JOULUMIETTEITÄ

Näin joulun ajan lähestyessä rupeaa miettimään tätä kaikkea jouluun ja sen valmisteluihin liittyvää.
Silloin tuleekin se joulustressi. Postiluukusta tipahtelee lelukuvastoja toisensa jälkeen ja TV ja lehdet tyrkyttävät sitä ja tätä tarpeellista ja tarpeetontakin, mikä ehdottomasti täksi jouluksi olisi hankittava.
Kaikki perinteiset jouluruoat olisi ehdittävä tekemään, itse tietysti alusta alkaen ja koko koti siivottava lattiasta kattoon.
Joulukortit, mieluiten itse valmistetut, pitää saada ajoissa lähtemään.
Ja kuusi, se oikea luonnon kuusi kaikkine koristeineen. Ja mikä onkaan tämän vuoden väri koristeille?
Sukulaisten haudoillakin pitää ehtiä käymään, mieluiten jouluaattona, jolloin kaikki muutkin siellä käyvät.

Näihin kaikkiin "täytyy"-asioihin olen itsekin syyllistynyt useimpina jouluina ja myönnän tekeväni niin vieläkin.

Ensinnäkin, ne lahjat.
Koska joulupukki ei ehdi ihan kaikkia lahjoja valmistaa, pitää meidän auttaa häntä. Mutta riittäisikö vähän vähempi? Mitä ostaa lapselle, jolla jo on leluja pilvin pimein ja vaatteita ei ainakaan teineille enää osaa ostaa juuri sellaisia että olisivat mieluisia.
Olemme ratkaisseet asian niin että kyselemme vanhemmilta mitä lapset ovat toivoneet ja tässä kohtaa tulevatkin ne lelukatalogit tarpeeseen, että nähdään mikä vekotin kätkeytyy noiden itselle mystisten nimien taakse. Sitten on hiukan helpompi mennä kauppaan kun tietää edes minkä näköistä lelua ollaan ostamassa.
Usein toivottuja lahjoja ovat olleet koululaisille jonkin lehden tilaus määräajaksi. Vaatelahjakortti on myös hyväksi havaittu lahja.
Aikuisille perheenjäsenille on meillä ollut tapana antaa jotain myös. Mietin, häviäisikö joulun tunnelmasta paljon, jos vain lapset saisivat lahjoja?

Jouluruokien kohdalla olisi ainakin meidän perheessä tehdä pientä karsintaa. Laatikot tehdään joka vuosi, tosin kaupan valmiista soseesta, mutta joulun jälkeen osan saa aina heittää roskiin, koska jouluruokia ei kuitenkaan kukaan halua syödä paria päivää kauempaa. Kinkun koko pienenee meillä vuosi vuodelta, mutta tilalle tulee muuta herkkua. Hiukan jotain uutta taitaa olla joka joulu, mutta silloin tietysti pitäisi jättää pois jokin niistä perinteisistä herkuista.
Makeaa joulusyömistä ei meillä kauhean paljoa harrasteta. Joulutortut ja piparit sekä jokin kakku riittävät joulukahville.

Siivouksen kohdalla meillä taidetaan lipsua eniten näistä jouluvalmisteluista. Riittää kun koti on suhteellisen pölytön ja tavarat paikoillaan. Tavaroista puheen ollen tuottaa vähän vaikeuksia löytää kaikki normaalisti käytössä olevat kodin sisustuskoristeet joulun jälkeen, kun ne on joulukoristeiden esille oton yhteydessä tungettu mikä mihinkin kaapin nurkkaan. Tosin pyrkimyksenäni on, että laittaisin nämä tavarat samaan laatikkoon, josta olen ottanut esille joulujutut, mutta tämä ei ihan aina onnistu. 

Joulukortteja meiltä lähtee vuosittain noin kolmisenkymmentä. Joskus olen tehnyt kortteja itse, mutta yleensä ostan valmiita kortteja. Tietysti on kivampi saada sellainen kortti, jonka joku on ajatuksella tehnyt ja vieläpä kirjoittanut kivan, hiukan tavanomaisesta poikkeavan joulutoivotuksenkin mukaan. Olisiko joulukirje jotain? Se kävisi pienestä lahjastakin.

No joulukuusen hankintaa meillä ei tarvitse sen enempää pohtia, kun hankimme viime vuonna ikikuusen ja se otetaan esille tänäkin vuonna. En tiedä mikä on tämän vuoden trendiväri koristelussa, mutta laitetaan kuuseen sen värisiä palloja kuin itsestä koristeluhetkellä hyvältä tuntuu.

Omaistemme haudoilla kävisimme mekin, tosin aikaisin jouluaattoaamuna, kuten teimme aina Turussa asuessamme. Nyt on matka sinne niin pitkä, että saamme muistella heitä vain mielessämme, emmekä voi sytyttää kynttilää haudalle.

Jokainen meistä tekee joulustaan oman näköisensä ja hyvä niin. Yleispätevää ohjetta joulun viettoon on mahdoton antaa. Tärkeintä on varmaan se että kaikilla olisi hyvä ja rauhallinen mieli, oli se sitten saavutettu joulua pikku hiljaa valmistellen, tai arjen kiireen keskellä touhuten.

Viikonloppuna onkin sitten jo ensimmäinen adventti.

Yritetään rauhoittua, kyllä se joulu sieltä tulee tänäkin vuonna.

JOULUMIETTEITÄ

Näin joulun ajan lähestyessä rupeaa miettimään tätä kaikkea jouluun ja sen valmisteluihin liittyvää.
Silloin tuleekin se joulustressi. Postiluukusta tipahtelee lelukuvastoja toisensa jälkeen ja TV ja lehdet tyrkyttävät sitä ja tätä tarpeellista ja tarpeetontakin, mikä ehdottomasti täksi jouluksi olisi hankittava.
Kaikki perinteiset jouluruoat olisi ehdittävä tekemään, itse tietysti alusta alkaen ja koko koti siivottava lattiasta kattoon.
Joulukortit, mieluiten itse valmistetut, pitää saada ajoissa lähtemään.
Ja kuusi, se oikea luonnon kuusi kaikkine koristeineen. Ja mikä onkaan tämän vuoden väri koristeille?
Sukulaisten haudoillakin pitää ehtiä käymään, mieluiten jouluaattona, jolloin kaikki muutkin siellä käyvät.

Näihin kaikkiin "täytyy"-asioihin olen itsekin syyllistynyt useimpina jouluina ja myönnän tekeväni niin vieläkin.

Ensinnäkin, ne lahjat.
Koska joulupukki ei ehdi ihan kaikkia lahjoja valmistaa, pitää meidän auttaa häntä. Mutta riittäisikö vähän vähempi? Mitä ostaa lapselle, jolla jo on leluja pilvin pimein ja vaatteita ei ainakaan teineille enää osaa ostaa juuri sellaisia että olisivat mieluisia.
Olemme ratkaisseet asian niin että kyselemme vanhemmilta mitä lapset ovat toivoneet ja tässä kohtaa tulevatkin ne lelukatalogit tarpeeseen, että nähdään mikä vekotin kätkeytyy noiden itselle mystisten nimien taakse. Sitten on hiukan helpompi mennä kauppaan kun tietää edes minkä näköistä lelua ollaan ostamassa.
Usein toivottuja lahjoja ovat olleet koululaisille jonkin lehden tilaus määräajaksi. Vaatelahjakortti on myös hyväksi havaittu lahja.
Aikuisille perheenjäsenille on meillä ollut tapana antaa jotain myös. Mietin, häviäisikö joulun tunnelmasta paljon, jos vain lapset saisivat lahjoja?

Jouluruokien kohdalla olisi ainakin meidän perheessä tehdä pientä karsintaa. Laatikot tehdään joka vuosi, tosin kaupan valmiista soseesta, mutta joulun jälkeen osan saa aina heittää roskiin, koska jouluruokia ei kuitenkaan kukaan halua syödä paria päivää kauempaa. Kinkun koko pienenee meillä vuosi vuodelta, mutta tilalle tulee muuta herkkua. Hiukan jotain uutta taitaa olla joka joulu, mutta silloin tietysti pitäisi jättää pois jokin niistä perinteisistä herkuista.
Makeaa joulusyömistä ei meillä kauhean paljoa harrasteta. Joulutortut ja piparit sekä jokin kakku riittävät joulukahville.

Siivouksen kohdalla meillä taidetaan lipsua eniten näistä jouluvalmisteluista. Riittää kun koti on suhteellisen pölytön ja tavarat paikoillaan. Tavaroista puheen ollen tuottaa vähän vaikeuksia löytää kaikki normaalisti käytössä olevat kodin sisustuskoristeet joulun jälkeen, kun ne on joulukoristeiden esille oton yhteydessä tungettu mikä mihinkin kaapin nurkkaan. Tosin pyrkimyksenäni on, että laittaisin nämä tavarat samaan laatikkoon, josta olen ottanut esille joulujutut, mutta tämä ei ihan aina onnistu. 

Joulukortteja meiltä lähtee vuosittain noin kolmisenkymmentä. Joskus olen tehnyt kortteja itse, mutta yleensä ostan valmiita kortteja. Tietysti on kivampi saada sellainen kortti, jonka joku on ajatuksella tehnyt ja vieläpä kirjoittanut kivan, hiukan tavanomaisesta poikkeavan joulutoivotuksenkin mukaan. Olisiko joulukirje jotain? Se kävisi pienestä lahjastakin.

No joulukuusen hankintaa meillä ei tarvitse sen enempää pohtia, kun hankimme viime vuonna ikikuusen ja se otetaan esille tänäkin vuonna. En tiedä mikä on tämän vuoden trendiväri koristelussa, mutta laitetaan kuuseen sen värisiä palloja kuin itsestä koristeluhetkellä hyvältä tuntuu.

Omaistemme haudoilla kävisimme mekin, tosin aikaisin jouluaattoaamuna, kuten teimme aina Turussa asuessamme. Nyt on matka sinne niin pitkä, että saamme muistella heitä vain mielessämme, emmekä voi sytyttää kynttilää haudalle.

Jokainen meistä tekee joulustaan oman näköisensä ja hyvä niin. Yleispätevää ohjetta joulun viettoon on mahdoton antaa. Tärkeintä on varmaan se että kaikilla olisi hyvä ja rauhallinen mieli, oli se sitten saavutettu joulua pikku hiljaa valmistellen, tai arjen kiireen keskellä touhuten.

Viikonloppuna onkin sitten jo ensimmäinen adventti.

Yritetään rauhoittua, kyllä se joulu sieltä tulee tänäkin vuonna.

NO NYT MENI SÄHKÖT

Tämä päivä aloitettiin romanttisesti kynttilän valossa. Tai oliko se nyt sitten niin romanttista, kun koko kaupunki oli säkkipimeä sähkökatkoksen takia.
Onneksi näin adventtiaikaa lähestyttäessä olivat kynttilät ihan käden ulottuvilla ja kun niitä tarpeeksi monta sytytti, niin näki jopa lukea. Kahvin ehdin keittää juuri ennen kuin sähköt menivät poikki.

Katkos kesti  vain puolitoista tuntia, eikä minulla ollut kiire mihinkään, mutta monilla jotka olivat juuri valmistautumassa töihin lähtöön oli tietysti vaikeampi tilanne. Manner-Suomessahan nuo päiviä, ehkä viikkojakin kestävät katkokset ovat aika yleisiä, mutta täällä ne yleensä ovat lyhytaikaisia.
Aamuvuorolaisilla oli ollut vähän vaikeuksia saada mummujen aamutoimia tehtyä pimeässä. Apuna oli sentään ollut muutama pattereilla toimiva kynttilä valoa tuomassa.

Nytkin tuntuu olevan jotain häikkää nettiyhteyksissä, johtuneeko "huonosta sähköstä" vai mistä, mutta nukkumaanhan tässä kohta on mentävä, joten ei anneta sen häiritä.

Hei!

NO NYT MENI SÄHKÖT

Tämä päivä aloitettiin romanttisesti kynttilän valossa. Tai oliko se nyt sitten niin romanttista, kun koko kaupunki oli säkkipimeä sähkökatkoksen takia.
Onneksi näin adventtiaikaa lähestyttäessä olivat kynttilät ihan käden ulottuvilla ja kun niitä tarpeeksi monta sytytti, niin näki jopa lukea. Kahvin ehdin keittää juuri ennen kuin sähköt menivät poikki.

Katkos kesti  vain puolitoista tuntia, eikä minulla ollut kiire mihinkään, mutta monilla jotka olivat juuri valmistautumassa töihin lähtöön oli tietysti vaikeampi tilanne. Manner-Suomessahan nuo päiviä, ehkä viikkojakin kestävät katkokset ovat aika yleisiä, mutta täällä ne yleensä ovat lyhytaikaisia.
Aamuvuorolaisilla oli ollut vähän vaikeuksia saada mummujen aamutoimia tehtyä pimeässä. Apuna oli sentään ollut muutama pattereilla toimiva kynttilä valoa tuomassa.

Nytkin tuntuu olevan jotain häikkää nettiyhteyksissä, johtuneeko "huonosta sähköstä" vai mistä, mutta nukkumaanhan tässä kohta on mentävä, joten ei anneta sen häiritä.

Hei!

AINA MUKANA

Taas on koittanut se aika vuodesta, jolloin useimmat meistä hankkivan  uuden almanakan tulevalle vuodelle.  Minulle ammattiliiton jäsenenä tulee uusi allakka automaattisesti aina vuoden lopulla. Superin almanakat ovat viime vuosina olleet toinen toistaan kauniimpia. Herkullisia värejä ja kauniita kuvioita kansissa, jotka voi halutessaan vaihtaa jos on sattunut tykkäämään vaikka edellisen vuoden kansista enemmän kuin tämän vuoden, niin vaihto onnistuu, kun ei kannessa nykyisin lue vuosilukuakaan. 

Olen kuulunut Superiin jo yli kaksikymmentä vuotta ja säästänyt kaikki almanakat tältä ajalta, joten niitä onkin kertynyt aika nivaska. Tykkään siitä, kun voi jälkeenpäin tarkastella miten menivät vaikka työvuorot aikaisempina jouluina, muutenhan en ainakaan minä niitä muista. 

Sinertävä almanakka oikealla etualalla on uusin, vuoden 2015 almanakka. En vielä tiedä onko se minulle viimeinen Superin lähettämä, kun en ole vielä päättänyt haluanko eläköitymisen jälkeen edelleen kuulua ammattiliittoon. Pitää tutkia tarkemmin mitä etuja siitä olisi. Kymmenen euron vuosittainen jäsenmaksu ei ainakaan suurelta vaikuta, kunhan nyt ensin näen mitä etuja eläkeläisenä ammattiliittoon kuulumisesta on.
Koskaan en ole ollut mitenkään aktiivinen jäsen, enkä ole käynyt paikallisissa kokouksissa. Mahdollisen työttömyyden uhan takia kai tähän useimmat liittyvät, niin minäkin. Onneksi ei ole tarvinnut päivääkään olla työttömänä valmistumisen jälkeen, vaikka asuinpaikkakuntaakin on vaihdettu useamman kerran.
Nyt ei enää tarvitse kohta almanakkaa ainakaan työvuorojen muistamiseen, mutta kirjoitan kyllä kaikki muutkin tärkeät muistamiset siihen.
Nykyisenä älypuhelimien aikana varmaan ainakin nuoremmat tekevät muistiinpanonsa puhelimella, mutta minä haluan tehdä sen paperille ja siinä aina mukana laukussa kulkeva kalenteri on minulle ihan täydellinen.

Mutta kyllä meidänkin perheessä modernisoidutaan pikku hiljaa. Meille on aina tullut Turun suurin päivälehti, vaikka olemme monia vuosia asuneetkin täällä Ahvenanmaalla. On kuitenkin kiva pysyä vähän kärryillä entisen kotikaupunginkin asioista. Mutta kun ei asu lehden ilmestymispaikkakunnalla, vaan täällä, niin ongelmaksi ja harmituksen kohteeksi on muodostunut se, että lehti ei koskaan kopsahda postiluukusta aamutuimaan, vaan vasta päiväpostin kanssa. No, ratkaisu tähän asiaan on ollut meillä se, että luemme tämän päivän lehden vasta huomenna aamulla aamukahvia juodessa, eli aina päivän myöhässä. Tämä vielä menettelisi, mutta kun sää-ja muista olosuhteista johtuen lehti ei aina tulekaan edes päiväpostissa, vaan vasta päivän tai kahden päästä, niin toisinaan käy niin, että yhtenä päivänä tulee vaikka kolmenkin päivän lehdet. Ja se taas on sitten jo liikaa yhdelle kerralle luettavaksi.
Tähän suivaantuneina päätimme muuttaa tilauksen digi-lehdeksi. Nyt saamme aina saman päivän lehden luettavaksi, eikä sunnuntainkaan lehteä tarvitse itse hakea postista, vaan se on napin painalluksen päässä netissä.
Ja vielä yksi hyvä juttu on se, että digi-lehti on n. sata euroa halvempi vuosimaksultaan kuin paperilehti.
Onhan siinä oma viehätyksensä, kun saa lukea paperilehteä, mutta edellä mainituista syistä tämä tuntuu paremmalta meille. 

Ensi vuoden almanakassa on muutaman työvuoron lisäksi yksi tärkeä merkintä.

Iloisen värisiä ja kauniita kalentereita. Kiitos Super!

AINA MUKANA

Taas on koittanut se aika vuodesta, jolloin useimmat meistä hankkivan  uuden almanakan tulevalle vuodelle.  Minulle ammattiliiton jäsenenä tulee uusi allakka automaattisesti aina vuoden lopulla. Superin almanakat ovat viime vuosina olleet toinen toistaan kauniimpia. Herkullisia värejä ja kauniita kuvioita kansissa, jotka voi halutessaan vaihtaa jos on sattunut tykkäämään vaikka edellisen vuoden kansista enemmän kuin tämän vuoden, niin vaihto onnistuu, kun ei kannessa nykyisin lue vuosilukuakaan. 

Olen kuulunut Superiin jo yli kaksikymmentä vuotta ja säästänyt kaikki almanakat tältä ajalta, joten niitä onkin kertynyt aika nivaska. Tykkään siitä, kun voi jälkeenpäin tarkastella miten menivät vaikka työvuorot aikaisempina jouluina, muutenhan en ainakaan minä niitä muista. 

Sinertävä almanakka oikealla etualalla on uusin, vuoden 2015 almanakka. En vielä tiedä onko se minulle viimeinen Superin lähettämä, kun en ole vielä päättänyt haluanko eläköitymisen jälkeen edelleen kuulua ammattiliittoon. Pitää tutkia tarkemmin mitä etuja siitä olisi. Kymmenen euron vuosittainen jäsenmaksu ei ainakaan suurelta vaikuta, kunhan nyt ensin näen mitä etuja eläkeläisenä ammattiliittoon kuulumisesta on.
Koskaan en ole ollut mitenkään aktiivinen jäsen, enkä ole käynyt paikallisissa kokouksissa. Mahdollisen työttömyyden uhan takia kai tähän useimmat liittyvät, niin minäkin. Onneksi ei ole tarvinnut päivääkään olla työttömänä valmistumisen jälkeen, vaikka asuinpaikkakuntaakin on vaihdettu useamman kerran.
Nyt ei enää tarvitse kohta almanakkaa ainakaan työvuorojen muistamiseen, mutta kirjoitan kyllä kaikki muutkin tärkeät muistamiset siihen.
Nykyisenä älypuhelimien aikana varmaan ainakin nuoremmat tekevät muistiinpanonsa puhelimella, mutta minä haluan tehdä sen paperille ja siinä aina mukana laukussa kulkeva kalenteri on minulle ihan täydellinen.

Mutta kyllä meidänkin perheessä modernisoidutaan pikku hiljaa. Meille on aina tullut Turun suurin päivälehti, vaikka olemme monia vuosia asuneetkin täällä Ahvenanmaalla. On kuitenkin kiva pysyä vähän kärryillä entisen kotikaupunginkin asioista. Mutta kun ei asu lehden ilmestymispaikkakunnalla, vaan täällä, niin ongelmaksi ja harmituksen kohteeksi on muodostunut se, että lehti ei koskaan kopsahda postiluukusta aamutuimaan, vaan vasta päiväpostin kanssa. No, ratkaisu tähän asiaan on ollut meillä se, että luemme tämän päivän lehden vasta huomenna aamulla aamukahvia juodessa, eli aina päivän myöhässä. Tämä vielä menettelisi, mutta kun sää-ja muista olosuhteista johtuen lehti ei aina tulekaan edes päiväpostissa, vaan vasta päivän tai kahden päästä, niin toisinaan käy niin, että yhtenä päivänä tulee vaikka kolmenkin päivän lehdet. Ja se taas on sitten jo liikaa yhdelle kerralle luettavaksi.
Tähän suivaantuneina päätimme muuttaa tilauksen digi-lehdeksi. Nyt saamme aina saman päivän lehden luettavaksi, eikä sunnuntainkaan lehteä tarvitse itse hakea postista, vaan se on napin painalluksen päässä netissä.
Ja vielä yksi hyvä juttu on se, että digi-lehti on n. sata euroa halvempi vuosimaksultaan kuin paperilehti.
Onhan siinä oma viehätyksensä, kun saa lukea paperilehteä, mutta edellä mainituista syistä tämä tuntuu paremmalta meille. 

Ensi vuoden almanakassa on muutaman työvuoron lisäksi yksi tärkeä merkintä.

Iloisen värisiä ja kauniita kalentereita. Kiitos Super!

TÄHTIÄ

Tämän aamupäivän aikaansaannoksia; adventtitähdet pariin ikkunaan. Tämä valkoinen tähti on uusi hankinta tälle vuodelle. Halusin ison valkoisen tähden olohuoneen ikkunaan ja Clas Ohlsonilta se löytyi. Ostin kaikkein suurimman heidän mallistostaan ja mietin hieman sitä, onko se liiankin iso tähän ikkunaan, mutta pienen sovittelun jälkeen saatiin se asettumaan hyvin paikoilleen ja eihän se liian isolta näytä.
Nuo tähtien asettelut ja avaamiset ovat aina vähän hankalia ja muutama ärräpää taisi nytkin lipsahtaa ennenkuin se tuonne ylös saatiin. Ajattelin jo, ettei sitä voi tähän laittaakaan, mutta kun nostettiin se mahdollisimman lähelle ikkunan yläreunaa, niin sitten tuntui että hyvin sopii. Meillä on aikaisemmin ollut samassa ikkunassa kaksi pienempää, jalallista tähteä, mutta ne tuntuivat liian pieniltä, kun ikkuna kuitenkin on koko huoneen levyinen.

Näin päivänvalossa tähti näyttää punertavalta kun valo on sytytetty. Saa nähdä sitten miltä näyttää pimeällä.

Koska tähti on näinkin iso, niin muuta joulukoristelua ei tähän mielestäni kaipaakaan.

Nyt laitoin aikaisemmin olohuoneen ikkunoissa olleista kahdesta tähdestä toisen keittiön ikkunaan. Myös se on puhtaan valkoinen, mutta lampun valo saa sen päivällä näyttämään punertavalta.

Kynttelikköjä ei tänä vuonna laiteta ollenkaan ikkunoihin, vaan joka huoneeseen tulee tähdet, joita meillä jo ennestään onkin riittävästi.
Viikonloppuna vietetään jo ensimmäistä adventtia.

Tämä viikko on minulle taas työviikko, joten aamukamman "piikit" alkavat taas vähetä.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa!

TÄHTIÄ

Tämän aamupäivän aikaansaannoksia; adventtitähdet pariin ikkunaan. Tämä valkoinen tähti on uusi hankinta tälle vuodelle. Halusin ison valkoisen tähden olohuoneen ikkunaan ja Clas Ohlsonilta se löytyi. Ostin kaikkein suurimman heidän mallistostaan ja mietin hieman sitä, onko se liiankin iso tähän ikkunaan, mutta pienen sovittelun jälkeen saatiin se asettumaan hyvin paikoilleen ja eihän se liian isolta näytä.
Nuo tähtien asettelut ja avaamiset ovat aina vähän hankalia ja muutama ärräpää taisi nytkin lipsahtaa ennenkuin se tuonne ylös saatiin. Ajattelin jo, ettei sitä voi tähän laittaakaan, mutta kun nostettiin se mahdollisimman lähelle ikkunan yläreunaa, niin sitten tuntui että hyvin sopii. Meillä on aikaisemmin ollut samassa ikkunassa kaksi pienempää, jalallista tähteä, mutta ne tuntuivat liian pieniltä, kun ikkuna kuitenkin on koko huoneen levyinen.

Näin päivänvalossa tähti näyttää punertavalta kun valo on sytytetty. Saa nähdä sitten miltä näyttää pimeällä.

Koska tähti on näinkin iso, niin muuta joulukoristelua ei tähän mielestäni kaipaakaan.

Nyt laitoin aikaisemmin olohuoneen ikkunoissa olleista kahdesta tähdestä toisen keittiön ikkunaan. Myös se on puhtaan valkoinen, mutta lampun valo saa sen päivällä näyttämään punertavalta.

Kynttelikköjä ei tänä vuonna laiteta ollenkaan ikkunoihin, vaan joka huoneeseen tulee tähdet, joita meillä jo ennestään onkin riittävästi.
Viikonloppuna vietetään jo ensimmäistä adventtia.

Tämä viikko on minulle taas työviikko, joten aamukamman "piikit" alkavat taas vähetä.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa!

SYYSTALVEN VÄRIT

Värikollaasi 206 "Syystalvi"

Tämän viikon värit ovat:

Haastesivulle pääset tästä (klikkaa).

SYYSTALVEN VÄRIT

Värikollaasi 206 "Syystalvi"

Tämän viikon värit ovat:

Haastesivulle pääset tästä (klikkaa).

RUUSUJA JA PIKKUJOULUJA

Eipä ole kovin marraskuiset näkymät saarellamme tänään. Kirkon kupeessa kukkivat vielä ruusut täyttä päätä. Lämpömittari näyttää plus neljää.

Saa nähdä kuinka kauan kestää ennen kuin saadaan lunta. Viime talvenahan lumi tuli vasta joskus tammikuun loppupuolella ja se pysyi maassa noin yhden päivän. Melkein toivon ettei lunta tulisi ollenkaan tänä talvena vaikka luonto lumisena kaunis onkin.

Joko teillä on lunta?

Pikkujoulukausi on taas kerran käynnistynyt ja tänäkin viikonloppuna moni viettää työpaikkansa pikkujouluja.
 Oikein hilpeitä pippaloita teille joille asia on ajankohtainen ja meille muille toivotan muuten mukavaa viikonlopun alkua!

RUUSUJA JA PIKKUJOULUJA

Eipä ole kovin marraskuiset näkymät saarellamme tänään. Kirkon kupeessa kukkivat vielä ruusut täyttä päätä. Lämpömittari näyttää plus neljää.

Saa nähdä kuinka kauan kestää ennen kuin saadaan lunta. Viime talvenahan lumi tuli vasta joskus tammikuun loppupuolella ja se pysyi maassa noin yhden päivän. Melkein toivon ettei lunta tulisi ollenkaan tänä talvena vaikka luonto lumisena kaunis onkin.

Joko teillä on lunta?

Pikkujoulukausi on taas kerran käynnistynyt ja tänäkin viikonloppuna moni viettää työpaikkansa pikkujouluja.
 Oikein hilpeitä pippaloita teille joille asia on ajankohtainen ja meille muille toivotan muuten mukavaa viikonlopun alkua!