Kun muutkin, niin minä perässä!
Aika moni bloggaaja on tehnyt postauksen MIELIKUVITUSELÄMÄSTÄ,eli jos elämä olisi sellaista mitä itse kunkin mielikuvituksessa on, niin minkälaiselta se näyttäisi.
Minun mielikuvituksessani maailmani voisi olla vaikka tällainen:
 |
Vuodenaikoja olisi mielikuvitusmaailmassanikin neljä, mutta niiden pituudet olisivat hiukan toisenlaiset kuin todellisuudessa.
Kevät olisi helmi-maalis-huhtikuussa. Silloin olisi jo aika lämmintä ja luonto heräisi vihertämään.
Kesä kestäisi toukokuusta syyskuun loppuun ja se olisi oikea kesä eli aurinkoinen ja vähäsateinen. Hellettä ei olisi, mutta lämpötila olisi joka päivä runsaat parikymmentä astetta. Kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä kesällä, vaan kaikilla olisi lomaa.
Syksy olisi ainoastaan kaksi kuukautta eli loka-marraskuun. Silloin nautittaisiin kuulaista syyspäivistä. Monta päivää jatkuvaa sadetta ei olisi koskaan ja lehtiäkään ei tarvitsisi haravoida, vaan ne kerääntyisivät itsekseen haluttuun paikkaan.
Talvi olisi joulu-ja tammikuun ja se olisi aina kunnon talvi. Pakkasta olisi viidestä kymmeneen asteeseen ja lunta olisi niin että joka vuotena päästäisiin harrastamaan kaikkea talveen liittyvää etelässäkin. Valkoinen joulu olisi itsestäänselvyys.
Lumi sataisi heti joulukuun alussa ja sitten kun se sulaisi tammikuun lopussa sitä ei enää tulisi.
|
 |
Mielikuvitusmaailmassa asuisimme mielellämme näin kuin nytkin, mutta meillä olisi kakkosasunto jossain isommassa kaupungissa mantereella. Se olisi kerrostalossa josta avautuisi kaunis näköala suurelta lasitetulta terassiltamme.
Siellä voisimme viettää aikaa ja tavata ystäviä. Voisimme sieltä käsin tehdä piipahduksia läheisiin kaupunkeihin, jotka olisivat vain lyhyen ajomatkan päässä.
Ahvenanmaalta olisi silta mantereelle, joten pääsisimme nopeasti mantereelle ja taas takaisin kotiin saarelle. Myös junayhteys olisi niin Suomen mantereelle kuin Ruotsiinkin.
|
 |
Välillä kävisimme ulkomailla. Emme tekisi kovin pitkiä matkoja, mieluiten vain muutaman päivän pituisia. Oma yksityiskone olisi tietysti mukava, mutta isompi kone tuntuu vakaammalta ja turvallisemmalta, joten sillä matkustaisimme.
Meillä olisi tietysti aina luksus-luokan paikat ja matkan aikana olisi mukava kelliä sängyllä, ilman että pitäisi tunkea itsensä ahtaaseen turistiluokan tuoliin.
|
 |
Mystiikkaa elämään toisi se, että olisi mahdollista tavata kaikkia niitä läheisiä jotka eivät enää ole täällä keskuudessamme. Näissä tapaamisissa tosin voisi syntyä hämmentäviä tilanteita, kun oma vanhempi voisikin olla nuorempi, kuin mitä itse tällä hetkellä on. Toisaalta jos poisnukkuneet olisivat jatkaneet vanhenemistaan samalla tahdilla kuin me elävät, niin tosi vanhojakin läheisiä tapaisi. Isoäitinikin olisi jo 118-vuotias.
|
 |
Mökillä kävisimme silloin kun siltä tuntuu ja meillä olisi siellä henkilökuntaa, joka tekisi koneilla raskaimmat puutarhatyöt. Kaadettavat puut kaatuisivat kuin tulitikut ja oksat häviäisivät jonnekin ilman että meidän tarvitsisi niitä raahata mihinkään. Silloin kun mitään tehtävää ei olisi, henkilökunta häipyisi näkymättömiin, tullakseen taas esille kun heitä tarvittaisin.
Puutarhan suunnittelussa olisi aina käytettävissä asiantuntija-apua, jotta virheiltä vältyttäisiin.
Jos emme itse haluaisi tai osaisi tehdä kunnostustöitä, niin käytettävissä olisi aina apuvoimia jotka ripeästi ja taidolla tekisivät työt puolestamme.
|
 |
Mökkirannassa olisi vankka laituri jota eivät jäät koskaan veisi mennessään. Kesäiltana voisimme istua katsomassa auringonlaskua ja joku tarjoilisi meille herkkuja. Lihomisen pelkoa ei herkutteluista huolimatta olisi, sillä ennen herkkua otettu pikku pilleri estäisi kaloreita kerääntymästä kehoon.
Tyynessä illassa kelpaisi rannalla oleskella, sillä liiallisen tuulen saisimme estettyä ihmelaitteella, joka nappia painamalla tyynnyttäisi tuulen ja samalla imaisisi häiritsevät hyttyset kitaansa.
Punkit tuo kone hoitaisi myös päiviltä.
Tällaisia ajatuksia minulle tuli mieleen kun kuvittelin elämää mielikuvitusmaailmassa.
|
Hihii..ihana postaus! Kivaa viikonloppua💕💕💕
VastaaPoistaTätä oli kiva tehdä. Mukavaa viikonloppua sinullekin <3
PoistaMeinasin penkiltä pudota. Nauroin vedet silmissä. En muista lukeneeni näin hauskaa postausta 😂
VastaaPoistaHyvä kun et pudpnnut ja kiva kun saa jonkun noin iloiseksi :)
PoistaMielikuvis-sää olisi melko lailla minunkin mieleen. Tosin syksyllä saisi sataa vain öisin, päivisin olisi kuulasta. Haravoinnista tykkään, joten lehtien ei tarvitsisi itsekseen siirtyä minnekään. Ja nyt todellisuuteen: täällä sataa vettä!
VastaaPoistaTuollainen säätila olisi varmaan monen muunkin mieleen. Täällä tehtiin eilen kevään lämpöennätys, +20,5!
PoistaIhana postaus <3 Minäkin voisin mielelläni huolia tuollaiset vuoden ajat ja tuo lihomattomuus pilleri olisi nerokas ;)
VastaaPoistaKiitos. Joo, ajattele kun voisi syödä ihan mitä vaan ja miten paljon vaan, eikä paino nousisi. Sitten se pilleri voisi vielä muuttaa kaiken epäterveellisen terveelliseksi.
PoistaAi että miten hauska! :D
VastaaPoistaMielikuvitusmaailmassa on hauskaa!
PoistaIhana postaus:) Aika monta samanlaista kohtaa löytyisi omastakin mielikuvituselämästäni:)
VastaaPoistaTuohon sääasiaan varmaan ainakin aika moni voi yhtyä.
PoistaAivan ihana postaus. Miten viihtyisä ja hauska mielikuvitusmaailmasi on.
VastaaPoistaKiitos Anneli.
PoistaIhana postaus! Nuo vuodenajat kelpaisivat minullekin. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Tiiu! Eikös olisikin ihanat vuodenajat. Oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinullekin.
PoistaHehhee :D. Ja kiitos kyllä haluaisin kanssa mukaan sun maailmaan. Erityisesti kesäisin, kun ei tarvis meikäläisenkään tehdä töitä. Ja just nyt toivon, että oksat ja risut voisivat tosiaan vaan ottaa ja hävitä johonkin ilman, että niille tarvii tehdä mitään (leikattiin eilen pojan kanssa reilut 100 metriä vanhaa siperianhernepensasaitaa ja nyt on jälkisiivouksen aika).
VastaaPoistaTuota edesmenneiden läheisten tapaamista jäin miettimään, että olispa ihanaa, kun minäkin saisin tavata äitini, jota en koskaan ehtinyt tavata oikeassa elämässä. Mutta varmasti ihan hirveän haikeaa, kun taas pitäisi luopua.
Hauskaa, kuinka tää mielikuvittelu lähti elämään. Kiitos kuuluu Valoblogin Tarulle, joka alunperin kirjoitti omasta satuelämästään, josta sitten itsekin inspiroiduin, ja lopulta tästä tuli tällainen kiertävä haaste.
Leppoisaa sunnuntaita Kristiina.
Noiden risujen hävittämisessä onkin aina melkein se suurin työ kun jotain kaataa, on se sitten puu tai pensas. Teillä taitaa ollakin aika urakka tuossa raivaamisessa.
PoistaOlisi sekä ihanaa että haikeaa tavata läheisiään tuolta toiselta puolelta.
Tarun blogista tämän haasteen varmaan minäkin ensimmäiseksi luin, mutta en enää muistanut hänen postaustaan, kun niin monen muunkin samasta aiheesta kirjoittamaa olen sen jälkeen lukenut.
Hienoa sunnuntaita teillekin sinne jälkiraivauksien merkeissä :)
Sen uskon, eikä monellakaan taitaisi olla sanomista jos vuodenajat vaihtuisivat tuollaisiksi. En kuitenkaan ikuisesta kesästä haaveile.
VastaaPoistaHitsi kun näitä muiden mielikuviselämiä lukiessa tulee aina mieleen, miksen mä keksinyt tuota tai tuota. Tuon vuodenaikajaon voisin kelpuuttaa hyvinkin. Ja junayhteys Suomesta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja siitä eteenpäin olisi kyllä huikea.
VastaaPoistaKivaa uutta viikkoa <3
Tuo junayhteys olisikin aivan mahtava. Helpottaisi täältä matkustamista tuntuvasti kun ei tarvitsisi laivassa olla viittä-kuutta tuntia.
Poista