sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

EI TAASKAAN

Katselen joka kerta toiveikkaasti kirjautuneiden lukijoiden määrää kun avaan blogisivun.
Olisiko tullut uusia lukijoita?
Eipä ole  tullut ketään uutta ja pienoinen pettymys nousee pintaan, koska kuitenkin kävijöiden määrä nousee tasaista tahtia, joten jonkinlaista kiinnostusta kuitenkin blogiani kohtaan on.

Käyntien määrä blogissani on yli 208.000 ja siitä iloitsen.
Uskollisia kommentin jättäjiäkin on monia ja jokaisesta kommentista tulee hyvä mieli ja kun tietää sen tunteen minkä kommentin saaminen blogin pitäjälle aiheuttaa, haluaa itsekin jättää kommentin seuraamiinsa blogeihin.

Ja kommentoiminen ja niiden vastaanottaminen onkin tärkeä osa tässä blogiharrastuksessa. Se tekee koko hommasta mielenkiintoisen ja netin kautta on löytynyt monia mukavia tuttavuuksia, joiden kanssa mielipiteitä ja kuulumisia vaihdellaan tiheään tahtiin, vaikka ei fyysisesti ollakaan tavattu.
Blogimaailmassa on toki mahdollista tavata uusia tuttavuuksia ihan silmätystenkin ja sitä varten on olemassa erilaisia blogiyhteisöjä esim. samalla paikkakunnalla asuvien kesken, tai samoista asioista bloggaavien kesken.

Itse olen hiukan "poikkeava" siinä mielessä, että kirjoitan suomeksi täällä umpiruotsalaisella seudulla. Olen löytänyt netistä ainoastaan yhden toisen bloggaajaan, joka asuu täällä ja kirjoittaa suomeksi, joten kovin suurta yhteisöä ei siitä vielä pystyisi muodostamaan. 

 Ennen kuin itse seurasin yhtäkään blogia, en käsittänyt, miksi blogia kirjoitetaan. Mietin, että yhtä hyvin voisi ajatuksiaan kirjoittaa ruutuvihkoon ja niin tietysti voikin ja samoin pohdin sitä, miksi joku kirjoittaisi tai näyttäisi ottamiaan kuvia ihan vieraille ihmisille, kelle tahansa joka blogiin sattuisi törmäämään.

Pikku hiljaa, kun rupesin seuraamaan muutamaa blogia, heräsi mielenkiinto siihen, että voisi itsekin kokeilla jotain tuollaista.
Aluksi en kirjoittanut omalla nimelläni, ja kuvienkin julkaiseminen jännitti, mutta pikku hiljaa tulin siihen tulokseen, että eihän minulla ole sellaisia salaisuuksia kuvissani, joita ei kuka tahansa saisi nähdä.


Ja kuvista puheenollen; ennen en juurikaan ollut valokuvaamisesta innostunut, mutta nyt siitä on tullut kiehtova harrastus ja aina haluaa saada aikaan parempia kuvia. Luonto, mutta myös kaupunkiympäristö on minulle mieluista kuvauskohdetta. Ihmisiä en niinkään ole innostunut kuvaamaan ja kaikkein vähiten viihdyn itse kuvattavan paikalla.

Aina ei löydy aihetta kirjoittamiseen, mutta kun postauksen kuitenkin haluaa tiheään tahtiin tehdä, silloin turvaudun enemmän kuviin.

Tällä kerralla tulikin tekstiä tavallista enemmän.

 Lopuksi haluan kiittää teitä, jotka uskollisesti seuraatte blogiani ja jätätte kommenttia.


Ja huolimatta siitä, kasvaako lukijamäärä, vai ei, jatkan tätä ihanaa harrastusta.

MUKAVAA, TUULISTA SUNNUNTAITA!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KUUSI MAHTAVAA INSTAGRAM-KUVAAJAA AHVENANMAALTA

Ihana syksy on täällä! Syksy on valokuvauksen kannalta  hyvää aikaa, kun luonto hehkuu väreissään. Oranssit, punaiset, ruskeat ja vi...