UUSI VUOSI

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016 haluan toivottaa kaikille lukijoilleni.

Ihanaa, että käytte lukemassa blogiani ja jätätte kommentteja.

Jatketaan samoissa merkeissä.

UUSI VUOSI

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016 haluan toivottaa kaikille lukijoilleni.

Ihanaa, että käytte lukemassa blogiani ja jätätte kommentteja.

Jatketaan samoissa merkeissä.

VÄLIPÄIVÄNÄ

Kävimme eilen pikakäynnillä mökillä.

Tytär lapsineen oli myös mukanamme. Aurinko paistoi ja ilma oli tyyni, mutta kylmähkö.

Nuorempi pojista oli ottanut toiveikkaana uikkaritkin mukaan, kovia uimareita kun ovat kaikki lapsenlapset.
Uiminen jäi kuitenkin tältä kertaa, mutta rannalla oli kiva heittää kiviä.

Rantakivet olivat jäisiä ja liukkaita ja jännäsimmekin, josko uikkaripoika liukastuu veteen, mutta kuivana pysyi.

Kahvit ja voileivät oli mukana ja ne nautimme mökissä.


Kotiin tultua päätin vihdoinkin  laittaa myynti-ilmoituksen vanhasta kännykästäni paikalliseen nettikirppikseen.
Minulla on jo muutaman kuukauden ollut käytössä uusi puhelin, joten tämä jouti myyntiin.

Tutkin hintapyyntöjä vastaavista puhelimista ja kohta minulla olikin selvillä minkälaista hintaa puhelimestani voisin pyytää.

Tuumasta toimeen.



Kohta oli ilmoitukseni netissä ja vajaan tunnin päästä puhelimeni oli myyty. Se oli ripeää meininkiä.
Huomenna tulee ostaja noutamaan puhelimen.

Huomenna vietämme keskimmäisen lapsenlapsen 10-vuotispäivää ja se tietää herkkuja ja hälinää.

VÄLIPÄIVÄNÄ

Kävimme eilen pikakäynnillä mökillä.

Tytär lapsineen oli myös mukanamme. Aurinko paistoi ja ilma oli tyyni, mutta kylmähkö.

Nuorempi pojista oli ottanut toiveikkaana uikkaritkin mukaan, kovia uimareita kun ovat kaikki lapsenlapset.
Uiminen jäi kuitenkin tältä kertaa, mutta rannalla oli kiva heittää kiviä.

Rantakivet olivat jäisiä ja liukkaita ja jännäsimmekin, josko uikkaripoika liukastuu veteen, mutta kuivana pysyi.

Kahvit ja voileivät oli mukana ja ne nautimme mökissä.


Kotiin tultua päätin vihdoinkin  laittaa myynti-ilmoituksen vanhasta kännykästäni paikalliseen nettikirppikseen.
Minulla on jo muutaman kuukauden ollut käytössä uusi puhelin, joten tämä jouti myyntiin.

Tutkin hintapyyntöjä vastaavista puhelimista ja kohta minulla olikin selvillä minkälaista hintaa puhelimestani voisin pyytää.

Tuumasta toimeen.



Kohta oli ilmoitukseni netissä ja vajaan tunnin päästä puhelimeni oli myyty. Se oli ripeää meininkiä.
Huomenna tulee ostaja noutamaan puhelimen.

Huomenna vietämme keskimmäisen lapsenlapsen 10-vuotispäivää ja se tietää herkkuja ja hälinää.

NUKKUMISEN VAIKEUS

Kello on varttia yli neljä aamuyöllä, kun herään. Tämä ei ole mitenkään tavatonta minulle.

Nukahtaminen illalla ei juurikaan tuota minulle vaikeuksia, mutta aamuöiset heräämiset ovat hyvin tavallisia.

Käännän kylkeä kerran jos toisenkin. Potkin peiton syrjään jalkopäästä niin, että tunnen miten huoneen viileähkö lämpötila tuntuu ihanasti jaloissa. Miten joku voi nukkua villasukat jalassa????

Juuri kun tuntuu, että uni voisi vielä tulla takaisin, tuntuu jotain muutakin. Nenä menossa tukkoon. Silloin pitää vaihtaa toiselle kyljelle ja hetkeksi helpottaakin, kunnes tukkoisuus palaa ja on käännyttävä selälleen.


Selällään en kuitenkaan osaa nukahtaa, vaan palaan taas oikealle kyljelle, oikea käsi tyynyn alle ja jalat määrättyyn asentoon. Peittokin (se ohuen ohut) on sopivan löyhästi ympärillä ja talossa on tosi hiljaista.
Tässä olisi vielä monta tuntia aikaa nukkua....


Vaan nyt kuuluu kellon tikitys harmittavan kovaäänisesti. Tik, tak, tik,tak (ja viri viri tööt tööt)!!!

Ei tule uni.

Kurkottelen yöpöydän suuntaan ja laitan silmälasit silmilleni.
Ei jaksa lukea kirjaa, mutta puhelin on sopivasti käden ulottuvilla.

Selaan läpi facebookin tärkeät uutiset, ihastelen instagramin hienoja kuvia ja käyn katsastamassa blogini mahdolliset kommentit.


Pois puhelin ja silmälasit ja uusi yritys unen suuntaan.


Mietin tulevan päivän ohjelmaa, mahdollisia seuraavien viikkojen työvuoroja, uuden vuoden viettoa,  terveellisemmän elämän aloittamista taas kerran, lastenlasten kasvamista, omaa vanhenemista, matkasuunnitelmia ensi vuodelle.....

Näitähän riittää; ei tule loppua miettimisistä.


No nyt kello onkin jo kymmentä yli viisi ja annan periksi. Tämän yön nukkumiset olivat taas tässä.



HYVÄÄ PÄIVÄÄ VAAN!

NUKKUMISEN VAIKEUS

Kello on varttia yli neljä aamuyöllä, kun herään. Tämä ei ole mitenkään tavatonta minulle.

Nukahtaminen illalla ei juurikaan tuota minulle vaikeuksia, mutta aamuöiset heräämiset ovat hyvin tavallisia.

Käännän kylkeä kerran jos toisenkin. Potkin peiton syrjään jalkopäästä niin, että tunnen miten huoneen viileähkö lämpötila tuntuu ihanasti jaloissa. Miten joku voi nukkua villasukat jalassa????

Juuri kun tuntuu, että uni voisi vielä tulla takaisin, tuntuu jotain muutakin. Nenä menossa tukkoon. Silloin pitää vaihtaa toiselle kyljelle ja hetkeksi helpottaakin, kunnes tukkoisuus palaa ja on käännyttävä selälleen.


Selällään en kuitenkaan osaa nukahtaa, vaan palaan taas oikealle kyljelle, oikea käsi tyynyn alle ja jalat määrättyyn asentoon. Peittokin (se ohuen ohut) on sopivan löyhästi ympärillä ja talossa on tosi hiljaista.
Tässä olisi vielä monta tuntia aikaa nukkua....


Vaan nyt kuuluu kellon tikitys harmittavan kovaäänisesti. Tik, tak, tik,tak (ja viri viri tööt tööt)!!!

Ei tule uni.

Kurkottelen yöpöydän suuntaan ja laitan silmälasit silmilleni.
Ei jaksa lukea kirjaa, mutta puhelin on sopivasti käden ulottuvilla.

Selaan läpi facebookin tärkeät uutiset, ihastelen instagramin hienoja kuvia ja käyn katsastamassa blogini mahdolliset kommentit.


Pois puhelin ja silmälasit ja uusi yritys unen suuntaan.


Mietin tulevan päivän ohjelmaa, mahdollisia seuraavien viikkojen työvuoroja, uuden vuoden viettoa,  terveellisemmän elämän aloittamista taas kerran, lastenlasten kasvamista, omaa vanhenemista, matkasuunnitelmia ensi vuodelle.....

Näitähän riittää; ei tule loppua miettimisistä.


No nyt kello onkin jo kymmentä yli viisi ja annan periksi. Tämän yön nukkumiset olivat taas tässä.



HYVÄÄ PÄIVÄÄ VAAN!

TAAS VUOSI VIERÄHTI

On taas aika tehdä kooste kuluneesta vuodesta.

Tämä vuosi on ollut eräänlainen merkkipaalu elämässäni, jäinhän virallisesti eläkkeelle.

Silloin tällöin, kun siltä tuntuu, teen vielä päivän, kaksi töitä.

TAMMIKUU alkoi lumettomana ja keväisenä.

HELMIKUUSSA muutamana päivänä oli hiukan maa valkoisena, mutta se lumi suli yhtä pian kuin oli tullutkin. Mökkirannassa hiukan jäälohkareita muistuttamassa siitä, mikä vuodenaika oikeastaan on kyseessä.

 Kevään ensimmäinen merkki, tulppaanit kaunisti kotia.

MAALISKUUN kollaasissa lumisia maisemia ja erikoisia rakennuksia pohjoisen reissulta.

Koulujen väliset hiihtokilpailut tuli myös katsastettua.

Heti kohta seuraavassa kuussa, HUHTIKUUSSA, tehtiin uusi matka pohjoiseen, jossa remontoitiin kyläkauppaa.

TOUKOKUUSSA, vappuna Maarianhaminassa oli näin aurinkoista.
Tervetuloa kevät!

KESÄKUUSSA kukkivat sini-ja valkovuokot, sekä kevätesikot kuten aina touko-kesäkuussa, mutta ilmat antoivat odottaa lämpenemistä.

HEINÄKUUSSA herkuteltiin metsämansikoilla ja käytiin mm. Oulussa ja Kokkolassa.

 Oulusta lähti mukaamme minulle auto, sininen, ihana ja pikkuinen, niinkuin autoni haluankin olevan.

ELOKUUSSA tuli kesä vihdoinkin!

Lämmintä olikin jo odoteltu pari kuukautta.

Aika meni tiiviisti mökkimaisemissa.

SYYSKUU ja koko syksykin jatkui uskomattoman lämpimänä ja kauniina.
Lämpöennätyksiäkin rikottiin.

Oltiin jo enemmän kaupunkikodissa.

LOKAKUUSSA suuntasimme jälleen pohjoiseen. Matkalla, sekä mennessä, että tullessa saatiin nauttia kauniista hotellihuoneista ja mahtavista maisemista.

Perillä tuurasimme kyläkauppiaita ja tapasimme paljon uusia ihmisiä.

MARRASKUUSSA oli edelleen lämmintä ja kahvittelimme ulkona auringosta nauttien.

Elämä keskittyi kaupunkikotiin ja loppukuusta alkoi jo hiukan jouluttaa.

JOULUKUU ei tuonut tullessaan talvea ja maa oli paljaana joulunakin.

Kovia tuulia, aurinkoa ja sadetta saatiin. Vesi oli korkealla.

Lisää vuosikatsauksia löydät TÄÄLTÄ.

Nyt lähestytään jo vuodenvaihdetta kovaa vauhtia.

MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE LUKIJANI!

TAAS VUOSI VIERÄHTI

On taas aika tehdä kooste kuluneesta vuodesta.

Tämä vuosi on ollut eräänlainen merkkipaalu elämässäni, jäinhän virallisesti eläkkeelle.

Silloin tällöin, kun siltä tuntuu, teen vielä päivän, kaksi töitä.

TAMMIKUU alkoi lumettomana ja keväisenä.

HELMIKUUSSA muutamana päivänä oli hiukan maa valkoisena, mutta se lumi suli yhtä pian kuin oli tullutkin. Mökkirannassa hiukan jäälohkareita muistuttamassa siitä, mikä vuodenaika oikeastaan on kyseessä.

 Kevään ensimmäinen merkki, tulppaanit kaunisti kotia.

MAALISKUUN kollaasissa lumisia maisemia ja erikoisia rakennuksia pohjoisen reissulta.

Koulujen väliset hiihtokilpailut tuli myös katsastettua.

Heti kohta seuraavassa kuussa, HUHTIKUUSSA, tehtiin uusi matka pohjoiseen, jossa remontoitiin kyläkauppaa.

TOUKOKUUSSA, vappuna Maarianhaminassa oli näin aurinkoista.
Tervetuloa kevät!

KESÄKUUSSA kukkivat sini-ja valkovuokot, sekä kevätesikot kuten aina touko-kesäkuussa, mutta ilmat antoivat odottaa lämpenemistä.

HEINÄKUUSSA herkuteltiin metsämansikoilla ja käytiin mm. Oulussa ja Kokkolassa.

 Oulusta lähti mukaamme minulle auto, sininen, ihana ja pikkuinen, niinkuin autoni haluankin olevan.

ELOKUUSSA tuli kesä vihdoinkin!

Lämmintä olikin jo odoteltu pari kuukautta.

Aika meni tiiviisti mökkimaisemissa.

SYYSKUU ja koko syksykin jatkui uskomattoman lämpimänä ja kauniina.
Lämpöennätyksiäkin rikottiin.

Oltiin jo enemmän kaupunkikodissa.

LOKAKUUSSA suuntasimme jälleen pohjoiseen. Matkalla, sekä mennessä, että tullessa saatiin nauttia kauniista hotellihuoneista ja mahtavista maisemista.

Perillä tuurasimme kyläkauppiaita ja tapasimme paljon uusia ihmisiä.

MARRASKUUSSA oli edelleen lämmintä ja kahvittelimme ulkona auringosta nauttien.

Elämä keskittyi kaupunkikotiin ja loppukuusta alkoi jo hiukan jouluttaa.

JOULUKUU ei tuonut tullessaan talvea ja maa oli paljaana joulunakin.

Kovia tuulia, aurinkoa ja sadetta saatiin. Vesi oli korkealla.

Lisää vuosikatsauksia löydät TÄÄLTÄ.

Nyt lähestytään jo vuodenvaihdetta kovaa vauhtia.

MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE LUKIJANI!

SAAKO SYÖDÄ?

Saako syödä yhden vihreän kuulan ennen ruokailua?

Kyllä saa, näin jouluna, vaikkei ole edes karkkipäivä.

Löytääköhän se pukki tänne mummin ja vaarin luokse?

SAAKO SYÖDÄ?

Saako syödä yhden vihreän kuulan ennen ruokailua?

Kyllä saa, näin jouluna, vaikkei ole edes karkkipäivä.

Löytääköhän se pukki tänne mummin ja vaarin luokse?

MITEN SAAVUTTAA LÄMMIN JOULUMIELI

Lämmin joulumieli

4 rkl joulun taikaa
ripaus herttaista hymyä
hyppysellinen lumihiutaleitten tanssia valkealla nietoksella
ruokalusikallinen jouluisia säveliä
2 hyppysellistä joulukuusen tuoksua ja kynttilöiden pehmeää valoa
3 ripausta lahjakäärön rapinaa
maustemitallinen jouluherkkujen huumaavia tuoksuja
2 kauhallista touhukasta jouluvilskettä ja iloista yhdessäoloa
kauhallinen lasten riemukasta ilonpitoa
höystä vielä maun mukaan ripauksella lahjatoivomuslistaa
Valmista rakkaudella ja hartaudella, lämmöllä ja ilolla.
Sekoita ainekset varovasti oikeassa suhteessa.
Voit maun mukaan lisätä joulumieleen vaikkapa tähtien tuiketta,
joulupukin reen kilkatusta ja joulurauhaa.
Oikealla reseptillä lämmin joulumieli säilyy sydämissä pitkään.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!


                               toivoo KRISSE

                              


                         

MITEN SAAVUTTAA LÄMMIN JOULUMIELI

Lämmin joulumieli

4 rkl joulun taikaa
ripaus herttaista hymyä
hyppysellinen lumihiutaleitten tanssia valkealla nietoksella
ruokalusikallinen jouluisia säveliä
2 hyppysellistä joulukuusen tuoksua ja kynttilöiden pehmeää valoa
3 ripausta lahjakäärön rapinaa
maustemitallinen jouluherkkujen huumaavia tuoksuja
2 kauhallista touhukasta jouluvilskettä ja iloista yhdessäoloa
kauhallinen lasten riemukasta ilonpitoa
höystä vielä maun mukaan ripauksella lahjatoivomuslistaa
Valmista rakkaudella ja hartaudella, lämmöllä ja ilolla.
Sekoita ainekset varovasti oikeassa suhteessa.
Voit maun mukaan lisätä joulumieleen vaikkapa tähtien tuiketta,
joulupukin reen kilkatusta ja joulurauhaa.
Oikealla reseptillä lämmin joulumieli säilyy sydämissä pitkään.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!


                               toivoo KRISSE

                              


                         

KANELITÄHDET JA HARJOITTELUA

Kaiken joulutohinan keskelläkin piti ottaa kamera esille ja kaivella jopa jalustakin avuksi kun harjoittelin hämärissä oloissa kuvaamista.

Olen ruvennut omin päin pikkuhiljaa opettelemaan kuvaamista muutenkin kuin vain automaattisäädöillä.

Ei se kyllä vielä oikein suju, mutta yritys on kova ja intoa riittää.

Koristelin pari päivää sitten leipomani Kanelitähdet. Ohjeen sain VARVIKOSSA-blogin Marrulta.

Onnistuin muuten ihan mainiosti, mutta unohdin sirotella kanelia ja sokeria pipareille ennen paistamista.

No, korjasin unohdukseni sillä, että pursotin paistamisen jälkeen jäähtyneille pipareille sokerikuorrutusta ja sirottelin sen päälle kanelia.

Tuli suussa sulavan hyviä. Kannattaa kokeilla. 

Tämä tähti ei ole syötävä, vaan muutama vuosi sitten askartelemiani koristeita.

Nyt alkaa olla leipomukset tehty ja jäljellä on vielä siivoamista, kinkun paistoa ja muuta ruoan valmistukseen liittyvää, mutta vielä on huominen päivä aikaa, joten kaikki tulee kyllä valmiiksi aikanaan.

MUKAVAA TIISTAITA SINULLE!