MIETITTÄVÄÄ

Nämä pitkäkuonoiset otukset koristavat ÅSS: paviljongin räystäitä. Rakennus on Lars Sonckin piirtämä ja sijaitsee Maarianhaminan Länsi-Satamassa.
Nyt ravintola on jo suljettu tältä sesongilta, mutta joulun tienoilla ravintolassa on mahdollisuus päästä nauttimaan joulupöydän herkuista.

Vielä on jonkin verran veneitä vedessä, mutta viikonloppuna ei näkynyt kuin jokunen purjevene merellä. Näin arkena keskellä päivää satama-alue uinui hiljaisena. Säässä ei ollut valittamista ja aurinko lämmittikin ihanasti kulkijaa.

Joku laiva oli juuri lähdössä satamasta ja itsellekin tuli hiukan kutkuttava odotuksen tunne, kun loppuviikosta lähdetään matkalle, ensin laivalla meren yli ja sitten autolla kohti pohjoista.
Jo menomatkalla onkin odotettavissa mukava hotelliyöpyminen hiukan erilaisissa puitteissa, kuin mihin on totuttu. Näin ainakin luulen, mutta paikan päällä sitten nähdään miten erilainen majoittuminen on kyseessä.
Postaus tuosta majapaikasta tulee, tottakai, aikanaan.

Jatkoin lenkkiä reippaasti kävellen, mutta tässä kohtaa oli pakko pysähtyä. Puiden lomasta pilkotti jo hiukan huonokuntoinen pikku talo.

Se on ihan lähellä rantaa, joten siinä mielessä paikka on mitä kaunein, mutta ympärillä onkin sitten pelastuslaitos, toimistorakennus ja tien toisella puolella voimalaitos korkeine piippuineen, joten tienoo ei ole yhtä idyllinen kuin näyttäisi tätä kuvaa katsottaessa.

En tiedä onko tämä jonkun kesäasunto, vai asuuko siinä joku ihan vakituisesti, vai onko peräti ihan tyhjillään. Viimeksi mainittu on ehkä oikea olettamus; ainakaan en ole koskaan nähnyt mitään liikettä mökin liepeillä.
Taas tulee hiukan surullinen olo kun näkee tällaisen hoitamatta jätetyn rakennuksen.

Mökki jäi taakse ja katu jatkuu ylämäkeen. Mäen päällä on viitta KULTURFABRIKEN, eli Kulttuurikeskuksen tilat sijaitsevat täällä. Pylväs johon viitta on kiinnitetty on päällystetty näin hienolla pitsillä.

Täytyy tunnustaa, että siellä en ole käynyt, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin siellä järjestetään näyttelyitä ja kursseja ja erilaisia työpaja-juttuja.
Ja on siellä ollut myyjäisiäkin.
Onkohan tuo hieno pitsi jonkun kurssilaisen käden jälkiä?

Tämä massiivinen seinä kuuluu Teknisen viraston taloon. Ikkunat vaikuttavat vähän pieniltä, mutta sitäkin suuremmat ikkunat löytyvät talon julkisivun puolelta. Talon seinäväriä olen aina ihaillut.

Nyt kotona ja käsityönä on taas vanha tuttu isoäidin neliö. Kun jonkun olen oppinut, niin siihen sitten jämähdän. Viisi torkkupeittoa olen jo saanut valmiiksi, joten kuudes tässä on alkamassa. Tähän tulee vain tuota vihreätä ja paria, kolmea sinisen eri sävyä.
Olen pariin viimeksi tekemääni peittoon laittanut muutaman isommankin neliön, mutta nyt taidan tehdä vain näitä pienempiä, koska silloin peitosta tulee jämäkämpi. Nuo suuremmat neliöt tahtovat helposti venyä hiukan ja silloin peiton muoto kärsii.


Loppuviikon matkaan lähtemisessä on pulmallistakin mietittävää. Pärjätäänkö pohjoisessa parisen viikkoa kesärenkailla, vai olisiko syytä varustautua talvirenkailla?


Sitä miettiessä

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!