Meidän Häät

Sain tänään kaverilta viestiä, jossa hän pyysi minua lähettämään hääkutsukorttimme ja kuvan häävalssistamme hänelle. Ihmettelin, että mitä hän oikein niillä aikoo tehdä. Kysyin asiaa ja hän sanoi tekevänsä valokuvakirjaa  40-vuotishääpäivän teemalla. Hän on tehnyt näitä valokuvakirjoja jo monta, joten jännityksellä jään odottamaan mitä tuleman pitää!

Mutta kun katselin noita vanhoja valokuvia, joita ei kauhean paljon ole häistämme otettu, niin mietin miten kaikki tuo tohina häävalmistelujen ympärillä onkaan muuttunut.
Siihen aikan kun me 70-luvulla vihille menimme, oli aika yleistä ettei mitään häitä vietetty, vaan naimisiin haluava pari saattoi käydä maistraatissa vihkaisemassa itsensä melkeinpä vaikka ruokatunnilla.
Meillä oli kyllä häät, mutta aika vaatimattomat. Ei ollut mitään kaasoja ym. eikä leikkejä jotka nykyisin kuuluvat asiaan. Tarjoilu koostui voileivistä ja kahvileivistä, sekä tietysti täytekakusta. Morsiusmalja tarjottiin, mutta sekin taisi olla jotain alkoholitonta jos oikein muistan.

Tanssi kuului tietysti asiaan ja se olikin ainoa "ohjelmanumero". Olimme käyneet oikein tanssikurssin ennen häitä, että osaisimme edes jotenkin tanssia sen jännitetyn häävalssin.  Aika totiset on ilmeet kuvassakin. Oltiin  nuoria ja hoikkia ja sulhasellakin oli enemmän tukkaa kuin nykyään, samoin morsiammella.

Hääpäivän päätimme kevättalvella eli noin neljä kuukautta ennen H-hetkeä. Ei tarvittu siihen aikaan vuosien valmistautumista ja kirkonkin sai hyvin siihen päivään mihin halusi.

Häämatkasta ei osattu edes uneksia. En tunne ketään joka olisi siihen aikaan tehnyt jonkinlaisen häämatkan. Meidän häämatkamme koostui siitä kun ajoimme autolla hääpaikalta kotiimme ja tuore aviomieheni kantoi minut kynnyksen yli yhteiseen kotiimme. 

Viikonlopun jälkeen mentiin taas töihin ihan normaalisti, enkä unohda koskaan sitä kun eräs vanhempi työkaveri sanoi minut nähtyään, että "Väsynyt, mutta onnellinen"

Ja aika onnellinen olen vielä tänäkin päivänä.

Tällaisiin mietteisiin vanhat valokuvat minut saivat.