 |
| Lauantaita! Tällä viikolla on syöty täytekakkua ihan urakalla, eli se siitä sokerilakosta. On se kumma vaikka eilenkin juuri luin artikkelin sokerin vaaroista, niin sillä hetkellä kun se ihana kakkupala on edessäsi pöydällä, niin syötävä se on. Siinä ei auta mikään järkeily, vaan itseään huijaa sellaisilla ajatuksilla kuin "vain tämä pala eikä sitten enää yhtään" tai "huomenna aloitan terveellisemmän ruokavalion". Minulla on ihan lähiomaisissani ollut näitä sokeririippuvaisia ja sitä kautta erilaisista sairauksista kärsineitä. Tietoa saa joka puolelta, käytössä on ammatin kautta saatu tieto ja mielenkiinto terveellisempään elämäntapaan, mutta kuitenkin tulee näitä lankeamuksia ja niitä tulee aivan liian usein. Pitäisköhän "KESÄKSI RANTAKUNTOON"-kampanjan sijasta tähdätä "KESÄKSI RAPAKUNTOON"-kampanjaan? Onnistumisen mahdollisuudet olisivat ainakin huomattavasti suuremmat :) |
Tuossa "rapakuntoon"-kampanjassa minäki onnistuisin... hih ;)
VastaaPoista- Iloista lauantaita!
Juu, siinä on paljon helpompi onnistua.
PoistaSe on kyllä todella uskomatonta, että miten sitä laittaa sitä p*skaa suuhunsa, vaikka tietää vaarat ja muut! Ei voi vaan käsittää!
VastaaPoistaEn tiedä, ehkä sitä uskottelee itselleen, ettei tämä herkku vielä ole niin pahaksi, otan vaan tämän ja sitten tulee muutos.
PoistaJuu tuohon voin osallistua minäkin...siis kesäksi rapakuntoon. Onhan ne kakut vaan niin hyviä!
VastaaPoistaOn ne kakut ja karkit hyviä, mutta .......
PoistaNo eikä Kristiina. Rapakunto on huono vaihtoehto. Paitsi jos siihen oikein tosissaan tähtää, niin voihan se olla, että päätyykin huomaamattaan rantakuntoon :).
VastaaPoistaLähetän täältä sulle sokerittomuustsemppiä!!
Tiedän, rapakuntoon ei saa itseään päästää ja jos on jo päästänyt, niin sitten pitää tehdä muutos elintapoihin.
PoistaKiitos sokerittomuustsempeistä! Tänään olen elänyt terveellisesti. Olen kävellyt 12.000 askelta, enkä ole syönyt yhtään näkyvää sokeria.
Yritän nyt pitää ruokapäiväkirjaa, jospa se edes hiukan auttaisi.
Juu, kyllä rapakunto on meikäläisen nykyistä olotilaa huomattavasti lähempänä kuin rantakunto, valitettavasti! Miksi ne herkut maistuvat niin hyvältä ja miksei niitä pysty vastustamaan? Lienen täysin selkärangaton ;)
VastaaPoistaJuuri tulin kaupasta ja tuossahan tuo namipussi edessäni odottaa syöjäänsä. Jos sitä maanantaina ottaisi itseään niskasta kiinni....
Herkut ovat niin pirullisia. Päivän, pari pystyy vastustamaan, mutta sitten ratkeaa herkutteluun, joten selkärangaton olen ainakin minä.
PoistaTämä päivä onneksi meni kuitenkin hyvin. Päivä kerrallaan.
Ei mitään rapakuntoon juttuja :) nokka pystyyn ja uudella innolla eteenpäin!
VastaaPoistaTsemppiä, pienet vastoinkäymiset vahvistavat vaan!
Tuo on kyllä ihan oikea asenne. Mutta miksi minusta tuntuu ihan päinvastaiselta kun olen sortunut herkkuihin, vahvistumisesta ei ole tietoakaan.
PoistaNo, ehkä tämä tästä vielä helpottaa, kiitos tsemppauksesta!
Minulla on elämäntaparemppa menossa - ja hyvältä tuntuu, eikä tee herkkuja mieli. Pari viikkoa ja kerron tästä blogissani. . . olen nyt vähän niinkuin uuden edessä :) Tsemppiä sinne - kakkupala oli ja meni - aina voi aloittaa uudestaan :)
VastaaPoistaTiedän, että kun pystyy jonkin aikaa olemaan ilman herkkuja niin sitten helpottaa ainakin vähäsen.
PoistaJännää kuulla mitä ihmetemppuja olet siellä tehnyt.
Sitä välillä itsekin ihmettelee, että vaikka kaikki tieto on - miten se on niin helppo unohtaa (niin halutessaan). Kesäksi rapakuntoon oli hauska :D yritetään kuitenkin päästä vielä rantakuntoon. Kivaa viikkoa Kristiina!
VastaaPoistaNiin, helposti onnistuu vähättelemään makeiden herkkujen haitallisuutta ja napsii noita herkkuja.
PoistaEi pyritä rapakuntoon, mutta ehkä ei ihan rantakuntoonkaan ole tarvetta, ainakaan enää minun ikäiselläni, mutta parempaan kuntoon kuin mitä nykyinen on.
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa sinullekin :)