KAMERALAUKKU=REPPU

Uuden repun hankinta tuli ajankohtaiseksi. Minulla ei ollut mitään ennakkosuosikkia tai merkkiä repun suhteen. Ei ennen kuin näin jossain kuvan Fjällrävenin Kånken-repusta.

Tämän kyseisen repun yhdistän mielessäni näkymään, jonka varsinkin yliopistokaupungeissa olen tottunut näkemään: opiskelija, jolla on selässään juuri tämä reppu ja tyyli on hiukan, sanoisinko hippimäinen, tai "vihreä".

Voi olla että itsessänikin on hitunen molempia edellä mainittuja ominaisuuksia, mutta se ei kuitenkaan saanut minua kiinnostumaan kyseisestä repusta.
Kiinnostumiseni heräsi, kun näin jossain kuvan hienosta keksinnöstä: repun sisälle erikseen ostettavasta lokerikosta, jossa on omat lokerot kameralle ja muille kameratarvikkeille.

Jotain tällaista olen kaivannut jo pidempään. Matkoilla olen tähän asti mieluummin kantanut kameraa repussa, kuin möhkälemäisen suuressa ja huonosti olalla pysyvässä kameralaukussa, mutta tavallisessa repussa ei voi pitää mukanaan kaikkea tarvittavaa, koska kameran osat voisivat kolhiintua irrallisina repun pohjalla heiluessaan.
Tämä ihmelokerikko on nimeltään PHOTO INSERT (klikkaa) ja sitä valmistaa Fjällräven.

Mielestäni tämä oli niin hieno idea, että marssin heti paikalliseen ko. tuotetta myyvään liikkeeseen sitä kyselemään. Se oli kuitenkin valitettavasti loppu, eikä sitä kuulemma ole valmistajaltakaan juuri nyt saatavissa. Netistä ei tänne Ahvenanmaalle tilaaminen ole ihan yksinkertaista, joten jään odottelemaan että sitä saataisiin tuohon liikkeeseen.

Mutta minullahan ei ollut tuota reppuakaan ennestään, joten kun Chipsin tehtaanmyymälä mainosti pari viikkoa sitten samaista reppua, joka myydään karkeilla ja popcorneilla ja chipseillä täytettynä, niin kiinnostuin asiasta ja niinpä ostin eilen tällaisen herkkupakkauksen. Sisältöineen se maksoi suunnilleen saman verran kuin tyhjä reppu normaalisti maksaa, joten sokerirottana tartuin tarjoukseen.

Nyt puuttuu enää tuo mainio lokerikko repun sisälle pantavaksi. Jos ei kohta kuulu soittoa paikallisesta liikkeestä, niin pitänee ruveta etsimään netistä liikettä, josta voisin ko. tuotteen tilata ilman hankalia tullimuodollisuuksia.

  

KAMERALAUKKU=REPPU

Uuden repun hankinta tuli ajankohtaiseksi. Minulla ei ollut mitään ennakkosuosikkia tai merkkiä repun suhteen. Ei ennen kuin näin jossain kuvan Fjällrävenin Kånken-repusta.

Tämän kyseisen repun yhdistän mielessäni näkymään, jonka varsinkin yliopistokaupungeissa olen tottunut näkemään: opiskelija, jolla on selässään juuri tämä reppu ja tyyli on hiukan, sanoisinko hippimäinen, tai "vihreä".

Voi olla että itsessänikin on hitunen molempia edellä mainittuja ominaisuuksia, mutta se ei kuitenkaan saanut minua kiinnostumaan kyseisestä repusta.
Kiinnostumiseni heräsi, kun näin jossain kuvan hienosta keksinnöstä: repun sisälle erikseen ostettavasta lokerikosta, jossa on omat lokerot kameralle ja muille kameratarvikkeille.

Jotain tällaista olen kaivannut jo pidempään. Matkoilla olen tähän asti mieluummin kantanut kameraa repussa, kuin möhkälemäisen suuressa ja huonosti olalla pysyvässä kameralaukussa, mutta tavallisessa repussa ei voi pitää mukanaan kaikkea tarvittavaa, koska kameran osat voisivat kolhiintua irrallisina repun pohjalla heiluessaan.
Tämä ihmelokerikko on nimeltään PHOTO INSERT (klikkaa) ja sitä valmistaa Fjällräven.

Mielestäni tämä oli niin hieno idea, että marssin heti paikalliseen ko. tuotetta myyvään liikkeeseen sitä kyselemään. Se oli kuitenkin valitettavasti loppu, eikä sitä kuulemma ole valmistajaltakaan juuri nyt saatavissa. Netistä ei tänne Ahvenanmaalle tilaaminen ole ihan yksinkertaista, joten jään odottelemaan että sitä saataisiin tuohon liikkeeseen.

Mutta minullahan ei ollut tuota reppuakaan ennestään, joten kun Chipsin tehtaanmyymälä mainosti pari viikkoa sitten samaista reppua, joka myydään karkeilla ja popcorneilla ja chipseillä täytettynä, niin kiinnostuin asiasta ja niinpä ostin eilen tällaisen herkkupakkauksen. Sisältöineen se maksoi suunnilleen saman verran kuin tyhjä reppu normaalisti maksaa, joten sokerirottana tartuin tarjoukseen.

Nyt puuttuu enää tuo mainio lokerikko repun sisälle pantavaksi. Jos ei kohta kuulu soittoa paikallisesta liikkeestä, niin pitänee ruveta etsimään netistä liikettä, josta voisin ko. tuotteen tilata ilman hankalia tullimuodollisuuksia.

  

HEI HELMIKUU!

HELMIKUU ihan loppumaisillaan.
Niinpä onkin aika tehdä kooste helmikuun kuvista. Tämä haaste löytyy PIENI LINTU-blogista täältä. Sieltä löydät myös muiden bloggaajien helmikuu-postauksia pikku hiljaa.

Sää on ollut vaihteleva, vaikkakin lämpötila on pysynyt aika tarkkaan joko asteen tai pari nollan yläpuolella tai saman verran alapuolella.
On saatu vettä, räntää, hiukkasen luntakin ja auringonpaistetta.

Tulppaanien aika on koittanut, liukkaudelta on suojauduttu nastoitettujen kenkien avulla, peittoja virkattu, kävelty lenkkejä päivittäin, unohdettu työasiat ja järjestetty eläkepapereita kuntoon, sanouduttu irti työstä ja nautittu vapaista päivistä.

Nyt odotellaan kevään etenemistä, eikä missään nimessä enää lunta tai pakkasia tänne, kiitos!
Suunnitelmissa on kaikkea pientä projektia mökillä.
Lapissa käydään kuukauden päästä, mutta se onkin sitten jo maaliskuun koosteen sisältöä.

Nopeasti nämä kuukaudet vierähtävät eikä aikakaan ole tullut yhtään pitkäksi, vaikka lomalla olen ollut jo seitsemän viikkoa. Joka aamu on ihana herätä omaan tahtiin, tapahtuu se sitten aikaisin tai vähän myöhemmin.

Mitähän mukavaa tämä helmikuun viimeinen perjantai tuo mukanaan?

HEI HELMIKUU!

HELMIKUU ihan loppumaisillaan.
Niinpä onkin aika tehdä kooste helmikuun kuvista. Tämä haaste löytyy PIENI LINTU-blogista täältä. Sieltä löydät myös muiden bloggaajien helmikuu-postauksia pikku hiljaa.

Sää on ollut vaihteleva, vaikkakin lämpötila on pysynyt aika tarkkaan joko asteen tai pari nollan yläpuolella tai saman verran alapuolella.
On saatu vettä, räntää, hiukkasen luntakin ja auringonpaistetta.

Tulppaanien aika on koittanut, liukkaudelta on suojauduttu nastoitettujen kenkien avulla, peittoja virkattu, kävelty lenkkejä päivittäin, unohdettu työasiat ja järjestetty eläkepapereita kuntoon, sanouduttu irti työstä ja nautittu vapaista päivistä.

Nyt odotellaan kevään etenemistä, eikä missään nimessä enää lunta tai pakkasia tänne, kiitos!
Suunnitelmissa on kaikkea pientä projektia mökillä.
Lapissa käydään kuukauden päästä, mutta se onkin sitten jo maaliskuun koosteen sisältöä.

Nopeasti nämä kuukaudet vierähtävät eikä aikakaan ole tullut yhtään pitkäksi, vaikka lomalla olen ollut jo seitsemän viikkoa. Joka aamu on ihana herätä omaan tahtiin, tapahtuu se sitten aikaisin tai vähän myöhemmin.

Mitähän mukavaa tämä helmikuun viimeinen perjantai tuo mukanaan?

KEVÄISIÄ TUNNELMIA

Ihana kevätpäivä!
Kävelylenkkimme suuntautui Lilla Holmeniin, joka on ihan kaupungin keskustassa. Siellä on kesäisin paljon riikinkukkoja ja lintutalossa eksoottisempia lintuja. Myös kaneja voi siellä käydä katselemassa. Vähän matkan päässä tästä on uimaranta ja siellä voi talvella harrastaa avantouintia. Kaksi uimaria istui nytkin kylpytakeissaan laiturilla auringossa.

Paikoitellen on vielä jäätä, mutta suurin osa merestä on sulana.

Tästä on uimarien hyvä pulahtaa veteen.

Seinustalla, tuulelta suojassa oli hyvä nauttia hetkinen auringonpaisteesta.

Kotiin kuljimme keskustan kautta ja otin kuvan tästä ihanasta mainospolkupyörästä, joka on mielestäni niin viehättävä.

Oletko jo käynyt katsomassa kuviani Instagramissa? Siellä on samojakin kuvia kuin täällä blogissa, mutta myös sellaisia, joita en blogiin ole laittanut. Sinne pääset TÄSTÄ.

Oikein aurinkoisia kelejä kaikille!

KEVÄISIÄ TUNNELMIA

Ihana kevätpäivä!
Kävelylenkkimme suuntautui Lilla Holmeniin, joka on ihan kaupungin keskustassa. Siellä on kesäisin paljon riikinkukkoja ja lintutalossa eksoottisempia lintuja. Myös kaneja voi siellä käydä katselemassa. Vähän matkan päässä tästä on uimaranta ja siellä voi talvella harrastaa avantouintia. Kaksi uimaria istui nytkin kylpytakeissaan laiturilla auringossa.

Paikoitellen on vielä jäätä, mutta suurin osa merestä on sulana.

Tästä on uimarien hyvä pulahtaa veteen.

Seinustalla, tuulelta suojassa oli hyvä nauttia hetkinen auringonpaisteesta.

Kotiin kuljimme keskustan kautta ja otin kuvan tästä ihanasta mainospolkupyörästä, joka on mielestäni niin viehättävä.

Oletko jo käynyt katsomassa kuviani Instagramissa? Siellä on samojakin kuvia kuin täällä blogissa, mutta myös sellaisia, joita en blogiin ole laittanut. Sinne pääset TÄSTÄ.

Oikein aurinkoisia kelejä kaikille!

KYLMÄÄ

Värikollaasi-haasteen teema on tällä viikolla KYLMYYS.

Kylmää ei oikein ole meillä päin tänä talvena ollut, mutta vanhoista kuvista löytyi sentään kylmän näköisiäkin kuvia. Keskimmäinen kuva on kuitenkin tämän vuotinen mökkirannasta otettu. Vasemman puoleisen kuvan olen ottanut Lapissa ja oikealla ylhäällä mökiltä otettu kuva parin vuoden takaa. Oikealla alhaalla on kaupunkikodin ikkunoiden kuuraa.

Lisää kylmiä kuvia löydät tästä klikkaamalla.

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE LUKIJOILLE!

KYLMÄÄ

Värikollaasi-haasteen teema on tällä viikolla KYLMYYS.

Kylmää ei oikein ole meillä päin tänä talvena ollut, mutta vanhoista kuvista löytyi sentään kylmän näköisiäkin kuvia. Keskimmäinen kuva on kuitenkin tämän vuotinen mökkirannasta otettu. Vasemman puoleisen kuvan olen ottanut Lapissa ja oikealla ylhäällä mökiltä otettu kuva parin vuoden takaa. Oikealla alhaalla on kaupunkikodin ikkunoiden kuuraa.

Lisää kylmiä kuvia löydät tästä klikkaamalla.

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE LUKIJOILLE!

INSTAGRAMIA JA VÄHÄN MUUTAKIN

Tänään on taas vaihteeksi maa valkoisena ja se ei tunnu ollenkaan mukavalta, täällä kun on oltu jo pidemmän aikaa niin kevään odotustunnelmissa. Mielessä pyörii jo yhtä ja toista mökillä tehtävää juttua, mutta sinne ei ihan kauheasti kuitenkaan vielä houkuta mennä, kun ulkona ei paljoa vielä pysty tekemään.

Muutama viikko kun on menty eteenpäin, niin eiköhän jo sinne taas mennä.

 Maaliskuun lopulla matkustamme Lappiin ja siellä varmaan silloin onkin parhaat hiihtokelit, joten suksiakin pääsee kokeilemaan ensi kertaa tänä talvena. Jännää on myöskin nähdä miten pitkälle tyttären perhe on päässyt projektissaan ja ehkä meistä on jotain apua kaikissa järjestelyissä.

Mökkiä ja Lapin matkaa odotellessa on mukava touhuta täällä kotona. Niin koukussa sananmukaisesti olen nyt virkkaamiseen, että kun sain yhden peiton valmiiksi, niin kohta on toinen peitto jo puolessa välissä.

Nyt näyttää lumi sulaneen jalkakäytävillä vesilammikoiksi. Pitääkin kohta lähteä taas askeleita keräämään.

MEIDÄN MÖKKI JA KAUPUNKIKOTIa voit nyt seurata myös INSTAGRAMISSA, jonne pääset sivupalkissa olevaa tunnistetta klikkaamalla. Vielä siellä ei ole kuin pari kuvaa, mutta lisää tulee, kunhan ehdin.

HEI!

INSTAGRAMIA JA VÄHÄN MUUTAKIN

Tänään on taas vaihteeksi maa valkoisena ja se ei tunnu ollenkaan mukavalta, täällä kun on oltu jo pidemmän aikaa niin kevään odotustunnelmissa. Mielessä pyörii jo yhtä ja toista mökillä tehtävää juttua, mutta sinne ei ihan kauheasti kuitenkaan vielä houkuta mennä, kun ulkona ei paljoa vielä pysty tekemään.

Muutama viikko kun on menty eteenpäin, niin eiköhän jo sinne taas mennä.

 Maaliskuun lopulla matkustamme Lappiin ja siellä varmaan silloin onkin parhaat hiihtokelit, joten suksiakin pääsee kokeilemaan ensi kertaa tänä talvena. Jännää on myöskin nähdä miten pitkälle tyttären perhe on päässyt projektissaan ja ehkä meistä on jotain apua kaikissa järjestelyissä.

Mökkiä ja Lapin matkaa odotellessa on mukava touhuta täällä kotona. Niin koukussa sananmukaisesti olen nyt virkkaamiseen, että kun sain yhden peiton valmiiksi, niin kohta on toinen peitto jo puolessa välissä.

Nyt näyttää lumi sulaneen jalkakäytävillä vesilammikoiksi. Pitääkin kohta lähteä taas askeleita keräämään.

MEIDÄN MÖKKI JA KAUPUNKIKOTIa voit nyt seurata myös INSTAGRAMISSA, jonne pääset sivupalkissa olevaa tunnistetta klikkaamalla. Vielä siellä ei ole kuin pari kuvaa, mutta lisää tulee, kunhan ehdin.

HEI!

TAAS SE ON ISKENYT!

Täällä kärsitään kuumeesta! Eikä tämä ole mitään nuhakuumetta, vaan autokuumetta. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja suunnitelmissa on mökkireissut ja kesällä mökillä asuminen, niin tämä kuume iskee armottomasti. Tätä kuumetta hiukan alentaa se, että siirryn kohta eläkeläisten kastiin ja silloin eivät nuo tulot tunnetusti ole kovinkaan häävit.

Vastaavasti kuumetta nostaa se, että J:llä on harrastus, joka vie aikaa päivästä kesäaikaan jopa neljä tuntia  ja tämä useaan kertaan viikossa. Päästäkseen tuota harrastustaan harrastamaan, tarvitsee hän tietysti auton, koska mökiltä on harrastuspaikkaan liian pitkä matka käveltäväksi. Sillä aikaa kun hän on harrastamassa, olen minä "vankina" mökillä. No, eihän siellä olo hullumpaa ole, itse asiassa aivan ihanaa, mutta tietty vapauden tunne siinä häviää, kun ei pääse sieltä mihinkään ilman autoa. J kyllä ehdottaa, että minä voisin viedä ja hakea hänet harrastukseen, mutta se tuntuu turhan monimutkaiselta ja vaatii ajankäyttöön erinäisiä suunnitelmia. Viime kesän pärjäsimme yhdellä autolla, mutta silloin olin vielä työelämässä, joten vapaa-aikaa ei ollut niin paljon kuin nyt.

Nyt on siis haaveissani jälleen kerran oma auto. Minulla on ollut tähän mennessä yhteensä kuusi autoa. Viimeisen niistä myin vuosi sitten, kun päätimme olla nuukia , koska "emme me kaksi ihmistä kahta autoa tarvitse".

Autoni ovat aina olleet pieniä, koska en tykkää suurista autoista. Näin symppistä kuin tämä tässä kuvassa, minulla ei ole koskaan ollut, mutta muita pieniä kyllä.

Punainen väri taitaa olla melkein lempivärini autoissa, vaikka omista autoistani vain yksi on ollut punainen. Kaksi on ollut keltaisia ja loput kolme sinisiä. 

Kaikki autoni ovat olleet käytettynä ostettuja, paitsi yksi, jonka ostin ihan uutena. Kun sen sitten aikanaan myin, niin saimme siitä saamillamme rahoilla remontoitua asuntomme muutettuamme Turun keskustaan emmekä enää tarvinneet kahta autoa.
Avoautoa en ole koskaan omistanut, mutta se voisi olla kesällä mukavan vilpoinen.

Tämän toin mukanani kun muutimme takaisin Ahvenanmaalle. Sen myymistä olen vähän katunut jälkeenpäin ja näen sitä verrattain usein täällä liikenteessä. Rekisterikilvet ovat tosin vaihtuneet tänne muuton myötä.

Ei nyt auta haikailla menneitä ja onhan niitä autoja saatavilla vaikka kuinka paljon, jos sellaisen hankkimiseen tarpeeksi syitä löytyy!

Oma auto tuo joka tapauksessa ihanan vapauden tunteen, niin isoille kuin pienillekin!

Saa nähdä paraneeko tämä kuume järkevällä ajattelulla, vai saavatko tunteilut ja haaveilut omasta pienestä menopelistä voiton.

TAAS SE ON ISKENYT!

Täällä kärsitään kuumeesta! Eikä tämä ole mitään nuhakuumetta, vaan autokuumetta. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja suunnitelmissa on mökkireissut ja kesällä mökillä asuminen, niin tämä kuume iskee armottomasti. Tätä kuumetta hiukan alentaa se, että siirryn kohta eläkeläisten kastiin ja silloin eivät nuo tulot tunnetusti ole kovinkaan häävit.

Vastaavasti kuumetta nostaa se, että J:llä on harrastus, joka vie aikaa päivästä kesäaikaan jopa neljä tuntia  ja tämä useaan kertaan viikossa. Päästäkseen tuota harrastustaan harrastamaan, tarvitsee hän tietysti auton, koska mökiltä on harrastuspaikkaan liian pitkä matka käveltäväksi. Sillä aikaa kun hän on harrastamassa, olen minä "vankina" mökillä. No, eihän siellä olo hullumpaa ole, itse asiassa aivan ihanaa, mutta tietty vapauden tunne siinä häviää, kun ei pääse sieltä mihinkään ilman autoa. J kyllä ehdottaa, että minä voisin viedä ja hakea hänet harrastukseen, mutta se tuntuu turhan monimutkaiselta ja vaatii ajankäyttöön erinäisiä suunnitelmia. Viime kesän pärjäsimme yhdellä autolla, mutta silloin olin vielä työelämässä, joten vapaa-aikaa ei ollut niin paljon kuin nyt.

Nyt on siis haaveissani jälleen kerran oma auto. Minulla on ollut tähän mennessä yhteensä kuusi autoa. Viimeisen niistä myin vuosi sitten, kun päätimme olla nuukia , koska "emme me kaksi ihmistä kahta autoa tarvitse".

Autoni ovat aina olleet pieniä, koska en tykkää suurista autoista. Näin symppistä kuin tämä tässä kuvassa, minulla ei ole koskaan ollut, mutta muita pieniä kyllä.

Punainen väri taitaa olla melkein lempivärini autoissa, vaikka omista autoistani vain yksi on ollut punainen. Kaksi on ollut keltaisia ja loput kolme sinisiä. 

Kaikki autoni ovat olleet käytettynä ostettuja, paitsi yksi, jonka ostin ihan uutena. Kun sen sitten aikanaan myin, niin saimme siitä saamillamme rahoilla remontoitua asuntomme muutettuamme Turun keskustaan emmekä enää tarvinneet kahta autoa.
Avoautoa en ole koskaan omistanut, mutta se voisi olla kesällä mukavan vilpoinen.

Tämän toin mukanani kun muutimme takaisin Ahvenanmaalle. Sen myymistä olen vähän katunut jälkeenpäin ja näen sitä verrattain usein täällä liikenteessä. Rekisterikilvet ovat tosin vaihtuneet tänne muuton myötä.

Ei nyt auta haikailla menneitä ja onhan niitä autoja saatavilla vaikka kuinka paljon, jos sellaisen hankkimiseen tarpeeksi syitä löytyy!

Oma auto tuo joka tapauksessa ihanan vapauden tunteen, niin isoille kuin pienillekin!

Saa nähdä paraneeko tämä kuume järkevällä ajattelulla, vai saavatko tunteilut ja haaveilut omasta pienestä menopelistä voiton.