NELJÄ IHANAA

Päiväkävely Maarianhaminan keskustassa.

Keltaisia lehtiä rapisemassa jaloissa.
Ihana tuoksu leijuu ilmassa.

Vierasvenesataman pikkuiset vajat on suljettu talveksi.
Tuntuu kuin satama olisi jo vaipunut talvihorrokseen.

Vaan muutaman metrin päässä kadulla on elämää.
Autoja tulee ja menee. Eikä se ihme olekaan, onhan Ahvenanmaa Suomen "autotihein" paikka, muistan kuulleeni.

Tänään meri on peilityyni ja se heijastaa kaiken peilikuvana pinnastaan.

Vaikka päivä on harmaa, niin maisema on kaunis.

Eipä ole hassummat asuinpaikat noilla vastarannan asukkailla.
Täällä onkin melkein mahdollista asua meren rannalla, keskellä kaupunkia.

Kuljemme siltaa pitkin pikku saarelle, jossa riikinkukot, kanat, kanit ja kanarialinnut asustavat.

Kesyjä ovat, mutta liikkuvaisia, joten hiukan vaikeita kuvattavia.

Tämä ilmava taideteos löytyy kirjaston viereltä.

Leikkivälineissä ei nyt juuri näy leikkijöitä.
Joku ryökäle on ehtinyt täälläkin tuhrustaa viisauksiaan seinille.

Rannan tyrnipensaassa näkyi vielä muutamia marjoja. Pehmeitä, sanoi J.

Tästä kauniista rakennuksesta tulee mieleen lavatanssit ja haitarimusiikki kesäiltana.

Täällä taas saa kuunnella hiukan erilaista musiikkia.

Jokunen vene on vielä vedessä, mutta vierasveneitä ei näy.

Paitsi tuo luxus-jahti, joka kesän alussa ilmestyy tuohon samaan paikkaan, kunnes syksyn tullen häviää jonnekin talveksi, tullakseen takaisin seuraavana kesänä.

Camping-alueella ei näy ketään.

On se ihanaa kun meillä on kaikki neljä vuodenaikaa.

Niissä jokaisessa on oma viehätyksensä.

Kevään hento vihreys ja se kun päivä päivältä saa seurata luonnon heräämistä ja odottaa kesän lämpimiä, kiireettömiä päiviä rannalla tai vaikkapa kaupunkipäivää torilla käynteineen.
Syksy, jonka myötä luonto saa ihanat värit ja saamme nauttia luonnon omista antimista. Talvi, joka parhaimmillaan on valkoinen ja muutaman asteen pikku pakkanen saa posket punoittamaan.

Mistään vuodenajasta en haluaisi luopua.

LEPPOISAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

NELJÄ IHANAA

Päiväkävely Maarianhaminan keskustassa.

Keltaisia lehtiä rapisemassa jaloissa.
Ihana tuoksu leijuu ilmassa.

Vierasvenesataman pikkuiset vajat on suljettu talveksi.
Tuntuu kuin satama olisi jo vaipunut talvihorrokseen.

Vaan muutaman metrin päässä kadulla on elämää.
Autoja tulee ja menee. Eikä se ihme olekaan, onhan Ahvenanmaa Suomen "autotihein" paikka, muistan kuulleeni.

Tänään meri on peilityyni ja se heijastaa kaiken peilikuvana pinnastaan.

Vaikka päivä on harmaa, niin maisema on kaunis.

Eipä ole hassummat asuinpaikat noilla vastarannan asukkailla.
Täällä onkin melkein mahdollista asua meren rannalla, keskellä kaupunkia.

Kuljemme siltaa pitkin pikku saarelle, jossa riikinkukot, kanat, kanit ja kanarialinnut asustavat.

Kesyjä ovat, mutta liikkuvaisia, joten hiukan vaikeita kuvattavia.

Tämä ilmava taideteos löytyy kirjaston viereltä.

Leikkivälineissä ei nyt juuri näy leikkijöitä.
Joku ryökäle on ehtinyt täälläkin tuhrustaa viisauksiaan seinille.

Rannan tyrnipensaassa näkyi vielä muutamia marjoja. Pehmeitä, sanoi J.

Tästä kauniista rakennuksesta tulee mieleen lavatanssit ja haitarimusiikki kesäiltana.

Täällä taas saa kuunnella hiukan erilaista musiikkia.

Jokunen vene on vielä vedessä, mutta vierasveneitä ei näy.

Paitsi tuo luxus-jahti, joka kesän alussa ilmestyy tuohon samaan paikkaan, kunnes syksyn tullen häviää jonnekin talveksi, tullakseen takaisin seuraavana kesänä.

Camping-alueella ei näy ketään.

On se ihanaa kun meillä on kaikki neljä vuodenaikaa.

Niissä jokaisessa on oma viehätyksensä.

Kevään hento vihreys ja se kun päivä päivältä saa seurata luonnon heräämistä ja odottaa kesän lämpimiä, kiireettömiä päiviä rannalla tai vaikkapa kaupunkipäivää torilla käynteineen.
Syksy, jonka myötä luonto saa ihanat värit ja saamme nauttia luonnon omista antimista. Talvi, joka parhaimmillaan on valkoinen ja muutaman asteen pikku pakkanen saa posket punoittamaan.

Mistään vuodenajasta en haluaisi luopua.

LEPPOISAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

MIKÄ IHMEEN HALLOWEEN????

Tänä viikonloppuna vietetään Pyhäinpäivää.

Se on minulle ollut sellainen päivä, jolloin mielessä ovat kaikki ne läheiset, jotka eivät enää ole keskuudessamme.
Tapana on käydä silloin haudoilla ja viedä kynttilä tai kukka.

Nyt kun asumme kaukana siltä hautausmaalta, johon sekä minun, että mieheni läheiset on haudattu, ei enää ole samaa mahdollisuutta käydä haudalla, mutta muisteleminen ja kynttilän sytyttäminen kotona tuo melkein saman tunteen kuin haudalla käynti.


Mutta yksi asia tässä viikonlopussa ärsyttää, nimittäin tuo halloween!


Olen tietysti wanha kääkkä, joka ei hyväksy uusia juttuja, mutta mielestäni halloweenin karnevaalitunnelma kurpitsoineen ja pelottavan näköisine naamiaisasuineen ei sovi ollenkaan yhteen siihen mielikuvaan, joka minulla on pyhäinpäivästä.

Wikipediasta luin halloweenin syntyperästä ja historiasta, joten suurin piirtein tiedän mistä on kyse, mutta irvistävät valkoiset, veriset naamat ovat kyllä minulle sellainen kauhistus, etten tajua kuinka jo pienille lapsille tällaisia juttuja järjestetään.

Piste.

Olenko ihan yksin ajatuksineni, vai löytyykö muitakin samoilla linjoilla olevia?

MIKÄ IHMEEN HALLOWEEN????

Tänä viikonloppuna vietetään Pyhäinpäivää.

Se on minulle ollut sellainen päivä, jolloin mielessä ovat kaikki ne läheiset, jotka eivät enää ole keskuudessamme.
Tapana on käydä silloin haudoilla ja viedä kynttilä tai kukka.

Nyt kun asumme kaukana siltä hautausmaalta, johon sekä minun, että mieheni läheiset on haudattu, ei enää ole samaa mahdollisuutta käydä haudalla, mutta muisteleminen ja kynttilän sytyttäminen kotona tuo melkein saman tunteen kuin haudalla käynti.


Mutta yksi asia tässä viikonlopussa ärsyttää, nimittäin tuo halloween!


Olen tietysti wanha kääkkä, joka ei hyväksy uusia juttuja, mutta mielestäni halloweenin karnevaalitunnelma kurpitsoineen ja pelottavan näköisine naamiaisasuineen ei sovi ollenkaan yhteen siihen mielikuvaan, joka minulla on pyhäinpäivästä.

Wikipediasta luin halloweenin syntyperästä ja historiasta, joten suurin piirtein tiedän mistä on kyse, mutta irvistävät valkoiset, veriset naamat ovat kyllä minulle sellainen kauhistus, etten tajua kuinka jo pienille lapsille tällaisia juttuja järjestetään.

Piste.

Olenko ihan yksin ajatuksineni, vai löytyykö muitakin samoilla linjoilla olevia?

KOHTA LOPPUU

Lokakuun viimeinen viikko on menossa ja paljon on koettu ja nähty tässä kuussa.

Niin kuin kaikki blogiani seuranneet tietävät, olen viettänyt pari yötä ihanissa hotellihuoneissa ja tallentanut kameralle niiden erikoislaatuisia tunnelmia.

Hiukan kauempana pohjoisessa on oltu parisen viikkoa. Ruska oli auttamattomasti ohi ja lumen tuloa jännityksellä odotettiin, mutta turhaan. Jäätä rannoilla sentään nähtiin jo.

Mökillä ei olla oltu yhtään, paitsi katsomassa että kaikki on OK.

Töitäkin olen ehtinyt silloin tällöin käydä tekemässä.

Näin yhteenvetona lokakuusta voisin sanoa, että on ollut tapahtumarikas, ilmoiltaan kaunis, kaiken kaikkiaan sellainen kuukausi, jollaisia saisi olla useamminkin.

Hyvillä mielin muistelen mennyttä kuukautta ja toivotan marraskuun tervetulleeksi muutaman päivän kuluttua!

Muita lokakuun kollaaseja tulee tänne PIENI LINTU-blogiin (klikkaa) pikku hiljaa. Käy katsomassa.



AURINKOISTA, PIKKU PAKKASTA TOIVOTAN PÄIVÄÄSI!

KOHTA LOPPUU

Lokakuun viimeinen viikko on menossa ja paljon on koettu ja nähty tässä kuussa.

Niin kuin kaikki blogiani seuranneet tietävät, olen viettänyt pari yötä ihanissa hotellihuoneissa ja tallentanut kameralle niiden erikoislaatuisia tunnelmia.

Hiukan kauempana pohjoisessa on oltu parisen viikkoa. Ruska oli auttamattomasti ohi ja lumen tuloa jännityksellä odotettiin, mutta turhaan. Jäätä rannoilla sentään nähtiin jo.

Mökillä ei olla oltu yhtään, paitsi katsomassa että kaikki on OK.

Töitäkin olen ehtinyt silloin tällöin käydä tekemässä.

Näin yhteenvetona lokakuusta voisin sanoa, että on ollut tapahtumarikas, ilmoiltaan kaunis, kaiken kaikkiaan sellainen kuukausi, jollaisia saisi olla useamminkin.

Hyvillä mielin muistelen mennyttä kuukautta ja toivotan marraskuun tervetulleeksi muutaman päivän kuluttua!

Muita lokakuun kollaaseja tulee tänne PIENI LINTU-blogiin (klikkaa) pikku hiljaa. Käy katsomassa.



AURINKOISTA, PIKKU PAKKASTA TOIVOTAN PÄIVÄÄSI!

LED-VALOA PARVEKKEELLE

Paras ostos pitkään aikaan on tullut tehtyä: LED-kynttilä parvekkeen lyhtyyn. Enää ei tarvitse huolehtia sytyttämisestä ja sammuttamisesta, kun hämärän tultua kynttilä syttyy itsestään ja taas kun tulee valoisaa, niin se sammuu.

Toinen vaihtoehto on laittaa kynttilän vipu ajastimen kohdalle. Silloin kynttilä palaa kuusi tuntia, jonka jälkeen sammuu. Tähän vaihtoehtoon en ole vielä perehtynyt, vaan olen käyttänyt tuota hämäräkytkin-vaihtoehtoa. Se vaikuttaa hyvältä ja tämä LED-kynttilä on niin oikean näköinen, ettei sitä aidosta erota. Valokin lepattaa kuin kynttilän liekki konsanaan.

Jos vielä paristot kestävät hyvin, niin aitoja kynttilöitä tai tuikkuja ei meidän parvekkeella enää käytetä.

Uusi viikko on alkanut ja talviaikaan siirrytty.
Minun kohdallani se tiesi viikonloppuna aikaisin heräämisiä, kun uni loppui jo aamuyöstä. Kun vielä täysikuu oli kuvioissa mukana, niin katkonaiset yöunet olivat tosiasia.

Viime yö meni jo hiukan paremmin ja aamu valkeni kauniin aurinkoisena.

Tänään olen menossa iltavuoroon. Ensimmäinen työvuoro tämän viikon neljästä on edessä.





OIKEIN IHANAA LOKAKUUN VIIMEISTÄ VIIKKOA KAIKILLE LUKIJOILLE!

LED-VALOA PARVEKKEELLE

Paras ostos pitkään aikaan on tullut tehtyä: LED-kynttilä parvekkeen lyhtyyn. Enää ei tarvitse huolehtia sytyttämisestä ja sammuttamisesta, kun hämärän tultua kynttilä syttyy itsestään ja taas kun tulee valoisaa, niin se sammuu.

Toinen vaihtoehto on laittaa kynttilän vipu ajastimen kohdalle. Silloin kynttilä palaa kuusi tuntia, jonka jälkeen sammuu. Tähän vaihtoehtoon en ole vielä perehtynyt, vaan olen käyttänyt tuota hämäräkytkin-vaihtoehtoa. Se vaikuttaa hyvältä ja tämä LED-kynttilä on niin oikean näköinen, ettei sitä aidosta erota. Valokin lepattaa kuin kynttilän liekki konsanaan.

Jos vielä paristot kestävät hyvin, niin aitoja kynttilöitä tai tuikkuja ei meidän parvekkeella enää käytetä.

Uusi viikko on alkanut ja talviaikaan siirrytty.
Minun kohdallani se tiesi viikonloppuna aikaisin heräämisiä, kun uni loppui jo aamuyöstä. Kun vielä täysikuu oli kuvioissa mukana, niin katkonaiset yöunet olivat tosiasia.

Viime yö meni jo hiukan paremmin ja aamu valkeni kauniin aurinkoisena.

Tänään olen menossa iltavuoroon. Ensimmäinen työvuoro tämän viikon neljästä on edessä.





OIKEIN IHANAA LOKAKUUN VIIMEISTÄ VIIKKOA KAIKILLE LUKIJOILLE!

NOSTALGIAA

Tällä viikolla olen postaillut yksinomaan noita hotellihuonepostauksia, mutta nyt ollaan palattu arkipäivään ja huomasin PIENI LINTU-blogissa kivan aiheen tälle viikolle: NOSTALGIA.

Ihan heti minulle tuli mieleen yksi esine, joka minun on ehdottomasti tähän laitettava, nimittäin perheemme ensimmäinen kännykkä. Se oli nimenomaan koko perheen, sillä eihän siihen aikaan jokaisella ollut omaa kännykkää niin kuin nyt.

Kokoa tuolla ihmelaitteella oli mahtavasti: pituus 20cm, leveys 8cm ja paksuus 3cm, joten mitään takataskussa pidettävää mallia se ei ollut. Ja huomaa hieno antenni, joka vielä lisäsi laitteen pituutta muutamalla sentillä.

Laitteen käytön onnistuminen oli aina vähän onnen kauppaa. Joskus puhelut katkesivat heti alkuunsa, joskus ne eivät ollenkaan tulleet perille, tai vastaavasti oma soittoyritys jäikin pelkäksi yritykseksi.
Kauan tuota epävarmaa puhelinta ei muistaakseni käytetty ja nyt se on säilössä mökin laatikossa, josta se kaivetaan esille aina, kun halutaan saada nuoremmilta hyvät naurut.
Mutta nostalginen esine se on.

Toinen nostalgiaa henkivä esine kodissamme ontämä korunaulakossani roikkuva, pitseillä koristeltu, hempeän värinen pussukka, jonka olen saanut ROMULYYLI-blogia pitävältä Riitta Sinikalta.

 Tämä pussukka edustaa hänen aikaansaannoksistaan varmaan sitä hillityintä mallia. Käypä vilkaisemassa mitä kaikkea hän loihtii vanhoista kirpparimateriaaleista.

Nostalgisia muistoja vajaan neljänkymmenen vuoden takaa tuovat mieleen nämä vauvan mokkatossut, joita molemmat tyttäreni ovat käyttäneet.

Kovin hyvin ne eivät pienissä, potkivissa jaloissa pysyneet, mutta söpöt ne olivat. Ja väri on sen ajan hittiväri oranssin, vihreän ja kirkkaan keltaisen lisäksi.

Entäs nuo vanhat valokuvat sitten. Ne jos mitkä ovat nostalgiaa.
Minun ja mieheni nuoruudenkuvissa on paljon sellaista minkä jokainen 70-luvun nuori muistaa.
Housujen polvista alaspäin levenevät lahkeet, farkkujen (joita silloin kutsuttiin jameksiksi) käärityt lahkeet, farkkutakki, miehillä viikset ja molempien vaatteissa niukka yläosa ja housut, joissa leveä vyö.

Nostalgiaa on meille myös ihka ensimmäinen automme, joka oli hieno, mutta useimmiten siinä oli jotain vikaa. Onneksi sukulaismiehellä oli autokorjaamo nimeltään "Räpäys", joten kesti vain silmänräpäyksen ja autolla voitiin taas ajella.

Näin nostalgisissa merkeissä tänään.
Muita nostalgiapostauksia voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ.



MUKAVAA LAUANTAITA!