OLIT OIKULLINEN, MUTTA NIIN IHANA

KASVIHUONEESSA TAPAHTUU

Aurinkoinen päivä sai minut toimeliaaksi. Kasvihuoneen kevätsiivous oli vielä tekemättä ja nyt oli sopiva aika tehdä se.

Tyhjensin kaikki huonekalut, laatikot, purkit, puutarhahuonekalut ym. tykötarpeet pihalle.

Ja sitten vesiletkulla suihkutin kaikki pinnat sekä sisällä että ulkona. Suihkutin hiukan itseänikin, kun letkun päähän kiinnitettävä suihkusuutin oli hiukan kärsinyt luultavasti pakkasessa ja sen sivussa oli rako, josta tuli vettä yhtä paljon kuin varsinaisesta suihkuosasta.

Suihkuttamisen jälkeen kuivatin vielä ikkunapinnat=kaikki seinät, että ei jää harmittavia pisarajälkiä. Hämmästyin siitä, että kasvihuoneen sisäpinnat olivat likaisempia kuin ulkopinnat. Se taitaa ollakin hyvä asia, koska eikö se todista että täällä on melko puhdas ilmanlaatu. Sisäseinien likaisuus selittyy ehkä mm. tomaattien siitepölystä ja multaisten astioiden käsittelystä.

Kasvihuone on kestänyt hyvin talven ankarat tuuliset olosuhteet eikä luntakaan ole katolle talven aikana katolle kerääntynyt.

Ei luulisi ainakaan purkkien ja purnukoitten loppuvan, niin paljon niitä on. Viime vuonna, kun oli ensimmäinen "kasvihuone-kesä" meinasivat ruukut loppua kesken, joten tänä vuonna ymmärrän jo hiukan paremmin miten paljon kaikenlaisia purkkeja ja muita käyttökelpoisia astioita tarvitaan jos jotain viljelee.  Maito-, viili-ym. purkeista saa oivia taimien kasvatusastioita.

Nyt kasvihuoneen hyllyt ja lattia ovat vielä tyhjääkin tyhjemmät, kun kylmien öiden takia ei mitään kasvatettavaa lämmittämättömään kasvihuoneeneeseen uskalla tuoda, mutta ehkä jo piankin pääsen tuomaan ne tänne pysyvästi.

Nyt kuljettelen niitä päiväksi kasvariin ja taas illalla sisälle mökkiin.

Nyt voi vihreyden sijasta nauttia sinisyydestä. Meri ja sininen taivas ovat pettämätön yhdiste. 

VILJELYLAATIKOIHIN ollaan jo tuotu multaa ja yllättävä määrä sitä menikin. Kaksikymmentä 45 litran säkkiä ei riittänyt näihin kolmeen laatikkoon, vaan lisää pitää vielä ostaa. Meillä on kyllä kompostori, mutta sen multa ei ollut vielä ihan valmista, joten ostomullalla mennään.

Syksyllä ostamani omenalaatikot ovat nyt hyllyinä kasvihuoneessa ja tykkään oikein kovasti!

Vielä ei ole luvattu kovinkaan lämpimiä säitä, joten ahtaus mökin ruokapöydällä jatkuu.

 

Kääpiösamettiruusut ovat kasvaneet pituutta, mutta ovat kyllä aika koukeroisia varreltaan. Johtuneeko liian vähästä valosta, vai mistä ja suoristuvatko vielä, sitä en tiedä. Jos ei niistä nyt tulekaan istutuskelpoisia, niin kyllä masennun. Niin kuin olen niitä kuskannut kodin ja mökin väliä, käännellyt valoon ja siitä pois, antanut sopivasti vettä  ja etsinyt tietoa netistä ja puutarhalehdistä, toivon todella että palkitsevat vaivani!

Nyt lähdenkin niitä taas viemään kasvihuoneen valoon.

Joko olet osallistunut blogini arvontaan? Jos et, niin sinne pääset TÄSTÄ. Ja äkkinäinen ihminen kun olen niin allaoleva pyyntö on edelleen ajankohtainen:

Huom.

Sinä joka kommentoit ensimmäisten joukossa, ja kommenttisi tuli vahingossa kolme kertaa: olit itse poistanut kaksi noista kommenteista ja minä tohelo poistin vahingossa sen viimeisenkin! Ole kiltti ja laita uusi kommentti, kun en ottanut ylös yhteystietojasi niin en voi kirjata sinua osallistujien luetteloon.

MUKAVAA TORSTAITA SINULLE LUKIJANI!

                              t.  Krisse

                          

BLOGIN 5-VUOTISARVONTA

Blogini on jo ehtinyt 5-vuotiaaksi ja sen kunniaksi pitää tietysti järjestää arvonta!

Näiden viiden vuoden aikana olen julkaissut 1076 blogikirjoitusta, enkä vielä kertaakaan ole kyllästynyt bloggaamiseen. Välillä iskee puute aiheista ja välillä niitä tulee mieleen liiankin kanssa.

Blogin aloittamisessa melkeinpä vaikeinta oli keksiä blogille sopiva nimi. Ensin ajattelin kirjoittaa pelkästään mökkiblogia, mutta mitä sitten talvella kirjoittaisi, kun mökillä ei niin paljoa olla. Niinpä keksin lisätä siihen tuon kaupunkikoti-lopun.

Nyt jos aloittaisin, niin miettisin vielä kauemmin blogin nimeä, koska nyt kirjoitan vaikka mistä, joten tuo nimi ei oikein kuvaa blogini sisältöä.

Alussa kirjoitin sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta luovuin kaksikielisyydestä, koska ruotsia en osaa niin hyvin kuin haluaisin.


Mutta nyt arvontaan:

Arvonnassa  yksi onnekas  saa kaksi kappaletta tyynynpäällisiä sekä kaksi pakettia saman sävyisiä lautasliinoja.

Tyynynpäällisten väriksi valitsin keväisen keltaisen, sekä sen kanssa kivasti sopivan harmaa-valkoisen.

Arvontaan mukaan pääset seuraavasti:

-kommentoimalla blogin kommenttiosiossa tai facebookissa, jolloin saat yhden äänen.

- jos lisäksi jaat arvontaan liittyvän MEIDÄN MÖKKI JA KAUPUNKIKOTI-blogin blogi-tai facebookjulkaisun sosiaalisessa mediassa (esim. facebook tai instagram) saat kaksi ääntä.

Eli, saat kokonaista kolme arpaa tekemällä molemmat edellä mainitut toimenpiteet!

Kerrothan kommentissa monellako äänellä olet mukana. Ja anonyymit laittakaa yhteystietonne mukaan.

Arvonnan suoritan viikon päästä eli tiistaina 25.4 ja voittajan nimen kerron seuraavana päivänä.


ONNEA ARVONTAAN JA MUKAVAA PÄIVÄÄ!

Arvonta on päättynyt.

KUMPI TAPA PAREMPI?

Kaunista, mutta jäätävän kylmän tuulista oli Eckerössä. Meillä oli kahvikori mukana, mutta jo kotoa lähtiessä tiesimme, että kahvit juotaisiin lämpimässä autossa, sen verran kylmää oli.

Eckerö on Ahvenanmaan läntisin kunta ja sinne on Maarianhaminasta matkaa kolmisenkymmentä kilometriä. TÄÄLTÄ löydät aikaisempaa postaustani Eckeröstä (scrollaa hiirellä alaspäin niin vastaan tulee vanhempi postaus). 

Pysäköimme auton ihan rantaan jotta pystyimme nauttimaan kauniista maisemista kahvia juodessamme. Voi sitä näinkin käydä piknikillä!

Teimme pienen kierroksen rannassa. Huviveneilijöitä ei vielä näkynyt. Yksi purjeveneen omistaja oli kuitenkin jo laskenut veneensä veteen ja omistaja kunnosti mastoa hiukan etäämmällä rannassa. Kylmä taisi hänelläkin olla.

 Satuimme näkemään kun Eckerön VPK laski alumiiniveneensä kiireellä veteen ja vene lähti sitten vauhdilla rannasta. Uutisista saimme lukea, että täällä oli tapahtunut sukellusonnettomuus, joten sinne kai olivat matkalla.

Eckerö on kesäisin varsin vilkas kun turistit saapuvat.

Nytkin leirintäalueella oli paljon ruotsalaisturisteja. Useimmilla on täällä paikka vuokrattuna asuntovaunulle vuoden ympäri ja terasseja ja istuinalueita oli rakennettu melkein kaikkien ympärille. Tänne onkin helppo tulla Ruotsista kun matka kestää vain pari tuntia. 

Upeita asuntovaunuja ja etutelttoja näkyi paljon ja kelpaa noissa vapaa-aikaa viettää. Minusta ei kuitenkaan taitaisi olla noin tiiviiseen yhteiseloon naapurien kanssa. Luulen, että minä tuollaisessa paikassa vaan kurkistelisin ikkunasta ja uskaltautuisin ulos vasta sitten kun ketään muuta ei ihan lähistöllä näy.



MITEN SINÄ, SOPISIKO SINULLE NÄIN LÄHEINEN VAPAA-AJANVIETTO MUIDEN KANSSA, VAI KAIPAATKO ENEMMÄN YKSITYISYYTTÄ?

PIDÄTKÖ TÄLLAISESTA NÄKYMÄSTÄ?

Tämä taitaa olla ainoa suo minkä tiedän Ahvenanmaalla, vaikka kyllähän niitä varmaan muitakin on. Monelle ei suomaisemassa ehkä ole mitään ihmeellistä nähtävää, mutta minä tykkään, ehkä juuri siitä johtuen ettei niitä täällä pahemmin näe.

Monen monta kertaa tästä ohi ajaessamme Eckerön suuntaan olen ihaillut tätä maisemaa ja harmitellut etten taaskaan pysähtynyt kuvaamaan.

Nyt pysähdyttiin ja kuvissa suo näyttää ihan yhtä lumoavalta kuin luonnossa. En ymmärrä miksi mieleeni tulee sanasta suo aina sellainen puolipimeä, peloittavan tuntuinen paikka, johon uppoaa heti jos lähellekään menee.

Ehkä tuo muistikuva tulee jostain sadusta tai jännitysromaanista, jossa suo nielaisee ihmisen niin että muutama ilmakupla näkyy hetken veden pinnalla ja sitten ei mitään.

Tuosta mielikuvasta johtuen ei mieleeni olisi tullut mennä kokeilemaan kävelyä tuolle suolle, vaan ihailin  turvallisen matkan päästä.

Kaunishan tuo suo on ja niin valoisa. Melkein kuin olisi Lapissa, vain pitkospuut puuttuvat!

Tässä ympärillä on vain kalliota ja mäntymetsää, joten aika yllättävä näky tämä on ja sen ohi ajaa autolla vauhdilla, niin että varmaan monelta se jää helposti huomaamatta. 

Kannattaa pitää silmät auki luonnossa liikkuessa, tai vaikka autolla ajaessakin. Muuten voi jäädä paljon kaunista näkemättä!

Silmät auki kannattaa pitää myös ensi viikolla, kun blogini täyttää viisi vuotta. Silloin järjestänkin arpajaiset, jossa voittona on.........

                               

                            

KULTAA VEDESSÄ

Vilkaisu merelle mökin ikkunasta ja näin että siellä oli aivan uskomattoman hieno auringonlasku.

Kamera käteen ja juoksujalkaa rantaan ennenkuin tuo hieno näky on muisto vain. Usein on nimittäin käynyt niin, että jos menen vasta hetken päästä ottamaan kuvaa, niin näky ei olekaan enää yhtä hieno.

Aurinko oli osittain pilvien peitossa ja veteen heijastui erikoinen valo, joka oli melkein kuin viivoittimella vedetty ja saksilla poikki leikattu.

Hämäräkuvaus ei ole minulla vielä hallussa ja käytin välillä automaattia ja välillä manuaaliasetuksia.

Auringon viimeiset säteet näyttivät kuin leikkivän veden pinnassa ja muodostivat kultaisia läikkiä veteen.

Tuo ihana näkymä kesti vain hetken aikaa ja nyt on jo hämärää kun aurinko on laskenut.

Tuollainen oli eilisen illan näkymä.


Päivät ovat pidentyneet ja valoisuudesta päästään nauttimaan päivä päivältä yhä enemmän.

KAUNISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

UNELMAKOTI

Olen ahkera kiinteistövälittäjien sivujen käyttäjä. Ja aika usein olen noilta sivuilta tulevan asuntomme löytänytkin. 

Tällä hetkellä ahvenanmaalaisten välittäjien sivuilta yksi suosikkini on tämä valmistumassa oleva rivitalokohde.

Tämä kohde ei kuitenkaan ole meidän rahavaroilla ostettavissa, mutta ainahan voi haaveilla lottovoitosta.

Tämä kohde valmistuu Maarianhaminaan, hiukan kaupungin ulkopuolelle. Alueella on kerros-ja omakotitaloja. 

Talo on ihan rannassa ja omalta terassilta voi seurata kun Ruotsinlaivat ajavat ohitse Maarianhaminan satamaan.

Alueelta on idyllinen  rantapromenadi kaupungin keskustaan ja isompaa tietä pitkin pyöräilee tai hurauttaa keskustaan hetkessä.

Tästä kuvasta näkee talon sijainnin rannan välittömässä läheisyydessä. Kuvan yläreunassa häämöttää kalasatama ja paikalta näkee pitkälle merelle. Saispa tosta vielä muutaman puun kaadettua, niin näköala olisi avoin.

Terasseja riittää sekä sisääntulokerroksessa että toisessa kerroksessa. Ja isot ikkunat päästävät sisään mahdollisimman paljon valoa.

Avokeittiö tuo avaruutta ja takassa elävä tuli kodikkuutta ja lämpöä. Tuo takka voisi olla sopiva mökillemmekin.

Huoneistoon kuuluu myös sauna, mikä ei aina ole itsestäänselvyys uusissakaan asunnoissa Ahvenanmaalla. Oma sauna olisikin aika kiva, meidän taloyhtiön sauna kun on aika ankea. Mutta ei siellä käykään muita kuin me ja yksi toinen perhe, uskomatonta mutta totta.

Kulkiessamme tämän kohteen ohi näimme ainakin yhdellä terassilla kylpytynnyrinkin. Eikä hullummalla paikalla, merinäköalalla omalla terassilla. Eipä paljon mökkiä kaipaisi tällaisessa kodissa.

Tällaisten kuvien katseleminen saa aina minun laiseni ihmisen haaveilemaan hiukan paremmasta kodista, sellaisesta jossa on jotain ekstraa.

Mutta kun katselee uusia kerrostalohuoneistoja kotikaupungissamme, siis sellaisia jotka ovat saman kokoisia kuin nykyinen kotimme, niin aika usein toteaa, että meillä on kuitenkin niin ihana koti: Uusissa oman kotimme kokoisissa asunnoissa on yleensä vain yksi vessa. Saman hintaluokan asunnot uusissa taloissa ovat neliöiltään jopa vaan puolet siitä mitä omamme ja ne eivät useimmiten sijaitse ihan keskustassa. Ja onhan meillä oma lämmin autotallikin.

Uusissa on sitten tietysti yleensä isot, lasitetut parvekkeet ja hissi, seikka mitä minun iässäni rupeaa jo hiukan ajattelemaan. Nyt pystymme vaivatta kävelemään raput toiseen kerrokseen, mutta miten tulevaisuudessa?

Kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä kun näitä myynnissä olevia asuntoja katselee, mutta yksi tehokas jarru kauppojen syntymiselle minun iässäni on, nimittäin se, ettei enää halua ottaa velkaa asunnon ostoon kun kerran entisistä on eroon päässyt. Voi olla että tuo jarru onkin meikäläiselle tarpeen, muuten olisi kohta jo 18. muutto omalla kohdallani.

Tällaisia mietin tänään. Tuo ihana rivitaloasunto on muuten myynnissä TÄÄLLÄ ja kaikki kuvat olen luvan kanssa saanut ottaa käyttöön. Eikä tämä ole yhteistyöpostaus.

Huomasin myös jännän asian, nimittäin sen, että asuntokuume on iskenyt minuun useimmiten keväällä, joten pitääpä olla varovainen.

MITEN SINULLA, OLETKO MUUTTAVAISTA TYYPPIÄ, VAI ASUTKO KENTIES LAPSUUDEN KODISSASI EDELLEEN?

PALMUSUNNUNTAI

Eilinen kaunis ja toimelias päivä oli vielä mielessä kun tein tänään pienen aamulenkin metsätiellä. 

Lupaavalta näytti sään puolesta tänäänkin. Linnut lauloivat ja aurinko pilkisti jo puiden takaa.

 

Merellä oli vielä aamusumua. Iso vesilintuparvi lähti lentoon kun lähestyin rantaa.

Muuta liikettä merellä ei näkynyt. Rauha oli rikkumaton jos ei lintujen ääniä oteta huomioon.

 

Lentokone lensi  yli ja jätti jälkeensä pikkuhiljaa haihtuvan valkoisen jäljen.

Eilen merellä ihan mökkimme edustalla liikkui tällainen alus. Näitä ei juurikaan täällä näe. Mielessä kävi Tukholman edellispäivän tapahtumat ja tuon aluksen ilmestymisen mahdollinen yhteys niihin. 

Tämä kävi ehkä Kastelholmassa tai Färjsundetissa kääntymässä, koska hetken kuluttua se matkasi päinvastaiseen suuntaan.

KAIKISTA VIIME AIKOJEN TAPAHTUMISTA HUOLIMATTA, OIKEIN KAUNISTA JA KIVAA PALMUSUNNUNTAITA SINULLE! 

MONSTERI OLOHUONEESSAMME

Viherkärpänen on purrut minuakin. Moneen vuoteen en ole paljoa välittänyt kodin viherkasveista, vaan päähuomio on kiinnittynyt ulkona kasvatettaviin.

Nyt kuitenkin katsellessa omaa kotia tuntui että enemmän vihreyttä ei olisi pahitteeksi.

Pari minulla jo ollutta viherkasvia jaoin ja niin sain lukumäärällisesti lisää vihreää, mutta ovat vaan niin kovin pieniä vielä nuo jakamani kukat, ettei vihreys niistä paljoa vielä lisääntynyt.

Poikkesin vihermyymälään kotini lähellä ja siellä riitti vihreyttä, kevättä kun eletään. 

Mielessäni olin jo harkinnut peikonlehden hankintaa, mutta katselin kuitenkin läpi koko valikoiman hiukan isommista kasveista ja pari muutakin mieleistä sieltä löytyi, mutta peikonlehden kanssa sieltä kuitenkin kävelin ulos.

Olin muistavinani että PEIKONLEHTI (Monster deliciosa) on vaatimaton ja helppohoitoinen kasvi, joten saisin sen varmaan säilymään hengissä pidempäänkin.  Peikonlehti voi lämpimillä vyöhykkeillä ulkona kasvaa jopa 20m korkeaksi. Olisipa kiva joskus nähdä tuollainen luonnossa.

Myymälässä varmistin vielä myyjältä kasteluohjeet ja hänen mukaansa sen voi "melkeinpä unohtaa" ainakin välillä, eli ei saa kastella liikaa. Kuulosti helpolta ohjeelta, varsinkin kun edessä on monen kuukauden asuminen mökillä ja huonekasvit jäävät kaupunkiin.

Kivasti tuli vihreyttä lisää.

Hiukan vaatimattomampaa  vihreyttä näkyy keittiön ikkunalaudalla. Näitä on jo kuljetettu mökin ja kaupunkikodin välillä, aina sen mukaan kummassa ollaan.

Kylmien öiden takia en vielä uskalla näitä kasvariin viedä.

Aika hennoilta ja pieniltä vielä näyttävät nämä minisamettiruusun taimet. Ehtivätköhän ollenkaan kasvaa riittävästi siihen mennessä kun maahan istutetaan? 

Minulle on myös epäselvää se, koska näitä pitäisi siirtää isompaan astiaan, siis joka taimi omaansa, vai pitääkö niitä ollenkaan siirtää?

Paprikat olen jo siirtänyt kunkin omaan purkkiin. Tiedä sitten sitä kasvavatko paremmin nyt. 

Viljelylaatikoille ei ole vielä tehty sen kummempaa kuin soviteltu tulevalle paikalleen. Kasvihuoneen takana on vielä kaksi kappaletta ja ne luultavasti tulevat tähän samaan paikkaan jo olemassa olevien päälle. Niin meillä olisi kaksi korkeampaa ja kaksi matalampaa laatikkoa.

Suunnitelmissa on myös jonkinlaisen aidan tai vastaavan rakentaminen laatikoiden ympärille, etteivät pihallamme aina silloin tällöin vierailevat kauriit syö viljelyksiämme .

Paljon on suunnitelmissa, toivottavasti edes osa pystytään tänä vuonna toteuttamaan.

Tulevan viikonlopun aikana päästään luultavasti eteenpäin viljelysten kanssa. 

Mitä suunnitelmia sinun viikonloppuusi kuuluu?

Kaunista ja lämmintä säätä viikonlopuksi toivoen

                            Krisse

NÄKYMIÄ KEVÄISESTÄ MAARIANHAMINASTA

Aamukävely jatkuu rantaa pitkin.  Ihailen taas kerran näkymiä ja mietin miten hienot asuinpaikat tuolla vastapäisellä rannalla on, ihan lähellä kaupunkia, mutta omassa rauhassa.

Aavistus kesäisestä kaupungista käväisee mielessä. Miten toisenlainen onkaan tunnelma kun satamassa vilisee iloisia veneilijöitä ja muita matkailijoita. 

Silloin paikalliset taitavat olla vähemmistönä täällä keskustassa.

Nyt paikka tuntuu kuin odottavan tulevaa kesää.

Vene oli lähdössä johonkin. Ehkä pariskunta joka siihen juuri astui lähti käymään saaressa olevalle mökkipaikalleen tai menivätkö vain muuten nauttimaan kauniista kevätpäivästä merelle. 

Kulkuni vie Lilla Holmenille , joka on ihan Itäsataman vieressä. Tässä  lasten lempipaikassa havaittiin lintuinfluenssaa talvella ja kaikki eläimet jouduttiin hävittämään.

Mutta nyt paikka on asianmukaisesti siivottu ja kunnostettu. Toivottavasti sinne saadaan jo kesäksi eläimiä.

Kiinnostusta tähän kauniiseen paikkaan on muillakin kuin lapsilla, sillä monia muitakin siellä minun lisäkseni oli jo näin aikaisin sunnuntai-aamuna.

Demilitarisoitu vyöhyke?

Övernässtugan (klick) on aina yhtä viehättävä, on vuodenaika mikä tahansa. 

Pihalla kukkivat lumikellot runsaina mättäinä.

Övernässtugania vastapäätä on tämä kaunis rakennus, jota parhaillaan kunnostetaan.

Tämä talo ei kuitenkaan ole viime vuosina ollut kovinkaan kaunis, vaan pikemminkin rähjäinen, hyljätyn näköinen surkimus, mutta nyt kun se on perusteellisen korjauksen jälkeen ainakin ulkopuolelta valmiin näköinen, on se kyllä niin hieno. En tiedä miltä sisällä näyttää, mutta ihailla täytyy joka kerta kun tästä kuljen. 

Kulkiessani takaisin keskustaan päätän poiketa pienelle sivukadulle ja erään talon pihalla näen punamultaisen piharakennuksen, jota en ennen ole nähnyt.

Varsin viehättävä ja yllättävä näkymä, vaikka laatikon pelargoniat eivät olekaan aitoja. 

Kävelykadulle on jonkin ajan päästä odotettavissa kukkaloistoa. Tulppaanit ovat jo hyvää vauhtia kasvamassa.

Kirjoitin tuolla alussa että tämä on sunnuntain kävelyn jatkoa. Alkuosan kävelyretkestäni voi katsoa TÄÄLTÄ.

OIKEIN HIENOA PÄIVÄÄ SINULLE!

Krisse