 |
| Kierros uuteen päivään heräävässä Maarianhaminassa. Hiljaista on vielä tähän aikaan ja kameran esiin ottaminenkaan ei tuntunut niin nololta, kuin yleensä, kun näitä omia kotimaisemia kuvaa. Mitähän noloa siinäkin muka on? Mutta siltä vaan tuntuu. Nyt oli mielessä jouluvalojen kuvaamista. Saalis jäi kuitenkin odotettua laimeammaksi. Johtuukohan se siitä, että ehkä alitajuisesti odottaa vuosi vuodelta jotain vielä hienompaa kuin aikaisemmin on nähty. Ja kuitenkin kauneimpiin joulun valojen muistikuviini kuuluu kuva lapsuudesta. Siinä pienen sekatavarakaupan ikkunan ulkopuolella, ikkunalaudalla, oli havuköynnös ja sen päällä paloi muutama hehkulamppu. Se oli pienen tytön silmissä maailman kaunein näky. |
 |
| Talvesta ei täällä ole tietoakaan ja rikkaruohot puskevat vihreinä katukivetyksen raoista. Ikkunoista tuikkivat valot vievät ajatukset kuitenkin edessä olevaan jouluun. |
 |
| Vaikka keskustassa asunkin, niin joulukadun näin vasta ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Aika vaatimatonhan se on ja kadun yläpuolella olevat jouluvalot ovat paikoin sinertävän kalseita väriltään, mikä ei mielestäni sovi ollenkaan pikkukaupungin hämyiseen tunnelmaan, mutta kauppojen koristelut ovat kauniita. Tänne sopisi tuo lapsuuden muistikuvan ikkunakoriste mitä parhaimmin. Äkkiä aamun hämärä vaihtui aurinkoiseksi aamupäiväksi ja tuli melkeinpä keväinen olo. OIKEIN HYVÄÄ UNELMAN-PÄIVÄÄ KAIKILLE! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti