torstai 23. elokuuta 2018

MUISTATKO NÄITÄ LEIKKEJÄ?



Katsoessani lastenlasten piirtämistä, tulin muistelleeksi sitä aikaa kun itse olin lapsi. Silloin elettiin viisikymmentälukua ja aika oli melkoisen erilainen kuin nykyaika.

Piirtäminen ja askartelu oli silloinkin mieluista ja oli silloin jo värityskirjojakin. Värittäminen tapahtui joko liiduilla tai puuväreillä, tai sitten maalattiin vesiväreillä. Tusseja ei siihen aikaan ainakaan meillä ollut.



Kiiltokuvia keräiltiin ahkerasti ja vaihdettiin kavereiden kesken. Kauneimmissa oli "kiiltohippuja".

Kiiltokuvia liimattiin myös toistemme muistokirjoihin ja kuvan viereen kirjoitettiin joku värssy. Varsinaisia ystäväkirjoja ei vielä minun lapsuudessani ollut, mutta nuo muistikirjat taisivat ajaa saman asian.

Erityisen hienoa oli jos opettaja kirjoitti jotain tällaiseen kirjaan.

Paperinukeilla leikimme myös ahkerasti ja hiukan vanhempina teimme itse vaatteitakin noille paperinukeille.
 



Legoja ei silloin vielä tunnettu, eikä Barbejakaan, mutta puisia rakennuspalikoita oli ja nukkeja monenlaisia. Tuntuu että silloin tytöt leikkivätkin enemmän nukeilla kuin nykyään. 

Pojilla oli omia leikkejä, eikä pyssyleikeistäkään ajateltu olevan haittaa. Pojat rakensivat majoja ja intiaanileikit olivat myös suosittuja. 



Puisten lelujen lisäksi tehtiin leluja myös paljon metallista. Tällainen hyrrä oli aivan ihana. Sitä pumpattiin yläpuolella olevasta nupista ja se rupesi pyörimään vinhasti. Sitten seurattiin sen pyörimistä ja kun se pyöri niin siitä kuului jännä äänikin.
 



Nykyajan lasten sanotaan viettävän aivan liian paljon sisätiloissa ja paikallaan istumassa.

Minun lapsuudessani kun ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, vietimme suurimman osan vapaa-ajasta ulkoleikeissä.

Leikkejä oli vaikka kuinka paljon. Suosittuihin leikkeihin kuului mm. naatta (Turussa sanottiin "natussii"), kirkonrotta, peili, värit, kymmenen tikkua laudalla, tervapata, vinkki, "rippassii", rosvo ja poliisi, "muskreetta" ja ruutuhyppely. "Maata" leikittiin myös. Siinä kasvatettiin omaa maa-aluetta askelilla.

Neljää maalia pelattiin kaiket illat ja talvella käytiin luistelemassa. Välillä lämmiteltiin pukukopissa kamiinan lämmössä. 

Kevään tulon ensimmäisiä merkkejä oli se kun alettiin pelata "pennissiä". Siinä yritettiin heittää kolikkoa mahdollisimman lähelle seinää. Ja aivan huippua oli jos onnistui saamaan ns. "kuuvalon" eli kolikko jäi seisomaan seinää vasten.

Pitkää nuoraa hypättiin myös ahkerasti ja välillä hypättiin kahdellakin nuoralla, joita pyöritettiin vastakkaiin suuntiin. Pojat eivät näissä hyppelyissä yleensä pärjänneet meille tytöille.

Hyppynarua myöhemmin tuli suosituksi kuminauhahyppely ei "tvisti".

Naruista tuli mieleen vielä se kun langasta solmittiin iso lenkki joka otettiin molempiin käsiin ja sormien avulla siitä tehtiin erilaisia verkkoja ja muita kuvioita. 



Leikkipuistojakin jo silloin oli ja niissä ainakin keinut, karuselli, kiipeilyteline ja keinulauta, sekä tietysti hiekkalaatikko.

Suurimmissa leikkipaikoissa oli jopa kahluuallas, jossa pienimmät pystyivät uimaan käsipohjaa.

Turvallisuuteen leikkivälineissä ei kiinnitetty huomiota samalla tavalla kuin nykyisin. Keinut olivat puusta, ja silloin tällöin sattui että joku juoksi liian läheltä keinuvaa ystävää ja keinun istuinosa kopsahti juoksijan päähän.

Keinujen ja kiipeilytelineiden alla ei ollut siihen aikaan pehmustettuja alustoja, vaan keinun alla oli puusta valmistettu osa, jolla tahdottiin estää kuopan muodostuminen keinun alle. Siinä oli vaan se huono puoli, että kun siihen aikaan oltiin paljon paljasjaloin, niin noista puisista alustoista sai helposti tikkuja varpaisiin. 



Kauppaleikit olivat kesäaikaan todella suosittuja.

Talvella hiihdettiin ja laskettiin kelkoilla tai "fanerilla" myöhemmin pulkalla. Potkukelkoista oli kiva tehdä junia ja laskea porukalla alas mäkeä.

Aika vaarallisena ja tulenarkana pidän nykyään sellaista leikkiä, tai paremminkin askartelua, jossa palavasta kynttilästä valutettiin steariinia sarjakuvien päälle. Sitten kun steariini oli kuivunut, sen saattoi irroittaa paperista ja siihen oli tullut kuva. Onneksi ei pahempaa koskaan sattunut tässä leikissä.

Nämä  tulivat ensimmäisinä mieleen kun muistelin lapsuusajan leikkejä.

Olisi kiva kuulla muistatko sinä muita leikkejä.


MUKAVAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

22 kommenttia:

  1. Minullakin ollut kirja, johon olen liimannut kiiltokuvia. Sinne on moni luokkakaveri ja opettaja kirjoittanut värssynsä. Paperinukkeja oli minulla myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita kirjoja oli kaikilla. Harmi että en ole säästänyt yhtään niistä.

      Poista
  2. Mukavaa muistelua..:)
    Minulla vielä muistokirjat ja kiiltokuvat tallessa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni sinulle että olet säästänyt. Niitä on nyt kiva katsella ja näyttää lapsenlapsillekin.

      Poista
  3. Ihana nostalginen postaus ja oi muistan hyvin, miten ihana tunne oli keräillä paperinukkeja ja kiiltokuvia. <3

    Aurinkoista viikonloppua Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperinuket olivat niin ihania. Mikä tunne kun sai leikata arkista upouuden paperinuken ja sovitella sille vaatteita.
      Sinulle myös oikein hyvää viikonloppua <3

      Poista
  4. Aika kattava katsaus oli ja ihan tuttuja kaikki :). En muista, mikä sen leikin nimi oli (olisko ollut "kymppi"?), jossa pompotettiin jotain tennispallon tapaista palloa seinään niin, että ennalta oli määrätty pomput tai joku käsien taputus välissä ennen pallon kiinniottoa tai jotain.. Muistaakseni meni niin, että kaikkein helpointa versiota, eli pallon heittoa seinään ja kiinniottoa, tehtiin 10 kertaa, sitten 9 kertaa jotain seuraavaksi helpointa (ehkä heitto seinään ja yksi pomppu maassa), seuraavaa 8 jne. Ja olisko se mennyt niin, että jos ei saanutkaan palloa kiinni, vuoro siirtyi seuraavalle ja itse joutui aloittamaan johtain kohtaa sen jälkeen uudelleen..

    Myös sellainen palloleikki kuin "munitus" oli olemassa, mutta siitä en muista muuta kuine että joku heitti pallon katolle ja huusi samalla jonkun osallistujan nimen, jonka sitten piti saada pallo kiinni. Jos ei saanut, hänet "munitettiin" eli tehtiin sillä pallolla sellanen "kuvio" selkään :D. Voi kunpa pääsisin näyttämään käytännössä, koska on niin hitsin vaikea selittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun rupesin muistelemaan noita pihaleikkejä, niin muistista niitä nousi esiin yksi toisensa perään. Ihan samanlaista palloleikkiä ei meillä ollut, mutta toki sellaista että pallo heitettiin seinään ja samalla pyörähdettiin ympäri ja otettiin sen jälkeen pallo kiinni.

      Poista
  5. Tässä meni itselläkin ajatukset lapsuuteen, vaikka hieman erilaisia leikit olivat 80-luvulla. Ihanahan näitä on muistella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmessakymmenessä vuodessa leikitkin ehtivät muuttua :)

      Poista
  6. Meillä piirrettiin ja väritettiin lapsena myös.Omat lapset ovat myös tehneet samaa ja nyt tämä pieni kohta 6v on myös erittäin innostunut värittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirtäminen ja värittäminen säilyvät suosittujen tekemisten joukossa vuosikymmenestä toiseen.

      Poista
  7. Meillä oli lapsena sellainen palloleikki, jossa palloa heiteltiin toinen toiselle. Jos palloa ei saanut kiinni, piti jäädä siihen paikkaan, jossa pallo oli. Joku saattoi seistä ojassa, toinen kaukana pihalla ja kolmas ties missä. Näin vain heiteltiin palloa ja sitä yritettiin ottaa kiinni. Kukaan ei varsinaisesti voittanut leikissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu että noita palloleikkejä on ollut vaikka kuinka monenlaisia. Onkohan sellaisia palloja edes enää olemassa joilla me aikoinamme leikimme?
      Tuo on aika lempeä leikki kun kukaan ei voita. Kaikille jää hyvä mieli.

      Poista
  8. Voi nyt tuli ihan ikävä noita leikkejä! Muistan toki kaikki, mutta minun lapsuudessani tulivat uutuutena myös Barbit ja Legot. Yhden jutun nyt vielä muistan lisäksi, kun kävyistä tehtiin possuja, tipuja ja lehmiä ja niistä muodostui hyvä karja, jonka navettana oli puun juurakko ja karsinoina juurista muodostuvat "lokerot". Se oli kulta-aikaa lapsuuden. Tuota käpykarjaleikkiä olen opettanut lapsenlapsellekin.
    Leppoisaa sunnuntai-iltaa 💕 T Maija myrskyluodolle@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden kivojen leikkien parissa aika vierähti mukavasti ja aina huudettiin liian aikaisin illalla kotiin :)
      Minä en taida olla koskaan käpylehmillä leikkinyt, en ainakaan muista.
      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  9. Johan nyt toki! Kiiltokuvavihko ja paperinuket olivat tärkeitä. Hyppynaru ja tvisti... Meillä suosikki oli 10 tikkua laudalla. Ja olen mä niitä surullisen kuuluisia käpylehmiäkin väkertänyt.

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperinukeille oli kiva tehdä uusia vaatteita. 10 tikkua laudalla oli meilläkin yksi suosituimpia leikkejä.
      Samoin sinulle, oikein hyvää tulevaa viikkoa!

      Poista
  10. Kiiltokuvavihko on tallessa vieläkin, mutta kenkälaatikollinen paperinukkeja vaatteineen on kadonnut vuosien saatossa jonnekin :) Muistan miten tärkeitä ne meille tytöille olivatkaan.
    Maa- ja keinupeffis tulee pallopeleistä ensimmäisenä mieleen. Suosittuja olivat myös kirkonrotta, peili, värit, twist- ja naruhyppely, rosvo ja poliisi -leikki yms. Neppiksillä leikittiin myös tosi paljon hiekkiksellä ja niille rakennettiin pitkät ajoradat hyppyreineen päivineen :D
    Oi niitä aikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisinpa itsekin säästänyt noita paperinukkeja, mutta useissa muutoissa on heitetty pois kaikenlaista ja nekin ovat aikoja sitten joutuneet roskiin.
      Maa-ja keinupeffis, mitä ne on? Neppiksistä en myöskään tiedä mitään, mutta kaikki muut mainitsemasi ovat tuttuja.
      Oliskohan niin että aika kultaa muistot, vai olivatko kaikki meidän leikit niin kivoja kuin mitä muistaa? Olivat ne!

      Poista
    2. Keinupeffiksessä leikkijät keinuvat istualtaan. Yksi lapsista on polttaja, joka seisoo keinujen edessä sovitun viivan takana ja yrittää osua pehmeällä pallolla keinujiin. Osumat vyötäröstä alaspäin hyväksytään. Keinuja voi torjua pallon jalkapohjalla. Kun polttaja onnistuu saamaan kosketuksen, hän pääsee keinumaan ja poltetusta tulee uusi polttaja. Silloin kun meitä lapsia oli paljon ja keinuja vaan kaksi, niin leikittiin maapeffistä, jossa ihan samat säännöt, paitsi että poltettavat istuvat ringissä polttajan ympärillä :)

      Neppis tai neppaus on pienillä leikkiautoilla hiekalla pelattava kilpa-ajopeli. Neppiksen säännöt ovat yksinkertaiset: omalla vuorollaan kukin kilpailija neppaa eli tuuppaa koukistetulla etusormella autoaan eteenpäin kilparadalla. Jos auto kellahtaa tai putoaa radalta, se palautetaan takaisin kulloisenkin neppauksen alkupisteeseen. Nopeiten radan kiertänyt voittaa.
      Voihan se olla että aika kultaa muistoja, mutta kyllä nuo kaikki leikit tosi kivoja olivat :D

      Poista
    3. Ansku, tuollaista olemme leikkineet mekin, mutta ei ollut tuota nimeä. Ei itse asiassa tainnut olla mitään nimeä. Tuo maapeffis on myös pelinä tuttu, mutta ei nimenä.
      Neppikset eivät ole tuttuja. Ehkä tulleet vasta hiukan myöhemmin kuvioihin.

      Poista

KUUSI MAHTAVAA INSTAGRAM-KUVAAJAA AHVENANMAALTA

Ihana syksy on täällä! Syksy on valokuvauksen kannalta  hyvää aikaa, kun luonto hehkuu väreissään. Oranssit, punaiset, ruskeat ja vi...