KESÄ LOPPUU, MUTTA EI HAITTAA

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla lopussa, ainakin siinä mielessä että elokuu on viimeinen kuukausi joka mielletään varsinaiseksi kesäkuukaudeksi.

Syksyn tulo ja kesän loppuminen saa mieleni aina hiukan haikeaksi, mutta yllättäen sitä ei tänä vuonna ole tapahtunut, vaan tuntuu mukavalta kun kuuman kesän jälkeen saapuvat syksyisemmät kelit.

Vaikka nythän oikeastaan tuntuu siltä kuin oltaisiin saatu kesä takaisin. Muutama viikko sitten oli luonto ihan ruskeana ja puut ja pensaat nuokkuivat kuivuuden johdosta.

Muutama kunnon sade sai ihmeitä aikaan. Nurmikkokin vihertää taas. Kasvihuone on melkein tyhjä jo. Muutama pikku tomaatti sieltä vielä on tulossa, mutta pian sen saa jo laittaa talvikuntoon.

Muuten pihalla vihertää, mutta heinä joka kuvassa on ruukussa kasvarin edessä on kuivahtanut ihan ruskeaksi. Leikkaan sen alas ja jätän silleen talveksi.

Keväällä on jännä nähdä onko se vielä hengissä. Jos on, niin se pitänee jakaa, niin tuuheaksi se on kesän aikana kasvanut, että taitaa jo tukehtua jos vielä tuosta tuuheutuu.

Jostain luin että laventelia ei pidä kastella. Uskoisikohan tuota, kun nyt kun luonto on hoidellut kastelun kunnolla on laventelikin yltynyt rehevöitymään. Laventelia minulla on tuossa kukkapenkissä kasvihuoneen edessä, mutta ei taida oikein kuvassa näkyä.

Kääpiösamettikukatkin jotka viime vuonna kylvin siemenestä paukahtivat esille tänäkin vuonna ja nyt sateiden jälkeen ovat nekin komeita. Kaikki muu onkin jo pihalla kukkinut, joten mukavaa kun nuo itsekseen ilmestyivät. 

 

Villiviini pergolan seinämällä kasvaa myös hyvin. Toivoa sopii etteivät peurat tai jänikset innostu sitä syömään.

Viljelylaatikoista saa vielä jonkun salaatinlehden poimittua, mutta kohta on aika tyhjentää nekin.

Luvassa on kesäisen lämmin viikonloppu, joten nautitaan siitä.

Kotipihalla olen myöskin ruvennut hiukan istuttelemaan perennoja ja pensaita, mutta niistä sitten myöhemmin kun olen hiukan pidemmälle hommissa päässyt.

NYT OIKEIN KIVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! 

MUISTATKO NÄITÄ LEIKKEJÄ?

Katsoessani lastenlasten piirtämistä, tulin muistelleeksi sitä aikaa kun itse olin lapsi. Silloin elettiin viisikymmentälukua ja aika oli melkoisen erilainen kuin nykyaika.

Piirtäminen ja askartelu oli silloinkin mieluista ja oli silloin jo värityskirjojakin. Värittäminen tapahtui joko liiduilla tai puuväreillä, tai sitten maalattiin vesiväreillä. Tusseja ei siihen aikaan ainakaan meillä ollut.

Kiiltokuvia keräiltiin ahkerasti ja vaihdettiin kavereiden kesken. Kauneimmissa oli "kiiltohippuja".

Kiiltokuvia liimattiin myös toistemme muistokirjoihin ja kuvan viereen kirjoitettiin joku värssy. Varsinaisia ystäväkirjoja ei vielä minun lapsuudessani ollut, mutta nuo muistikirjat taisivat ajaa saman asian.

Erityisen hienoa oli jos opettaja kirjoitti jotain tällaiseen kirjaan.

Paperinukeilla leikimme myös ahkerasti ja hiukan vanhempina teimme itse vaatteitakin noille paperinukeille.

 

Legoja ei silloin vielä tunnettu, eikä Barbejakaan, mutta puisia rakennuspalikoita oli ja nukkeja monenlaisia. Tuntuu että silloin tytöt leikkivätkin enemmän nukeilla kuin nykyään. 

Pojilla oli omia leikkejä, eikä pyssyleikeistäkään ajateltu olevan haittaa. Pojat rakensivat majoja ja intiaanileikit olivat myös suosittuja. 

Puisten lelujen lisäksi tehtiin leluja myös paljon metallista. Tällainen hyrrä oli aivan ihana. Sitä pumpattiin yläpuolella olevasta nupista ja se rupesi pyörimään vinhasti. Sitten seurattiin sen pyörimistä ja kun se pyöri niin siitä kuului jännä äänikin.

 

Nykyajan lasten sanotaan viettävän aivan liian paljon sisätiloissa ja paikallaan istumassa.

Minun lapsuudessani kun ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, vietimme suurimman osan vapaa-ajasta ulkoleikeissä.

Leikkejä oli vaikka kuinka paljon. Suosittuihin leikkeihin kuului mm. naatta (Turussa sanottiin "natussii"), kirkonrotta, peili, värit, kymmenen tikkua laudalla, tervapata, vinkki, "rippassii", rosvo ja poliisi, "muskreetta" ja ruutuhyppely. "Maata" leikittiin myös. Siinä kasvatettiin omaa maa-aluetta askelilla.

Neljää maalia pelattiin kaiket illat ja talvella käytiin luistelemassa. Välillä lämmiteltiin pukukopissa kamiinan lämmössä. 

Kevään tulon ensimmäisiä merkkejä oli se kun alettiin pelata "pennissiä". Siinä yritettiin heittää kolikkoa mahdollisimman lähelle seinää. Ja aivan huippua oli jos onnistui saamaan ns. "kuuvalon" eli kolikko jäi seisomaan seinää vasten.

Pitkää nuoraa hypättiin myös ahkerasti ja välillä hypättiin kahdellakin nuoralla, joita pyöritettiin vastakkaiin suuntiin. Pojat eivät näissä hyppelyissä yleensä pärjänneet meille tytöille.

Hyppynarua myöhemmin tuli suosituksi kuminauhahyppely ei "tvisti".

Naruista tuli mieleen vielä se kun langasta solmittiin iso lenkki joka otettiin molempiin käsiin ja sormien avulla siitä tehtiin erilaisia verkkoja ja muita kuvioita. 

Leikkipuistojakin jo silloin oli ja niissä ainakin keinut, karuselli, kiipeilyteline ja keinulauta, sekä tietysti hiekkalaatikko.

Suurimmissa leikkipaikoissa oli jopa kahluuallas, jossa pienimmät pystyivät uimaan käsipohjaa.

Turvallisuuteen leikkivälineissä ei kiinnitetty huomiota samalla tavalla kuin nykyisin. Keinut olivat puusta, ja silloin tällöin sattui että joku juoksi liian läheltä keinuvaa ystävää ja keinun istuinosa kopsahti juoksijan päähän.

Keinujen ja kiipeilytelineiden alla ei ollut siihen aikaan pehmustettuja alustoja, vaan keinun alla oli puusta valmistettu osa, jolla tahdottiin estää kuopan muodostuminen keinun alle. Siinä oli vaan se huono puoli, että kun siihen aikaan oltiin paljon paljasjaloin, niin noista puisista alustoista sai helposti tikkuja varpaisiin. 

Kauppaleikit olivat kesäaikaan todella suosittuja.

Talvella hiihdettiin ja laskettiin kelkoilla tai "fanerilla" myöhemmin pulkalla. Potkukelkoista oli kiva tehdä junia ja laskea porukalla alas mäkeä.

Aika vaarallisena ja tulenarkana pidän nykyään sellaista leikkiä, tai paremminkin askartelua, jossa palavasta kynttilästä valutettiin steariinia sarjakuvien päälle. Sitten kun steariini oli kuivunut, sen saattoi irroittaa paperista ja siihen oli tullut kuva. Onneksi ei pahempaa koskaan sattunut tässä leikissä.

Nämä  tulivat ensimmäisinä mieleen kun muistelin lapsuusajan leikkejä.

Olisi kiva kuulla muistatko sinä muita leikkejä.

MUKAVAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

HELLE VAI VIILEYS, KUMPI PAREMPI?

Vielä riittää matkailijoita tänne.

Tosin ne perheet joissa on kouluikäisiä lapsia ovat jo matkanneet kotipaikkakunnilleen, mutta ulkomaisia matkailijoita näkyi runsaasti sekä Kastelholman linnan liepeillä että Bomarsundin raunioilla.

Teimme kierroksen Bomarsundissa. Sää oli lämmin, mutta pahimmat helteet ovat väistyneet, joten liian kuuma ei tullut. Uimarannalla ei uimareita näkynyt, vaikka puitteet uimiseen olivat hienot.

Tarkoituksenamme oli löytää pari geokätköäkin, mutta toinen jäi löytämättä, kun kätkön lähistöllä oli niin paljon väkeä, että katsoimme parhaaksi tulla toisella kertaa etsimään.

Usein syksyn lähestyessä tulee jotenkin haikea olo, mutta sitä tunnetta ei ainakaan vielä ole tänä vuonna tullut. Johtuneeko siitä, että kesä on ollut harvinaisen lämmin, jopa kuuma ja tuntuu pelkästään helpottavalta kun päivät ovat hiukan viilentyneet, öistä puhumattakaan. 

Olen aina luullut viihtyväni  helteisessä säässä, mutta tämä kesä sai kyllä ainakin minut toisiin ajatuksiin! 

Nyt kun sadetta vihdoinkin on saatu, on luontokin ruvennut taas vihertämään. 

Kaikki koivut eivät sittenkään taida vielä pudottaa lehtiään, kiitos sateen.

NYT NAUTITAAN LOPPUKESÄN HIENOISTA PÄIVISTÄ JA PIMENEVISTÄ ILLOISTA! 

VIIMEINEN ULKOMAANMATKA?

Terveisiä Puolasta, Gdanskista!

Lensimme kätevästi Turusta ja lentoaika oli vain tunti ja kymmenen minuuttia. Sää perillä oli melko samanlainen kuin kotona, eli helteinen. 

Perillä olimme kolme yötä ja siinä ajassa ehdimme kierrellä kaupunkia ja teimme myös päivän reissun lähellä olevaan Sopotin kaupunkiin. Sinne matkustimme laivalla ja takaisin tulimme junalla.

Molemmissa kaupungeissa huomiomme kiinnitti siisteys. Missään ei näkynyt roskia ja roskakoreja tyhjennettiin ahkerasti.

Matkailijoita oli tosi paljon, onhan elokuu Keski-Euroopassa suosittu lomakuukausi.   

Tämän ikäisenä matkaillessa on hotelli tärkeässä roolissa. Tällä kertaa majapaikaksemme olimme valinneet Hotelli SADOVAn, joka osoittautuikin nappivalinnaksi.

Hotelli oli tyylikkäästi sisustettu, rauhallinen ja keskeisellä paikalla, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä ihan ydinkeskustasta.

Me olimme valinneet ihan tavallisen huoneen (kuva yläpuolella), ja sen varustelu oli kaikin puolin riittävä. Mitään enempää ei olisi kaivattu. Ainoastaan minä, joka haluan nukkua leveästi, olisin ehkä halunnut hiukan leveämmän sängyn, mutta hyvin nukutti tässäkin.

Kun ilmastointi viilensi huoneen, niin unta ei tarvinnut iltaisin odotella.  

Aamiainen oli monipuolinen, mutta se ei sisältynyt huoneen hintaan, kuten ei monessa muussakaan paikallisessa hotellissa.

Maksoimme kuitenkin hyvillä mielin aamiaisen erikseen ja sen voimalla jaksoi pitkälle iltapäivään. 

Hotellin sisustus muistutti mielestäni paljon Viking Linen Grace-laivan sisustusta, jota olen aina ihaillut ja niinpä huokailin tätäkin yksityiskohtaa, nimittäin huoneemme kokolattiamattoa.

 

Maailmanpyörä taitaa nykyään löytyä jokaisesta hiukankin suuremmasta kaupungista, niin myös Gdanskista.

 

Sattuipa niinkin että yhdessä risteyksessä oli jostain syystä syntynyt mahdoton ruuhka ja autoja tuli joka suunnasta. Emme jääneet katselemaan miten tuo suma lopulta purkautui. Kukaan ei kuitenkaan soitellut torvea, vaan kaikki tuntuivat ottavan tilanteen rauhallisesti! 

Yksi kauneimpia näkymiä Gdanskissa olivat nämä talon seinät kauniine kukkalaatikoineen.

Viimeisenä yönä koimme jännitystäkin, kun keskellä yötä rupesi huoneessa olevasta kovaäänisestä kuulumaan tosi voimakkaalla äänellä puolankielistä puhetta. Mitään emme siitä tietenkään ymmärtäneet, mutta kun kohta selvitettiin sama asia englanniksi, niin ymmärsimme että kyseessä oli jonkinlainen vaaratilanne ja hotellivieraita kehotettiin pysymään rauhallisesti huoneissa, tai jos halusi, niin alas receptioniin voisi myös mennä.

Pakko oli kurkistaa käytävään, jos siellä näkyisi juoksevia ihmisiä tai vastaavaa, mutta käytävä oli ihan tyhjä. Jäimme mekin sitten huoneeseen.

Mitään uutta kuulutusta ei yön aikana enää kuulunut. Hiukan vaikeaa oli saada unen päästä kiinni, mutta onnistui se lopulta.

Aamulla saimme tietää, että kyseessä oli aiheeton palohälytys. Ehkä olisi hotellin taholta voitu ilmoittaa aiheettomuudesta,niin ei olisi tarvinnut olla epävarma mikä oli kyseessä.

Mutta, kaiken kaikkiaan tämä taisi olla ihan paras hotelli jossa olemme matkoillamme yöpyneet. Voin suositella lämpimästi.

Samoin Gdanskia matkakohteena. Me olemme nyt käyneet siellä kaksi kertaa. Olemme nähneet vain pienen osan tuosta kaupungista.

Mutta nyt kuitenkin alkaa tuntumaan siltä, että taitaa ulkomaanmatkailu riittää. Kotimaassa olisi vaikka kuinka paljon nähtävää, joten seuraava matka tulee luultavasti olemaan kotimaanmatka. 

Postauksen kuvat: omia, kännykkäkameralla otettuja.

Hotellikuvat TÄÄLTÄ

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

ON ILMOJA PIDELLYT

Täällä ollaan pitkästä aikaa!

Kahden viikon tauko postauksissa ei ole kuulunut tapoihini. Ei ole oikein ollut inspiraatiota kirjoittamiseen ja tämä viikosta toiseen jatkunut kuumuuskin taitaa olla osasyyllinen jaksamattomuuteen.

Tehtiin sellainen 2500 km:n pituinen ajoreissu pohjoiseen vuokratulla pakettiautolla, joka mennessä oli tyhjä, mutta tullessa enemmän kuin täynnä. Eikä kaikki tarpeellinen edes mahtunut tuohon autoon.

Tavaraa jäi vielä täysi peräkärryllinen ylikin ja sen joutui tytär ajamaan koko pitkä matkan.

Ensin olin hermoillut sitä, miten kaikki saadaan mahtumaan tuohon pakettiautoon ja eihän siihen sitten mahtunutkaan se mitä piti. Sitten hermoilin sitä, miten tytär selviää peräkärryn kanssa pitkän ajomatkan, kun hän ei aiemmin ole sellaista vetänyt. Ja vielä kun lopuksi piti tuo lasti ajaa laivalle, niin olin jo valmis saamaan vatsahaavan. 

Kaikki onneksi menikin hyvin ja tavarat saatiin ripeässä tahdissa kannettua sisälle asuntoon. Ei tullut sadetta, vaikka matkalla satoi paikoitellen rankastikin.

Sitten saattoikin jo huokaista ja edessä oli tietenkin muuttolaatikoiden purku ja tavaroiden paikoilleen asettelu. Onneksi sen voi tehdä omaan tahtiin.

Kantohommissa tuli tietenkin nälkä ja haettiin kaupasta valmispizzaa. Terassilla nautittuna maistui sekin oikein hyvältä. Ampiaisetkin (vai mehiläiset?) tuntuivat olevan nälkäisiä, kun koko ajan pyörivät ruokilijoiden ympärillä, onnistuen pistämäänkin yhtä meistä. Kärpäslätkällä oli pakko ottaa muutama herhiläinen hengiltä, kun väkisin meinasivat käydä kimppuumme.

Nyt on jo aikaa istuskella varjossa ja siunailla tätä jatkuvaa kuumuutta. Onneksi viikonlopuksi on jo luvattu viilenevää.

Ovia ja ikkunoita on pidettävä auki jotta edes hiukan ristivetoa saadaan. Sisällä on sellaiset 30 astetta lämmintä. 

Monilla paikkakunnilla ollaan helisemässä rankkasateiden kanssa, mutta meillä ei ole vettä tullut edes sitä vertaa että sademittarissa olisi vettä näkyvissä.

Koivut pudottelevat ruskeita lehtiään ja maa on ruskeana kuin syksyllä konsanaan.

JOKO RIITTÄISIVÄT HELTEET, VAI NAUTITKO NIISTÄ YHÄ?