YKSIVUOTIAS

Kun ihminen on 1-vuotias kaikki tässä maailmassa on uutta ja kiinnostavaa. Intoa riittää uusien asioiden ja esineiden tutkimiseen. Hetkeäkään ei olla paikoillaan. Kaikki menee suuhun. Mattoa, työtuolin jalkoja, mummin varvasta, pöydän reunaa,pyyheliinan kulmaa ja sata muuta esinettä on tänäänkin maisteltu.

Ja toi kännykkäkin, jolla kuvia otetaan olisi niin kiinnostava, TV:n kaukosäätimistä puhumattakaan. Olen nyt kuitenkin hetken ihan paikoillani, että kuva onnistuisi.

Nyt olen avannut tämän laatikon jo muutaman kerran ja tiedän että siellä on jauhoja, keksejä ja monenlaista muuta mielenkiintoista. Takanani on kaappi, jossa säilytetään muovikippoja, mutta ne eivät kiinnosta niin paljon, vaikka niitä saisinkin vähän järjestellä. Nämä nykyajan laatikot liukuvat vaan niin helposti kiinni, että välillä jäävät pienet sormet väliin.

Ihan vielä en kävele itsekseni, mutta toisesta kädestä kiinni pidettynä kyllä. Pöydän ympärillä on kanssa kiva kävellä ja välillä nakertaa pöydän reunaa. Sitten täytyykin taas ottaa lelu lattialta ja maistaa sitä. Mummin jalkoja pitkin vatteista vetäen pääsee myös mukavasti seisomaan. 

Tostakin on kiva vähän pureskella, mutta ei liian kovaa; onhan se minun oma peukkuni! 

Näin minun päiväni meni. Äiti ja iskä olivat töissä ja isosisko toisten isovanhempien hoidossa. En minä kylläkään koko aikaa jaksanut pitää näin kovaa vauhtia. Iltapäivällä kävin pihalla nukkumassa vaunuissa piiitkät päiväunet. Ja välillä piti tietysti syödäkin. Sitten olikin aika mennä äitiä töihin vastaan. Se olikin ihanaa kun näin äidin ja sanoin mammaaa <3