TAAS SE ON ISKENYT!

Täällä kärsitään kuumeesta! Eikä tämä ole mitään nuhakuumetta, vaan autokuumetta. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja suunnitelmissa on mökkireissut ja kesällä mökillä asuminen, niin tämä kuume iskee armottomasti. Tätä kuumetta hiukan alentaa se, että siirryn kohta eläkeläisten kastiin ja silloin eivät nuo tulot tunnetusti ole kovinkaan häävit.

Vastaavasti kuumetta nostaa se, että J:llä on harrastus, joka vie aikaa päivästä kesäaikaan jopa neljä tuntia  ja tämä useaan kertaan viikossa. Päästäkseen tuota harrastustaan harrastamaan, tarvitsee hän tietysti auton, koska mökiltä on harrastuspaikkaan liian pitkä matka käveltäväksi. Sillä aikaa kun hän on harrastamassa, olen minä "vankina" mökillä. No, eihän siellä olo hullumpaa ole, itse asiassa aivan ihanaa, mutta tietty vapauden tunne siinä häviää, kun ei pääse sieltä mihinkään ilman autoa. J kyllä ehdottaa, että minä voisin viedä ja hakea hänet harrastukseen, mutta se tuntuu turhan monimutkaiselta ja vaatii ajankäyttöön erinäisiä suunnitelmia. Viime kesän pärjäsimme yhdellä autolla, mutta silloin olin vielä työelämässä, joten vapaa-aikaa ei ollut niin paljon kuin nyt.

Nyt on siis haaveissani jälleen kerran oma auto. Minulla on ollut tähän mennessä yhteensä kuusi autoa. Viimeisen niistä myin vuosi sitten, kun päätimme olla nuukia , koska "emme me kaksi ihmistä kahta autoa tarvitse".

Autoni ovat aina olleet pieniä, koska en tykkää suurista autoista. Näin symppistä kuin tämä tässä kuvassa, minulla ei ole koskaan ollut, mutta muita pieniä kyllä.

Punainen väri taitaa olla melkein lempivärini autoissa, vaikka omista autoistani vain yksi on ollut punainen. Kaksi on ollut keltaisia ja loput kolme sinisiä. 

Kaikki autoni ovat olleet käytettynä ostettuja, paitsi yksi, jonka ostin ihan uutena. Kun sen sitten aikanaan myin, niin saimme siitä saamillamme rahoilla remontoitua asuntomme muutettuamme Turun keskustaan emmekä enää tarvinneet kahta autoa.
Avoautoa en ole koskaan omistanut, mutta se voisi olla kesällä mukavan vilpoinen.

Tämän toin mukanani kun muutimme takaisin Ahvenanmaalle. Sen myymistä olen vähän katunut jälkeenpäin ja näen sitä verrattain usein täällä liikenteessä. Rekisterikilvet ovat tosin vaihtuneet tänne muuton myötä.

Ei nyt auta haikailla menneitä ja onhan niitä autoja saatavilla vaikka kuinka paljon, jos sellaisen hankkimiseen tarpeeksi syitä löytyy!

Oma auto tuo joka tapauksessa ihanan vapauden tunteen, niin isoille kuin pienillekin!

Saa nähdä paraneeko tämä kuume järkevällä ajattelulla, vai saavatko tunteilut ja haaveilut omasta pienestä menopelistä voiton.