TUUBIHUIVISTA TYYNYKSI

Toisinaan tulee valitettavasti tehtyä harmillisia virheostoksia.
Minulla on ollut jo pidemmän aikaa eteisen laatikossa kaksi tällaista.
Ostohetkellä ne miellyttivät silmää niin, että pakko oli ne saada, mutta sitten kotona, kun niitä olin sovitellut tarkemmin, huomasin, etteivät ne sittenkään sovi minulle.

Nämä molemmat ovat kaulureita, tai tuubihuiveiksi niitä kai kutsutaan. Juuri sellaisia, joita jo usean vuoden ajan on näkynyt suurin piirtein kaikkien kaulan ympärillä.

Ovathan ne hyvän näköisiä ja piristävät ja täydentävät asun kuin asun, mutta ei niistä lämmittäjiksi ole. Ainakin minulla ne jäävät niin väljästi kaulan ympärille, että tunne on ihan sama kuin ettei kaulaliinaa olisi ollenkaan.

Nämä molemmat olin hankkinut nimenomaan talven kylmillä säillä pidettäviksi lämmittäjiksi.
Lilaa kauluria olin käynyt Marimekon myymälässä jo useamman kerran hiplaamassa, mutta suolainen hinta pidätteli ostamista.

Lopulta kuitenkin tein ostopäätöksen ja tulin kotiin onnellisena uudesta hankinnasta.

Mutta vaikka kuinka sitä yritin asetella kaulan ympärille ja takin kanssa osittain takin päälle, osittain sisäpuolelle, niin ei se vaan hyvältä tuntunut.

Onkohan minun kaulani epänormaalin lyhyt ja pää epänormaalin pieni, kun tuntui että hukun kaulurin alle ja kuitenkin kaula loisti paljaana.

Jo harmitti kallis ostos ja sen sopimattomuus.

Harmaan kaulurin kohdalla oli ihan samat tuntemukset, mutta se oli ale-laatikosta löydetty, niin ettei harmitus ollut yhtä suuri sen kohdalla.

Olen keräämässä tavaraa kirpparille vietäväksi ja siihen pinoon laitoin nämäkin minulle sopimattomatt tekeleet.
Ja harmitti vieläkin niin vietävästi.

Kunnes katsoin niitä uusin silmin.

Näin ne mielessäni sohvatyynyjen päällisinä.

Kotoa löytyi pari sopivan kokoista tyynyä ja eikun vaan niitä sovittelemaan kaulurien sisään.

Lopputuloksena oli kaksi uutta sohvan koristetta ja ne olisivat ihan sellaisinaan olleet valmiita paikoilleen asetettaviksi.

Mutta halusin vielä jotain ekstraa niihin ja niinpä keksin ommella päätysivut kiinni rennoilla ristipistoilla, paksulla langalla.

Lilaan tyynyyn käytin harmaata, paksua lankaa koska halusin pistojen erottuvan pohjasta ja harmaaseen samaa harmaata jottei lopputuloksesta tulisi liian levonta.

Pesua varten isot ristipistot on helppo purkaa ja taas ommella takaisin.

Vielä harmaa peitto tyynyjen kaveriksi ja sohvan syys/talviasu on valmis.

Nyt ei harmita enää ihan niin paljon virheostos kun sille sentään löytyi käyttöä ja kirpparille vietävien pinokin pieneni hiukan.




MUKAVAA SUNNUNTAITA!