KANAT,KISSA JA KAUPPA

Kaksiviikkoisemme pohjoisessa alkaa olla lopuillaan.

Päätarkoituksenahan tälle reissulle oli kyläkaupan (KLICK) hoito.
Olimme harjoitelleet tätä hommaa jo kesällä, joten vain pieni kertaus ja muistilista tärkeimmistä muistettavista tarvittiin palauttamaan mieleen miten toimia eri tilanteissa.
Olemme tavanneet uusia ihmisiä ja saaneet tuntea itsemme tervetulleiksi väliaikaisiksi kauppiaiksi. Jos jotain pientä ongelmaa on ollut, niin asiakkaat ovat kärsivällisesti odottaneet ja jopa auttaneet meitä ja niin kaikki on sujunut mukavasti.

Olen omavaltaisesti ottanut oikeudekseni siirrellä joitakin tuotteita omasta mielestäni luontevampaan paikkaan. Toivottavasti kauppias ei tykkää pahaa tästä, ja saahan ne aina siirrettyä takaisin :)

Tunnelma tällaisessa pikkukaupassa on tietysti ihan toista kuin suurissa marketeissa. Tänne tullaan paitsi ostoksille, myös tapaamaan tuttuja kahvikupposen äärellä. Kenelläkään ei tunnu olevan kiirettä, eikä äkäisiä asiakkaita ole näkynyt.

Pääasiassa asiakkaat  ovat paikallisia, mutta syysloman aikaa kun eletään, niin muutama turistikin on kauppaan eksynyt.

Täällä ehkä suurin ihmetyksen aiheeni on ollut se, että leipää ei osteta, vaikka se olisi kuinka tuoretta. Tarkoitan nyt noita minulle tavallisia leipiä, kuten ruisleipää. Rieska on "se leipä" täällä Lapissa. Ihan samalla tavalla kuin Ahvenanmaalla on Hemvete paikallisille se ainoa oikea. Ensi näkemältä leipähylly näytti minusta olemattomalta, mutta nyt parin viikon jälkeen olen tullut huomaamaan, että turhaa on kovin montaa leipää tilatakaan, kun niitä ei kuitenkaan osteta, paitsi juuri tuota rieskaa.

Paitsi kauppa, kuului hoidettaviimme myös kanala asukkaineen.
Kanoista meillä kummallakaan ei ole mitään aikaisempaa kokemusta ja kyllä tuntui pelottavaltakin ensin mennä niiden aitaukseen.
Kesällä ne juoksentelivat vapaina pihalla, mutta nyt säiden kylmennyttyä, ne on siirretty piharakennukseen rakennettuun tilaan, jossa niillä onkin hyvät oltavat.

Vaan kuinka uskaltaa kaupunkilainen mennä samaan tilaan niiden kanssa, kun ne lehahtavat lentoon säikähdyksestä heti kun niitä lähestyn?!

Vesiastia pitää kuitenkin täyttää, jyviä laittaa kippoon ja vähän siivottavakin on. Kanat olivat yhtä kauhuissaan kuin minäkin ja yksi pääsi jopa livahtamaan aidan väärälle puolelle. Apua, mitä nyt teen, kun en ainakaan uskalla sitä yrittää ottaa kiinni! Onneksi se sentään kipitti hetken päästä oma-aloitteisesti takaisin turvalliseen paikkaan kahden muun kanan kanssa.
Kolme munaa saadaan poimia päivittäin pesästä, mikä homma myöskin tuntui, ainakin alussa, vähän pelottavalta.

Nyt kun pari viikkoa on tutustuttu toisiimme, alkaa homma jo sujua vähän paremmin, eikä kumpikaan osapuoli säiky ihan niin paljon toisiaan.
Kanalan emäntää ei minusta kuitenkaan tulisi.

Vaan tämä tyyppi ottaa rennosti turhia stressailematta.
Kissanhoito on sentään meille tuttua ennestään, kun kaksi kissaa itsellämmekin on ollut.
 Elvis on tyytyväinen poika, kunhan vaan saa ruokaa. Ulkona pihalla riittää tutkittavaa ja sitten onkin mukava tulla sisälle lämpimään.
Vaan varmaan on Elvikselläkin ikävä isäntäväkeä, kun on rapsutuksiin ja sylissä pitämisiin tottunut. Nyt meitä on viiden rapsuttajan sijasta ollut vaan kaksi ja mekin olemme suuren osan päivästä olleet poissa.
Vaan tänään saapuvat matkalaiset kotiin!


Päivästä näyttää tulevan kaunis, joten ei muuta kuin nautitaan siitä!