OMA MAA MANSIKKA

Oikein mukavaa perjantai-aamua!
Ja kaunista sellaista. Aurinko paistaa ja lämpötilakin on nousussa. Mikäs sen parempaa kun viikonloppukin on käsillä. Yksi iltavuoro töissä vielä pakerrettava ja sitten vapaata yhdeksän päivää.
Amppelimansikka kukkii ja kypsiä marjojakin alkaa jo näkyä. Vielä ei olla yhtäkään maistettu, mutta kohta saadaan nauttia ensimmäiset.

Vaikkei yhtäkään marjaa tulisi, niin itse kukkanenkin on niin kaunis, että päihittää monet kesäkukka-amppelit ja väriltään sopii hyvin yhteen terassin laatikoissa olevien petunioiden kanssa;  ovat nimittäin melkoisen samasta värimaailmasta.

Muutamat lehdet ovat kellastuneet. En tiedä mistä johtuu. Onko kasteltu liikaa/liian vähän, vai onko kylmyys saanut tämän aikaan, vaiko kenties auringon valon vähäisyys?

Keväällä kylvämäni yrtit viihtyvät hyvin ja niitä on jo käytetty ruokiin ja salaatteihin useamman kerran. Alun perin kylvin kuutta eri yrttiä, mutta yksi epäonnistui heti alkuunsa, kun yritin siirtää sitä isompaan multatilaan ja se hajosi käsiin. Hennot taimen alut eivät kestäneet käsittelyäni. Basilika ei myöskään ole kasvanut ja lehdissäkin tuntuu olevan jotain vikaa kun kellastuvat ja kipristyvät. Mutta persilja ja korianteri suorastaan rehottavat ja sitruunamelissa ja oregano kasvavat myös hyvin. Aika kivaa kun voi ruokien maustamiseen hakea yrttejä omasta laatikosta.

Punaiset marjat odottavat poimijaansa. Aika paljon satoa tuntuu näin pieneltä alalta tulevan. Syksyllä aion istuttaa mansikan kukkapenkkiin talvehtimaan ja toivottavasti se säilyy siinä hengissä, että voin taas ensi vuonna sen laittaa amppeliin satoa tuottamaan. Pitäisi olla mahdollista saada se näin talvehtimaan; niin olen lukenut kokeneempien viljelijöiden blogeista.

Edellisessä postauksessa kerroin mökkitiemme kapeudesta ja siitä kuinka aina sitä pitkin ajaessani toivon ettei olisi vastaantulijoita. Eilen halusi J vihdoin laskea veneen vesille. Venettä ei voi meidän omasta rannasta laittaa vesille, kun se pitää ajaa trailerin päällä rantaan ja laskea siitä veteen. Meidän rannassa se ei onnistu, vaan vene pitää aina laskea vesille muutaman kilometrin päässä olevasta rannasta. Niinpä ajoimme kyseiseen paikkaan ja J laski veneen vesille ja minun tehtäväkseni jäi ajaa sitten tyhjä traileri takaisin mökille, koska J lähti ajamaan venettä omaan rantaan.
Suoraan eteenpäin ajohan ei tuota mitään vaikeuksia, mutta koko ajan kävi mielessä ajatus, että mitä jos joku tulee mökkitiellä vastaan. En osaa ollenkaan pakittaa perävaunun tai vastaavan kanssa ja niinpä toivoin vaan parasta, eli ettei vastaantulijoita tulisi. En ehtinyt ajaa kuin muutaman kymmenen metriä , kun jo auto tuli vastaan. Kaikeksi onneksi olin juuri sellaisessa kohtaa tietä, jossa pääsin ajamaan levennykselle ja toinen auto pääsi sivuuttamaan minut. Luulivat varmaan minun olevan kovinkin taitava ja kokenut perävaunun kuljettaja kun niin näppärästi ajoin syrjään tieltä ja annoin heille tilaa. Pääsin siitä sitten itsekin jatkamaan matkaa ilman että olisi tarvinnut peruuttaa ja hyvä niin, koska siitä ei olisikaan tullut mitään. Muita vastaantulijoita ei onneksi ollut tällä kertaa.
Ihailla täytyy kaikkia rekkojen ja asuntovaunujen kanssa teillä matkailevia, niin taitavia ovat.

Tällaista tänään, huomenna jotain muuta!