuneet jossain vaiheessa. Kaunishan tuokin on. 

Tosi hieno on myös siemenkota joka kukkimisen jälkeen jää jäljelle. Nämä taidan ottaa talveksi talteen ja kylvää keväällä kukkapenkkiin.

Keväällä ajattelin että pioniunikot olisivat kauniimpia ja näyttävämpiä kuin silkkiunikot, mutta nyt tykkään melkeinpä enemmän noista tavallisista, yksinkertaisemmista.

Harmaana päivänä ne loistavat iloisina väripilkkuina ja huojuvat tuulessa.

Tänään tuntuu tulevan aurinkoinen päivä joten nautitaan siitä.

KIITOS EDELLISEEN POSTAUKSEEN TULLEISTA VINKEISTÄ KIVIKASAN KÄYTTÖÖN. LISÄÄ SAA TULLA. JA TERVETULOA UUDET LUKIJAT!

UUTTA PIHALLE, TERASSIA ALOITETTU

Mikä ihmeen kiviröykkiö on ilmestynyt kasvihuoneen ja kukkapenkin viereen?
Joo, kaikki nämä kivet on J kangen avulla vääntänyt ylös siltä alueelta johon tulee meidän uusi terassi.

Tässä saa hyvän kuvan siitä miten kivinen koko pihamme täällä mökillä on. Tämä kivimäärä on kerätty pelkästään  alueelta jonka koko on 4x5m.

Kiviä tulee aina vastaan kun yrittää vaikka istuttaa jotain kasvia.

Terassi tulee kasvihuoneen välittömään läheisyyteen ja siitä tulee tuulensuojainen ja aurinkoinen.  Kasvari suojaa merituulilta ja aurinko paistaa tähän jo aikaisin aamulla.

Suunnitelmissa on pystyttää tähän myös pienimuotoinen pergola ja pari seinän pätkää rajaamaan aluetta.

Terassin alle laitoimme suodatinkangasta ja soraa ja tänään J jatkaa päällyslaudoituksen kiinnittämisellä.

Kohta sitten päästään siivoamaan terassin ympäristö ja "sisustamaan".

Pergolan teon ajankohdasta ei vielä ole tietoa, mutta jos intoa riittää niin voi olla että sillä jatketaan heti terassin valmistuttua. Vinkkejä olen jo katsonut Pinterestistä.


Tänään tuntuisi tulevan melko kaunis päivä, tai ainakin sateeton. Niin kuin sadetta olen toivonut jo monta viikkoa, niin nyt kun sitä on saatu jo useampi päivä, tuntuu että nyt voisi olla jo hiukan aurinkoisempaa ja tuuletontakin.


NIIN TAI NÄIN, KIVAA VIIKON ALKUA KAIKILLE!

MUTTA MIHIN NOITA KIVIÄ VOISI KÄYTTÄÄ?

SADEPÄIVÄN SUOSIKKIKEITTO ITÄMAISEEN TAPAAN

Keittoa tulee laitettua ihan liian harvoin, ainakin meillä.

Tänään on ollut kolea, tuulinen ja välillä sateinenkin (vihdoinkin) päivä, joten keitto sopi mitä parhaimmin.
Uusimmassa  KOTILIESI-lehdessä oli resepti, joka heti herätti mielenkiintoni.

Keitto on itämaisesti maustettu kesäkeitto.

Jos et ole perinteisen kesäkeiton ystävä, niinkuin minä, niin kannattaa kuitenkin maistaa tätä hiukan erilaista versiota. J ei tykkää tavallisesta kesäkeitosta, mutta tätä "terästettyä" keittoa hän kehui ja ottipa santsiannoksenkin!

Tässä resepti, josta riittää 6-8:lle:

3-4 uutta peruna

2-3 porkkanaa

1/2 kukkakaali

2-3 sipulinvartta

7-8 dl kasvislientä

1 parsakaali

2 dl kookoskermaa

1 dl vihreitä papuja

1 dl herneitä

1/2 tuoretta pinaattia

1/2 punainen chili

1/2 limetinmehu ja -kuori

1-1 1/2 tl suolaa

1/2 dl tuoretta korianteria

1/2 dl tuoretta tilliä

1. Pese ja rapsuta perunat ja porkkanat. Halkaise perunat, tai jos ne ovat isoja, leikkaa neljään osaan. Leikkaa porkkanat viipaleiksi, erottele kukkakaalin kukinnot ja hienonna sipulinvarret.

2. Lisää kasvikset kiehuvaan kasvisliemeen. Vettä tulee olla sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä, keittoaika n. 10-15 min. Lisää parsakaalin nuput n. 4 min. ennen kookoskerman lisäämistä.

3. Lisää keittoon kookoskerma, pavut, herneet, hienonnetut pinaatinlehdet ja hienonnettu chili. Anna keiton kiehahtaa. Mausta keitto hyvin pestyn limetin kuorella ja mehulla sekä suolalla.Tarkista maku. Lisää tarvittaessa kasvislientä.

4. Koristele keitto hienonnetulla korianterilla ja tillillä. Tarjoa lisukkeena tuoretta rieskaa ja voita.

Tätä tehdään toisenkin kerran! Tosi maukas, hiukan erilainen kesäkeitto, suosittelen.

Minä jätin korianterin pois, koska J ei siitä tykkää ja pinaattia minulla ei myöskään ollut.

OIKEIN MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!