NÄIN TEEN AINA, NÄIN TEEN JOSKUS, NÄIN EN TEE KOSKAAN

Välillä tein haastepostauksen. Postauksen aihe on

AINA - JOSKUS - EN KOSKAAN

Törmäsin tähän haasteeseen Anun MEIDÄN ELÄMÄÄ-blogissa. Haasteessa nimetään viisi asiaa jotka tekee aina, viisi asiaa joita tekee joskus ja viisi asiaa joita ei tee koskaan.

Tämä aihe osoittautuikin aika visaiseksi, mutta miettimisen jälkeen omat 5+5+5 näyttävät tällaisilta:

  

AINA

* Laulan tai hyräilen aina. Tämän kohdan allekirjoittavat kaikki jotka minut tuntevat. Ja jos en laula tai ainakin hyräile, niin päässäni soi, soi, soi melodioita jotka vain odottavat ulospääsyä. 

* Luen aina jotain ennen nukahtamista. Ei ole mitään merkitystä sillä kuinka myöhään menen nukkumaan; aina on luettava ainakin pari riviä ennenkuin uni tulee.

* Aina täydenkuun aikaan nukun huonosti. Ei auta vaikka olisi kuinka paksut verhot ikkunan peittona, aina täysikuu onnistuu herättämään minut keskellä yötä. Tämä on kai sitä kuuhulluutta!

* Murehdin aina etukäteen vaikka mitä. Ihme etten vatsahaavaa vielä ole itselleni kehittänyt. Ei niin pientä asiaa etten siitä saisi suurta stressaamisen aihetta.

* Isoja päätöksiä en mieti sen kummemmin, vaan ne teen aina nopeasti. Isoilla päätöksillä tarkoitan nyt vaikka asunnon vaihtoa tai toiselle paikkakunnalle muuttoa. Ei ole vaan yhtä kertaa tapahtunut, että asuntonäytössä ollaan samantien lyöty kaupat lukkoon. Turhat miettimiset eivät kuulu sen paremmin minun kuin J:n luonteeseen. Niin, siis turhat miettimiset, mutta minun luonteeseen kyllä turha murehtiminen pikkuasioissa.  

JOSKUS

* Joskus, tai useinkin, haaveilen siitä että kotipaikastamme pääsisi suoraan autolla ajamaan satojen kilometrien päähän ilman puuduttavaa laivamatkaa. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin. Mikä ihana, vapauttava tunne kun astuu autoon ja painelee menemään, ihan vaikka ilman päämäärääkin!

Sitten kun siltä tuntuu pysähdytään ja hetken päästä taas jatketaan matkaa.

* Joskus toivoisin olevani ahkerampi ja taitavampi, enkä niin mukavuudenhaluinen. Erityisesti täällä Ahvenanmaalla olen ihmetellyt ihmisten ahkeruutta ja sitä että aina heillä tuntuu olevan jokin työ meneillään. Milloin leivotaan pakastin täyteen, siivotaan koti perusteellisesti tai huolehditaan vanhasta isovanhemmasta joka mahdollisesti asuu samassa taloudessa tai ainakin samassa pihapiirissä. Minusta ei olisi sellaiseen.

* Joskus haaveilen joulun viettämisestä ihan eri tavalla kuin yleensä. Miltä tuntuisi viettää joulun pyhät matkustaen junalla halki lumisten maisemien, tai hotellijoulu? Ainakaan ei tarvitsisi pähkäillä jouluruokien valmistamisen kanssa. Mutta tuntuisiko tuollainen joulu "oikealta" joululta? Ehkä ei. Enkä myöskään haluaisi joulua viettää etelän lämmössä.

* Joskus aloitan "kuntokuurin" johon suunnittelen liikkumisen lisäämistä, terveellisemmin ja vähemmin syömistä ym., mutta nuo kuurit loppuvat aina lyhyeen.

* Joskus mietin, miten elämä on paljolti sattumien summa: että on sattunut syntymään "kunnolliseen" perheeseen, että tapasi aikoinaan sen oikean joka halusi samoja asioita kuin mitä itse halusi....... 

EN KOSKAAN

* En koskaan lähtisi yksin matkalle. Haluan jakaa matkakokemukset ja elämykset jonkun toisen kanssa ja onhan turvallisempaakin jos on joku toinen seurana. Toki silloin on tärkeää että molemmilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet ettei tarvitse riidellä minne mennään ja mitä tehdään.

* En koskaan ole saanut eteeni niin erikoista ruoka-annosta että se olisi jäänyt syömättä.  Minusta on mukava maistella erikoisiakin herkkuja ja matkojen parasta antia on se kun saa tutustua vieraiden kulttuurien ruokiin.

* En koskaan ole haaveillut ulkomaille muuttamisesta. Päinvastoin, aina on yhtä ihanaa palata kotimaahan matkan jälkeen. Ulkomaille muuttaminen edellyttäisi melkein aina myös uuden kielen opettelun ja sellaiseen ei minusta enää olisi.

* En koskaan pystyisi järjestämään isoja kutsuja joissa ruokavastuu olisi minulla. Näen jo viikkoja painajaisia siitä kun minun pitää "loihtia" tarjottavaa naisystävilleni. Näin siitäkin huolimatta että he kaikki ovat hyviä ystäviäni ja mitä ihanimpia ihmisiä ja tuttuja jo vuosikymmenten takaa.

Kun katson tv:stä kokkiohjelmia, niin huokaisen joka kerta helpotuksesta ettei minun tarvitse olla kokkien sijasta kuumassa ravintolakeittiössä valmistamassa minuuttiaikataulussa ruokaa nälkäisille asiakkaille.

* En koskaan ole toivonut että olisin tehnyt toisenlaisia valintoja elämässäni. 

Tällaisia aina - joskus - en koskaan - juttuja kuuluu minun elämääni. 

kuvat: kukkakuva ja purjelaivakuva omiani, muut täältä

OIKEIN IHANAA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE! 

ILTA-AURINGOSSA

Mökkimme edustalla ilta-auringossa uiskentelevat joutsenet olivat upea näky.

Yhteensä niitä oli kuusitoista kappaletta, mutta ne olivat sen verran kaukana toisistaan etten millään saanut kaikkia samaan kuvaan.

Jäin miettimään missä niiden poikaset olivat.

 

MIHIN HÄVISI PERSILJA?

Tänä vuonna olen ollut paljon maltillisempi viljelyssäni kuin viime vuonna. Viime vuonna kylvin sekä kukkia että vihanneksia ja esikasvatin ne ennen kasvihuoneeseen/maahan istuttamista.

Koska minun kasvihuoneessani ei ole lämmitystä, niin keväällä kun yöt voivat vielä olla hyvinkin kylmiä, ei taimia voi jättää kasvariin yöksi ja viime vuonna kannoin niitä mökistä kasvihuoneeseen ja päinvastoin ihan väsyksiin asti.

Tänä vuonna muutimme mökille paljon myöhemmin kuin aikaisempina vuosina, joten jätin suosiolla kaikenlaisen esikasvatuksen väliin. Tomaatin-ja kurkuntaimet ostin valmiina, kuten viime vuonnakin ja nyt ne ovat jo venähtäneet aika pitkiksi ja suuriksi.

Kurkku joka meillä kasvaa on nimeltään "Sakura" ja sen hedelmät ovat n. 15-17 cm pitkiä, tumman vihreitä. Sen luvataan antavan enemmän satoa kuin tavallisen kasvihuonekurkun. Kaksi pikku kurkkua poiminkin jo tänään ja paljon näyttää olevan tulossa.

Kurkun kanssa samassa ruukussa kasvaa basilikaa.

Nuo valkoiset astiat joissa kurkut kasvavat ovat ehkä 40 litran vetoisia, muovisia. Mietin ensin pitäisikö niihin tehdä reiät, mutta päätin kokeilla miten onnistuu ilman reikiä. Pohjalle laitoin ensin lecakuulia, sen päälle suodatinkankaan ja sitten multaa ja taimet.

Hyvin on reijättömyys toiminut ainakin tähän saakka eikä multa kuivu ihan hetkessä. Kokeilen aina mullan kosteutta ennen kuin kastelen etteivät vaan pääse mätänemään. 

Toisen kurkun juurella kasvaa viinilehtisalaatti ja siitäkin on jo saatu ainekset useampaan salaattiin.

Myös oregano viihtyy samassa astiassa.

Yllätyin suuresti kun alkukesästä kukkamaasta rupesi nousemaan tällaisia vihreitä kukkasen alkuja.

 Mitä ihmettä?

Viime vuonna minulla oli kasvamassa kääpiösamettikukkaa joka kasvoi tuuheina mättäinä ja ihastuin siihen ikihyviksi.Tänä vuonna en sitä kuitenkaan kylvänyt, mutta niin vaan saan tänäkin vuonna noita ihania kukkia, sillä niitä putkahteli useammastakin paikasta.

Siirtelin ne yhteen paikkaan, eivätkä ne siirtelystäkään pahaa tykänneet. Nyt jo muutamassa taimessa on nuppu. Saa nähdä saadaanko yhtä runsas ja kaunis kukinta kuin viime vuonna.

Viiruhelpi josta tykkään aina vaan on nyt ruukussa ja voi tosi hyvin. Sehän tykkää auringosta ja onkin nyt auringonpaisteessa koko päivän. Syksyn tullen istutan sen maahan ja otan taas keväällä ylös ruukkuun kasvamaan. Syy miksi siirtelen sitä tuolla tavalla on se, että se on niin kova leviämään etten halua sitä kukkapenkkiin.

Mietin kuitenkin että voisiko sen leviämisen estää jos kuopan pohjalle ja reunoille laittaa suodatinkankaan ja vaikka lisäksi vielä sanomalehtiä? 

Jos sinulla on kokemusta viiruhelpin leviämisen estämisestä niin haluaisin mielelläni kuulla miten olet toiminut.

Nurmikkomme on huonossa kunnossa ja yritämme sitä paikkailla aina sieltä täältä, mutta huonoin tuloksin.

Tähän kohtaan laitoimme uutta multaa ja kylvimme siemeniä mielestämme riittävän paljon ja tasaisesti, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin hyvä. Niissä kohdin joihin ruohoa on kasvanut, se on vahvaa ja vihreää, mutta väleissä on ihan paljaita paikkoja. Ei kai auta muu kuin syksymmällä kylvää taas noihin paljaisiin paikkoihin. Kasteltu tätä paikkaa ainakin on riittävästi, joten kuivuudesta ei voi olla kyse.

Muuten nurmikkomme on enimmäkseen ruskea, niinkuin vähän kaikkialla tänä vuonna kun vettä ei ole saatu muutama ropsausta enempää. Viimevuotiset nurmikon "paikkaukset" näyttävät ihan elottomilta. Saa nähdä muuttavatko mahdolliset sateet pihaa edes hiukan vihreämmäksi.

Hyötypuutarhassa ainakin vihertää. Salaattia ollaan jo saatu omasta maasta ja tilliä. Mutta mihin hävisi viime vuonna kasvatettu persilja? Olen ymmärtänyt että persilja on monivuotinen, mutta ei ainakaan meidän laatikossa persiljaa ole tänä vuonna näkynyt. Mystistä! 

Viime vuonna laatikkoon istutettu raparperi  on tänä vuonna antanut satoa jo oikein hyvin ja lisää on tulossa.

Sademittari meni rikki viime vuonna, mutta eipä ole sateitakaan tullut. Mittarin "pidike" on kuitenkin jäljellä.

J tykkää herneistä yli kaiken ja niitä onkin kolmessa laatikossa. Tukia niille on rakennettu kanaverkosta ja kepeistä. Herneet kukkivat jo!

  

On aika luksusta kun voi itse viljelemiään vihanneksia käydä hakemassa ruokapöytään. Toki viljelemisessä on  työtä ja se sitoo jonkin verran, kun kasveja on kasteltava ja hoidettava säännöllisesti, joten pidemmille matkoille ei kesällä ole asiaa ellei kastelijaa löydy lähipiiristä.

Mutta on niin palkitsevaa kun onnistuu kasvatuksessa. 

NÄISSÄ TUNNELMISSA TOIVOTAN KAIKILLE HYVÄÄ JUHANNUSTA JO TÄNÄÄN!

SOUTAMALLA RUOTSIIN

Oikein hyvää alkanutta uutta viikkoa ja terveisiä viikonlopun postisoudusta.

Postisoutu eli Postrodden on vuosittain järjestettävä kilpailu entisaikojen postisoutajien muistoksi. 

Tässä tapahtumassa soudetaan tai purjeen avulla purjehditaan pienellä veneellä yli meren Ahvenanmaalta Ruotsiin, tai päinvastoin. Samaa reittiä käyttivät entisajan postinkuljettajat  säässä kuin säässä.

Matkaan kuluu aikaa viisi, kuusi tuntia ja tässä kilpailussa se tehdään turvallisissa puitteissa, mutta aikoinaan on moni postinkuljettaja menehtynyt tuolla matkalla.

Tässä kilpailussa veneen lisäksi on vaatetuksellakin merkityksensä. Vaatetuksen tulee olla samanlainen kuin silloin aikoinaan ja noita vanhojakin vaatteita voi jollain vielä olla käytössä, mutta muuten ne on valmistettu vanhaan tyyliin.

Katsojia oli kerääntynyt Eckerön Postitalon edustalle melkoinen määrä ja kun tykinlaukaus pamahti, suuntasivat kaikki, ehkä noin parikymmentä venettä, ulapalle.

Tämän vuoden postisoutu on käyty, mutta ensi vuonna se taas tehdään ja silloin lähtö tapahtuu Ruotsin puolelta.

MUKAVAA JUHANNUSVIIKKOA!

 

MIELENKIINTOINEN KÄYNTIKOHDE AHVENANMAALLA

Hiukan epätodelliselta tuntuu kun Ahvenanmaan läntisimmästä kunnasta Eckeröstä löytyy mammuttimaisen hulppea kivitalo ihan meren rannasta. Rakennus ei tunnu istuvan siihen kuvaan minkä moni on tottunut muodostamaan ahvenanmaalaisista taloista, niistä punaisista mökeistä.

Rakennus on entinen Posti-ja tullitalo ja se on valmistunut v. 1828. Sen suunnittelivat Carl Ludvig Engel ja Charles Bassi alunperin postin ja tullin virkamiesten asunnoiksi ja työtiloiksi.

Nykyisin talo toimii kulttuurikeskuksena  ja siellä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä.

Eckerön posti-ja tullitalo on avoinna kesäaikaan 2.5-2.9 joka päivä klo 10-17 ja sinne on ilmainen sisäänpääsy.

Tänä kesänä talossa on Ålands Slöjd & Konsthantverk-yhdistyksen 90-vuotisjuhlanäyttely joka on saanut nimekseen "NITTI". 

"Nitti" on yhdeksänkymmentä ruotsiksi ja tuossa näyttelyssä esitellään  ahvenanmaalaisten käsityöläisten töitä.

Esillä on myös muita käsitöitä kuin juuri nimenomaan tuohon juhlanäyttelyyn kuuluvia.

Ellen Mattsson on valmistanut teoksen valkoisesta kankaasta, johon sakarat on tehty farkkujen saumoista. Kirjaillut sanat ovat ahvenanmaalaista sanastoa. 

Ann Granlundin tekstiilitöitä voi ihailla paitsi täällä postitalossa, niin Maarianhaminan merikorttelin SALT-myymälässä.

Ritva Saloranta on valmistanut tämän upean lasimaalauksen. 

Tämä hieno "verho" oli yksi suosikkejani tuossa näyttelyssä. Sen on valmistanut Maria Karlström  joka on perustanut niinikään merikorttelissa toimivan GULDVIVAn, jossa valmistetaan ja myydään ahvenanmaalla tehtyjä koruja.

Anna-Lena Beckman on valmistanut kauniita neuleita näyttelyyn. 

Paul Bradleyn keramiikkalinnut olivat saaneet sinisen värin ja niiden munimat munatkin olivat sinisiä.

Tämä villisika on Johan Karlssonin valmistama, samoin pari kuvaa aikaisemmin näyttämäni puusta valmistettu peilin kehys.
  

Tämä hattu oli aivan ihastuttava. Sen on valmistanut Titti Sundblom. Tämä voisi sopia vaikka kesämorsiamen päähineeksi. 

Tyylikkäät tunikat ovat Erica Törnrothin käsialaa.

Synnöve Nordströmin valmistamia lintuja voi ostaa mm. Maarianhaminan ja Eckerön museoista.

Paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää tuolla Posti-ja tullitalossa oli ja lapsillekin on kiinnostavaa katseltavaa. Piirustusnurkkauksessa vierähti myös hetki, samoin ulkona keinumassa.

Samassa pihapiirissä sijaitsee  viehättävä
TSAREVNA cafe & bistro, jossa nautimmekin kahvit ja kakkua. Sieltä voi ostaa myös voileipiä, salaatteja ja viikonloppuisin heillä voi nauttia brunssia.

Myös käsinvalmistettuja suklaatuotteita myyvä MERCEDES CHOCOLATERIE on samassa piharakennuksessa, mutta se oli vierailumme aikaan eli maanantaina suljettu.

Kaiken kaikkiaan kiintoisa paikka on tämä Eckerössä sijaitseva Posti-ja tullitalo. Kannattaa käydä katsomassa ja samalla voi ihailla aavaa merta joka avautuu aivan rakennuksen edessä. Eckeröstä on useamman kerran päivässä laivayhteys Ruotsin puolelle ja edestakainen risteily kestää vain neljä tuntia, joten jos merelle mielii, niin täältä sinne pääsee.

AURINKOISTA KESÄPÄIVÄÄ KAIKILLE!

   

NÅTÖN LUONTOPOLKU JA STICKSTUGAN

Päivästä tuntui tulevan hieno ja lämmin ja suunnistimmekin 6 km Maarianhaminan eteläpuolella olevaan Nåtön luontopolulle.

Nåtössä sijaitsee Nåtön biologinen tutkimusasema.

Sinne voi vaikka pyöräillä Maarianhaminasta ja paljon pyöräilijöitä olikin liikkeellä.

Järsön tie on tosi kaunis ja paljon ihailtavaa löytyy jo matkalla Nåtöhön. Tie on päällystetty, joten sitä pitkin on hyvä pyöräillä. Kovin leveä se ei ole, eikä pyörätietä ole, mutta autotkaan eivät tällä tiellä aja kovin lujaa, joten pyörällä kyllä uskaltaa matkaa tehdä.

Autoilla liikkuville on kaksikin pysäköintialuetta Nåtön luontopolun tuntumassa. Ne löytyvät oikealta puolelta tietä Maarianhaminasta tultaessa ja opastetaulut ohjaavat löytämään paikalle.

Itse luontopolku on tien toisella puolella ja se alkaa heti tien reunasta.  Polku kiertelee luonnonsuojelualueella, jossa laiduntaa eläimiä, joten portit saattavat olla kiinni, mutta rohkeasti vaan sisälle ja portti kiinni etteivät eläimet pääse karkuteille. Me emme nähneet  eläimiä, mutta ehkä ne tulevat vasta myöhemmin kesällä.

Polun varrella kasvaa tavanomaisten puiden lisäksi pähkinäpuita ja pähkinänkuoria näkyikin poluilla. Puiden siimeksessä oli vilvoittavaa patikoida, vaikka lämpötila olikin noussut hellelukemiin.

Reppuun olimme onneksi varanneet evästä ja kahvia tekikin jo mieli.

Reitti oli merkitty kuvassa näkyvillä tolpilla eikä eksymisen vaaraa ollut. 

Kohtasimme tällaisen näyn keskellä metsää. Puu oli aidattu ja arvelimmekin tietysti että kyseessä on jokin harvinaisuus.

Opastetaulusta luimme että kyseessä on idegran  (Euroopan marjakuusi), joka Suomessa elää luonnonvaraisena ainoastaan Ahvenanmaalla.

Sen neulaset eroavat ulkonäöltään tavallisen kuusen neulasista ja se on myrkyllinen.

Vaikka polku on helppokulkuinen, niin mieli teki jo pysähtyä kahville. Polku kulki välillä puiden siimeksessä ja välillä taas meren rannassa. 

Löysimmekin kivan taukopaikan merinäköalalla ja jykevillä hirsipöydällä ja -penkeillä varustettuna. Kahvivälineet ja voileivät esille ja nauttimaan maisemista.

Vaikka eläimiä emme luonnossa nähneetkään, niin mukavalta näytti pikku maitopurkki, jonka kuvassa oli Tove-niminen lehmä kuvattuna rannalla Bomarsundissa. Aika hellyttävä näky! 

Kelpasi näitä näkymiä katsellessa nauttia kahvihetkestä.

Emme olleet ainoina liikkeellä polulla, vaan kaunis päivä oli houkutellut muitakin patikoimaan.

Polku on helppokulkuinen eikä korkeusvaihteluja juurikaan ole, mutta lastenvaunuilla tai pyörätuolilla polkua ei voi kulkea, koska polku on paikoin epätasainen ja puiden juuria ja kiviä on polulla jonkin verran. 

Polusta voi valita kaksi eri reittiä. Me valitsimme sen joka on pikkuisen lyhyempi. Sille kertyi pituutta parisen kilometriä, joten sen jaksaa kulkea hiukan huonokuntoisempikin.

Polun varren opastetauluissa on paljon mielenkiintoista tietoa alueen kasvillisuudesta. Taulut ovat valitettavasti ainoastaan ruotsinkielellä.

Mutta ilman taulujen lukemistakin polku on käymisen arvoinen. Puiden siimeksessä kulkiessa tuntuu kuin olisi vähintäänkin isossa metsässä ja kuitenkin autotie kulkee ihan vieressä.

Tämä laatikko herätti huomion. Näkyi olevan lepakkotutkimukseen liittyvä. Onneksi nyt päivällä ei lepakoita näkynyt. 

Jos kiinnostuit Nåtön luontopolusta niin se löytyy osoitteesta Järsövägen 375, Lemland.

Ja kun täällä päin olet liikkeellä niin jatkapa samaa tietä eteenpäin, niin muutaman kilometrin jälkeen osoittavat opasteet aivan ihanaan STICKSTUGANin kahvila/kasvihuoneeseen, josta voi ostaa myös käsityötuotteita.

LEPPOISAA PÄIVÄÄ JA UUTTA VIIKKOA KAIKILLE!