KUUSI MAHTAVAA INSTAGRAM-KUVAAJAA AHVENANMAALTA

Ihana syksy on täällä!

Syksy on valokuvauksen kannalta  hyvää aikaa, kun luonto hehkuu väreissään. Oranssit, punaiset, ruskeat ja vihreätkin värit tekevät luonnosta niin kauniin.

Ahvenanmaallakin, vaikka etelässä ollaankin, on parhaillaan ruska-aika. Pohjoisen ruskan väriloistoon emme kylläkään täällä yllä, mutta kaunista väriloistoa saa täälläkin ihailla.

Instagramin puolella tulee esiin mitä hienoimpia kuvia tällä hetkellä.  Eteläisemmissä paikoissa kukkivat vielä kukat, kun taas pohjoisessa on jo satanut ensilumi.

Sinulle joka käytät Instagramia annan muutaman vinkin ahvenanmaalaisista Instagram-käyttäjistä.

Hienoja Ahvenanmaan kuvaajia löydät mm. näistä:

@alandimitthjarta täällä

@pixelnordlund täällä

@raulvaine täällä

@marg.magnusson täällä

@ihanaahvenanmaani täällä

@visit_aland täällä

Tässä oli vain muutamia Ahvenanmaan kuvaajia.
Käypä katsomassa heidän kuviaan!

Minun kuvani löytyvät Instagramissa @kristiinakortelahti-nimellä.

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA!

VALKOINEN SAI TAAS VÄISTYÄ

Kun ihmisellä on paljon joutilasta aikaa, niin sitä katsoo kotiaan ihan eri silmällä kuin silloin kun oli kiireitä ihan liikaa, eikä olisi ollut aikaakaan tehdä remonttia.

Tasaisin väliajoin meille molemmille tulee sellainen olo, että jotain muutosta olisi kiva kotiin saada. Jotain, joka ei maksaisi juuri mitään ja joka olisi suht helposti toteutettavissa. 

MIKÄ VOISI OLLA HELPOSTI TOTEUTETTAVA MUUTOS?

Jos olet blogiani yhtään seurannut, niin muistat ehkä että meillä on kaikki seinät valkoisia. Ja onhan valkoinen ihan käyttökelpoinen väri, kun sen kanssa sopii melkeinpä mikä muu väri tahansa.

Mutta liika on liikaa, valkoisessakin. Meillä on valkoisena keittiön kaappien ovet, terassille johtavat kahdet pariovet ja keittiön välitilan laatat. Niin ja sitten tietysti nuo seinät joka huoneessa.

Vähän aikaa sitten valkoista oli vielä enemmän, mutta tapetoimme tuulikaapin tällaiseksi.

Myös olohuoneessa ollaan tapetoitu pieni osa seinää. Sen näet täältä.

Nyt muutoksen kohteena oli vierashuone.

Kun seiniltä oli tyhjennetty kaikki taulut ym. ja lattialistat irroitettu, oli aika tarttua maalipensseliin.

MUTTA MIKÄ VÄRI?

Tuleva seinien väri valikoitui sisustuslehdistä näkemieni kuvien perusteella. Ja se väri on sininen.

Ikean hylly sai ensimmäisenä uuden värin ja odottaa kuivumista seinällä. Sen maalasin kalustevärillä ja se vaatii vielä toisen maalikerroksen. Hyllyn väri on ihan sama kuin seinien.

PALJONKO AIKAA KÄYTIMME?

Muutama hetki seinien maalaamisessa vierähti, mutta onneksi yksi maalauskerta riitti, vaikka ensin näytti maalijälki epätasaiselta. Kuivuttuaan seinien väri oli kuitenkin tasainen, eikä toista maalikerrosta tarvittu ja saimme asettaa huonekalut ja kaiken muun paikoilleen. Eli saman päivän aikana toteutettiin koko homma.

Maalipurkkien kaatumiseltakin vältyttiin ja jos johonkin väärään paikkaan sattui tipahtamaan tuota sinistä väriä, niin se oli helppo pyyhkäistä kostealla rievulla pois.

MILTÄ NYT NÄYTTÄÄ?

Huoneesta tuli aika sinivalkoinen. Katto, terassin ovet ja koko ovisyvennyskin ovat edelleenkin valkoiset, samoin  lattialistat.

Valkoinen ja musta korostuvat kivasti sinistä seinää vastaan. Nojatuolista ja matosta löytyy myös muita värejä.

Molemmat käytetyt maalit olivat vesiohenteisia, joten pensselien ja telojen pesukin kävi näppärästi. 

Taas väheni valkoinen väri kotoamme, mutta sitä löytyy vielä aika paljon, ja saa löytyäkin.

Epäilen kuitenkin että ainakin makuuhuoneeseen tulee jotain muutosta kunhan ehditään saada suunnitelmat selviksi.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

ELOKUVA JOKA SINUN TÄYTYY NÄHDÄ!

Kävin pitkästä aikaa elokuvissa. Ja kyllä kannattikin käydä, sillä niin loistava oli tämä Astrid Lindgrenin nuoruudesta kertova filmi.

Filmi kertoo nuoren Astridin elämän traagisesta ajasta, kun hän tulee raskaaksi hyvin nuorena ja tulevaisuuden näkymät näyttävät melko synkiltä.

Elokuvaa katsellessa katsojankin mielialat vaihtelevat epätoivosta siihen, että kaikki kyllä järjestyy.

Nuorta Astridia näyttelee Alba August ja rooli on kuin tehty hänelle.

Kun itselle on Astrid Lindgrenin tuotanto jäänyt hiukan pienelle huomiolle, niin tämän filmin myötä tuli mieleen että hänen kirjoistaan voisi aikuinenkin saada paljon ajattelemisen aihetta, kuten tästä filmistäkin.

Jos et ole vielä kyseistä filmiä nähnyt, niin nyt on korkea aika käydä se katsomassa.

Ja istu ehdottomasti paikallasi vielä lopputekstienkin ajan, sillä niiden taustalla soi aivan ihana Springa-kappale Ane Brunin esittämänä. Se jäi korvamatona soimaan!

HELPOSTI EROON BANAANIKÄRPÄSISTÄ

Syksyn tullen ilmestyvät jostain piiloistaan myös pikku kärpäset. Ja ne, vaikka eivät terveydelle vaarallisia olekaan, häiritsevät pelkällä olemassaolollaan.

Niiltä ehkä välttyisi jos säilyttäisi hedelmiä jääkaapissa, mutta kaikkia hedelmiä, esim. banaaneja ei suositella jääkaapissa säilytettäviksi.
Ja onhan vadillinen värikkäitä hedelmiä kaunista katseltavaakin, ainakin jos noita inhottavia pikkuisia lentelijöitä ei ympärillä pörräisi.

Onneksi on olemassa helppo keino päästä eroon niistä. 

Tarvittavat ainekset banaanikärpäspyydykseen löydät keittiön kaapista.
Näitä tarvitset:

- vettä
- viinietikkaa
- käsitiskiainetta
- tuorekelmua

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja päälle laitetaan muovikelmu, johon painellaan muutama reikä.

Tiskiaine on tärkeä, sillä se poistaa vedestä pintajännityksen ja kun itikat lentävät muovin aukoista astiaan, niin ne eivät enää löydä ulos ja hukkuvat veteen.

Keino on erittäin toimiva. Kun katsoo tuota lasia ylhäältä päin, niin luulisi ettei siellä ole yhtään kärpästä, mutta kun  sen tyhjentää niin pohjalta paljastuu aika määrä noita pieniä itikoita.

Joku ehkä ajattelee ettei halua moista ansaa pitää näkyvillä hedelmäastian vieressä ja sen saakin melkein näkymättömäksi jos hedelmät ovat isommassa laakeassa astiassa. Silloin pyydyksen voi kätkeä hedelmien keskelle.


Tämä pyydys on kyllä kokeilemisen arvoinen sinulle joka olet kyllästynyt siihen että jopa nenään lentävät kärpäset pyörivät kodissasi.


LEPPOISAA PÄIVÄÄ! 

TARPEETTOMIA HIENOUKSIA.

Valkoiset seinäpinnat vähenevät pikkuhiljaa kodissamme. Ei niin, että olisi tarkoituksena kokonaan poistaa valkoinen väri seiniltämme, mutta hiukan muutakin on kiva saada.

Itsehän emme päässeet vaikuttamaan asuntomme materiaaleihin ja väreihin, sillä talo oli ihan valmis kun ostimme osamme tästä rivitalosta.

Kodissamme ovat kaikki seinät valkoisia ja aikaisemmin olemme tapetoineet pienen osan olohuoneen seinäpinnasta. Sen muutoksen olen näyttänyt TÄÄLLÄ. 

Nyt muutoksen kohteena oli tuulikaappi. Varsinainen vaatesäilytystila on peremmällä eteisessä, joten tuulikaapissa ei säilytetä kuin jokapäiväisessä käytössä olevia kenkiä. Naulakko joka kuvassa näkyy on lähinnä lastenlasten käytössä ja siksi melko matalalla. 

Tuulikaappiin mahtuu myös mukavasti Ikean kenkäkaappi, joka ei vie juurikaan tilaa, mutta vetää sisäänsä melkoisen määrän kenkiä. Toinen samanlainen meiltä löytyy eteisestä. Lipastossa joka kuvassa näkyy vaatenaulakon alla säilytämme pipot, lapaset, kaulahuivit ym. pikku tavarat.

Lipaston yläpuolelle mahtuvat vielä hyvin pitkähkötkin takit.

Kaipasimme kuitenkin valkoisten seinien tilalle hiukan väriä ja niinpä tuli asiaa tapettikauppaan. 

Hiukan päänvaivaa tuotti tapetin valinta. Emme halunneet kovin tummaa, ettei tila vaikuttaisi pienemmältä. Toisaalta räväkkäämpääkin tapettia olisi ehkä uskaltanut tähän tilaan kokeilla, mutta päädyimme kuitenkin hillittyyn valko-vaaleansiniharmaaseen tapettiin.

Koska kyseessä oli kohdistettava tapetti,niin hiukan pähkäilyä aiheutti tapetin kuviointi. Saatiin kuitenkin kuviot kohdilleen ja tapetointi voi alkaa. Tämä on ns. "Easy up"-tapetti. Sen laittaminen paikoilleen on helpompaa, koska liisteri levitetään seinään ja tapetti sitten vaan siihen päälle. Tai, no ei nyt ihan "vaan", sillä vaatihan tämäkin työ muutamia valikoituja sanoja ennenkuin työ  sujui. 

Ennen tapetoinnin aloittamista piti kaikki ylimääräinen poistaa seiniltä, niin myös vesimittarikaapin ovi raameinen. Näin saatiin tapetin reunat siististi oven reunojen alle piiloon. 

Muutama tunti puuhassa vierähti, mutta nyt on valmista. Ulko-oven seinä jätettiin entiselleen eli valkoiseksi.

Hyvä valinta taisi olla tämä tapetti, vai mitä olet mieltä?

Mutta kuka höhlä keksi laittaa liiketunnistimella toimivat kattovalaisimet tähän tuulikaappiin ja eteisestä mentävään varastokomeroon?

Ymmärrän kyllä että tuollaiset itse syttyvät valot ovat käteviä yleisötiloissa ym. vastaavissa, mutta kotiini en sellaisia kaipaisi.

Nyt ei tarvitse kuin suunnilleen vilkaista eteiseen päin kun jo valot syttyvät. Varaston oven alta olevasta raosta paistaa valo heti kun hiukan lähentyykin tuota tilaa ja tuntuu että ihan turhaan palaa valo siellä tosi usein.

Tuulikaappiin tulee ulko-oven kautta päivänvaloa riittävästi, mutta annapas olla kun astut hiukan sinne päinkin, niin jo valo syttyy. 

Mietimme jo noiden kattovalaisimien poistoa ja "tavallisten" lamppujen hankkimista tilalle, mutta J  avasi lamppujen kuvut ja sääti niitä niin, etteivät ne ihan jokaisesta heilaisusta syty. Nyt kokeillaan miten toimivat, vai lopettivatko kokonaan toiminnan.

Valot ovat rauhoittuneet eivätkä syty ihan joka liikahduksesta. Voi olla että nämä nykyajan lamput eivät kauheasti sähköä kuluta, mutta paremmalta kuitenkin tuntuu kun ovat pidemmän ajan sammuksissa.

Kaikkein parasta olisi jos noihin kahteen tilaan voisi sytyttää valot ihan tavallisesti nappia painamalla. Vaikka nykyajan hienouksista määrättyyn pisteeseen asti tykkäänkin, niin sisätiloissa olevat valaisimet eivät mielestäni tällaisia kaipaisi. Eri asia on sitten ulkona olevat lamput. Niissä liiketunnistin tai hämäräkytkin ovat ihan paikallaan.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA JA MUKAVIA ULKOILUSÄITÄ!

SKÖRDEFEST - Sadonkorjuujuhla ja LILLAJULMARKNAD - Pikkujoulumarkkinat

Menneenä viikonloppuna oli vielä mahdollisuus tutustua Kastelholman linnaan ennen kesäsesongin päättymistä. Linnan ovet avataan taas keväällä toukokuussa.

Linnan kupeessa sijaitsevan Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon ympäristöön pääsee kiertelemään vuoden ympäri. Se on mukava päiväretkien kohde, vaikka itse rakennuksiin ei sisälle pääsekään kuin kesäaikaan.  

Vanhoja rakennuksia on tuotu tänne muualta Ahvenanmaalta ja nyt ne muodostavat upean kokonaisuuden. Museoalue sijaitsee mäen päällä veden äärellä. 

Kauniina viikonloppuna oli enää vain kourallinen vierailijoita täällä käymässä.

Tässä samaisessa paikassa vietetään myös joka vuosi suosittuja pikkujoulumarkkinoita. TÄÄLTÄ saat lisätietoja Ahvenanmaalla järjestettävistä joulumarkkinoista, majoituksista ym. 

Syksyn saapumisen näkee jo pikkuhiljaa luonnossa, vaikka vihreyttäkin vielä löytyy. Kirkas auringonpaiste melkein sokaisee silmät.

Näissä pienissä vanhanajan torpissa on oma viehätyksensä: pelakuut ikkunalla, valkoiset ohuet verhot ja tuo hieno tapetti! 

Kahvilassa on jo valmistauduttu syksyyn, eikä se ollut auki, vaikka tuossa auringossa olisi vielä kelvannutkin kahvit nauttia.

Lämmin, pitkä kesä on takana ja nyt tuntuu hyvältä syksyn saapuminen; kotoilu kynttilöiden valossa, mieluiten takkatulen lämmössä, tai reippaat kävelyretket kirpeässä syksysäässä. Aivan ihanaa!

Lopuksi muistutus tulevan viikonlopun suurtapahtumasta täällä Ahvenanmaalla.

Skördefest - Sadonkorjuujuhla on taas ajankohtainen.

Tämä jokasyksyinen tapahtuma saa aina ihmiset liikkeelle. Kävijöitä tulee paljon Ahvenanmaan ulkopuoleltakin.

Tästä linkistä pääset katsomaan mitä kaikkea on tarjolla.

Aikaisempia tunnelmia tuosta Skördefestistä pääset katselemaan TÄÄLTÄ .

MUKAVAA SYKSYÄ KAIKILLE!

KLAPIKONE, MIKÄ MAINIO LAITE!

Syyskuu on pitkällä jo ja yhä vaan jatkuvat lämpimät päivät. Täällä meillä päin on jopa metsäpalovaroitus voimassa.
Tänään lähdettiin aamutuimaan mökille kahvikori mukanamme. J kaatoi muutama päivä sitten suuren puun tontiltamme ja sahasi moottorisahalla rungon sopiviksi pätkiksi.
Tänään oli sopiva päivä mennä pilkkomaan pöllit klapeiksi. Onneksi on klapikone!

Klapikone on niin mahtava laite. Sillä saa vaivattomasti halki suuremmankin puun ja kauniita polttopuita tulee valmiiksi hetkessä.

Hiki tuli siinäkin hommassa sillä itsestään eivät puut pinoon kuitenkaan mene.

Nyt riittää taas polttopuita pitkäksi aikaa. Ja lisää kaadettavia puita on vaikka kuinka paljon.

Verkkokin oli vedessä sen aikaa kun teimme hommia, mutta kalaa ei tällä kertaa saatu. Viime kerralla tuli muutama ahven ja ne on otettu pakasteesta, joten niitä saadaan päivälliseksi tänään.


Mitä suunnitelmia sinulla on viikonlopuksi?


MOI!
t. Krisse
 

KOTIMME SISÄÄNTULOPIHAN NÄKYMIÄ

En ole vähään aikaan näyttänyt miltä kotimme pihalla näyttää, vai olenko  koskaan. Terassista olen joitain kuvia näyttänyt, mutta sieltä ei nyt ole uutta näytettävää. Koko kesä ollaan oltu mökillä, joten terassi on jäänyt aika vähälle käytölle, eikä siellä kukkiakaan ole ollut. Ehkä ensi kesänä sitten.

Asumme rivitalossa ja pikkuisen omaa pihaa meillä on  terassin lisäksi. Tai ehkä "omaa" on väärä nimitys, mutta talomme edustalla on joka asunnolla alunperin nurmikoksi laitetut alueet, joihin  saa mielensä mukaan kasveja istutella, tai jättää ihan vaan nurmikoksi.

Olen pitkin kesää mietiskellyt millaisia istutuksia laittaisin ja Pinterestistä olen etsinyt edeoita. Koska syksy on parhainta istutusaikaa oli tartuttava toimeen.

Lähes kaikki kasvit olen tuonut mökkipihalta jakamalla siellä olevia kasveja.

Kuunliljat ovat olleet peurojen suurta herkkua mökillä, joten pelastin niitä tänne. Jospa täällä ei peuroja kävisi herkutteluretkillä, kun kuitenkin ollaan hiukan urbaanimmassa ympäristössä, vaikka maalla ollaankin.

Niinikään mökiltä ovat helppohoitoiset mehitähdet ja hyvin leviävä ketoneilikka , joka  kukkii alkukesästä valkoisin pienin kukin.

Kivet ovat mökkirannasta tuotuja ja niiden tarkoituksena on lähinnä estää multaa valumasta käytävän kivetykselle. Toki ne rajaavat kivasti muutenkin kukkapenkkiä. Kunhan neilikka hiukan kasvaa kivien päälle, niin näyttää kivammalta, eikä niin "näperretyltä". 

Sisääntuloomme paistaa aamuaurinko ja kukkapenkkeihin aurinko paistaa vielä iltapäivän puolelle asti.

Vasemmalla puolella on yläkuvissa esitellyt kasvit. Niiden lisäksi siinä on vielä pieni ruusupensas ja niinikään mökiltä tuotu likusteri, joka kasvaessaan soveltuu mainiosti muotoiltavaksi. Mökkipihalla olen muotoillut sen leikkamalla kerran vuodessa pallomaiseksi.  Olen onnistunut saamaan siitä uusia alkuja tökkäämällä sen oksia suoraan maahan.

Nyt se on vielä kovin pieni, joten saa nähdä miten selviää talven yli.

Käytävän toisella puolella on reunakasvina hopeahärkki, joka on myös kiitollinen kasvatettava.

Hopeahärkin oikealla puolella näkyy rivi laventelin alkuja. Sen lisäämisen pitäisi myös onnistua oksien istuttamisella suoraan maahan. Mökillä olen siinä onnistunutkin, mutta siellä olen istuttanut oksat keväällä. Nyt tein sen syksyllä, joten saa nähdä onnistuuko syksyistutus yhtä hyvin.

 

Vielä on samassa penkissä kaksi heinää. Ne ovat minulle uusia tuttavuuksia eli toiset tänne ostetut kasvit.

 Vaikka heinät ovat hankalia niiden liiallisen leviämisen takia, niin tykkään niistä tosi paljon ja uskaltauduin istuttamaan niitä tähän. Puutarhamyymälän myyjä sanoi etteivät nämä leviä niin ettei niitä saisi pidettyä kurissa. Enkä laittanut edes mitään juurimattoa tai vastaavaa niiden alle, vaan istutin ne suoraan sellaisenaan maahan.

Toiveissa on saada noista heinistä hiukan näkösuojaakin. Toinen niistä, punertavalehtinen "Pennisetum advena Fireworks" kasvaa n. 80-100cm korkeaksi ja toinen "Miscanthus sinensis Morning light" 120-senttiseksi. Mietin vaan istutinko ne liian lähelle toisiaan?
  

Kurjenpolvet, jotka täyttävät jonkin ajan päästä kukkapenkin kulman ovat myös tänne ostettuja. 

Vielä jäi tilaa sipulikukkasille. Taidan tyytyä vain yhteen lajikkeeseen,nimittäin helmililjaan, joka on suosikkisipulikukkiani. Niitä pitää vielä ostaa. Tulppaaneista tykkään maljakossa yli kaiken, mutta kukkamaassa en halua niitä katsella.

Kukkapenkkien perustaminen hoitui pienellä rahalla, kun hankittavaksi jäi vain muutama säkki multaa, kaksi heinäkasvia ja nuo kurjenpolvet.

Olipa ihanaa taas puuhastella istutusten ja kukkapenkkien suunnittelun parissa!

Ensi vuonna on aikomuksena jatkaa samanlaista hommaa talon toisella puolella. 

Syysistutukseen laittamani krysanteemit voivat hyvin ja muratti  selviää talvenkin yli.



Pitääpä lähteä kastelemaan uusia suojattejani että pääsevät hyvään kasvun alkuun.



MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA! 

KOKO SUOMEN RAVINTOREMONTTI

Syksy on tunnetusti hyvien päätösten aikaa ja uusien harrastusten aloittamista. Mulla ei oikeastaan uusia harrastuksia ole, vaan palaan vanhojen pariin. Kangaspuilla kutomista aion yrittää taas vuoden tauon jälkeen. 

Pari vuotta sitten lopettamani pilates vaihtuu nyt joogaan.

Mutta voi kauhistus mitä sain nähdä pari päivää sitten!

Astuin pahaa aavistamatta (tai aavistellut olin kyllä) kesän jälkeen vaa`alle ja persuksilleni meinasin lentää, sillä lukemat olivat ennenkuulumattomat. En edes viimeisilläni raskaana ollessani painanut läheskään näin paljon.

Nyt oli tehtävä jotain.

Facebookista tulikin vastaan ilmoitus Maarianhaminassa järjestettävästä ravintoremontti-luennosta, joka olisi kaiken lisäksi selvällä suomen kielellä. Jo tuon kielen puolesta olisin ollut valmis ilmoittautumaan, mutta punnituslukemat ja yleinen kömpelyys viimeistään saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että jonkinmoista remonttia tosiaan kaipaan.

Siitä paikasta klikkasin itseni luennolle ja muutaman päivän odottelun jälkeen luentopäivä koitti. Olin jo hiukan epävarma siitä, onko luennolle menossa mitään järkeä. Kyllähän minä noin suurin piirtein tiedän mitä ja miten pitäisi syödä jotta pysyisi (tai pääsisi) sutjakassa ja hyvässä kunnossa.

Motiiviakin oli, mutta tahdonvoimaa elintapojen muutokseen ei tahtonut riittää ja siihen toivoin saavani pontta tuolta luennolta.

Olin houkutellut kaverinikin mukaan ja yhdessä menimme paikallisen hotellin kabinettiin jossa luento pidettiin.

Pienoinen pelko siitä oli, kuinka monta meitä kuulijoita täällä olisi, kun etukäteen oli hiukan kuulunut sellaisia epäilyjä ettei suomenkieliseen tilaisuuteen porukkaa tule, mutta vaikka meitä oli vain kourallinen, niin ei se haitannut. Saimmepahan paremmin kyseltyä mieltämme askartaneita asioita.

Meitä oli kaikkiaan kaksitoista. Se on tosi pieni määrä ja jos luento olisi ollut på svenska olisi osanottajajoukko ollut moninkertainen. Tai ainakin olisi pitänyt olla, sillä niin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tuo luento oli.

Luennon piti elämäntapamuutoksiin erikoistunut TOMI KOKKO, josta meistä osallistujista kukaan ei tainnut olla kuullut aikaisemmin.

Tomi on viimeisen puolen vuoden aikana kiertänyt 107 Suomen kaupunkia. Maarianhamina oli toiseksi viimeinen paikkakunta jossa hän vieraili ja jäljellä on vielä Helsinki.

Luento kesti ainoastaan puolitoista tuntia, tai tarkalleen melkein kaksi tuntia, joten siinä ajassa ehdittiin käsitellä terveellisiä elämäntapoja vain pintapuolisesti, mutta kuten Tomi itsekin mainitsi, niin luentojen tarkoitus onkin antaa jonkinlainen alkusysäys muutokseen.

Tomi Kokon nettisivuilta löytyy paljon tietoa asiasta, joten en lähde tässä sen tarkemmin selvittämään luennon sisältöä.

Pääpiirteittäin luennon sisältö koostui seuraavista asioista:

- ravinto
- stressinhallinta
- ihmissuhteiden tärkeys
- henkinen hyvinvointi

Tomi korosti erityisesti sitä, että mikä sitten onkin kunkin osallistujan tavoitteena, niin tärkeää on se ettei tavoitteen saavuttamiseen varata liian lyhyttä aikaa, vaan esim. 6kk-1 vuosi on sopiva aika tavoitteen saavuttamiseen.

Itselläni tavoitteena on painon vähentämisen lisäksi saada kuntoa paremmaksi. En ole asettanut mitään aikarajaa tai kilomäärää, mutta ensi kesään mennessä haluan olla sutjakammassa kunnossa.

Harmi kun tämä kiertue loppuu nyt, sillä olen niin vakuuttunut tästä luennoitsijasta, että olisin suositellut ehdottomasti osallistumista tähän. 

OIKEIN IHANAA, KESÄISTÄ PÄIVÄÄ KAIKILLE JA UUSILLE LUKIJOILLE TERVETULOTOIVOTUKSET!

KESÄ LOPPUU, MUTTA EI HAITTAA

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla lopussa, ainakin siinä mielessä että elokuu on viimeinen kuukausi joka mielletään varsinaiseksi kesäkuukaudeksi.

Syksyn tulo ja kesän loppuminen saa mieleni aina hiukan haikeaksi, mutta yllättäen sitä ei tänä vuonna ole tapahtunut, vaan tuntuu mukavalta kun kuuman kesän jälkeen saapuvat syksyisemmät kelit.

Vaikka nythän oikeastaan tuntuu siltä kuin oltaisiin saatu kesä takaisin. Muutama viikko sitten oli luonto ihan ruskeana ja puut ja pensaat nuokkuivat kuivuuden johdosta.

Muutama kunnon sade sai ihmeitä aikaan. Nurmikkokin vihertää taas. Kasvihuone on melkein tyhjä jo. Muutama pikku tomaatti sieltä vielä on tulossa, mutta pian sen saa jo laittaa talvikuntoon.

Muuten pihalla vihertää, mutta heinä joka kuvassa on ruukussa kasvarin edessä on kuivahtanut ihan ruskeaksi. Leikkaan sen alas ja jätän silleen talveksi.

Keväällä on jännä nähdä onko se vielä hengissä. Jos on, niin se pitänee jakaa, niin tuuheaksi se on kesän aikana kasvanut, että taitaa jo tukehtua jos vielä tuosta tuuheutuu.

Jostain luin että laventelia ei pidä kastella. Uskoisikohan tuota, kun nyt kun luonto on hoidellut kastelun kunnolla on laventelikin yltynyt rehevöitymään. Laventelia minulla on tuossa kukkapenkissä kasvihuoneen edessä, mutta ei taida oikein kuvassa näkyä.

Kääpiösamettikukatkin jotka viime vuonna kylvin siemenestä paukahtivat esille tänäkin vuonna ja nyt sateiden jälkeen ovat nekin komeita. Kaikki muu onkin jo pihalla kukkinut, joten mukavaa kun nuo itsekseen ilmestyivät. 

 

Villiviini pergolan seinämällä kasvaa myös hyvin. Toivoa sopii etteivät peurat tai jänikset innostu sitä syömään.

Viljelylaatikoista saa vielä jonkun salaatinlehden poimittua, mutta kohta on aika tyhjentää nekin.

Luvassa on kesäisen lämmin viikonloppu, joten nautitaan siitä.

Kotipihalla olen myöskin ruvennut hiukan istuttelemaan perennoja ja pensaita, mutta niistä sitten myöhemmin kun olen hiukan pidemmälle hommissa päässyt.

NYT OIKEIN KIVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! 

MUISTATKO NÄITÄ LEIKKEJÄ?

Katsoessani lastenlasten piirtämistä, tulin muistelleeksi sitä aikaa kun itse olin lapsi. Silloin elettiin viisikymmentälukua ja aika oli melkoisen erilainen kuin nykyaika.

Piirtäminen ja askartelu oli silloinkin mieluista ja oli silloin jo värityskirjojakin. Värittäminen tapahtui joko liiduilla tai puuväreillä, tai sitten maalattiin vesiväreillä. Tusseja ei siihen aikaan ainakaan meillä ollut.

Kiiltokuvia keräiltiin ahkerasti ja vaihdettiin kavereiden kesken. Kauneimmissa oli "kiiltohippuja".

Kiiltokuvia liimattiin myös toistemme muistokirjoihin ja kuvan viereen kirjoitettiin joku värssy. Varsinaisia ystäväkirjoja ei vielä minun lapsuudessani ollut, mutta nuo muistikirjat taisivat ajaa saman asian.

Erityisen hienoa oli jos opettaja kirjoitti jotain tällaiseen kirjaan.

Paperinukeilla leikimme myös ahkerasti ja hiukan vanhempina teimme itse vaatteitakin noille paperinukeille.

 

Legoja ei silloin vielä tunnettu, eikä Barbejakaan, mutta puisia rakennuspalikoita oli ja nukkeja monenlaisia. Tuntuu että silloin tytöt leikkivätkin enemmän nukeilla kuin nykyään. 

Pojilla oli omia leikkejä, eikä pyssyleikeistäkään ajateltu olevan haittaa. Pojat rakensivat majoja ja intiaanileikit olivat myös suosittuja. 

Puisten lelujen lisäksi tehtiin leluja myös paljon metallista. Tällainen hyrrä oli aivan ihana. Sitä pumpattiin yläpuolella olevasta nupista ja se rupesi pyörimään vinhasti. Sitten seurattiin sen pyörimistä ja kun se pyöri niin siitä kuului jännä äänikin.

 

Nykyajan lasten sanotaan viettävän aivan liian paljon sisätiloissa ja paikallaan istumassa.

Minun lapsuudessani kun ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, vietimme suurimman osan vapaa-ajasta ulkoleikeissä.

Leikkejä oli vaikka kuinka paljon. Suosittuihin leikkeihin kuului mm. naatta (Turussa sanottiin "natussii"), kirkonrotta, peili, värit, kymmenen tikkua laudalla, tervapata, vinkki, "rippassii", rosvo ja poliisi, "muskreetta" ja ruutuhyppely. "Maata" leikittiin myös. Siinä kasvatettiin omaa maa-aluetta askelilla.

Neljää maalia pelattiin kaiket illat ja talvella käytiin luistelemassa. Välillä lämmiteltiin pukukopissa kamiinan lämmössä. 

Kevään tulon ensimmäisiä merkkejä oli se kun alettiin pelata "pennissiä". Siinä yritettiin heittää kolikkoa mahdollisimman lähelle seinää. Ja aivan huippua oli jos onnistui saamaan ns. "kuuvalon" eli kolikko jäi seisomaan seinää vasten.

Pitkää nuoraa hypättiin myös ahkerasti ja välillä hypättiin kahdellakin nuoralla, joita pyöritettiin vastakkaiin suuntiin. Pojat eivät näissä hyppelyissä yleensä pärjänneet meille tytöille.

Hyppynarua myöhemmin tuli suosituksi kuminauhahyppely ei "tvisti".

Naruista tuli mieleen vielä se kun langasta solmittiin iso lenkki joka otettiin molempiin käsiin ja sormien avulla siitä tehtiin erilaisia verkkoja ja muita kuvioita. 

Leikkipuistojakin jo silloin oli ja niissä ainakin keinut, karuselli, kiipeilyteline ja keinulauta, sekä tietysti hiekkalaatikko.

Suurimmissa leikkipaikoissa oli jopa kahluuallas, jossa pienimmät pystyivät uimaan käsipohjaa.

Turvallisuuteen leikkivälineissä ei kiinnitetty huomiota samalla tavalla kuin nykyisin. Keinut olivat puusta, ja silloin tällöin sattui että joku juoksi liian läheltä keinuvaa ystävää ja keinun istuinosa kopsahti juoksijan päähän.

Keinujen ja kiipeilytelineiden alla ei ollut siihen aikaan pehmustettuja alustoja, vaan keinun alla oli puusta valmistettu osa, jolla tahdottiin estää kuopan muodostuminen keinun alle. Siinä oli vaan se huono puoli, että kun siihen aikaan oltiin paljon paljasjaloin, niin noista puisista alustoista sai helposti tikkuja varpaisiin. 

Kauppaleikit olivat kesäaikaan todella suosittuja.

Talvella hiihdettiin ja laskettiin kelkoilla tai "fanerilla" myöhemmin pulkalla. Potkukelkoista oli kiva tehdä junia ja laskea porukalla alas mäkeä.

Aika vaarallisena ja tulenarkana pidän nykyään sellaista leikkiä, tai paremminkin askartelua, jossa palavasta kynttilästä valutettiin steariinia sarjakuvien päälle. Sitten kun steariini oli kuivunut, sen saattoi irroittaa paperista ja siihen oli tullut kuva. Onneksi ei pahempaa koskaan sattunut tässä leikissä.

Nämä  tulivat ensimmäisinä mieleen kun muistelin lapsuusajan leikkejä.

Olisi kiva kuulla muistatko sinä muita leikkejä.

MUKAVAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!