POSTIA HAKEMASSA

Monen päivän sisälläolon jälkeen oli ihan pakko lähteä kävelylenkille aurinkoiseen luontoon. Koska kello oli jo ehtinyt puolenpäivään päätin yhdistää kävelylenkin ja postin haun.

Tie joka johtaa mökillemme ei ole leveydellä pilattu, mutta onneksi siihen on pystytty rakentamaan muutamia leveämpiä kohtia joissa kaksi autoa pystyy juuri ja juuri sivuuttamaan toisensa. Toivon  joka kerta täällä ajaessani etten kohtaa toista autoa.

Kävellessäni satuin katsahtamaan oikealla hetkellä taivaalle ja siellähän liitelikin merikotka. Ne eivät olekaan kovin harvinainen näky täällä ja niitä saattaa nähdä useammankin yhtä aikaa. Tietenkään minulla ei ollut kauko-objektiivia mukana ja kotkasta tuli vain pieni musta piste kuvaan.

Aika monet tienvarren luonnon kukista ovat jo kukkimisensa lopettaneet, mutta päivänkakkarat ovat parhaimmillaan juuri nyt.

Varsalla taisi olla päiväunien aika.

Meiltä taitaa olla kylälle noin kaksi ja puoli kilometriä ja tämä näkymä kohtaa meidät aina kun tulemme kylään.

Maatilalla, jonka tilusten halki tie kulkee on sekä lehmiä että hevosia.

Ja kylän keskellä tietysti juhannussalko, niin kuin asiaan kuuluu.

Tässä rivistössä on meidänkin postilaatikkomme ja kurkkaan sinne ja näen että posti on tullut. Olen kuitenkin päässyt kävelyn ja kuvaamisen makuun ja niinpä annan postin vielä jäädä laatikkoon ja jatkan kävelyä eteenpäin.

Villiruusut kukkivat. Näitähän pidetään lähes ei -toivottuina kasveina paikoitellen, kun ne ovat vallanneet liian suuria alueita, mutta tässä näkyy vain tämä yksi pensas ja mielestäni se on todella paikallaan ja sopii maisemaan tuoden saaristolaista tuntua.

Bussipysäkkikin kylässämme on, mutta nykyään siinä pysähtyy vain koulubussi.

Punamullalla maalattuja mökkejä näkyy siellä täällä. 

Postilaatikkoja moneen makuun ja tarpeeseen. Välillä ajattelen, että mekin tarvitsisimme tuollaisen suuremman laatikon. Jos olemme poissa muutamana päivän, niin minä pelkään aina, että postilaatikko täyttyy sillä aikaa, meillä kun on vain sellainen tavallinen laatikko. Niin ei ole kuitenkaan onneksi koskaan käynyt. Kaupunkikodissa laatikon täyttymisen pelkoa ei olekaan, kun asumme kerrostalossa ja posti tulee eteisen lattialle.

Nyt olen tehnyt kierroksen kylässä ja palannut oman postilaatikkomme luokse. Otan pari lehteä sieltä ja ilokseni huomaan, ettei yhtään laskua tullut tänään. Jatkan samaa reittiä takaisin mökille kuin tulinkin. Moikkaan naapureille tavatessani heidät mökkitiellä.

Tuntuu hyvältä palata omalle pihalle kävelylenkin jälkeen ja mietin miksei tuollaisia juttuja tule tehtyä useammin.
Saunan terassille paistaa aurinko ja kohta taitaa olla käyttöä kukkapurkin viereen jääneelle lasten snorkkelillekin.

Toivottavasti teillekin paistaa aurinko tänään!