KOUKKUJA JA LAUKKUJA

MUKAVAA KESKIVIIKKOA!

Taas ollaan niin koukussa, nimittäin tohon Instagramiin. Olin kirjautunut sinne jo kauan, kauan sitten, mutta en silloin kuitenkaan innostunut koko jutusta. Mietin, että mitä vitsiä siinä on, että näppää kuvan jostakin ja lähettää sen sitten nettiin kaiken kansan nähtäväksi.
Viikko sitten eräs blogikaverini kyseli miksen ole Instagramissa ja silloin rupesin tutustumaan tarkemmin tuohon kuvien maailmaan. Sieltähän löytyy vaikka mitä; aivan henkeäsalpaavan kauniita kuvia ihan tavallisten lisäksi.
Kommenttiakin voi jättää kuvien ottajille ja sitä kautta löytyy monta blogimaailman kautta tuttua tyyppiä, mutta myös vaikka joku ihan toiselta puolelta maailmaa.
Kuviaan voi julkaista nimimerkillä, tai  omalla nimellä ja sellainenkin mahdollisuus on, että kuvat näkee vain kaverit, tai muu yhteisö.
Itse olen jakanut kuvani  kenen tahansa nähtäväksi, koska kuvissani ei ole mitään arkaluontoista, tai muuta sellaista mitä en voisi näyttää kenelle tahansa.

Nyt on taas kännykkäkamera kovassa käytössä ja kuvien lähettäminen Instagramiin käy käden käänteessä.
Hiukan on vielä opettelemista tässä kaikessa, mutta pikku hiljaa opin enemmän ja enemmän.

Ja toinen asia johon olen koukussa on tämä virkkaaminen. Vuosikymmeniin en ollut pitänyt virkkuukoukkua kädessäni ja sitten yht ´äkkiä se alkoi: neliötä neliön jälkeen syntyy ihan huomaamatta. Kohta on toinen peitto valmiina ja mielessäni suunnittelen jo kolmannen peiton värejä. No, voisi kai sen aikansa huonomminkin käyttää!

Ihan niin paljon kuin noihin kahteen edelliseen, en ole koukussa blogien haasteisiin, mutta kiva näihin on kuitenkin osallistua.
Nyt sain haasteen RISUJA JA RUUSUJA -blogin MARRULTA. Tässä haasteessa esitellään niinkin arkinen, mutta tarpeellinen esine, kuin käsilaukku, tai paremminkin laukun sisältö.

Jos käytän suurempaa kuvissa olevista laukuista, niin sen sisältä löytyvät nämä tarpeelliset tarvikkeet: lompakko, avaimet,puhelin,huulipunia ja puuteri, hammastikkuja, kampa,peili,paperinenäliinoja,käsivoide ja kalenteri. Mustavalkoiseen pussukkaan kerään noita pienempiä tavaroita, etteivät ajelehdi irrallisina laukun pohjalla.

Laukkuni ovat AINA Marimekkoa. Paria poikkeusta lukuunottamatta olen aina päätynyt Marimekon reiluihin laukkuihin. En tykkää yhtään mistään kiiltävistä, kovista, liian hienoista laukuista ja siksi nämä ovatkin kuin tehty minulle. Niitä löytyykin aika monta kaapistani, niin kukallisena, raidallisena kuin yksivärisinäkin.
Tätä laukkumallia olen käyttänyt vuodesta toiseen ja siihen mahtuu aika paljon tavaraa, vaikkei se kooltaan kauhean suuri olekaan.

Jos käyn vaan kaupassa tai pikaisesti kaupungilla, niin silloin tungen tavarani tähän pienempään laukkuun ja niitä onkin silloin mukana vain ne ihan kaikkein välttämättömimmät.

Vaikka villakoirat saavatkin välillä hypellä lattioillamme vapaasti, niin laukkuani pidän aina aika hyvässä järjestyksessä. Kotiin tultuani heitän kuitit ym. saman tien pois, joten sinne ei keräänny ruttuisia kassakuitteja, eikä tahmeita karkkipapereita.

En haasta tällä kertaa ketään erikseen, vaan haaste on vapaasti vastaanotettavissa, jos siltä tuntuu.

Täällä sataa räntää, EI HYVÄ!