KUVA JOKA EI KUULU JOUKKOON

Lokakuun kollaasissa on kuvia, jotka itse asiassa voisivat kuulua jokaisen kuukauden kollaaseihini. Luonto ja kotihommat ovat useimmiten esillä blogini postauksissa. Samoin olen kirjoittanut jo aiemmin uusimmasta harrastuksestani, kangaspuilla kutomisesta. Tässä kuussa on valmistunut kolme mattoa.

Se joukkoon kuulumaton kuva on keskellä ylhäällä. Siinä näkyy se näkymä, joka avautuu parvekkeeltamme. Jos tarkkaan katsoo talojen ohi, niin näkee Maarianhaminan Wiklöf Holding Arenan, jossa MIFK voitti Suomen mestaruuden jalkapallossa pari viikkoa sitten. 

Parvekkeeltamme näkyy vain toinen kentän päädyistä, mutta se onkin sitten se pääty, johon kotijoukkue teki ensimmäisen maalin kyseisessä pelissä ensimmäisellä peliminuutilla. Sen satuimme näkemään ja KUULEMAAN. Katsomo suorastaan räjähti ja tunnelma oli aika vaikuttava.

Montaakaan jalkapallomatsia en ole elämässäni käynyt katsomassa, mutta toki sykähdytti tuo voitto, joten siksi ko. kuva pääsi kollaasiin. Niin ja onnittelut MIFK:lle!

Lokakuun kolme eniten luetuinta postausta blogissani olivat:

* Se oli nyt tässä
* Helppo tapa leipoa näyttäviä pullia
* Silakkamarkkinat - pettymys vai ei?

Muiden bloggaajien lokakuisia kollaaseja löydät TÄÄLTÄ.


Kiitos viime aikoina kommentteja jättäneille ja tykkääjille ja vielä erityiskiitokset teille, jotka olette jakaneet postauksiani. Se lämmittää ja mukava on ollut huomata että käynnit blogissa eivät ole vähentyneet, vaikka erosin Indiedays-blogiportaalista. Tästä on hyvä jatkaa!

KUVA JOKA EI KUULU JOUKKOON

Lokakuun kollaasissa on kuvia, jotka itse asiassa voisivat kuulua jokaisen kuukauden kollaaseihini. Luonto ja kotihommat ovat useimmiten esillä blogini postauksissa. Samoin olen kirjoittanut jo aiemmin uusimmasta harrastuksestani, kangaspuilla kutomisesta. Tässä kuussa on valmistunut kolme mattoa.

Se joukkoon kuulumaton kuva on keskellä ylhäällä. Siinä näkyy se näkymä, joka avautuu parvekkeeltamme. Jos tarkkaan katsoo talojen ohi, niin näkee Maarianhaminan Wiklöf Holding Arenan, jossa MIFK voitti Suomen mestaruuden jalkapallossa pari viikkoa sitten. 

Parvekkeeltamme näkyy vain toinen kentän päädyistä, mutta se onkin sitten se pääty, johon kotijoukkue teki ensimmäisen maalin kyseisessä pelissä ensimmäisellä peliminuutilla. Sen satuimme näkemään ja KUULEMAAN. Katsomo suorastaan räjähti ja tunnelma oli aika vaikuttava.

Montaakaan jalkapallomatsia en ole elämässäni käynyt katsomassa, mutta toki sykähdytti tuo voitto, joten siksi ko. kuva pääsi kollaasiin. Niin ja onnittelut MIFK:lle!

Lokakuun kolme eniten luetuinta postausta blogissani olivat:

* Se oli nyt tässä
* Helppo tapa leipoa näyttäviä pullia
* Silakkamarkkinat - pettymys vai ei?

Muiden bloggaajien lokakuisia kollaaseja löydät TÄÄLTÄ.


Kiitos viime aikoina kommentteja jättäneille ja tykkääjille ja vielä erityiskiitokset teille, jotka olette jakaneet postauksiani. Se lämmittää ja mukava on ollut huomata että käynnit blogissa eivät ole vähentyneet, vaikka erosin Indiedays-blogiportaalista. Tästä on hyvä jatkaa!

VAIKUTTAAKO KELLOJEN SIIRTÄMINEN SINUN MIELIALAASI?

Elämme lokakuun viimeistä viikonloppua ja sehän tietää sitä, että kelloja siirrellään taas ns. normaaliaikaan, eli tunnilla taaksepäin yöllä klo 4.

Kellojen siirtämisen myötä illalla pimenee aikaisemmin, mutta aamut sen sijaan ovat valoisampia.

Monien mielestä koko kesäaika-talviaika-systeemi on turhaa ja niin ajattelen kyllä itsekin, vaikka en kellojen siirtämisestä mitenkään kärsikään. Voi olla, että muutaman päivän unirytmi on hiukan kateissa, mutta niinhän se on muutenkin tämän ikäisellä, joten suurempaa muutosta ei minun kohdallani näy.

Suomessa siirryttiin kesäaika/talviaika-käytäntöön v. 1981 ja siitä lähtien on puhuttu tuon käytännön puolesta tai vastaan. 

On kerrottu mm. lehmien lypsämisen vaikeutuneen, lapsien heräämisen hankaluuksista, tai vaihtoehtoisesti valoisina iltoina nukahtamisongelmista.

Niinhän se on, että toiset tykkäävät valoisista illoista, toiset nauttivat aikaisemmasta pimenemisestä kynttilän valossa.

Pitkälle valoisina jatkuvat illat keväällä ja kesällä ovat minunkin mieleeni, mutta syksyyn ja talveen mielestäni kuuluvat aikaisin pimenevät illat.

 Mikä ihana tunne kun saa olla kotona illan hämärtyessä, eikä tarvitse lähteä mihinkään. Jos vielä sade rummuttaa ikkunaan, niin voi sitä tunnelmaa!

Millaisin mielin sinä siirryt normaaliaikaan- tylsää, ihanaa, vai ei mitään väliä?

VAIKUTTAAKO KELLOJEN SIIRTÄMINEN SINUN MIELIALAASI?

Elämme lokakuun viimeistä viikonloppua ja sehän tietää sitä, että kelloja siirrellään taas ns. normaaliaikaan, eli tunnilla taaksepäin yöllä klo 4.

Kellojen siirtämisen myötä illalla pimenee aikaisemmin, mutta aamut sen sijaan ovat valoisampia.

Monien mielestä koko kesäaika-talviaika-systeemi on turhaa ja niin ajattelen kyllä itsekin, vaikka en kellojen siirtämisestä mitenkään kärsikään. Voi olla, että muutaman päivän unirytmi on hiukan kateissa, mutta niinhän se on muutenkin tämän ikäisellä, joten suurempaa muutosta ei minun kohdallani näy.

Suomessa siirryttiin kesäaika/talviaika-käytäntöön v. 1981 ja siitä lähtien on puhuttu tuon käytännön puolesta tai vastaan. 

On kerrottu mm. lehmien lypsämisen vaikeutuneen, lapsien heräämisen hankaluuksista, tai vaihtoehtoisesti valoisina iltoina nukahtamisongelmista.

Niinhän se on, että toiset tykkäävät valoisista illoista, toiset nauttivat aikaisemmasta pimenemisestä kynttilän valossa.

Pitkälle valoisina jatkuvat illat keväällä ja kesällä ovat minunkin mieleeni, mutta syksyyn ja talveen mielestäni kuuluvat aikaisin pimenevät illat.

 Mikä ihana tunne kun saa olla kotona illan hämärtyessä, eikä tarvitse lähteä mihinkään. Jos vielä sade rummuttaa ikkunaan, niin voi sitä tunnelmaa!

Millaisin mielin sinä siirryt normaaliaikaan- tylsää, ihanaa, vai ei mitään väliä?

HELPPO TAPA LEIPOA NÄYTTÄVIÄ PULLIA

Olen laiska leipoja. Lisäksi olen oikea herkkusuu, joten meillä ei pakkasessa  (eikä missään muuallakaan) mikään kahvileipä kauaa säily.

Nämä hiukan eri tavalla muotoillut kanelipullat on tosi helppo tehdä näyttäviksi ja maku on aivan ihana, joten niitä voi leipoa aina kun jotain hyvää tekee mieli.

Pullat ovat kuin hiukan hienompi versio kotoisista korvapuusteista.

Vähensin taikinasta rasvan ja sokerin määrää jonkin verran ja siirapin jätin kokonaan pois, mutta maku oli siltikin taivaallisen hyvä.

Reseptin näihin kanelipulliin löysin KOTIVINKKI-lehdestä (TÄÄLTÄ). Siellä neuvotaan kuvien kera miten nämä pullat kieputetaan hienoiksi sykeröiksi.

Pullien muotoiluvaiheessa ei kannata vajota toivottomuuteen, vaikka taikinasta tuntuisi muodostuvan oudon näköisiä solmuja. Täyte tahtoo pursuilla joka puolelle ja tässä vaiheessa tuntuu ettei hommasta tule mitään.

Reseptin mukaan taikinamäärästä tulisi n. 18 kpl pullia, mutta pullat ovat tosi suuria, joten muutaman pullan enemmän saa jos pienentää hiukan yksittäisen pullan kokoa.

Pullia uunista otettaessa vastaan hulmahtaa ihana tuoksu, ja pari pellillistä vastaleivottuja pullia saa veden kielelle.

Reseptissä sanotaan, että  "Pullien muotoilussa ei kannata stressata, sillä nämä pullat ovat kuin lumihiutaleita - jokainen saa olla omannäköisensä". Tämä pitää paikkansa.

Niin ihastunut olen näiden pullien ulkonäköön ja makuun, että tavallisia korvapuusteja tuskin enää teenkään.

Innostuitko kokeilemaan näiden pullien tekoa? Ylempänä olevasta linkistä löydät reseptin ja teko-ohjeet.

HELPPO TAPA LEIPOA NÄYTTÄVIÄ PULLIA

Olen laiska leipoja. Lisäksi olen oikea herkkusuu, joten meillä ei pakkasessa  (eikä missään muuallakaan) mikään kahvileipä kauaa säily.

Nämä hiukan eri tavalla muotoillut kanelipullat on tosi helppo tehdä näyttäviksi ja maku on aivan ihana, joten niitä voi leipoa aina kun jotain hyvää tekee mieli.

Pullat ovat kuin hiukan hienompi versio kotoisista korvapuusteista.

Vähensin taikinasta rasvan ja sokerin määrää jonkin verran ja siirapin jätin kokonaan pois, mutta maku oli siltikin taivaallisen hyvä.

Reseptin näihin kanelipulliin löysin KOTIVINKKI-lehdestä (TÄÄLTÄ). Siellä neuvotaan kuvien kera miten nämä pullat kieputetaan hienoiksi sykeröiksi.

Pullien muotoiluvaiheessa ei kannata vajota toivottomuuteen, vaikka taikinasta tuntuisi muodostuvan oudon näköisiä solmuja. Täyte tahtoo pursuilla joka puolelle ja tässä vaiheessa tuntuu ettei hommasta tule mitään.

Reseptin mukaan taikinamäärästä tulisi n. 18 kpl pullia, mutta pullat ovat tosi suuria, joten muutaman pullan enemmän saa jos pienentää hiukan yksittäisen pullan kokoa.

Pullia uunista otettaessa vastaan hulmahtaa ihana tuoksu, ja pari pellillistä vastaleivottuja pullia saa veden kielelle.

Reseptissä sanotaan, että  "Pullien muotoilussa ei kannata stressata, sillä nämä pullat ovat kuin lumihiutaleita - jokainen saa olla omannäköisensä". Tämä pitää paikkansa.

Niin ihastunut olen näiden pullien ulkonäköön ja makuun, että tavallisia korvapuusteja tuskin enää teenkään.

Innostuitko kokeilemaan näiden pullien tekoa? Ylempänä olevasta linkistä löydät reseptin ja teko-ohjeet.

SILAKKAMARKKINAT - PETTYMYS VAI EI?

Kaunis syksyinen joenranta.

Mikä olisikaan sopivampi paikka syksyisille Silakkamarkkinoille. Täällä on käyty monen monituista kertaa ja jo etukäteen tietää suurin piirtein mitä täältä löytyy, mutta sinne kuitenkin suunnistimme odottavin mielin.

Pureva tuuli oli saanut ihmiset pukeutumaan lämpimästi. Onneksi oli poutasää.

Syysmarkkinoiden varma myyntituote ovat punaposkiset kotimaiset omenat...

... ja myös vihannekset, mehut, hillot ja hunaja.

WC-paperirullat ja koristenauhat sulassa sovussa sipulien ja kukkakaalin kanssa samalla tiskillä. No, kuitupitoinen ravinto saa tunnetusti vatsan toimimaan.

Ilman näitä ihania foliopalloja eivät markkinat ole mitään. Vaan inflaation ovat ilmapallot kärsineet, kun ovat niin jokapäiväistä tavaraa nykyisin. Ennen oli kevään suurin tapahtuma (polvisukkien jälkeen) se kun vappuna sai kaasuilmapallon nappiin kiinni.

Nämä "ihmisenpesuharjat" saivat hymyn huulille.

Hitaasti kuljeskellessa ehtii myös ihailla kauniita vanhoja rakennuksia ja ihmetellä eri korkeudella olevia ikkunoita.

Vaan missä ovat ne silakat ja muut kalatuotteet?

Kaikki tähän asti näkemämme oli sellaista mitä joka messuilla ja markkinoilla tulee vastaan, eli ei mitään varsinaista Silakkamarkkinatuotetta.

Toisella puolella jokea näytti kuitenkin siltä kuin siellä valmistettaisiin herkkuja. Suunnistettiin siis sinne.

Ylitimme joen Teatterisillan kohdalta.

Täällä alkoi olla enemmän Silakkamarkkinoiden tuntua. Kaikki paikalla valmistettava ruoka oli keskitetty tänne joen itäpuolelle.

Täällä valmistui loimulohta ja silakat paistuivat muutamassa myyntipisteessä. Hiukan niukaksi tarjonta kuitenkin mielestäni osoittautui. Kun tapahtuman nimi on Silakkamarkkinat, niin odottaisi että tarjolla olisi kalaa jos jonkinlaisessa muodossa ja valikoimat olisivat laajemmat näinkin suuren kävijämäärän tapahtumassa.

Saatiin kuitenkin ostettua herkulliset annokset paistettuja silakoita ja yhdestä annoksesta riitti hyvin kahdelle herkulliseksi välipalaksi. Kyllä maistui, eikä hintakaan päätä huimannut.

Joen rannan kauniit kukkaistutukset eivät kylmästä viimasta säikähtäneet, mutta meillä alkoi olla jo vilu ja pitihän sitä yhteen jokilaivaan poiketa lämmittelemään.

Sisällä oli lämmintä ja paikka oli aika täyteen buukattu, mutta onnistuimme saamaan pikku pöydän ja eteemme lämmittävät juomat. Hyvää oli ja tunnelmallisessa ympäristössä oli mukava istua hetkinen.

Markkinoita kiertäessä saattaa törmätä tuttuihinkin.

Taisi moni muukin törmätä , sillä tämän vuotisilla Silakkamarkkinoilla oli huimat 90.000 kävijää.

Näihin näkymiin ei vaan koskaan kyllästy. Aurajoen vesi oli tavallista matalammalla.  Jo kotona Maarianhaminassa laivaan astuessa huomasi sen että merivesi on tosi alhaalla, kun laivaan astuessa oli jyrkkä alamäki ja vastaavasti Turun satamassa samanlainen ylämäki kun laivasta poistuttiin.

Markkinoilla käymisestä jäi mukava mieli, vaikka mitään kotiin viemistä ei ostettukaan.  Otsikkoon viitaten voisin sanoa, ettei pettymys, mutta kuitenkin hiukan vaisu tapahtuma ja juurikin sen vuoksi, että kaikki muu myynnissä ollut vei melkeinpä pääosan itse silakoilta.

Oletko sinä käynyt syysmarkkinoilla?

SILAKKAMARKKINAT - PETTYMYS VAI EI?

Kaunis syksyinen joenranta.

Mikä olisikaan sopivampi paikka syksyisille Silakkamarkkinoille. Täällä on käyty monen monituista kertaa ja jo etukäteen tietää suurin piirtein mitä täältä löytyy, mutta sinne kuitenkin suunnistimme odottavin mielin.

Pureva tuuli oli saanut ihmiset pukeutumaan lämpimästi. Onneksi oli poutasää.

Syysmarkkinoiden varma myyntituote ovat punaposkiset kotimaiset omenat...

... ja myös vihannekset, mehut, hillot ja hunaja.

WC-paperirullat ja koristenauhat sulassa sovussa sipulien ja kukkakaalin kanssa samalla tiskillä. No, kuitupitoinen ravinto saa tunnetusti vatsan toimimaan.

Ilman näitä ihania foliopalloja eivät markkinat ole mitään. Vaan inflaation ovat ilmapallot kärsineet, kun ovat niin jokapäiväistä tavaraa nykyisin. Ennen oli kevään suurin tapahtuma (polvisukkien jälkeen) se kun vappuna sai kaasuilmapallon nappiin kiinni.

Nämä "ihmisenpesuharjat" saivat hymyn huulille.

Hitaasti kuljeskellessa ehtii myös ihailla kauniita vanhoja rakennuksia ja ihmetellä eri korkeudella olevia ikkunoita.

Vaan missä ovat ne silakat ja muut kalatuotteet?

Kaikki tähän asti näkemämme oli sellaista mitä joka messuilla ja markkinoilla tulee vastaan, eli ei mitään varsinaista Silakkamarkkinatuotetta.

Toisella puolella jokea näytti kuitenkin siltä kuin siellä valmistettaisiin herkkuja. Suunnistettiin siis sinne.

Ylitimme joen Teatterisillan kohdalta.

Täällä alkoi olla enemmän Silakkamarkkinoiden tuntua. Kaikki paikalla valmistettava ruoka oli keskitetty tänne joen itäpuolelle.

Täällä valmistui loimulohta ja silakat paistuivat muutamassa myyntipisteessä. Hiukan niukaksi tarjonta kuitenkin mielestäni osoittautui. Kun tapahtuman nimi on Silakkamarkkinat, niin odottaisi että tarjolla olisi kalaa jos jonkinlaisessa muodossa ja valikoimat olisivat laajemmat näinkin suuren kävijämäärän tapahtumassa.

Saatiin kuitenkin ostettua herkulliset annokset paistettuja silakoita ja yhdestä annoksesta riitti hyvin kahdelle herkulliseksi välipalaksi. Kyllä maistui, eikä hintakaan päätä huimannut.

Joen rannan kauniit kukkaistutukset eivät kylmästä viimasta säikähtäneet, mutta meillä alkoi olla jo vilu ja pitihän sitä yhteen jokilaivaan poiketa lämmittelemään.

Sisällä oli lämmintä ja paikka oli aika täyteen buukattu, mutta onnistuimme saamaan pikku pöydän ja eteemme lämmittävät juomat. Hyvää oli ja tunnelmallisessa ympäristössä oli mukava istua hetkinen.

Markkinoita kiertäessä saattaa törmätä tuttuihinkin.

Taisi moni muukin törmätä , sillä tämän vuotisilla Silakkamarkkinoilla oli huimat 90.000 kävijää.

Näihin näkymiin ei vaan koskaan kyllästy. Aurajoen vesi oli tavallista matalammalla.  Jo kotona Maarianhaminassa laivaan astuessa huomasi sen että merivesi on tosi alhaalla, kun laivaan astuessa oli jyrkkä alamäki ja vastaavasti Turun satamassa samanlainen ylämäki kun laivasta poistuttiin.

Markkinoilla käymisestä jäi mukava mieli, vaikka mitään kotiin viemistä ei ostettukaan.  Otsikkoon viitaten voisin sanoa, ettei pettymys, mutta kuitenkin hiukan vaisu tapahtuma ja juurikin sen vuoksi, että kaikki muu myynnissä ollut vei melkeinpä pääosan itse silakoilta.

Oletko sinä käynyt syysmarkkinoilla?

HAASTEENA SYKSYN VÄRIT JA TUNNELMAT

SYKSYISIÄ SÄVYJÄ!

Tummaa, kirkasta, riemunkirjavaa.


Lisää syksyisiä kuvia ja väreja TÄÄLLÄ.



OIKEIN IHANAA PÄIVÄÄ SINULLE, IHANA LUKIJANI.
MUKAVAA KUN KÄVIT!

HAASTEENA SYKSYN VÄRIT JA TUNNELMAT

SYKSYISIÄ SÄVYJÄ!

Tummaa, kirkasta, riemunkirjavaa.


Lisää syksyisiä kuvia ja väreja TÄÄLLÄ.



OIKEIN IHANAA PÄIVÄÄ SINULLE, IHANA LUKIJANI.
MUKAVAA KUN KÄVIT!

KUMMALLISTA POHDINTAA

(kuvat Pinterest)

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Asia joka on minua mietityttänyt jo pidemmän aikaa on lankapuhelimet. Muistathan vielä ajan, jolloin muunlaisia puhelimia ei ollut olemassakaan kuin noita johdon avulla seinän pistorasiaan kiinnittyneenä olevia. Johtoon saattoi hankkia jatkojohdon, jolloin puhelinta pystyi liikuttamaan jonkin verran vakituiselta paikaltaan, jos halusi istahtaa vaikka sohvalle tai mennä vaatekomeroon puhumaan hiukan yksityisemmin. 

Silloin saattoi puhelimen eteen syntyä jonoakin, kun puhelimia oli yleensä vain yksi ja se oli koko perheen käytössä.

Näillä puhelimilla ei soitettukaan ihan joka pikku asiaa kavereille, vaan ainakin meillä kotona piti lasten pyytää vanhemmilta lupa jos halusi soittaa kaverille, eivätkä puhelut saaneet olla mitään maratonpuheluita, vaan asiat selvitettiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Liekö tuolta ajalta peräisin  haluttomuuteni puhua puhelimessa vielä tänäkin päivänä.

(kuva Pinterest)

Tänä päivänä ihmetyttää miten entisaikaan saatiin ollenkaan yhteys ystäviin ja tuttaviin, kun kuitenkin suuri osa päivästä oltiin muualla kuin kotona ja se puhelin oli kuitenkin siellä kotona.

Ei myöskään ollut tietokoneita, joten sähköpostista ei kukaan ollut kuullutkaan.

Nyt on jokaisella omat puhelimet ja kännykän ja sähköpostin ansiosta on helpompi olla tavoitettavissa missä vaan ja koska vaan.

Onko se sitten hyvä vai huono asia; siihen en tässä paneudu sen enempää.

MUTTA nyt siihen asiaan, mikä minua näissä lankapuhelimissa ihmetyttää.

Olemme luopuneet jo vuosia sitten lankapuhelimesta omassa kodissamme. En myöskään tunne ketään manner-Suomessa asuvaa, jolla kännykän lisäksi olisi lankapuhelin. Kaikki tuntemani ihmiset ovat luopuneet lankapuhelimesta kun ovat hankkineet kännykän. Ja järkevältähän se tuntuukin. En itse ainakaan ole valmis maksamaan laitteesta jota en tarvitse.

En pysty keksimään yhtäkään syytä miksi pitäisin lankapuhelimen. Tosin, jos meillä asuisi pieniä koululaisia, joilla ei vielä olisi omaa kännykkää, niin silloin toki lankapuhelin olisi hyvä olla, jotta kotona mahdollisesti yksin olevaan lapseen saisi yhteyden iltapäivän pitkinä tunteina.

Ihmetyksen aiheena lankapuhelinasiassa on se, että täällä Ahvenanmaalla tuntuu "kaikilla" olevan vielä lankapuhelin, vaikka heillä myös on kännykkä. Kurssilla, jota käyn, meitä on kaksitoista osanottajaa ja kaikilla on kännykkä ja sähköpostiosoite. Mutta ainoastaan kaksi meistä on sellaisia joilla ei ole lankapuhelinta!

Vieläkö sinulla on lankapuhelin, vai pärjäätkö pelkällä kännykällä? 

 

KUMMALLISTA POHDINTAA

(kuvat Pinterest)

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Asia joka on minua mietityttänyt jo pidemmän aikaa on lankapuhelimet. Muistathan vielä ajan, jolloin muunlaisia puhelimia ei ollut olemassakaan kuin noita johdon avulla seinän pistorasiaan kiinnittyneenä olevia. Johtoon saattoi hankkia jatkojohdon, jolloin puhelinta pystyi liikuttamaan jonkin verran vakituiselta paikaltaan, jos halusi istahtaa vaikka sohvalle tai mennä vaatekomeroon puhumaan hiukan yksityisemmin. 

Silloin saattoi puhelimen eteen syntyä jonoakin, kun puhelimia oli yleensä vain yksi ja se oli koko perheen käytössä.

Näillä puhelimilla ei soitettukaan ihan joka pikku asiaa kavereille, vaan ainakin meillä kotona piti lasten pyytää vanhemmilta lupa jos halusi soittaa kaverille, eivätkä puhelut saaneet olla mitään maratonpuheluita, vaan asiat selvitettiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Liekö tuolta ajalta peräisin  haluttomuuteni puhua puhelimessa vielä tänäkin päivänä.

(kuva Pinterest)

Tänä päivänä ihmetyttää miten entisaikaan saatiin ollenkaan yhteys ystäviin ja tuttaviin, kun kuitenkin suuri osa päivästä oltiin muualla kuin kotona ja se puhelin oli kuitenkin siellä kotona.

Ei myöskään ollut tietokoneita, joten sähköpostista ei kukaan ollut kuullutkaan.

Nyt on jokaisella omat puhelimet ja kännykän ja sähköpostin ansiosta on helpompi olla tavoitettavissa missä vaan ja koska vaan.

Onko se sitten hyvä vai huono asia; siihen en tässä paneudu sen enempää.

MUTTA nyt siihen asiaan, mikä minua näissä lankapuhelimissa ihmetyttää.

Olemme luopuneet jo vuosia sitten lankapuhelimesta omassa kodissamme. En myöskään tunne ketään manner-Suomessa asuvaa, jolla kännykän lisäksi olisi lankapuhelin. Kaikki tuntemani ihmiset ovat luopuneet lankapuhelimesta kun ovat hankkineet kännykän. Ja järkevältähän se tuntuukin. En itse ainakaan ole valmis maksamaan laitteesta jota en tarvitse.

En pysty keksimään yhtäkään syytä miksi pitäisin lankapuhelimen. Tosin, jos meillä asuisi pieniä koululaisia, joilla ei vielä olisi omaa kännykkää, niin silloin toki lankapuhelin olisi hyvä olla, jotta kotona mahdollisesti yksin olevaan lapseen saisi yhteyden iltapäivän pitkinä tunteina.

Ihmetyksen aiheena lankapuhelinasiassa on se, että täällä Ahvenanmaalla tuntuu "kaikilla" olevan vielä lankapuhelin, vaikka heillä myös on kännykkä. Kurssilla, jota käyn, meitä on kaksitoista osanottajaa ja kaikilla on kännykkä ja sähköpostiosoite. Mutta ainoastaan kaksi meistä on sellaisia joilla ei ole lankapuhelinta!

Vieläkö sinulla on lankapuhelin, vai pärjäätkö pelkällä kännykällä?