AHDISTAVA TILANNE

Olen puhelinkammoinen, kuten olen  blogissakin kirjoittanut  (TÄÄLLÄ), mutta olen myöskin maistiais- ja messukammoinen.

Tänä viikonloppuna täällä järjestettiin jokavuotiset, pienimuotoiset messut Godbyssä. Muutamaan vuoteen emme ole siellä käyneetkään, mutta nyt J tahtoi sinne ja minä lähdin pitkin hampain mukaan, vaikka arvelin, "ettei siellä mitään katsomista ole".

Olimme liikkeellä aamupäivällä ja halliin astuessamme totesin että ihmisiä oli aivan liian vähän, mikäli haluaisi sulautua joukkoon ja hiukan kuin salaa katsella messutarjontaa. Minusta tuntui siltä, että jokainen messuesittelijä kävisi kimppuuni hetkellä millä hyvänsä ja yrittäisi tyrkyttää minulle jotain, mitä en halua enkä tarvitse.

Messuilla käynnin idea on mielestäni juuri siinä, että jos tarvitsee jotain, esim. jätevedenpuhdistamon, sanomalehden vuositilauksen, varaavan takan, muotoillut pohjalliset kenkiin, lampaantaljan, laivaristeilyn, ensiapulaukun, tyrnimehua, auton hoitoaineita, tai metrilakua, niin silloin mennään messuille katsomaan ko. tuotetta ja tutustutaan siihen. Tuote voi olla jopa tarjouksessa juuri messujen aikaan, jolloin sen hankinta onkin järkevää.

MUTTA, jos ei mitään juuri sillä hetkellä tarvitse, niin minulle iskee pakokauhu tällaisessa paikassa. Haluan päästä pois mahdollisimman pian.

J maisteli karkkeja ja muita makupaloja siellä täällä, mutta minä yritän aina tehdä itseni mahdollisimman näkymättömäksi kun huomaan että jossain tarjotaan maistiaisia. 

En ollut kuitenkaan tarpeeksi poissaolevan näköinen, sillä laivayhtiön esittelijä ehti saada minut ansaan ja ojensi minulle kilpailulipukkeen, johon vastaamalla saattaa voittaa jotain. Laskin osaston lumitähdet (löysin niitä 10 kpl) ja täytin lipukkeen. Ojensin sen esittelijälle ja hymyillen hän antoi minulle vapaalipun, jolla saa ilmaisen edestakaisen laivamatkan Ruotsiin. Saa nähdä suosiiko onni minua varsinaisessa arvonnassa.

Kuljimme kaikki messuhallin neljä (vai oliko niitä viisi) käytävää läpi ja lähdimme pois.

Selvittiin näistä messuista noin vartissa.

Joku voi nyt kysyä, että miksi ollenkaan menin messuille, jos se noin kamalaa mielestäni on.

No, ainahan en voi kököttää täällä kotonakaan ja ehkä kuitenkin salaa toivoin, että tällä kertaa messut olisivatkin jotain erilaista, tai ehkä mieleen tuli muistikuva lapsuuden messuista, joissa vierähti tunti jos toinenkin. Kovaäänisistä kuulutettiin eri tapahtumia, makkara ja pop cornit tuoksuivat. 

Ja sieltä lähdettiin kotiin kädet tahmeina hattarasta ja muovikassi, joka joltain osaltolta oli saatu, oli täynnä kaikenlaista ihanaa, näin aikuisen silmin katsottuna varmaan vaan mainoksia ja muuta krääsää, mutta lapsen mielestä aarteita.

Nyt tiedän, että tuota samaa tunnelmaa ei enää aikuisena messuilla saa ja taitaakin mennä tovi ennenkuin seuraavan kerran menen messuille.

Muistuikin nyt mieleen, että ensi viikonloppuna täällä järjestetään suuret pikkujoulumarkkinat. Onko pakko mennä, jos ei tahdo?!

Arpajaisten päävoittoa odotellessa MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!