SYKSYN MIETTEITÄ

Kaunis ja melkeinpä kesäinen syyskuu alkaa olla lopuillaan. Nopeasti on kuukausi taas mennyt ja kohta ollaankin lokakuussa.

 Lokakuu on nykyään se kuukausi, jolloin alkaa kaikenlainen joulutohina. Muutaman viikon päästä on kaupoissa kaikki joulurekvisiitta esillä. Välillä tuntuu, että jouluun mennessä sitä on jo niin kyllästynyt kaikkeen kilisevään, välkkyvään ja muuhunkin jouluiseen, että tekisi mieli hypätä suoraan tammikuuhun, eikä noteerata joulua mitenkään.

Mitä mieltä sinä olet? Haluttaisiko joskus unohtaa koko joulu, vai kuulutko niihin jotka ottavat kaiken irti tuosta talven juhlasta?


Mökkikausi on päättynyt, vain käyntejä mökille tehdään vielä mutta voidaan siellä vielä yöpyäkin jos ilmat ovat suotuisat.

Tänään tehdään  tarkastuskäynti mökille katsomaan, onko myrskyisästi puhallellut tuuli tehnyt pahojaan. Onkohan kasvihuone vielä pystyssä?


Syksy tuntuu tänä vuonna tervetulleelta ja kaupunkiympäristöstä nauttii taas koko kesän mökkeilyn jälkeen.




IHANAA SYKSYÄ SINULLEKIN!


PIENI LINTU-blogissa lisää syyskuun kuvia.

SYKSYN MIETTEITÄ

Kaunis ja melkeinpä kesäinen syyskuu alkaa olla lopuillaan. Nopeasti on kuukausi taas mennyt ja kohta ollaankin lokakuussa.

 Lokakuu on nykyään se kuukausi, jolloin alkaa kaikenlainen joulutohina. Muutaman viikon päästä on kaupoissa kaikki joulurekvisiitta esillä. Välillä tuntuu, että jouluun mennessä sitä on jo niin kyllästynyt kaikkeen kilisevään, välkkyvään ja muuhunkin jouluiseen, että tekisi mieli hypätä suoraan tammikuuhun, eikä noteerata joulua mitenkään.

Mitä mieltä sinä olet? Haluttaisiko joskus unohtaa koko joulu, vai kuulutko niihin jotka ottavat kaiken irti tuosta talven juhlasta?


Mökkikausi on päättynyt, vain käyntejä mökille tehdään vielä mutta voidaan siellä vielä yöpyäkin jos ilmat ovat suotuisat.

Tänään tehdään  tarkastuskäynti mökille katsomaan, onko myrskyisästi puhallellut tuuli tehnyt pahojaan. Onkohan kasvihuone vielä pystyssä?


Syksy tuntuu tänä vuonna tervetulleelta ja kaupunkiympäristöstä nauttii taas koko kesän mökkeilyn jälkeen.




IHANAA SYKSYÄ SINULLEKIN!


PIENI LINTU-blogissa lisää syyskuun kuvia.

TIISTAIN MIETTEITÄ JA PUUHIA

Toissapäivänä tein pienen lenkin Maarianhaminan Merikorttelissa, jossa oli aika rauhallista. Koska oli sunnuntai, niin paikat olivat kiinni, eikä työn ääniä kuulunut.

Siellä vallitsee aina "vanhanaikainen" tunnelma ja terva tuoksuu. Nautin näistä elementeistä, vaikka meri ja merielämä itsessään ovat minulle aika vieraita asioita, niin merenrantakaupungeissa kuin olenkin ikäni asunut.

Lämmin syksyiltapäivä teki kierroksesta erityisen nautinnollisen ja palasin kotiin hyvillä mielin.

                                      - oooooo -

Tänään en ole vielä ulos ehtinyt. Olen raivannut vierasmakuuhuoneen hyllykön. Siellä oli mappi poikineen ja jokaisessa oli sisältönä vain murto-osa siitä, mitä mappiin mahtuu. Niinpä karsin pois kaikki tarpeettomat ja vanhentuneet paperit ja nyt kaikki mahtui kahteen mappiin. Ongelmana on vain se, että pois heitettävää paperia, kuten laskuja ja vanhoja verolomakkeita ym. on sellainen puolen metrin korkuinen pino, enkä oikein tiedä mitä sillä tekisin.

Meillä on kyllä sellainen kotikäyttöön tarkoitettu silppuri, mutta tuollaista määrää ei haluttaisi ruveta siihen tunkemaan, koska sillä on taipumus ylikuumentua ja tukkiutua vähäisemmästäkin määrästä. Polttaminen saunan pesässä olisi yksi vaihtoehto, mutta tuhkaa kertyy ylen määrin. Taloyhtiön roskikseenkaan ei arvaa viedä, kun en halua, että kukaan pääsee papereitamme lukemaan.

Jaa, mutta se mahdollisuus vielä on, että sytytetään nuotio mökkirantaan ja poltetaan paperit siellä, kunhan tuo metsäpalovaroitus loppuu ja ilma on tuuleton.

Sitä odotellessa

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

TIISTAIN MIETTEITÄ JA PUUHIA

Toissapäivänä tein pienen lenkin Maarianhaminan Merikorttelissa, jossa oli aika rauhallista. Koska oli sunnuntai, niin paikat olivat kiinni, eikä työn ääniä kuulunut.

Siellä vallitsee aina "vanhanaikainen" tunnelma ja terva tuoksuu. Nautin näistä elementeistä, vaikka meri ja merielämä itsessään ovat minulle aika vieraita asioita, niin merenrantakaupungeissa kuin olenkin ikäni asunut.

Lämmin syksyiltapäivä teki kierroksesta erityisen nautinnollisen ja palasin kotiin hyvillä mielin.

                                      - oooooo -

Tänään en ole vielä ulos ehtinyt. Olen raivannut vierasmakuuhuoneen hyllykön. Siellä oli mappi poikineen ja jokaisessa oli sisältönä vain murto-osa siitä, mitä mappiin mahtuu. Niinpä karsin pois kaikki tarpeettomat ja vanhentuneet paperit ja nyt kaikki mahtui kahteen mappiin. Ongelmana on vain se, että pois heitettävää paperia, kuten laskuja ja vanhoja verolomakkeita ym. on sellainen puolen metrin korkuinen pino, enkä oikein tiedä mitä sillä tekisin.

Meillä on kyllä sellainen kotikäyttöön tarkoitettu silppuri, mutta tuollaista määrää ei haluttaisi ruveta siihen tunkemaan, koska sillä on taipumus ylikuumentua ja tukkiutua vähäisemmästäkin määrästä. Polttaminen saunan pesässä olisi yksi vaihtoehto, mutta tuhkaa kertyy ylen määrin. Taloyhtiön roskikseenkaan ei arvaa viedä, kun en halua, että kukaan pääsee papereitamme lukemaan.

Jaa, mutta se mahdollisuus vielä on, että sytytetään nuotio mökkirantaan ja poltetaan paperit siellä, kunhan tuo metsäpalovaroitus loppuu ja ilma on tuuleton.

Sitä odotellessa

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

KELTAINEN TAI VIHREÄ, TAI VAIKKA MOLEMMAT

Jokasyksyinen näky tien varressa: auringonkeltaiset kurpitsat kärrynlavalla. Tästä niitä voi ostaa kotiin vietäväksi.

En ole tainnut koskaan aikaisemmin ostaa, vaikka ihaillut ja kuvannut niitä olenkin.

Niitä on eri kokoisia ja mallisia. Suurimmat ovat sellaisia, joista voi tehdä vaikka kurpitsalyhtyjä ja pienimmät käyvät koristeeksi.

Maksu suoritetaan kärryyn kiinnitettyyn lippaaseen. Voi olla, että ihan jokaista kurpitsaa ei ole rehellisesti maksettu, koska aikaisempina vuosina on lähistöllä näkynyt rikki heitettyjä kurpitsoja ja enpä usko, että jos maksaa ottamansa kurpitsat, niin heittelisi niitä sitten ympäriinsä.

Minä halusin ostaa koristeeksi muutaman pienimmistä kurpitsoista hiukan syysväriä kotiin tuomaan.

Valinnanvaraa oli niin värin, kuin mallinkin suhteen: tumman vihreästä, keltaisen kautta melkein valkoisiin. Oli pyöreää, soikeaa ja pitkän mallista, sileää ja röpelöistä.

Kurpitsat on kasvatettu tässä lähipellolla eli paikallista tuotantoa ovat. Lippukin sen kertoo ja se on ainakin toistaiseksi saanut olla paikoillaan.

Kärryssä olevassa kyltissä sanottiin että paikka on kameravalvonnassa. Liekö teksti ollut vain pelottelumielessä, koska minkäänlaista kameran tapaista en nähnyt, mutta hyvä jos teksti vähentää epärehellistä käytöstä.

Kurpitsat oli asetettu kauniisti esille olkien päälle ja kärryt olivat pellon reunassa. Paikka näkyy hyvin isommalle tielle, joten ostajat löytävät hyvin sinne

Ostin koristekurpitsoja ja nyt ne koristavat olohuoneen ruokapöytää. Tuli kiva ja pitkäikäinen koriste, niin uskon.

KAUNISTA SYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE!

KELTAINEN TAI VIHREÄ, TAI VAIKKA MOLEMMAT

Jokasyksyinen näky tien varressa: auringonkeltaiset kurpitsat kärrynlavalla. Tästä niitä voi ostaa kotiin vietäväksi.

En ole tainnut koskaan aikaisemmin ostaa, vaikka ihaillut ja kuvannut niitä olenkin.

Niitä on eri kokoisia ja mallisia. Suurimmat ovat sellaisia, joista voi tehdä vaikka kurpitsalyhtyjä ja pienimmät käyvät koristeeksi.

Maksu suoritetaan kärryyn kiinnitettyyn lippaaseen. Voi olla, että ihan jokaista kurpitsaa ei ole rehellisesti maksettu, koska aikaisempina vuosina on lähistöllä näkynyt rikki heitettyjä kurpitsoja ja enpä usko, että jos maksaa ottamansa kurpitsat, niin heittelisi niitä sitten ympäriinsä.

Minä halusin ostaa koristeeksi muutaman pienimmistä kurpitsoista hiukan syysväriä kotiin tuomaan.

Valinnanvaraa oli niin värin, kuin mallinkin suhteen: tumman vihreästä, keltaisen kautta melkein valkoisiin. Oli pyöreää, soikeaa ja pitkän mallista, sileää ja röpelöistä.

Kurpitsat on kasvatettu tässä lähipellolla eli paikallista tuotantoa ovat. Lippukin sen kertoo ja se on ainakin toistaiseksi saanut olla paikoillaan.

Kärryssä olevassa kyltissä sanottiin että paikka on kameravalvonnassa. Liekö teksti ollut vain pelottelumielessä, koska minkäänlaista kameran tapaista en nähnyt, mutta hyvä jos teksti vähentää epärehellistä käytöstä.

Kurpitsat oli asetettu kauniisti esille olkien päälle ja kärryt olivat pellon reunassa. Paikka näkyy hyvin isommalle tielle, joten ostajat löytävät hyvin sinne

Ostin koristekurpitsoja ja nyt ne koristavat olohuoneen ruokapöytää. Tuli kiva ja pitkäikäinen koriste, niin uskon.

KAUNISTA SYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE!

MITEN VOI OLLA NIIN VAIKEAA?

Ei. Tämä ei ole minun kutomani matto, eikä minun ottamani kuvakaan, vaan löysin sen Pinterestistä.

Olen jo aiemmin kertonutkin uudesta harrastuksestani, maton kudonnasta. Yksi matto on valmistunut ja toista olen nyt aloitellut.

Vaan mihin ovat unohtuneet kaikki temput, joita pitää tehdä ennen kuin varsinaiseen kutomistyöhön päästään? Olinhan muutama viikko sitten saanut opetusta niihin, mutta nyt kaikki tuntui  olevan poispyyhitty muististani. Minun on erittäin vaikeaa oppia uusia asioita ja joudun toistamaan juttuja varmaan kymmeniä kertoja ennen kuin opin.

Jopa niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia, kuin loimilankojen solmiminen tietyllä tavalla, tietyssä vaiheessa, on minulle ylivoimaisen vaikealta tuntuva asia. Puhumattakaan siitä, että niiden tulee olla määrätyssä kireydessä jotta matosta tulee tasainen.

Onneksi tällä kertaa kangaspuissa oli loimet jo valmiina, niin ettei minun tarvinnut tehdä kaikkea ihan alusta asti, enkä toki sitä olisi osannut itse tehdäkään. Taisinpa jopa ääneen tuumia kurssilla, että miten on joku vanha mökin mummo osannut tehdä nuo valmistelutyöt kangaspuille että on päässyt mattoa kutomaan. Se asia ei ole minulle selvinnyt vieläkään.

Olen etukäteen suunnitellut mattoon tulevat värit ja raidat ja jokaisen raidan leveyden. Mitään kuvioita en uskalla edes yrittää tehdä, vaan uskon maton saavan tarpeeksi elävyyttä väreillä.

Tällä kerralla en ostanut valmiita kuteita, vaan olen repinyt niitä vanhoista lakanoista ym. Nenä tukossa pölystä ja peukalot kipeinä homma on sujunut. Mattoni pääväriksi tulee tällä kertaa musta, mutta muutama kirkaskin raita siihen tulee.

Eilen aloitin kutomisen ja sain valmiiksi ainoastaan parikymmentä senttiä, kun jouduin pari kertaa purkamaan työn. Huomasin myös, että musta kude ei taida riittää, joten joko minun on yritettävä hankkia sitä lisää, tai tehtävä raitojen väriin jonkinlaista muutosta.

Meitä on kurssilla kaksitoista ja minun lisäkseni ainoastaan yksi toinen on aloittelija. Kaikki muut ovat kutoneet vaikka mitä ja vaikka kuinka monta vuotta ja taidokkaita kudontatöitä he näkyvät tekevänkin. Onneksi kaikki ovat auttavaisia, jos (kun) apua tarvitsee. Tulivat porukalla katsomaan miten minun kutomiseni sujuu. 

En tiedä mitä mielessään ajattelivat tekeleestäni, mutta ääneen ainakin kannustivat.

Jokaisella kurssilaisella on avain tuonne kudontapaikkaan ja aionkin mennä tänään pariksi tunniksi kutomaan. Kiva, kun voi mennä silloin kun itselle sopii, vaikka sitten aamuyöllä, jos ei uni tule.

MITÄ SINUN TÄMÄN PÄIVÄN OHJELMASSA ON?

MITEN VOI OLLA NIIN VAIKEAA?

Ei. Tämä ei ole minun kutomani matto, eikä minun ottamani kuvakaan, vaan löysin sen Pinterestistä.

Olen jo aiemmin kertonutkin uudesta harrastuksestani, maton kudonnasta. Yksi matto on valmistunut ja toista olen nyt aloitellut.

Vaan mihin ovat unohtuneet kaikki temput, joita pitää tehdä ennen kuin varsinaiseen kutomistyöhön päästään? Olinhan muutama viikko sitten saanut opetusta niihin, mutta nyt kaikki tuntui  olevan poispyyhitty muististani. Minun on erittäin vaikeaa oppia uusia asioita ja joudun toistamaan juttuja varmaan kymmeniä kertoja ennen kuin opin.

Jopa niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia, kuin loimilankojen solmiminen tietyllä tavalla, tietyssä vaiheessa, on minulle ylivoimaisen vaikealta tuntuva asia. Puhumattakaan siitä, että niiden tulee olla määrätyssä kireydessä jotta matosta tulee tasainen.

Onneksi tällä kertaa kangaspuissa oli loimet jo valmiina, niin ettei minun tarvinnut tehdä kaikkea ihan alusta asti, enkä toki sitä olisi osannut itse tehdäkään. Taisinpa jopa ääneen tuumia kurssilla, että miten on joku vanha mökin mummo osannut tehdä nuo valmistelutyöt kangaspuille että on päässyt mattoa kutomaan. Se asia ei ole minulle selvinnyt vieläkään.

Olen etukäteen suunnitellut mattoon tulevat värit ja raidat ja jokaisen raidan leveyden. Mitään kuvioita en uskalla edes yrittää tehdä, vaan uskon maton saavan tarpeeksi elävyyttä väreillä.

Tällä kerralla en ostanut valmiita kuteita, vaan olen repinyt niitä vanhoista lakanoista ym. Nenä tukossa pölystä ja peukalot kipeinä homma on sujunut. Mattoni pääväriksi tulee tällä kertaa musta, mutta muutama kirkaskin raita siihen tulee.

Eilen aloitin kutomisen ja sain valmiiksi ainoastaan parikymmentä senttiä, kun jouduin pari kertaa purkamaan työn. Huomasin myös, että musta kude ei taida riittää, joten joko minun on yritettävä hankkia sitä lisää, tai tehtävä raitojen väriin jonkinlaista muutosta.

Meitä on kurssilla kaksitoista ja minun lisäkseni ainoastaan yksi toinen on aloittelija. Kaikki muut ovat kutoneet vaikka mitä ja vaikka kuinka monta vuotta ja taidokkaita kudontatöitä he näkyvät tekevänkin. Onneksi kaikki ovat auttavaisia, jos (kun) apua tarvitsee. Tulivat porukalla katsomaan miten minun kutomiseni sujuu. 

En tiedä mitä mielessään ajattelivat tekeleestäni, mutta ääneen ainakin kannustivat.

Jokaisella kurssilaisella on avain tuonne kudontapaikkaan ja aionkin mennä tänään pariksi tunniksi kutomaan. Kiva, kun voi mennä silloin kun itselle sopii, vaikka sitten aamuyöllä, jos ei uni tule.

MITÄ SINUN TÄMÄN PÄIVÄN OHJELMASSA ON?

TÄLLAINEN MINÄ OLEN

Luin eräästä vanhasta lehdestä kivan jutun, jossa haastateltava oli vastannut kysymyksiin, jotka kertovat jotain hänestä ja hänen luonteestaan. 

Varastin idean itselleni ja vastailin muutamaan kysymykseen ja poimin Pinterestistä Inge Löökin mainiot kuvat mukaan.

Asun pienessä kerrostalossa, pienessä kaupungissa. Kesäksi muutamme mökille. Parasta kodissani on sijainti keskustassa ja se että meillä on riittävästi tilaa meille kahdelle ja mikä melkeinpä parasta, kaksi vessaa!

Innostun helposti eri asioista, mutta usein se innostus lopahtaa yhtä pian. Tällä hetkellä olen erittäin innostunut räsymattojen kutomisesta. Keväällä innostun puutarhahommista melkeinpä vielä lumisessa maisemassa, enkä millään malttaisi odottaa sopivia kelejä. 

Haluaisin vielä joskus tehdä jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin tehnyt: matkustaa maapallon ympäri, ihailla maisemia maailman korkeimmasta rakennuksesta, uuden kielen oppiminenkin vielä kiinnostaisi, haluaisin ottaa hienoista hienoimman valokuvan....... 

Rentoudun parhaiten mökillä rannassa istuen tai puutarhassa touhuten, piknikillä luonnon helmassa lintujen laulua kuunnellen, katukahvilassa kaupungin vilinää seuraten.

Ihailen ihmisiä, jotka tekevät mitä huvittaa, ilman että miettivät  sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, jotka uskaltavat toteuttaa hulluimmatkin haaveensa. Ne ihmiset ovat juuri niitä, jotka nostavat ensimmäisinä käden pystyyn, kun pyydetään vapaaehtoista vaikkapa jonnekin esiintymislavalle avustamaan johonkin taikatemppuun. Sellaiseen minusta ei olisi.

Ihailen myös aikaansaavia ihmisiä, jotka ryhtyvät toimeen ja tekevät ikävimmätkin hommat, eivätkä jahkaile niiden aloittamista. No toisaalta, jos imuroimisen kanssa odottaa tarpeeksi kauan, niin jääkin yksi siivouspäivä helposti väliin.

Luonnettani kuvaa parhaiten se, että teen suuria päätöksiä äkkiä. Jos ajattelen vaikkapa kaikkia muuttojamme, niin paikkakunnan, kuin asuntojenkin osalta, niin niitä ei kauan ole jahkailtu. Nykyistäkin asuntoa käytiin kerran katsomassa ja kun tultiin ulos, niin lyötiin välittäjän kanssa kättä päälle ja se oli siinä. Onneksi suurempia mokia ei tullut tehtyä.

Sitkuilu ei kuulu luonteeseeni, mutta liiallisesta malttamattomuudesta olisi ehkä kiva päästä eroon.

Minut tekee iloiseksi se, kun huomaan jonkun ilostuvan tapaamisestani. Myös ystävän soitto ilahduttaa, vaikka itse olen maailman huonoin puhelimen käyttäjä ja saan oikein patistella itseäni siihen, että soitan jollekulle ilman että minulla on varsinaista asiaa.

Jos voisin matkustaa minne vain, niin kyllä se jonkinlainen kaupunkiloma olisi. Rantalomat on kohdaltani vietetty. Enää ei houkuttele auringossa makoilu, eikä hiostavan kuuma ilma. Minulle riittää Euroopan kaupungit. Kauempana oleviin ei ole houkutusta pitkä lentomatkan takia, muuten kyllä.

Haluan ympärilleni muutamia mukavia ihmisiä, puhdasta luontoa, viihtyisän kodin, jonne on aina mukava palata.

Ajankohtaista juuri nyt on kasvihuoneen ja mökkipihan laittaminen talvikuntoon. Itse mökissä pidämme peruslämmön päällä läpi vuoden, niin että halutessamme voimme mennä mökille pariksi päiväksi vaikka keskellä talvea.

Ajankohtaista on myös kaupunkikodin parvekkeen syyskukkien hankkiminen ja ne saavatkin sitten olla koko talven parvekkeen somistuksena. 

Myös syksyinen luonnon kellastumisen seuraaminen on ajankohtaista ja mieluisaa.

En luopuisi neljästä vuodenajastamme, vaikka syksyn sateet eivät ihan aina jaksakaan viehättää. 

En myöskään koskaan luopuisi käyttämästä omaa äidinkieltäni. Täällä "vieraskielisessä" ympäristössä asuminen tekee tästä asiasta vielä monin verroin tärkeämmän.

Enkä kyllä luopuisi TV:stä, netistä, älypuhelimesta, kirjoista, lehdistä......onhan noita.

 

Haaveilen terveestä vanhuudesta, johon sisältyisi sopiva määrä mielekästä toimintaa. Haaveilen myöskin siitä, että nyt kun vielä tuota terveyttä ja aikaa on, olisi myöskin taloudelliset mahdollisuudet tehdä sellaista mitä haluaa.

Haaveilen myös sodattomasta maailmasta ja hienoa olisi jos kaikkialla olisi yhtä hyvä elää kuin meillä täällä Suomessa.

Omalta kohdaltani haaveet ovat toteutuneet. On saatu lapset ja heidän perheensä, on oma koti ja mökki, pitkien työurien jälkeen saadaan nauttia eläkepäivistä hyväkuntoisina ja osataan nauttia elämästä tässä ja nyt.

SEN PITUINEN SE. HYVÄÄ LAUANTAITA!

TÄLLAINEN MINÄ OLEN

Luin eräästä vanhasta lehdestä kivan jutun, jossa haastateltava oli vastannut kysymyksiin, jotka kertovat jotain hänestä ja hänen luonteestaan. 

Varastin idean itselleni ja vastailin muutamaan kysymykseen ja poimin Pinterestistä Inge Löökin mainiot kuvat mukaan.

Asun pienessä kerrostalossa, pienessä kaupungissa. Kesäksi muutamme mökille. Parasta kodissani on sijainti keskustassa ja se että meillä on riittävästi tilaa meille kahdelle ja mikä melkeinpä parasta, kaksi vessaa!

Innostun helposti eri asioista, mutta usein se innostus lopahtaa yhtä pian. Tällä hetkellä olen erittäin innostunut räsymattojen kutomisesta. Keväällä innostun puutarhahommista melkeinpä vielä lumisessa maisemassa, enkä millään malttaisi odottaa sopivia kelejä. 

Haluaisin vielä joskus tehdä jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin tehnyt: matkustaa maapallon ympäri, ihailla maisemia maailman korkeimmasta rakennuksesta, uuden kielen oppiminenkin vielä kiinnostaisi, haluaisin ottaa hienoista hienoimman valokuvan....... 

Rentoudun parhaiten mökillä rannassa istuen tai puutarhassa touhuten, piknikillä luonnon helmassa lintujen laulua kuunnellen, katukahvilassa kaupungin vilinää seuraten.

Ihailen ihmisiä, jotka tekevät mitä huvittaa, ilman että miettivät  sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, jotka uskaltavat toteuttaa hulluimmatkin haaveensa. Ne ihmiset ovat juuri niitä, jotka nostavat ensimmäisinä käden pystyyn, kun pyydetään vapaaehtoista vaikkapa jonnekin esiintymislavalle avustamaan johonkin taikatemppuun. Sellaiseen minusta ei olisi.

Ihailen myös aikaansaavia ihmisiä, jotka ryhtyvät toimeen ja tekevät ikävimmätkin hommat, eivätkä jahkaile niiden aloittamista. No toisaalta, jos imuroimisen kanssa odottaa tarpeeksi kauan, niin jääkin yksi siivouspäivä helposti väliin.

Luonnettani kuvaa parhaiten se, että teen suuria päätöksiä äkkiä. Jos ajattelen vaikkapa kaikkia muuttojamme, niin paikkakunnan, kuin asuntojenkin osalta, niin niitä ei kauan ole jahkailtu. Nykyistäkin asuntoa käytiin kerran katsomassa ja kun tultiin ulos, niin lyötiin välittäjän kanssa kättä päälle ja se oli siinä. Onneksi suurempia mokia ei tullut tehtyä.

Sitkuilu ei kuulu luonteeseeni, mutta liiallisesta malttamattomuudesta olisi ehkä kiva päästä eroon.

Minut tekee iloiseksi se, kun huomaan jonkun ilostuvan tapaamisestani. Myös ystävän soitto ilahduttaa, vaikka itse olen maailman huonoin puhelimen käyttäjä ja saan oikein patistella itseäni siihen, että soitan jollekulle ilman että minulla on varsinaista asiaa.

Jos voisin matkustaa minne vain, niin kyllä se jonkinlainen kaupunkiloma olisi. Rantalomat on kohdaltani vietetty. Enää ei houkuttele auringossa makoilu, eikä hiostavan kuuma ilma. Minulle riittää Euroopan kaupungit. Kauempana oleviin ei ole houkutusta pitkä lentomatkan takia, muuten kyllä.

Haluan ympärilleni muutamia mukavia ihmisiä, puhdasta luontoa, viihtyisän kodin, jonne on aina mukava palata.

Ajankohtaista juuri nyt on kasvihuoneen ja mökkipihan laittaminen talvikuntoon. Itse mökissä pidämme peruslämmön päällä läpi vuoden, niin että halutessamme voimme mennä mökille pariksi päiväksi vaikka keskellä talvea.

Ajankohtaista on myös kaupunkikodin parvekkeen syyskukkien hankkiminen ja ne saavatkin sitten olla koko talven parvekkeen somistuksena. 

Myös syksyinen luonnon kellastumisen seuraaminen on ajankohtaista ja mieluisaa.

En luopuisi neljästä vuodenajastamme, vaikka syksyn sateet eivät ihan aina jaksakaan viehättää. 

En myöskään koskaan luopuisi käyttämästä omaa äidinkieltäni. Täällä "vieraskielisessä" ympäristössä asuminen tekee tästä asiasta vielä monin verroin tärkeämmän.

Enkä kyllä luopuisi TV:stä, netistä, älypuhelimesta, kirjoista, lehdistä......onhan noita.

 

Haaveilen terveestä vanhuudesta, johon sisältyisi sopiva määrä mielekästä toimintaa. Haaveilen myöskin siitä, että nyt kun vielä tuota terveyttä ja aikaa on, olisi myöskin taloudelliset mahdollisuudet tehdä sellaista mitä haluaa.

Haaveilen myös sodattomasta maailmasta ja hienoa olisi jos kaikkialla olisi yhtä hyvä elää kuin meillä täällä Suomessa.

Omalta kohdaltani haaveet ovat toteutuneet. On saatu lapset ja heidän perheensä, on oma koti ja mökki, pitkien työurien jälkeen saadaan nauttia eläkepäivistä hyväkuntoisina ja osataan nauttia elämästä tässä ja nyt.

SEN PITUINEN SE. HYVÄÄ LAUANTAITA!