SYKSYN VÄRIT - haaste

Tämän päivän postauksena laitan kollaasin.

VÄRIKOLLAASI 198

"SYKSYN VÄRIT"



TÄMÄN VIIKON VÄRIT OVAT

Värikollaasit-haastesivulle pääset TÄSTÄ.

SYKSYN VÄRIT - haaste

Tämän päivän postauksena laitan kollaasin.

VÄRIKOLLAASI 198

"SYKSYN VÄRIT"



TÄMÄN VIIKON VÄRIT OVAT

Värikollaasit-haastesivulle pääset TÄSTÄ.

AAMURUTIINIA

Hei!
Aamupala sanomalehden kera nautittu. Aamupalani koostuu mielikuvituksettomasti aina samoista aineksista: kaksi palaa ruisleipää, juustoa, kinkkua ja päällimmäiseksi kurkkua tai tomaattia.  Näin syksyllä päällimmäiseksi laitan usein omenan viipaleita.
Lisäksi vielä lasillinen appelsiinituoremehua ja mukillinen kahvia.
Ruisleivät paahdan leivänpaahtimessa aina ensin, silloin ne vasta maistuvatkin hyviltä!
Ilma on aurinkoinen, joten kohta on ohjelmassa reipas kävelylenkki. Olen saanut taas aloitetuksi nuo kävelyt koko kesän kestäneen tauon jälkeen ja se jos mikä tuntuu hyvältä.

AURINKOISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

AAMURUTIINIA

Hei!
Aamupala sanomalehden kera nautittu. Aamupalani koostuu mielikuvituksettomasti aina samoista aineksista: kaksi palaa ruisleipää, juustoa, kinkkua ja päällimmäiseksi kurkkua tai tomaattia.  Näin syksyllä päällimmäiseksi laitan usein omenan viipaleita.
Lisäksi vielä lasillinen appelsiinituoremehua ja mukillinen kahvia.
Ruisleivät paahdan leivänpaahtimessa aina ensin, silloin ne vasta maistuvatkin hyviltä!
Ilma on aurinkoinen, joten kohta on ohjelmassa reipas kävelylenkki. Olen saanut taas aloitetuksi nuo kävelyt koko kesän kestäneen tauon jälkeen ja se jos mikä tuntuu hyvältä.

AURINKOISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

UUSIA TEITÄ

On aina kivaa löytää uutta katseltavaa tutuista ympäristöistä. Vaikka olemme näitä Maarianhaminan katuja tallanneet ristiin rastiin monen vuoden ajan, niin tämän päivän kävelyreittimme osui paikkaan, jossa emme ole aikaisemmin käyneetkään, vaikka se on ihan kiven heiton päässä keskustasta.

Paikkaan johti puinen kävelytie. Oli hyvä katsella jalkoihinsa, ettei astunut lampaan papanoiden päälle. Alueella laiduntavat nimittäin lampaat ja ne olivat näköjään astelleet samaa polkua pitkin kuin me. Emme yhtään tienneet mihin polku johtaa ja kuljimme eteenpäin yrittäen nähdä merelle, joka oli ihan muutaman metrin päässä, mutta sankka kaislikko peitti tehokkaasti merinäkymät. Polun varteen oli laitettu kaksi penkkiäkin jossa voi levähtää. Aurinkoisena kesäpäivänä paikka olisi mitä mainioin picnic-paikka. Jatkoimme kulkuamme ja kohta jo aavistelimmekin minne polku päättyy, kun jotain punaista rupesi näkymään.

Saavuimme Nabbenin uimarannan lähettyvillä oleville venevajoille. Vajat näkyvät Slemmernin yli Maarianhaminaan, mutta aikaisemmin olimme ihailleet niitä vain kaukaa. Nyt olimme ensi kertaa tällä ranta-alueella. Venevajoja oli paljon enemmän kuin olin luullut. Määrää en tullut laskeneeksi, mutta kymmeniä niitä oli.
Nämä vajat jotka olivat varsinaisia venevajoja olivat tietysti vedessä. Miten näppärää onkaan saada pitää venettään tuollaisessa vajassa. Syksyllä ei tarvitse muuta kuin nostaa vene ilmaan, niin eivät pääse myrskyt eivätkä talven jäät venettä vahingoittamaan.

Nämä kuvassa näkyvät pienet mökit olivat jonkinlaisia rantavajoja tai -mökkejä. Ne olivat myöskin ihan rannassa, mutta mökin ja veden välille jäi muutaman metrin levyinen maakaistale, joten niihin ei venettä saanut, vaan ne palvelivat enemmänkin pienenä kesämökkinä. Paljon ei niissä tilaa ollut, enkä tiedä yöpyvätkö omistajat niissä, mutta aivan ihanan idyllisiä paikkoja ne ovat kesäpäivän viettoon. Tässä kuvassa näyttää niinkuin maton pesupaikka olisi ihan kiinni noissa mökeissä, mutta niin ei kuitenkaan ollut. Tuon matonpesupaikan olemassaolosta minulla ei ollut ennen tätä mitään aavistusta. Ihmettelen ettei tiellä, josta tälle alueelle käännytään kun tullaan autolla, ole minkäänlaista opastetta mattolaiturista. Pikkukaupunkilaiseen tapaan tietysti oletetaan että kaikki tietävät paikan olemassaolosta. Samaan ilmiöön törmää joskus kun lehdissä on jonkin kaupan mainos ja toivotetaan asiakkaat tervetulleiksi, mutta osoitetta ei löydy mainoksesta!
Maton pesupaikka näytti olevan hyvin varusteltu. Juokseva vesi, isot altaat ja mankeli, jolla matoista saadaan suuri osa vedestä puristettua pois. Kuivatukseen oli pitkiä puusta tehtyjä tankoja. Merituuli ja aurinko varmasti kuivattavatkin matot ennätysvauhdilla.

Venevajat ovat vieri vieressä ja olivat juuri niin idyllisen näköisiä, kuin näkymän saaristossa voi olettaakin olevan.

Palasimme kotiin keskustan kautta. Vierasveneet ovat lähteneet aikoja sitten, mutta aika paljon veneitä kuitenkin vielä laitureissa oli.

Oikein hyvää perjantaita ja mukavaa viikonloppua!

UUSIA TEITÄ

On aina kivaa löytää uutta katseltavaa tutuista ympäristöistä. Vaikka olemme näitä Maarianhaminan katuja tallanneet ristiin rastiin monen vuoden ajan, niin tämän päivän kävelyreittimme osui paikkaan, jossa emme ole aikaisemmin käyneetkään, vaikka se on ihan kiven heiton päässä keskustasta.

Paikkaan johti puinen kävelytie. Oli hyvä katsella jalkoihinsa, ettei astunut lampaan papanoiden päälle. Alueella laiduntavat nimittäin lampaat ja ne olivat näköjään astelleet samaa polkua pitkin kuin me. Emme yhtään tienneet mihin polku johtaa ja kuljimme eteenpäin yrittäen nähdä merelle, joka oli ihan muutaman metrin päässä, mutta sankka kaislikko peitti tehokkaasti merinäkymät. Polun varteen oli laitettu kaksi penkkiäkin jossa voi levähtää. Aurinkoisena kesäpäivänä paikka olisi mitä mainioin picnic-paikka. Jatkoimme kulkuamme ja kohta jo aavistelimmekin minne polku päättyy, kun jotain punaista rupesi näkymään.

Saavuimme Nabbenin uimarannan lähettyvillä oleville venevajoille. Vajat näkyvät Slemmernin yli Maarianhaminaan, mutta aikaisemmin olimme ihailleet niitä vain kaukaa. Nyt olimme ensi kertaa tällä ranta-alueella. Venevajoja oli paljon enemmän kuin olin luullut. Määrää en tullut laskeneeksi, mutta kymmeniä niitä oli.
Nämä vajat jotka olivat varsinaisia venevajoja olivat tietysti vedessä. Miten näppärää onkaan saada pitää venettään tuollaisessa vajassa. Syksyllä ei tarvitse muuta kuin nostaa vene ilmaan, niin eivät pääse myrskyt eivätkä talven jäät venettä vahingoittamaan.

Nämä kuvassa näkyvät pienet mökit olivat jonkinlaisia rantavajoja tai -mökkejä. Ne olivat myöskin ihan rannassa, mutta mökin ja veden välille jäi muutaman metrin levyinen maakaistale, joten niihin ei venettä saanut, vaan ne palvelivat enemmänkin pienenä kesämökkinä. Paljon ei niissä tilaa ollut, enkä tiedä yöpyvätkö omistajat niissä, mutta aivan ihanan idyllisiä paikkoja ne ovat kesäpäivän viettoon. Tässä kuvassa näyttää niinkuin maton pesupaikka olisi ihan kiinni noissa mökeissä, mutta niin ei kuitenkaan ollut. Tuon matonpesupaikan olemassaolosta minulla ei ollut ennen tätä mitään aavistusta. Ihmettelen ettei tiellä, josta tälle alueelle käännytään kun tullaan autolla, ole minkäänlaista opastetta mattolaiturista. Pikkukaupunkilaiseen tapaan tietysti oletetaan että kaikki tietävät paikan olemassaolosta. Samaan ilmiöön törmää joskus kun lehdissä on jonkin kaupan mainos ja toivotetaan asiakkaat tervetulleiksi, mutta osoitetta ei löydy mainoksesta!
Maton pesupaikka näytti olevan hyvin varusteltu. Juokseva vesi, isot altaat ja mankeli, jolla matoista saadaan suuri osa vedestä puristettua pois. Kuivatukseen oli pitkiä puusta tehtyjä tankoja. Merituuli ja aurinko varmasti kuivattavatkin matot ennätysvauhdilla.

Venevajat ovat vieri vieressä ja olivat juuri niin idyllisen näköisiä, kuin näkymän saaristossa voi olettaakin olevan.

Palasimme kotiin keskustan kautta. Vierasveneet ovat lähteneet aikoja sitten, mutta aika paljon veneitä kuitenkin vielä laitureissa oli.

Oikein hyvää perjantaita ja mukavaa viikonloppua!

KASSI, ITSE TEIN

Aamulenkin jälkeen rupesin toteuttamaan ompelutyötä, jota olin pari päivää mielessäni jo suunnitellut. Verhokankaasta, josta ompelin saunakamariin verhokapat, oli jäljellä kivan kokoinen pala. Kangas on melko paksua ja ajattelin, että siitä voisi tehdä kassin. Kassin ompelu asettaakin käsityötaitoni äärimmille rajoilleen, joten tarkka suunnittelu oli tarpeen. Ensin ajattelin tehdä kassin ulkosivulle taskun, ja teinkin sen jo kiinnittämistä vaille valmiiksi, mutta en tykännytkään sitten siitä ja hylkäsin ajatuksen taskusta. Ei tullutkaan taskua, vaan tuli lappu, tai miksi tota nyt voisi kutsua.

Koristelapun tein niin, että alle laitoin valkoista kangasta. Kankaan reunat jätin kääntämättä ja ompelin ainoastaan siksakilla ympäri jättäen reunat sellaisiksi, että niistä aikanaan rispaantuu vähän kangasta ja niin siihen tulee toivottavasti hienot hapsut. Valkoisen kankaan päälle ompelin palan paksuhkolla langalla virkattua pitsiä.
Hätäisenä ihmisenä ehdin ommella jo kassin sivusaumat ennenkuin olin kiinnittänyt tämän koristeen ja tajusin, että koriste pitää kiinnittää ensin ja vasta sitten ommella sivusaumat. No en viitsinyt tietenkään ratkoa jo ompelemiani saumoja, vaan leikkasin ne yksinkertaisesti pois. Vähän siinä leikatessani rupesi jännittämään kuinka kapea kassista lopulta tulisi jos monta kertaa joutuu suikaleita sivuista leikkaamaan. No mahtuisihan siihen ainakin maitopurkki jos kovin kapeaksi pienenisi.

Sinisellä nauhalla,joka kuvassa näkyy ,huolittelin kassin sisäsauman joka saattaa pilkahtaa kassin suusta kun sinne laittaa tavaraa.

Nyt olen kaikkien kommellusten jälkeen saanut kassin melkein valmiiksi, vain kantohihnat puuttuvat. Huomaa pohjan hieno muotoilu!

Nyt se on valmis ja kantohihnojen ompelu sujui kommelluksitta. Aika suurikin kassista tuli, joten ruokaostokset mahtuvat hyvin siihen.
Nyt on tuota raitakangasta enää jäljellä palanen, mutta noita muita on vielä melkoisesti. Mitäs seuraavaksi ompelisi? Nyt ainakin pitää pitää luova tauko, ei liikaa pähkäilyä yhdelle päivälle.

KASSI, ITSE TEIN

Aamulenkin jälkeen rupesin toteuttamaan ompelutyötä, jota olin pari päivää mielessäni jo suunnitellut. Verhokankaasta, josta ompelin saunakamariin verhokapat, oli jäljellä kivan kokoinen pala. Kangas on melko paksua ja ajattelin, että siitä voisi tehdä kassin. Kassin ompelu asettaakin käsityötaitoni äärimmille rajoilleen, joten tarkka suunnittelu oli tarpeen. Ensin ajattelin tehdä kassin ulkosivulle taskun, ja teinkin sen jo kiinnittämistä vaille valmiiksi, mutta en tykännytkään sitten siitä ja hylkäsin ajatuksen taskusta. Ei tullutkaan taskua, vaan tuli lappu, tai miksi tota nyt voisi kutsua.

Koristelapun tein niin, että alle laitoin valkoista kangasta. Kankaan reunat jätin kääntämättä ja ompelin ainoastaan siksakilla ympäri jättäen reunat sellaisiksi, että niistä aikanaan rispaantuu vähän kangasta ja niin siihen tulee toivottavasti hienot hapsut. Valkoisen kankaan päälle ompelin palan paksuhkolla langalla virkattua pitsiä.
Hätäisenä ihmisenä ehdin ommella jo kassin sivusaumat ennenkuin olin kiinnittänyt tämän koristeen ja tajusin, että koriste pitää kiinnittää ensin ja vasta sitten ommella sivusaumat. No en viitsinyt tietenkään ratkoa jo ompelemiani saumoja, vaan leikkasin ne yksinkertaisesti pois. Vähän siinä leikatessani rupesi jännittämään kuinka kapea kassista lopulta tulisi jos monta kertaa joutuu suikaleita sivuista leikkaamaan. No mahtuisihan siihen ainakin maitopurkki jos kovin kapeaksi pienenisi.

Sinisellä nauhalla,joka kuvassa näkyy ,huolittelin kassin sisäsauman joka saattaa pilkahtaa kassin suusta kun sinne laittaa tavaraa.

Nyt olen kaikkien kommellusten jälkeen saanut kassin melkein valmiiksi, vain kantohihnat puuttuvat. Huomaa pohjan hieno muotoilu!

Nyt se on valmis ja kantohihnojen ompelu sujui kommelluksitta. Aika suurikin kassista tuli, joten ruokaostokset mahtuvat hyvin siihen.
Nyt on tuota raitakangasta enää jäljellä palanen, mutta noita muita on vielä melkoisesti. Mitäs seuraavaksi ompelisi? Nyt ainakin pitää pitää luova tauko, ei liikaa pähkäilyä yhdelle päivälle.

ONGELMIA

Hei!
Joku lukija ehkä on ihmetellyt miksei hänen lähettämäänsä kommenttia näy blogissani. No, siinä kävi niin, että kun poistin kommenteista roskapostiksi merkityt kommentit, niin poistin samaan syssyyn ison joukon eli noin kolmen kuukauden ajalta myös jo julkaistut kommentit. En ajatellut, että ne poistuvat blogistanikin samalla. No, tekevälle sattuu ja kun on tässä tietokonemaailmassa itseoppinut eli ei mitään kursseja käynyt, niin tällaista voi tapahtua. En ole myöskään kertaakaan ottanut varmuuskopiota blogistani, mikä voisi olla kuitenkin viisasta, koska joskushan voin hölmöyksissäni väärää nappia painamalla vaikka poistaa koko blogin! Sain ohjeen miten varmuuskopio otetaan, mutta en ole uskaltanut sitäkään vielä tehdä, kun sen ottamisessa on tuo kohta "Vie blogi" niin mietin, että mihin se blogi viedään. Näkyykö se silti normaalisti täällä ja vaan joku kopio siitä on "viety"?
Täytyy kuitenkin harkita sitä, jos sittenkin tekisi sen. Jos joku lukijoista on sen tehnyt, niin laittakaa kommenttia siitä, oliko toimenpide yksinkertainen!

Tämän päivän kuvat ovat ainoasta yrtistä mikä mökillä oli enää jäljellä, eli oregano, joka on sinnitellyt läpi kuivan kesän. Nyt se näyttää jopa piristyneen syksyä kohti.
J tekee tänään pizzaa ja tämähän sopii sen päälle mainiosti ja muuten se saa kaunistaa keittiön pöytää täällä kotona.

HEIPPA!