NIIN RETROA

Nyt olemme olleet kaksi päivää kauppiaina, tai ainakin apulaisina. Tyttären perhe pitää pikkuisen VAATTOJÄRVEN kylän kyläkauppaa. He aloittivat kauppiaina huhtikuussa, joten ensimmäinen vuosi on vasta menossa.
Vaattojärven kylä on lappilainen, Kolarin kunnassa sijaitseva n. 200 asukkaan kylä ja  kyläkauppa, joka palvelee pääosin kyläläisiä, ei ole kovin suuri.

Kauppa on tyyliltään tosi retro ja kodikas. 

Vaattojärven Kyläkaupan facebooksivulle pääset TÄSTÄ.  

Kauppa oli ollut jo jonkin aikaa suljettuna entisen kauppiaan jäätyä eläkkeelle ja kyläläiset olivat varmaan jo kaipailleet uutta kaupanpitäjää omalle kylälle. Näin ainakin voi päätellä niistä tervetulotoivotuksista joita kaupalle avajaisissa tuli.
Mm. tämän taulun oli eräs naapurikylän asukas kirjaillut ja se somistaa nyt kaupan seinää.

Perhepäivähoitaja oli tuonut hoitolapsensa avajaisiin ja hieno korttikin oli mukana.

Asiakkaille on aina tarjolla kupponen kuumaa pienessä kahvihuoneessa ja vakioasiakkaille on omat "tuohikupit". Huomioi myös aito vanhan Popedan takapenkki sohvana!

Kuten yleensäkin tällaisissa maalaiskaupoissa, on tavaravalikoima täälläkin laidasta laitaan: elintarvikkeet kuuluvat tietysti pääartikkeleihin, mutta kaikenlaista muutakin on tarjolla.
Voisi sanoa melkein, että "puukkoja, puntareita, ynnä muita virvokkeita" niinkuin jossain vanhassa laulussa sanotaan.

Lähiruokaakin on tarjolla. Herkulliset puikulaperunat, rieskat ja pullapitkot ovat kaikki oman kylän tuotantoa. Pitkolle oln täällä aika outo nimi, leeta. Se taitaa tulla ruotsinkielen fläta-sanasta, ollaanhan muutaman kymmenen kilometrin päässä Ruotsin rajalta.

Vanhat opastekyltit ovat paikoillaan edelleen.
 Äsken mainittujen leivonnaisten lisäksi hienoja puusta valmistettuja kippoja ja tarjoiluvatejakin löytyy, lähivalmistetta nekin.

Tähän hyllyyn on sensijaan kerätty tuotteita vähän kauempaa, sekä kauppiaan kotimaasta Itävallasta, että vaimonsa kotipaikkakunnalta Ahvenanmaalta.

Tuurasimme isäntäparia pari päivää ja hyvin se meni, varsinkin kun kassaa hoiti taidolla tyttären tytär....

...ja veljensä järjesteli tavaroita hyllyille.

Hiukan vaatteita ja jalkineitakin täältä löytyy.

Työkaluja on vaikka kuinka ja hyttysmyrkkyä, tottakai, sääskialueella kun ollaan. Eräskin asiakas löysikin täältä tarvitsemansa hyttystentorjunta-aineen ja sanoi, että: "Arvasinkin että täältä löytyy, kun ei Kolarin keskustasta löytynyt".
Pelikoneellekin on paikkansa ovensuussa.

Pieni kirjojenvaihtopaikka löytyy myös. Tänne voi asiakas tulla vaihtamaan lukemansa kirjan uuteen.

Bensiiniä saa asiakas tankata itse pihalla olevista säiliöistä ja tulla sitten kassalle maksamaan. Toki apua annetaan, jos joku ei rohkene itse tankata.

Parin päivän työkokemuksella tykästyin pikkukauppamiljööseen, jossa ei kenelläkään tunnu olevan kiire, vaan asiat hoituvat siihen tahtiin kuin ehditään. Jos kauppias on yksin liikkeessä, voi hänelle kuitenkin välillä tulla kiire, jos sattuu useampikin apua tarvitseva asiakas yhtäaikaa, mutta muuten tempo on aika maltillista.

Ja mikä hienointa, asiakkaat ymmärtävät, että näin pienen kaupan tavaravalikoima väkisinkin on suppeahko, eikä joka tuotemerkkiä millään valikoimista löydy.

Toivotaan, että niin tämä, kuin muutkin vastaavanlaiset pikkukaupat saisivat pitää asiakkaansa, jotta voivat elää ja palvella erityisesti niiden lähialueilla asuvia, mutta myös satunnaisesti kauppaan poikkeavia.