KIERRÄTYSTÄ JA KEKSELIÄISYYTTÄ.

Eilisessä postauksessa arvuuttelin, mitä metsästä talteen ottamistamme tiilistä tulee. Niistä tuli reunuskivet saunan edustan oleskelunurkkaukselle.

Alunperin tässä oli pohjana kitukasvuinen nurmikko, mutta kaipasin siihen jotain muuta ja niinpä kärräsimme rannasta soraa, jonka levitimme koko oleskelualueelle.
Se ei kuitenkaan vielä oikein istunut paikoilleen ja arvelinkin sen kulkeutuvan pikku hiljaa nurmialueelle, joten jonkinlainen reunus soralle oli keksittävä.

Onneksi löytämistämme tiilistä tuli hyvä reunus soran ja nurmikon väliin. En kaivanut uraa tiiliä varten, koska yhdessä kohtaa soran alla on suuri kivi, joka olisi pitänyt kangeta pois paikoiltaan, jos olisin halunnut tiilet syvemmälle, vaan asettelin ne vaan yksinkertaisesti soran ja nurmikon yhtymäkohtaan ja naputin kumilekalla ne tiiviisti paikoilleen. Väleihin laitoin hienompaa soraa ja tiilet pysyvät nyt keikkumatta paikoillaan vaikka niiden päälle astuu.

Jo vuosikymmenet rannassa palvellut penkki sopii hyvin tähän tilaan pöydän ja kahden pikku tuolin kaveriksi.
Klapiseinämä on tuettu vahvasti rimoilla ja klapien välissä on pari rautalankaa pitämässä niitä paikoillaan, joten hyvin pysyy paikoillaan. Huomasin pienimmän lapsenlapsen kokeilevan josko klapin voisi työntää pois pinosta, mutta tiukassa oli, eikä liikunut mihinkään :)

Iltapäivällä aurinko paistaa saunan edustalle ja siinä oli eilenkin mukava jäähdytellä löylyjen lomassa.

Parin viikon kuluttua istutan kesäkukat laatikkoon narsissien tilalle.

J kaivoi pari isoa kiveä ylös polun varrelta ja nyt ne odottavat tulevaa sijoituspaikkaansa.
Pihallamme tahtoo aina tulla kivi vastaan kun lapion iskee maahan ja aikoo jotain istuttaa.

Näin on tämän kesän ensimmäinen projekti saatettu päätökseen ja mikä parasta, se ei tuottanut ylimääräisiä kustannuksia, kun kaikki tarvittavat ainekset olivat jo olemassa.

Tämä oli jo postaus n:o 720 blogissani, eikä loppua, saati kyllästymistä näy.