VIELÄ EHTII

Vielä ehtii, nimittäin osallistumaan arvontaan jossa kahdelle on luvassa Ilona Pietiläisen MANSIKKAPAIKKA-kirja.

Kirjassa on mökkiläisten kirjoittamia juttuja heidän omista mansikkapaikoistaan ja mukana tietysti toinen toistaan kauniimpia kuvia. Eikä kirjassa unohdeta vinkkejä ja reseptejäkään!

Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla TÄÄLLÄ tai facebook-sivulla.

Osallistumisaikaa on vielä koko tämä päivä ja voittajien nimet julkaistaan huomenna.

VIELÄ EHTII

Vielä ehtii, nimittäin osallistumaan arvontaan jossa kahdelle on luvassa Ilona Pietiläisen MANSIKKAPAIKKA-kirja.

Kirjassa on mökkiläisten kirjoittamia juttuja heidän omista mansikkapaikoistaan ja mukana tietysti toinen toistaan kauniimpia kuvia. Eikä kirjassa unohdeta vinkkejä ja reseptejäkään!

Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla TÄÄLLÄ tai facebook-sivulla.

Osallistumisaikaa on vielä koko tämä päivä ja voittajien nimet julkaistaan huomenna.

JÄIKÖ KUVA OTTAMATTA?

En ole ollut oikein tyytyväinen kameralaukkuihin. Niiden kanssa on hankala liikkua. Entistä kameraanikin kannoin repussa, johon olin ostanut erikseen juuri siihen reppuun suunnitellut pehmusteet, joiden avulla reppuun saatiin tehtyä "lokerot" kameran eri osille. Tässä repussa oli kameran kantaminen vaivatonta. TÄÄLLÄ esittelen tuon repun.

Uuteen kameraan en ole ostanut erikseen kameralaukkua, koska totesin Marimekon pienen CASH & CARRY-laukun sopivaksi tälle kameralle ja sellainen laukku minulla jo ennestään on.

Kamera mahtuu vaivatta tuohon laukkuun ja lisäksi siihen mahtuu avaimet, puhelin ym. pikku tavarat.

Toki tätä kameraa varten on ostettavissa ihan siihen suunniteltuja laukkujakin mm. SISUSTUS & SEPUSTUS-blogissa on tuore postaus yhdestä laukusta. Tuo laukku on kyllä tyylikäs, mutta ei se oikein ole minun tyyliäni. 

Koska pukeutumiseni on enemmän tai vähemmän rentoa, niin tämä Marimekko-laukku sopii minulle paremmin.

 Kamera kulkee vaivatta mukana minne tahansa ja on helppo ottaa tarvittaessa esille. Laukku on pienikokoinen, n. 20cmx20cm.

No, jos juhliin olisin kameran kanssa menossa, niin sitten kyllä haluaisin tuon tyylikkään tätä kameraa varten suunnitellun laukun jonka mainitsin tuolla aiemmin ja ehdottomasti nude-värisenä. Se on todella kaunis.

Sen ansiosta, että kamerani mahtuu ihan tavalliseen olkalaukkuun, tulee minun otettua se useammin mukaan.

Enää ei tarvitse niin usein harmitella sitä, että kamera jäi kotiin juuri kun olisi ollut tilaisuus saada hyvät kuvat.

"Huonoin kuva on ottamatta jäänyt kuva" sanoi bloggauskurssin valokuvaaja kehoittaessaan meitä kuvaamaan mahdollisimman paljon, ettei sitten tarvitse jälkeenpäin harmitella ohi suun mennyttä tilannetta.

Tähän pyritään.


Blogini ARVONTAAN voit vielä osallistua tänään ja huomenna. 

JÄIKÖ KUVA OTTAMATTA?

En ole ollut oikein tyytyväinen kameralaukkuihin. Niiden kanssa on hankala liikkua. Entistä kameraanikin kannoin repussa, johon olin ostanut erikseen juuri siihen reppuun suunnitellut pehmusteet, joiden avulla reppuun saatiin tehtyä "lokerot" kameran eri osille. Tässä repussa oli kameran kantaminen vaivatonta. TÄÄLLÄ esittelen tuon repun.

Uuteen kameraan en ole ostanut erikseen kameralaukkua, koska totesin Marimekon pienen CASH & CARRY-laukun sopivaksi tälle kameralle ja sellainen laukku minulla jo ennestään on.

Kamera mahtuu vaivatta tuohon laukkuun ja lisäksi siihen mahtuu avaimet, puhelin ym. pikku tavarat.

Toki tätä kameraa varten on ostettavissa ihan siihen suunniteltuja laukkujakin mm. SISUSTUS & SEPUSTUS-blogissa on tuore postaus yhdestä laukusta. Tuo laukku on kyllä tyylikäs, mutta ei se oikein ole minun tyyliäni. 

Koska pukeutumiseni on enemmän tai vähemmän rentoa, niin tämä Marimekko-laukku sopii minulle paremmin.

 Kamera kulkee vaivatta mukana minne tahansa ja on helppo ottaa tarvittaessa esille. Laukku on pienikokoinen, n. 20cmx20cm.

No, jos juhliin olisin kameran kanssa menossa, niin sitten kyllä haluaisin tuon tyylikkään tätä kameraa varten suunnitellun laukun jonka mainitsin tuolla aiemmin ja ehdottomasti nude-värisenä. Se on todella kaunis.

Sen ansiosta, että kamerani mahtuu ihan tavalliseen olkalaukkuun, tulee minun otettua se useammin mukaan.

Enää ei tarvitse niin usein harmitella sitä, että kamera jäi kotiin juuri kun olisi ollut tilaisuus saada hyvät kuvat.

"Huonoin kuva on ottamatta jäänyt kuva" sanoi bloggauskurssin valokuvaaja kehoittaessaan meitä kuvaamaan mahdollisimman paljon, ettei sitten tarvitse jälkeenpäin harmitella ohi suun mennyttä tilannetta.

Tähän pyritään.


Blogini ARVONTAAN voit vielä osallistua tänään ja huomenna. 

MINUN MAALISKUUNI

Maaliskuu 2016:

- talvista ja keväistä säätä vuorotellen

- työtä ja vapaa-aikaa sopivassa määrin

- vanhasta luopumista ja uuden opettelua (tarkoitan lähinnä   kamera-asioita)

- ikää tuli vuosi lisää

- valon lisääntymisen myötä mennään toiveikkaana kohti    

   kevättä ja kesää

- pääsiäisen pitkät pyhät ovat vihdoin takana

- epäonnistumista:tänäkään keväänä en laihtunut (ainakaan   vielä)

- onnistumista: valokuvani pärjäsi kilpailussa

- odotuksissa: kuukauden päästä tehtävä matka

- suunnitelmissa: kesän projektit mökillä


KOHTA OLLAAN JO HUHTIKUUSSA!

Ps. joko osallistuit blogini arvontaan? Jos et, niin pääset sinne TÄÄLTÄ. 

MINUN MAALISKUUNI

Maaliskuu 2016:

- talvista ja keväistä säätä vuorotellen

- työtä ja vapaa-aikaa sopivassa määrin

- vanhasta luopumista ja uuden opettelua (tarkoitan lähinnä   kamera-asioita)

- ikää tuli vuosi lisää

- valon lisääntymisen myötä mennään toiveikkaana kohti    

   kevättä ja kesää

- pääsiäisen pitkät pyhät ovat vihdoin takana

- epäonnistumista:tänäkään keväänä en laihtunut (ainakaan   vielä)

- onnistumista: valokuvani pärjäsi kilpailussa

- odotuksissa: kuukauden päästä tehtävä matka

- suunnitelmissa: kesän projektit mökillä


KOHTA OLLAAN JO HUHTIKUUSSA!

Ps. joko osallistuit blogini arvontaan? Jos et, niin pääset sinne TÄÄLTÄ. 

VAIKEAA VAI EI

Ihania kevään merkkejä löytää ihan kaupungin kivetyiltä kaduiltakin. Nämä kauniisti kukkivat scillat kurkistavat talon seinän ja jalkakäytävän raosta.

Monesti olen ihmetellyt sitä, miten tuollaisessa paikassa voi mikään kasvaa. Ja jos tuohon kylväisi tai istuttaisi tarkoituksella jotain, niin ei varmaan saisi sitä kasvamaan.

Krookuksetkin kukkivat täällä jo paikoin ja mikäs sen ihanampaa, kevät on tullut!

Toinen varma kevään merkki on kellojen siirtäminen kesäaikaan. Tuo kellojen siirtäminen tunnilla eteenpäin ("kesään päin") tuottaa joillekin vaikeuksia nukkumisen ja heräämisen suhteen. Onpa monesti esitetty toiveita kesäajasta luopumisenkin suhteen, mutta ainakin vielä Suomessakin mennään tällä systeemillä. Kesä-aika otettiin meillä käyttöön v. 1981.

Vaikuttaako kesä-aikaan siirtyminen jotenkin sinun oloosi,vai onko sinun helppo sopeutua siihen?

VAIKEAA VAI EI

Ihania kevään merkkejä löytää ihan kaupungin kivetyiltä kaduiltakin. Nämä kauniisti kukkivat scillat kurkistavat talon seinän ja jalkakäytävän raosta.

Monesti olen ihmetellyt sitä, miten tuollaisessa paikassa voi mikään kasvaa. Ja jos tuohon kylväisi tai istuttaisi tarkoituksella jotain, niin ei varmaan saisi sitä kasvamaan.

Krookuksetkin kukkivat täällä jo paikoin ja mikäs sen ihanampaa, kevät on tullut!

Toinen varma kevään merkki on kellojen siirtäminen kesäaikaan. Tuo kellojen siirtäminen tunnilla eteenpäin ("kesään päin") tuottaa joillekin vaikeuksia nukkumisen ja heräämisen suhteen. Onpa monesti esitetty toiveita kesäajasta luopumisenkin suhteen, mutta ainakin vielä Suomessakin mennään tällä systeemillä. Kesä-aika otettiin meillä käyttöön v. 1981.

Vaikuttaako kesä-aikaan siirtyminen jotenkin sinun oloosi,vai onko sinun helppo sopeutua siihen?

ARVONTAMUISTUTUS

Iloista lankalauantaita!

Joko osallistuit blogissani käynnissä olevaan arvontaan, jossa voittona kahdelle lukijalle mökkipaikoista kertova kirja MANSIKKAPAIKKA?

Osallistumaan pääset TÄÄLTÄ ja osallistumisaikaa on maaliskuun loppuun asti.

ARVONTAMUISTUTUS

Iloista lankalauantaita!

Joko osallistuit blogissani käynnissä olevaan arvontaan, jossa voittona kahdelle lukijalle mökkipaikoista kertova kirja MANSIKKAPAIKKA?

Osallistumaan pääset TÄÄLTÄ ja osallistumisaikaa on maaliskuun loppuun asti.

IHANA ARVONTA -TULE MUKAAN!

Nyt minulla on mukavia uutisia blogini lukijoille.
Sain arvottavaksi kaksi Ilona Pietiläisen MANSIKKAPAIKKA-kirjaa (klikkaa), joissa mökkiläiset antavat vinkkejä, ideoita, tarinoita ja tunnelmia omasta mökkeilystään.

Kirjan sivuilla on toinen toistaan ihastuttavampia kuvia kesäpaikoista ympäri Suomen.

Minäkin pääsin kokeilemaan kirjailijan ammattia tekemällä kertomuksen omasta mökkeilystämme.

Nyt kahdella onnekkaalla on mahdollisuus saada tämä ihana kirja omakseen.

YHDEN arvan saat, kun kommentoit joko blogin kommenttilaatikossa tai facebook-sivullamme.

KAKSI arpaa saat jos edellä mainitun lisäksi olet kirjautunut blogini lukijaksi tai teet sen nyt.

KOLME arpaa saavat ne jotka edellisten lisäksi linkittävät blogini omaan blogiinsa, tai jakavat sen facebook-sivullaan.

Muista kertoa kuinka monella arvalla olet mukana ja anonyymit laittakaa yhteystiedot mukaan!

Osallistumisaikaa on viikko, eli osallistumaan ehdit vielä torstaina 31.3.

                                  ONNEA ARVONTAAN!

IHANA ARVONTA -TULE MUKAAN!

Nyt minulla on mukavia uutisia blogini lukijoille.
Sain arvottavaksi kaksi Ilona Pietiläisen MANSIKKAPAIKKA-kirjaa (klikkaa), joissa mökkiläiset antavat vinkkejä, ideoita, tarinoita ja tunnelmia omasta mökkeilystään.

Kirjan sivuilla on toinen toistaan ihastuttavampia kuvia kesäpaikoista ympäri Suomen.

Minäkin pääsin kokeilemaan kirjailijan ammattia tekemällä kertomuksen omasta mökkeilystämme.

Nyt kahdella onnekkaalla on mahdollisuus saada tämä ihana kirja omakseen.

YHDEN arvan saat, kun kommentoit joko blogin kommenttilaatikossa tai facebook-sivullamme.

KAKSI arpaa saat jos edellä mainitun lisäksi olet kirjautunut blogini lukijaksi tai teet sen nyt.

KOLME arpaa saavat ne jotka edellisten lisäksi linkittävät blogini omaan blogiinsa, tai jakavat sen facebook-sivullaan.

Muista kertoa kuinka monella arvalla olet mukana ja anonyymit laittakaa yhteystiedot mukaan!

Osallistumisaikaa on viikko, eli osallistumaan ehdit vielä torstaina 31.3.

                                  ONNEA ARVONTAAN!

KUTI, KUTI, KUTI

Kello on kolme aamuyöllä ja herään siihen, että raavin kaulaani. Tämä kutina on jo tuttua ja sitä on jatkunut useampia viikkoja. Ja ihmeellisintä mielestäni on se, että ainoa kutiseva paikka on juuri kaula.

Olen mietiskellyt mikä voisi aiheuttaa tämän oireen ja monta ehdokasta olen löytänyt: kaulaliina?, lääkeaine?, pesuaine?, meikki?, ruoka-aine?

Kaulaliinaa käytän tietysti päivittäin, mutta vaihtelen eri materiaaleista valmistettuja, joten tuskin se on syy.

Yhteen sairauteen minulla on lääke, mutta sitä olen käyttänyt jo iät ajat, joten en usko tähänkään, samoin pesuaineet ovat samoja, joita olen käyttänyt jo pitkään, meikit niinikään.

Kunnes.

Appelsiinit ovat parhaimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta ja niitä olen syönyt jo päivittäin, ehkä useammankin saman päivän aikana.

Rupean miettimään miten kauan näitä oireita on ollut ja muistelen niiden alkaneen alkuvuodesta. Ja juuri samoihin aikoihin aloin syödä appelsiineja ja mandariineja. Voisiko siis olla niin, että kutina johtuukin sitrushedelmien syömisestä?

Kun nyt muistelen kevättalvia aikaisempina vuosina, niin onhan tätä samaa kaulan ihon kutinaa ollut ennenkin ja juuri samoihin aikoihin. Se, että kutina rajoittuu nimenomaan ja vain kaulan iholle, tuntuu mielestäni käsimättömältä. Nyt jätän kuitenkin sitrushedelmien syömisen joksikin aikaa ja katson mitä se tekee tälle kutinalle.

Jokin aika sitten jätin jo pois joka-aamuisen inkivääri-shotin  nauttimisen, josta kirjoitin TÄÄLLÄ, koska epäilin että sen sisältämä inkivääri olisi syynä tähän oireiluun, mutta niin ei sitten ollutkaan, koska kutina jatkuu.

Onko sinulla kokemusta vastaavasta? Jos on, niin miten sait tämän raivostuttavan oireilun loppumaan, jos se johtuukin jostain muusta kuin sitrushedelmistä?

OIKEIN HYVÄÄ JA PIRTEÄÄ UUTTA VIIKKOA!

KUTI, KUTI, KUTI

Kello on kolme aamuyöllä ja herään siihen, että raavin kaulaani. Tämä kutina on jo tuttua ja sitä on jatkunut useampia viikkoja. Ja ihmeellisintä mielestäni on se, että ainoa kutiseva paikka on juuri kaula.

Olen mietiskellyt mikä voisi aiheuttaa tämän oireen ja monta ehdokasta olen löytänyt: kaulaliina?, lääkeaine?, pesuaine?, meikki?, ruoka-aine?

Kaulaliinaa käytän tietysti päivittäin, mutta vaihtelen eri materiaaleista valmistettuja, joten tuskin se on syy.

Yhteen sairauteen minulla on lääke, mutta sitä olen käyttänyt jo iät ajat, joten en usko tähänkään, samoin pesuaineet ovat samoja, joita olen käyttänyt jo pitkään, meikit niinikään.

Kunnes.

Appelsiinit ovat parhaimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta ja niitä olen syönyt jo päivittäin, ehkä useammankin saman päivän aikana.

Rupean miettimään miten kauan näitä oireita on ollut ja muistelen niiden alkaneen alkuvuodesta. Ja juuri samoihin aikoihin aloin syödä appelsiineja ja mandariineja. Voisiko siis olla niin, että kutina johtuukin sitrushedelmien syömisestä?

Kun nyt muistelen kevättalvia aikaisempina vuosina, niin onhan tätä samaa kaulan ihon kutinaa ollut ennenkin ja juuri samoihin aikoihin. Se, että kutina rajoittuu nimenomaan ja vain kaulan iholle, tuntuu mielestäni käsimättömältä. Nyt jätän kuitenkin sitrushedelmien syömisen joksikin aikaa ja katson mitä se tekee tälle kutinalle.

Jokin aika sitten jätin jo pois joka-aamuisen inkivääri-shotin  nauttimisen, josta kirjoitin TÄÄLLÄ, koska epäilin että sen sisältämä inkivääri olisi syynä tähän oireiluun, mutta niin ei sitten ollutkaan, koska kutina jatkuu.

Onko sinulla kokemusta vastaavasta? Jos on, niin miten sait tämän raivostuttavan oireilun loppumaan, jos se johtuukin jostain muusta kuin sitrushedelmistä?

OIKEIN HYVÄÄ JA PIRTEÄÄ UUTTA VIIKKOA!

HÖYHENIÄ

PALMUSUNNUNTAI ja KEVÄTPÄIVÄNTASAUS,  niitä vietetään tänään.  Minulle ne molemmat tuovat mieleen keväisiä ajatuksia. Lumen sulaminen, tippuvat räystäät, auringonpaiste, yöpakkaset ja pölyävät kaupungin kadut; ihania kevään merkkejä kaikki.

Liikkeellä on virpojia huiveineen, oksineen ja koreineen. Mutta täällä Ahvenanmaalla virpojia ei näe. Täällä hiukan virpomista vastaava perinne on Nuutinpäivä, jolloin lapset kiertävät talosta taloon nuuttipukeiksi pukeutuneina "joulun ulos-siivoojina" ja palkkioksi toivovat tietysti karkkia. Ja voi sitä onnetonta, joka ei ole huomannut varata karkkia virpojille tai siivoojille. Luinpa juuri äskettäin jostain, miten joku oli antanut vastaavassa tilanteessa porkkanan. Voi vain kuvitella, miten saajien naamat venähtivät tällaisesta "karkista".

Oli miten oli




OIKEIN AURINKOISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

HÖYHENIÄ

PALMUSUNNUNTAI ja KEVÄTPÄIVÄNTASAUS,  niitä vietetään tänään.  Minulle ne molemmat tuovat mieleen keväisiä ajatuksia. Lumen sulaminen, tippuvat räystäät, auringonpaiste, yöpakkaset ja pölyävät kaupungin kadut; ihania kevään merkkejä kaikki.

Liikkeellä on virpojia huiveineen, oksineen ja koreineen. Mutta täällä Ahvenanmaalla virpojia ei näe. Täällä hiukan virpomista vastaava perinne on Nuutinpäivä, jolloin lapset kiertävät talosta taloon nuuttipukeiksi pukeutuneina "joulun ulos-siivoojina" ja palkkioksi toivovat tietysti karkkia. Ja voi sitä onnetonta, joka ei ole huomannut varata karkkia virpojille tai siivoojille. Luinpa juuri äskettäin jostain, miten joku oli antanut vastaavassa tilanteessa porkkanan. Voi vain kuvitella, miten saajien naamat venähtivät tällaisesta "karkista".

Oli miten oli




OIKEIN AURINKOISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

VOISIKO TÄLLAISESSA PAIKASSA ASUA?

Olemme ainoat ihmiset tällä saarella.

Tai siltä ainakin tuntuu kun ajamme pitkin kapeaa tietä, joka lautalta johtaa kahden saaren läpi. Olemme Östra Simskälassa, Vårdön kunnassa, Ahvenanmaalla.

Siellä täällä näkyy punaisia taloja ja useimmat niistä vaikuttavat asumattomilta.

Täällä Simskälassa on kirjailija Anni Blomqvistin kotitalo ja täällä hän kirjoitti Myrskyluodon Maijastasta kertovan romaanisarjansa.

Annin kotitalo on nykyään museona ja siellä voi vierailla kesäaikaan.

Talo on melkein rannassa, vain tie erottaa talon pihan merestä. Voin melkein nähdä Annin rannalla seisomassa ja odottamassa miestään ja poikaansa takaisin mereltä, mereltä, josta tuli molempien hauta.

Nykyisin tänne pääsee turvallisesti lossilla. 

 Olemme ainoat matkustajat.

Ajamme tien päästä päähän. Yhtään ihmistä emme matkalla näe.

Joku on kuitenkin käynyt naulaamassa jonkun eläimen nahat seinälle. En tiedä mistä eläimistä nuo ovat lähtöisin, hylkeistäkö?

Taloja näemme ja useimmat niistä vaikuttavat toimivan nykyään kesäasuntoina, mutta muutama uudehkokin talo näkyy ja niissä asutaankin ihan vuoden ympäri. Lapsista varoittava kylttikin näkyy, joten pelkästään vanhusten asuttama saari tämä ei ole.

Googlettamalla  sain selville selville saaren asukasmäärän ja noin 25 ihmistä täällä vakituisesti asuu.

Liekö Maijalta jäänyt kelkka tähän rantaan?

Maisemat eivät tästä paljoa voi parantua.

Tämä näky teki melkein pahaa.

Nuo kolme melkoisen uuden näköistä venettä ovat varmaan talvehtineet tuossa jäiden armoilla.

Kevät oli pitkällä ja aurinko lämmitti mukavasti. Pajunkissat loistivat tienvarren pensaassa. Meri rannassa oli vielä jäässä, mutta kauempana ulapalla oli vesi vapaana.

Lunta ei näkynyt missään, mutta saa nähdä tuleeko vielä talviset kelit, niin kuin ennustukset ovat luvanneet.

Tänne pitää tulla lämpimänä kesäpäivänä eväät mukana.

Kahvi ei varmaan missään maistuisi paremmalta kuin tässä kalliolla.

Hei; nähtiinhän me sentään yksi ihminenkin pihallaan kun takaisin päin ajeltiin.

Lossilla olimme kuitenkin taas ainoat matkustajat.

 Mietin vielä millainen on ihminen joka asuu noin hiljaisessa paikassa ja sitäkin mietin, voisinko itse viihtyä tuollaisessa asuinpaikassa.

Kesällä ehkä, mutta talvella voisi tulla aika pitkäksi.

Vai mitä luulet?

VOISIKO TÄLLAISESSA PAIKASSA ASUA?

Olemme ainoat ihmiset tällä saarella.

Tai siltä ainakin tuntuu kun ajamme pitkin kapeaa tietä, joka lautalta johtaa kahden saaren läpi. Olemme Östra Simskälassa, Vårdön kunnassa, Ahvenanmaalla.

Siellä täällä näkyy punaisia taloja ja useimmat niistä vaikuttavat asumattomilta.

Täällä Simskälassa on kirjailija Anni Blomqvistin kotitalo ja täällä hän kirjoitti Myrskyluodon Maijastasta kertovan romaanisarjansa.

Annin kotitalo on nykyään museona ja siellä voi vierailla kesäaikaan.

Talo on melkein rannassa, vain tie erottaa talon pihan merestä. Voin melkein nähdä Annin rannalla seisomassa ja odottamassa miestään ja poikaansa takaisin mereltä, mereltä, josta tuli molempien hauta.

Nykyisin tänne pääsee turvallisesti lossilla. 

 Olemme ainoat matkustajat.

Ajamme tien päästä päähän. Yhtään ihmistä emme matkalla näe.

Joku on kuitenkin käynyt naulaamassa jonkun eläimen nahat seinälle. En tiedä mistä eläimistä nuo ovat lähtöisin, hylkeistäkö?

Taloja näemme ja useimmat niistä vaikuttavat toimivan nykyään kesäasuntoina, mutta muutama uudehkokin talo näkyy ja niissä asutaankin ihan vuoden ympäri. Lapsista varoittava kylttikin näkyy, joten pelkästään vanhusten asuttama saari tämä ei ole.

Googlettamalla  sain selville selville saaren asukasmäärän ja noin 25 ihmistä täällä vakituisesti asuu.

Liekö Maijalta jäänyt kelkka tähän rantaan?

Maisemat eivät tästä paljoa voi parantua.

Tämä näky teki melkein pahaa.

Nuo kolme melkoisen uuden näköistä venettä ovat varmaan talvehtineet tuossa jäiden armoilla.

Kevät oli pitkällä ja aurinko lämmitti mukavasti. Pajunkissat loistivat tienvarren pensaassa. Meri rannassa oli vielä jäässä, mutta kauempana ulapalla oli vesi vapaana.

Lunta ei näkynyt missään, mutta saa nähdä tuleeko vielä talviset kelit, niin kuin ennustukset ovat luvanneet.

Tänne pitää tulla lämpimänä kesäpäivänä eväät mukana.

Kahvi ei varmaan missään maistuisi paremmalta kuin tässä kalliolla.

Hei; nähtiinhän me sentään yksi ihminenkin pihallaan kun takaisin päin ajeltiin.

Lossilla olimme kuitenkin taas ainoat matkustajat.

 Mietin vielä millainen on ihminen joka asuu noin hiljaisessa paikassa ja sitäkin mietin, voisinko itse viihtyä tuollaisessa asuinpaikassa.

Kesällä ehkä, mutta talvella voisi tulla aika pitkäksi.

Vai mitä luulet?