UUSIA TEITÄ

On aina kivaa löytää uutta katseltavaa tutuista ympäristöistä. Vaikka olemme näitä Maarianhaminan katuja tallanneet ristiin rastiin monen vuoden ajan, niin tämän päivän kävelyreittimme osui paikkaan, jossa emme ole aikaisemmin käyneetkään, vaikka se on ihan kiven heiton päässä keskustasta.

Paikkaan johti puinen kävelytie. Oli hyvä katsella jalkoihinsa, ettei astunut lampaan papanoiden päälle. Alueella laiduntavat nimittäin lampaat ja ne olivat näköjään astelleet samaa polkua pitkin kuin me. Emme yhtään tienneet mihin polku johtaa ja kuljimme eteenpäin yrittäen nähdä merelle, joka oli ihan muutaman metrin päässä, mutta sankka kaislikko peitti tehokkaasti merinäkymät. Polun varteen oli laitettu kaksi penkkiäkin jossa voi levähtää. Aurinkoisena kesäpäivänä paikka olisi mitä mainioin picnic-paikka. Jatkoimme kulkuamme ja kohta jo aavistelimmekin minne polku päättyy, kun jotain punaista rupesi näkymään.

Saavuimme Nabbenin uimarannan lähettyvillä oleville venevajoille. Vajat näkyvät Slemmernin yli Maarianhaminaan, mutta aikaisemmin olimme ihailleet niitä vain kaukaa. Nyt olimme ensi kertaa tällä ranta-alueella. Venevajoja oli paljon enemmän kuin olin luullut. Määrää en tullut laskeneeksi, mutta kymmeniä niitä oli.
Nämä vajat jotka olivat varsinaisia venevajoja olivat tietysti vedessä. Miten näppärää onkaan saada pitää venettään tuollaisessa vajassa. Syksyllä ei tarvitse muuta kuin nostaa vene ilmaan, niin eivät pääse myrskyt eivätkä talven jäät venettä vahingoittamaan.

Nämä kuvassa näkyvät pienet mökit olivat jonkinlaisia rantavajoja tai -mökkejä. Ne olivat myöskin ihan rannassa, mutta mökin ja veden välille jäi muutaman metrin levyinen maakaistale, joten niihin ei venettä saanut, vaan ne palvelivat enemmänkin pienenä kesämökkinä. Paljon ei niissä tilaa ollut, enkä tiedä yöpyvätkö omistajat niissä, mutta aivan ihanan idyllisiä paikkoja ne ovat kesäpäivän viettoon. Tässä kuvassa näyttää niinkuin maton pesupaikka olisi ihan kiinni noissa mökeissä, mutta niin ei kuitenkaan ollut. Tuon matonpesupaikan olemassaolosta minulla ei ollut ennen tätä mitään aavistusta. Ihmettelen ettei tiellä, josta tälle alueelle käännytään kun tullaan autolla, ole minkäänlaista opastetta mattolaiturista. Pikkukaupunkilaiseen tapaan tietysti oletetaan että kaikki tietävät paikan olemassaolosta. Samaan ilmiöön törmää joskus kun lehdissä on jonkin kaupan mainos ja toivotetaan asiakkaat tervetulleiksi, mutta osoitetta ei löydy mainoksesta!
Maton pesupaikka näytti olevan hyvin varusteltu. Juokseva vesi, isot altaat ja mankeli, jolla matoista saadaan suuri osa vedestä puristettua pois. Kuivatukseen oli pitkiä puusta tehtyjä tankoja. Merituuli ja aurinko varmasti kuivattavatkin matot ennätysvauhdilla.

Venevajat ovat vieri vieressä ja olivat juuri niin idyllisen näköisiä, kuin näkymän saaristossa voi olettaakin olevan.

Palasimme kotiin keskustan kautta. Vierasveneet ovat lähteneet aikoja sitten, mutta aika paljon veneitä kuitenkin vielä laitureissa oli.

Oikein hyvää perjantaita ja mukavaa viikonloppua!