AIKAISIA AAMUJA, IHANIA ILTOJA!

Päivän parhaat hetket ovat aamulla ja illalla. Nyt kun olemme muuttaneet kesäksi mökille on ihana herätä lintujen lauluun. Se laulu saattaa tosin alkaa jo kolmelta yöllä ja ihan niin aikaisin en sentään minäkään, vaikka aika aamuvirkku olenkin, haluaisi herätä.

Aamuun kuuluu minulla ehdottomasti kiireettömästi nautittu aamupala. Aamupalani on melkein poikkeuksetta samanlainen joka aamu, eli kaksi ruisvoileipää juustolla ja kinkulla ja päälle jotain raikasta, näin kesällä kurkkua tai tomaattia. Talvella korvaan kurkun ja tomaatin usein omenalohkoilla ja se onkin tosi maukasta.
Lisäksi juon lasillisen tuoremehua ja mukillisen kahvia maidolla.
Tänä aamuna olin unohtanut ottaa leipää sulamaan pakasteesta ja leipälaatikossa oli vain yksi leipäviipale, joten söin lisäksi luonnonjugurttia, mustikoilla, myslillä ja kanelilla höystettynä. Aika hyvää oli tämäkin, vaikka poikkesikin vähän rutiiniaamupalastani.

Lisäksi aamupalatuokiooni (tai ei se mikään tuokio ole, kun siihen saattaa mennä tuntikin) kuuluu ehdottomasti sanomalehden lukua. Ei mitään aamuteeveetä tai tietokoneita, vaan oikein vanhan ajan paperinen päivälehti. Vanhoina turkulaisina olemme tottuneet siihen että paikallinen lehti tulee aamuyöllä ja se luetaan aamupalalla. Nyt kun asumme täällä saamme paikallislehden melkein aina ennen töihin menoa, mutta se  tuttu turkulaislehti tulee vasta päiväpostin mukana ja sen luemme aina vasta seuraavan päivän aamupalalla.
Joten ihan päivän tuoreita uutisia emme siitä lue, mutta eihän se haittaa.
Tänään, kun edessä oli aikainen aamuvuoro töissä, oli ihanaa ajella halki maaseutumaisemien heräileviä kyliä katsellen.

Päivä töissä oli melko tavallinen, eli työntäyteinen ja hiostava. Nautin kuitenkin ajatuksesta, että TÄMÄ ON VIIMEINEN KESÄ  kun olen työelämässä.  Ensi vuonna minun ei tarvitse tuskailla töiden paljouden kanssa, eikä ihmetellä esimerkiksi sitä, että eikö nykyisin hoitoalan koulutuksissa opeteta edes alkeita siitä, miten sänky pedataan. Enkä nyt tarkoita sitä, että päiväpeiton pitäisi olla viivasuorassa, vaan että edes asukkaan auttamisen jälkeen luotaisiin jonkinlainen yleissilmäys huoneeseen; että ei jätettäisi huonetta siihen kuntoon kuin se yön jäljiltä voi olla!  Aina ei haluaisi olla "se vanha kalkkis" joka huomauttaa pikkuasioista, kun ne ovat kuitenkin asukkaiden viihtyvyyden kannalta aika tärkeitä juttuja.

Oli miten oli, päättyihän se työpäivä tänäänkin ja edessä oli kotimatka ruokakaupan kautta. Ilma oli mitä kaunein. Vähän oli ruuhkaa asfalttitöiden vuoksi, mutta eihän täällä mitään tuntien jonotuksia ole koskaan. Kohta saavuttiin kylään jossa mökkipostilaatikkomme on ja posti oli tullut laatikkoon tänäänkin. Eikä yhtään laskua, vaan se paikallislehti ja turkulaislehti, jotka molemmat luetaan huomenna aamulla.
Hetken ihailimme suloista parin viikon ikäistä varsaa, joka häntäänsä iloisesti heiluttaen seisoi pitkillä jaloillaan emonsa vieressä. Joka vuosi tuntuu kylässä olevan ainakin yksi varsa.

Ruokailimme terassilla ja missään ei ruoka maistu yhtä hyvältä kuin ulkoilmassa.

Ruokailun jälkeen tein kierroksen pihalla ja totesin, että kukat ja muutamat pensaatkin ovat kastelun tarpeessa, sen verran nuokkuivat. Kunhan kuumin auringonpaiste on ohi saavat vettä. Amppelimansikassa näkyy aika paljon raakileita, sireenipensaan kukat ovat vielä kauniita, pihlaja kukkii suurine valkoisine kukkaterttuineen, yrtit kasvavat ja kesäkukat näyttävät viihtyvän laatikoissaan.

Huomenna vuorossa on iltavuoro ja J lentää pohjoiseen lapsenlapsia hakemaan. Lauantaina he  saapuvat tänne.
Kyllä on niin, että nyt kun meillä on mahdollisuua asua täällä mökillä aikaisesta keväästä syksyyn, tuntuu jo nyt siltä, kuin kesää olisi ollut jo vaikka miten pitkään ja kuitenkin vasta pieni osa kesästä on mennyt. Edessä on vielä monen monta ihanaa kesäistä viikkoa. Ja kuukauden päästä alkaa kesäloma!