ERIKOISIA NIMIÄ

KAUNISTA KALEVALANPÄIVÄÄ!

Kalevala teoksena ei ole ollut minulle mitenkään merkittävä ja sen tekstikin on minulle aika vierasta ja vaikeaselkoista. Mutta teoksessa esiintyvät nimet ovat kiinnostavia, vaikka nekin hiukan outoja mielestäni.

Mutta mitä tekemistä tällä vanhalla valokuvalla on Kalevalan kanssa? Kuva on isovanhempieni kihlakuva 1920-luvulta.


Kuvassa oleva nuori nainen on isoäitini, nimeltään VIENA LEMMITTY.

Kun tutkin hänen sukuselvityksestään hänen sisaruksiensa nimiä, niin huomasin sellaisen asian, että heistä monella oli ensimmäisenä tai toisena nimenä Kalevala-tyyppinen nimi.

On WELLAMO, JOUKO LEMMINKÄINEN, KYLLIKKI ja AHTI.
NIILO ja SULHO, jotka nimet sisarusparvesta myöskin löytyy, eivät liene Kalevalasta, vaikka vähän samaa tyyliä mielestäni edustavatkin.

Mistäköhän nuo isoäitini vanhemmat Frans ja Elin keksivät antaa lapsilleen tällaiset nimet? Asuivat maaseudulla pienessä torpassa ja lapsia syntyi melkein joka vuosi, joten on vaikea uskoa että heillä olisi ollut aikaa lukea Kalevalaa arjen kiireessä.

Traagista oli  se, että isä Frans kuoli kun nuorin yhdeksästä lapsesta oli vain muutaman kuukauden ikäinen ja äiti Elin kuoli kun nuorin lapsi oli 6-vuotias. Sen jälkeen lapsista tuli huutolaislapsia, jotka sijoitettiin eri taloihin ja joutuivat työllään korvaamaan sen että saivat paikan jossa asua.


Ehkä entisaikaan ei sentään kaikki ollut paremmin, vaikka sellaistakin aina silloin tällöin kuuluu sanottavan.

ERIKOISIA NIMIÄ

KAUNISTA KALEVALANPÄIVÄÄ!

Kalevala teoksena ei ole ollut minulle mitenkään merkittävä ja sen tekstikin on minulle aika vierasta ja vaikeaselkoista. Mutta teoksessa esiintyvät nimet ovat kiinnostavia, vaikka nekin hiukan outoja mielestäni.

Mutta mitä tekemistä tällä vanhalla valokuvalla on Kalevalan kanssa? Kuva on isovanhempieni kihlakuva 1920-luvulta.


Kuvassa oleva nuori nainen on isoäitini, nimeltään VIENA LEMMITTY.

Kun tutkin hänen sukuselvityksestään hänen sisaruksiensa nimiä, niin huomasin sellaisen asian, että heistä monella oli ensimmäisenä tai toisena nimenä Kalevala-tyyppinen nimi.

On WELLAMO, JOUKO LEMMINKÄINEN, KYLLIKKI ja AHTI.
NIILO ja SULHO, jotka nimet sisarusparvesta myöskin löytyy, eivät liene Kalevalasta, vaikka vähän samaa tyyliä mielestäni edustavatkin.

Mistäköhän nuo isoäitini vanhemmat Frans ja Elin keksivät antaa lapsilleen tällaiset nimet? Asuivat maaseudulla pienessä torpassa ja lapsia syntyi melkein joka vuosi, joten on vaikea uskoa että heillä olisi ollut aikaa lukea Kalevalaa arjen kiireessä.

Traagista oli  se, että isä Frans kuoli kun nuorin yhdeksästä lapsesta oli vain muutaman kuukauden ikäinen ja äiti Elin kuoli kun nuorin lapsi oli 6-vuotias. Sen jälkeen lapsista tuli huutolaislapsia, jotka sijoitettiin eri taloihin ja joutuivat työllään korvaamaan sen että saivat paikan jossa asua.


Ehkä entisaikaan ei sentään kaikki ollut paremmin, vaikka sellaistakin aina silloin tällöin kuuluu sanottavan.

MYYTÄVÄNÄ HYVÄ KAMERA

Tänään hiukan erilainen blogipostaus, nimittäin myynti-ilmoitus.


Minua on uskollisesti ja hyvin palvellut kamera, Canon EOS 600D, jolla olen melkein kaikki parin viimeisen vuoden aikana blogissani nähdyt kuvat ottanut.

Nyt olen kuitenkin tilannut itselleni uuden kameran ja niinpä myyn tämän hienon kameran jollekin joka haluaa ottaa korkealaatuisia kuvia.
 Itse en ole mikään kokenut ja osaava kuvaaja, enkä ole opetellut käyttämään kaikkia kameran hienouksia, mutta aika hyviä kuvia olen kuitenkin onnistunut tällä ottamaan.

Kameran mukana seuraa kaksi zoom-objektiivia, 18-55mm ja 75-300mm.
Canonin kameralaukku tulee kaupanpäällisiksi.


Hintapyyntönä minulla on 420€ (Uutena maksoin tästä 600€ ja kameralaukun ostin erikseen).

Jos kiinnostuit, niin jätä kommentti tai lähetä sähköpostia minulle blogin oikeassa sivupalkissa näkyvään e-mail-osoitteeseen.


MUKAVAA LAUANTAITA!




Kamera myyty! Myynti kävi joutuisasti. Hyviä kuvaushetkiä uudelle omistajalle!

Minä jään odottamaan, että posti tuo tilaamani uuden kameran :)

MYYTÄVÄNÄ HYVÄ KAMERA

Tänään hiukan erilainen blogipostaus, nimittäin myynti-ilmoitus.


Minua on uskollisesti ja hyvin palvellut kamera, Canon EOS 600D, jolla olen melkein kaikki parin viimeisen vuoden aikana blogissani nähdyt kuvat ottanut.

Nyt olen kuitenkin tilannut itselleni uuden kameran ja niinpä myyn tämän hienon kameran jollekin joka haluaa ottaa korkealaatuisia kuvia.
 Itse en ole mikään kokenut ja osaava kuvaaja, enkä ole opetellut käyttämään kaikkia kameran hienouksia, mutta aika hyviä kuvia olen kuitenkin onnistunut tällä ottamaan.

Kameran mukana seuraa kaksi zoom-objektiivia, 18-55mm ja 75-300mm.
Canonin kameralaukku tulee kaupanpäällisiksi.


Hintapyyntönä minulla on 420€ (Uutena maksoin tästä 600€ ja kameralaukun ostin erikseen).

Jos kiinnostuit, niin jätä kommentti tai lähetä sähköpostia minulle blogin oikeassa sivupalkissa näkyvään e-mail-osoitteeseen.


MUKAVAA LAUANTAITA!




Kamera myyty! Myynti kävi joutuisasti. Hyviä kuvaushetkiä uudelle omistajalle!

Minä jään odottamaan, että posti tuo tilaamani uuden kameran :)

HEIPPA!

HEIPPA HELMIKUU!


Taas yksi kuukausi lähestyy loppuaan. Helmikuun sää on ollut vaihteleva. On ollut aurinkoisia, melkeinpä keväisiä päiviä ja toisena päivänä taas on saatu vesisadetta tai lumisadetta.
Kevättalven sää on oikullinen.

Minun helmikuuni on koostunut valokuvaamisesta kauniina päivinä, töissä käymisestä aina silloin tällöin, mutta myös rauhallisista eläkeläisen päivistä, jolloin on saanut tehdä päivästä ihan niin rauhallisen tai kiireisen kuin miltä on tuntunut. Vanhin lapsenlapsemmekin oli luonamme viikon verran kuun puolessa välissä.

Juhlaakin on helmikuuhun mahtunut, parit synttärit on vietetty.

Ihan kiva kuukausi on ollut ja nopsasti se taas meni.


MITÄHÄN MAALISKUU TUO TULLESSAAN?
Se onkin se kuukausi jolloin vanhenen taas vuodella.


Muita helmikuun kollaaseja näet TÄÄLTÄ.

HEIPPA!

HEIPPA HELMIKUU!


Taas yksi kuukausi lähestyy loppuaan. Helmikuun sää on ollut vaihteleva. On ollut aurinkoisia, melkeinpä keväisiä päiviä ja toisena päivänä taas on saatu vesisadetta tai lumisadetta.
Kevättalven sää on oikullinen.

Minun helmikuuni on koostunut valokuvaamisesta kauniina päivinä, töissä käymisestä aina silloin tällöin, mutta myös rauhallisista eläkeläisen päivistä, jolloin on saanut tehdä päivästä ihan niin rauhallisen tai kiireisen kuin miltä on tuntunut. Vanhin lapsenlapsemmekin oli luonamme viikon verran kuun puolessa välissä.

Juhlaakin on helmikuuhun mahtunut, parit synttärit on vietetty.

Ihan kiva kuukausi on ollut ja nopsasti se taas meni.


MITÄHÄN MAALISKUU TUO TULLESSAAN?
Se onkin se kuukausi jolloin vanhenen taas vuodella.


Muita helmikuun kollaaseja näet TÄÄLTÄ.

PETTYMYS

Tiedän että eletään vasta helmikuuta, mutta kuitenkin oli aika pettymys nähdä maisema mökillä eilen. Kaupungissa oli KEVÄT. Lunta ei juuri näkynyt, paitsi jossain varjopaikassa, johon lunta on aikaisemmin kerätty kinoksiksi, eikä kaikki ole vielä sulanut. Muuten oli maa paljas ja näytti sellaiselta, että leskenlehdet puskevat maasta hetkellä millä hyvänsä.

Tätä ihanuutta katsellessa oltiin jo suunniteltu viikonlopuksi mökille menoa. Voitaisiin karsia vähän puustoa ja polttaa risuja rannassa.

Mielessä siinteli suunnilleen tämän tapainen näkymä. Voisi kahvitella ulkona, tuulettaa sänkyvaatteet ja matot; niin tehdä kaikenlaista mukavaa mitä keväällä tehdään kun aloitetaan mökkikausi.

Vaan toisin kävi. Kotoamme on mökille vajaat 30 kilometriä. Kaupungista maaseudulle ajellessamme katselimme jo toiveikkaana paljaille pelloille, josko vaikka töyhtöhyyppiä näkyisi paikassa jossa niitä aina ensimmäiseksi keväällä näkyy. Ei näkynyt, mutta joutsenperhe kuitenkin tepasteli jo pellolla.

Noin matkan puolivälissä alkoi näyttää ihan toisenlaiselta kuin kotoa lähtiessä. Tie oli liukas ja pientareet valkoisina.
Ja sitä valkoisuutta näkyi yhä enemmän mitä lähemmäksi mökkiä tultiin.
Kun käännyttiin isolta tieltä kylään johtavalle tielle oltiin tultu TALVEEN.

Näky oli ihan uskomaton. Miten muutaman kilometrin säteellä ero voi olla näin suuri?

Saavuimme mökille ja pihalla oli lunta vaikka kuinka paljon.

Vaikka aurinko täälläkin paistoi, niin keväästä ei ollut jälkeäkään. Sinne karisivat haaveet mökille tulosta viikonloppuna. Toki täällä voisimme muuten olla, mutta suunnittelemistamme ulkohommista ei oikein tulisi mitään lumessa kahlatessa.

Taidetaan jäädä kaupunkiin.



Tänään minulla on työpäivä. Työvuoro alkaa seitsemältä,mutta tuo pahuksen kuu herätti minut jo joskus kolmen maissa. Sitten ei uni enää tullut. Tästä päivästä tuleekin kiireinen. Ensin töihin, sitten tukanleikkuuseen ja illalla vielä mummiduunia.


OIKEIN KIVAA PÄIVÄÄ SINULLE LUKIJANI!

PETTYMYS

Tiedän että eletään vasta helmikuuta, mutta kuitenkin oli aika pettymys nähdä maisema mökillä eilen. Kaupungissa oli KEVÄT. Lunta ei juuri näkynyt, paitsi jossain varjopaikassa, johon lunta on aikaisemmin kerätty kinoksiksi, eikä kaikki ole vielä sulanut. Muuten oli maa paljas ja näytti sellaiselta, että leskenlehdet puskevat maasta hetkellä millä hyvänsä.

Tätä ihanuutta katsellessa oltiin jo suunniteltu viikonlopuksi mökille menoa. Voitaisiin karsia vähän puustoa ja polttaa risuja rannassa.

Mielessä siinteli suunnilleen tämän tapainen näkymä. Voisi kahvitella ulkona, tuulettaa sänkyvaatteet ja matot; niin tehdä kaikenlaista mukavaa mitä keväällä tehdään kun aloitetaan mökkikausi.

Vaan toisin kävi. Kotoamme on mökille vajaat 30 kilometriä. Kaupungista maaseudulle ajellessamme katselimme jo toiveikkaana paljaille pelloille, josko vaikka töyhtöhyyppiä näkyisi paikassa jossa niitä aina ensimmäiseksi keväällä näkyy. Ei näkynyt, mutta joutsenperhe kuitenkin tepasteli jo pellolla.

Noin matkan puolivälissä alkoi näyttää ihan toisenlaiselta kuin kotoa lähtiessä. Tie oli liukas ja pientareet valkoisina.
Ja sitä valkoisuutta näkyi yhä enemmän mitä lähemmäksi mökkiä tultiin.
Kun käännyttiin isolta tieltä kylään johtavalle tielle oltiin tultu TALVEEN.

Näky oli ihan uskomaton. Miten muutaman kilometrin säteellä ero voi olla näin suuri?

Saavuimme mökille ja pihalla oli lunta vaikka kuinka paljon.

Vaikka aurinko täälläkin paistoi, niin keväästä ei ollut jälkeäkään. Sinne karisivat haaveet mökille tulosta viikonloppuna. Toki täällä voisimme muuten olla, mutta suunnittelemistamme ulkohommista ei oikein tulisi mitään lumessa kahlatessa.

Taidetaan jäädä kaupunkiin.



Tänään minulla on työpäivä. Työvuoro alkaa seitsemältä,mutta tuo pahuksen kuu herätti minut jo joskus kolmen maissa. Sitten ei uni enää tullut. Tästä päivästä tuleekin kiireinen. Ensin töihin, sitten tukanleikkuuseen ja illalla vielä mummiduunia.


OIKEIN KIVAA PÄIVÄÄ SINULLE LUKIJANI!

MUSTA-HARMAA-VIHREÄ

MUSTA-HARMAA-VIHREÄ


Nämä värit on annettu tämän viikon VÄRIKOLLAASIT-haasteen väreiksi.

Näistä väreistä jokainen on minulle mieluisa.

MUSTA - surun väri, kuten kollaasissanikin mustat ristit.
 Mutta niin paljon muutakin: tyylikäs sisustusväri, jota vastaan muut värit, varsinkin kirkkaat, korostuvat kauniisti, pukeutumisessa tyylikäs ja juhlava väri. 

Itselleni musta väri on tullut mieluisaksi myös tuunaus-ja remonttiprojekteissa. Mustaksi on maalattu huonekaluja sängystä peiliin ja mökkisaunan lauteet saivat uuden elämän mustan värin myötä. Saunan lauteiden mustaksi muuttumista voit katsoa TÄÄLTÄ.



HARMAA - yksi mieliväreistäni. 
Kuten musta, myös harmaa sopii kaikkien muiden värien kanssa.
Puu harmaantuu kauniisti vanhetessaan. Harmaa tuo mieleen  pehmeyden: sumuinen päivä, eläimen turkki, villasukat. 
Juuri tällä hetkellä taivaskin on harmaa.


VIHREÄ - lupaus keväästä ja luonnon heräämisestä. 


Nyt tulee taivaalta jotain melkein VALKOISTA. Mitä hullua, eihän valkoinen ollut tämän viikon väri!

MUSTA-HARMAA-VIHREÄ

MUSTA-HARMAA-VIHREÄ


Nämä värit on annettu tämän viikon VÄRIKOLLAASIT-haasteen väreiksi.

Näistä väreistä jokainen on minulle mieluisa.

MUSTA - surun väri, kuten kollaasissanikin mustat ristit.
 Mutta niin paljon muutakin: tyylikäs sisustusväri, jota vastaan muut värit, varsinkin kirkkaat, korostuvat kauniisti, pukeutumisessa tyylikäs ja juhlava väri. 

Itselleni musta väri on tullut mieluisaksi myös tuunaus-ja remonttiprojekteissa. Mustaksi on maalattu huonekaluja sängystä peiliin ja mökkisaunan lauteet saivat uuden elämän mustan värin myötä. Saunan lauteiden mustaksi muuttumista voit katsoa TÄÄLTÄ.



HARMAA - yksi mieliväreistäni. 
Kuten musta, myös harmaa sopii kaikkien muiden värien kanssa.
Puu harmaantuu kauniisti vanhetessaan. Harmaa tuo mieleen  pehmeyden: sumuinen päivä, eläimen turkki, villasukat. 
Juuri tällä hetkellä taivaskin on harmaa.


VIHREÄ - lupaus keväästä ja luonnon heräämisestä. 


Nyt tulee taivaalta jotain melkein VALKOISTA. Mitä hullua, eihän valkoinen ollut tämän viikon väri!

TUNNUSTUKSIA

KOTONASI- blogin Annukalla oli kiva kysymyspostaus blogissaan ja se vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin minäkin tehdä samanlaisen.

Kysymykset vaikuttivat helpoilta, mutta eivät välttämättä sitä olleetkaan. 
Mietin kauan esimerkiksi sitä mikä minulle on helppoa. Tuntui ettei mikään.

Ja nyt kysymyksiin:


MIKÄ STRESSAA SINUA?

Tekemättömät työt stressaavat.

Ihan ylivoimainen stressin aihe minulle olisi järjestää suuret kutsut, siksipä sellaisia en järjestäkään.

MITÄ TEIT TÄNÄÄN (eilen) ILLALLA?

Tein iltavuoron töissä ja kotiin kävellessä vaivasi polvikipu niin, että mietin pitäisikö tämä vähäinenkin työnteko lopettaa.

MIKÄ ON HELPPOA?

Helppoa minulle on ehtiä ajoissa sovittuun tapaamiseen tai töihin. En muista että olisin koskaan nukkunut pommiin tai myöhästynyt mistään.

Tunnistaa ihmisen kasvot, vaikka olisi pitkäkin aika siitä kun on viimeksi tavattu ja nimetkin muistuvat aika helpolla mieleeni.

Keksiä tekosyitä sille, että jättää tekemättä jonkin asian, joka ei itselle ole niin mieluisa.

MIKÄ ON VAIKEAA?

Minulle vaikeaa on:

Syventyä keskittymistä vaativaan tehtävään, jos ympärillä on hälinää, esim. musiikkia.

Soittaa puhelu, jos muita ihmisiä on lähellä.

Elää tässä ja nyt.

Nukahtaa ilman että olen ensin lukenut kirjaa tai lehteä.

Taskuparkkeeraus.



MITÄ SÖIT PÄIVÄLLISEKSI?

Koska olin töissä, niin ostin lähikaupasta taco-piirakan, tomaatteja ja appelsiinin ja söin ne ruokatunnilla.

MITÄ HALUAISIT TEHDÄ LISÄÄ?

Oppia ottamaan parempia valokuvia ja käyttämään hyödyksi kaikki kameran hienoudet.

Löytää sellaisen harrastuksen, joka oikeasti tuntuisi omalta.

MIKÄ SAA SINUT SYTTYMÄÄN?

Luonto ja sen kauneus, kukat, lintujen laulu, tyyni meri kesäaamuna, ukonilma. 

MIKÄ SAA SINUT ITKEMÄÄN?

Ehkä ei ihan itkemään, mutta surulliseksi ja vihaiseksikin minut saa kaikki eläimiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ja raakuus. 

MIKÄ SUUTUTTI SINUT VIIMEKSI?

Se,kun töpeksin tietokoneen käytössä. Ja sitä tapahtuu usein.

MITÄ SÖIT VIIMEKSI?

Iltapalaksi söin paahdettua ruisleipää, jonka päällä oli vuohenjuustoa, avocadoa ja hunajaa. Tämän ihanan herkun ohjeen löysin aikaisemmin mainitsemastani KOTONASI-blogista. Kiitos Annukka vinkistä!

MIKÄ ON MIELESTÄSI HÖLMÖÄ?

Se, kun naiset löydettyään päästään muutaman harmaan hiuksen, rientävät kipin kapin kampaajalle värjäämään nuo harmaat peittoon.
Harmaat hiukset ovat mielestäni  hyvän näköiset.

MIKÄ ON HERKKUA?

Tekisipä mieleni sanoa, että vaniljajäätelö kinuskikastikkeella, mutta sattuneesta syystä  sanon kuitenkin että hedelmät ja tällä hetkellä etenkin appelsiinit, jotka ovat nyt niin suuria ja mehukkaita.




Tällaisia tunnustuksia oli minulla.


OIKEIN MUKAVAA UUTTA VIIKKOA!

TUNNUSTUKSIA

KOTONASI- blogin Annukalla oli kiva kysymyspostaus blogissaan ja se vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin minäkin tehdä samanlaisen.

Kysymykset vaikuttivat helpoilta, mutta eivät välttämättä sitä olleetkaan. 
Mietin kauan esimerkiksi sitä mikä minulle on helppoa. Tuntui ettei mikään.

Ja nyt kysymyksiin:


MIKÄ STRESSAA SINUA?

Tekemättömät työt stressaavat.

Ihan ylivoimainen stressin aihe minulle olisi järjestää suuret kutsut, siksipä sellaisia en järjestäkään.

MITÄ TEIT TÄNÄÄN (eilen) ILLALLA?

Tein iltavuoron töissä ja kotiin kävellessä vaivasi polvikipu niin, että mietin pitäisikö tämä vähäinenkin työnteko lopettaa.

MIKÄ ON HELPPOA?

Helppoa minulle on ehtiä ajoissa sovittuun tapaamiseen tai töihin. En muista että olisin koskaan nukkunut pommiin tai myöhästynyt mistään.

Tunnistaa ihmisen kasvot, vaikka olisi pitkäkin aika siitä kun on viimeksi tavattu ja nimetkin muistuvat aika helpolla mieleeni.

Keksiä tekosyitä sille, että jättää tekemättä jonkin asian, joka ei itselle ole niin mieluisa.

MIKÄ ON VAIKEAA?

Minulle vaikeaa on:

Syventyä keskittymistä vaativaan tehtävään, jos ympärillä on hälinää, esim. musiikkia.

Soittaa puhelu, jos muita ihmisiä on lähellä.

Elää tässä ja nyt.

Nukahtaa ilman että olen ensin lukenut kirjaa tai lehteä.

Taskuparkkeeraus.



MITÄ SÖIT PÄIVÄLLISEKSI?

Koska olin töissä, niin ostin lähikaupasta taco-piirakan, tomaatteja ja appelsiinin ja söin ne ruokatunnilla.

MITÄ HALUAISIT TEHDÄ LISÄÄ?

Oppia ottamaan parempia valokuvia ja käyttämään hyödyksi kaikki kameran hienoudet.

Löytää sellaisen harrastuksen, joka oikeasti tuntuisi omalta.

MIKÄ SAA SINUT SYTTYMÄÄN?

Luonto ja sen kauneus, kukat, lintujen laulu, tyyni meri kesäaamuna, ukonilma. 

MIKÄ SAA SINUT ITKEMÄÄN?

Ehkä ei ihan itkemään, mutta surulliseksi ja vihaiseksikin minut saa kaikki eläimiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ja raakuus. 

MIKÄ SUUTUTTI SINUT VIIMEKSI?

Se,kun töpeksin tietokoneen käytössä. Ja sitä tapahtuu usein.

MITÄ SÖIT VIIMEKSI?

Iltapalaksi söin paahdettua ruisleipää, jonka päällä oli vuohenjuustoa, avocadoa ja hunajaa. Tämän ihanan herkun ohjeen löysin aikaisemmin mainitsemastani KOTONASI-blogista. Kiitos Annukka vinkistä!

MIKÄ ON MIELESTÄSI HÖLMÖÄ?

Se, kun naiset löydettyään päästään muutaman harmaan hiuksen, rientävät kipin kapin kampaajalle värjäämään nuo harmaat peittoon.
Harmaat hiukset ovat mielestäni  hyvän näköiset.

MIKÄ ON HERKKUA?

Tekisipä mieleni sanoa, että vaniljajäätelö kinuskikastikkeella, mutta sattuneesta syystä  sanon kuitenkin että hedelmät ja tällä hetkellä etenkin appelsiinit, jotka ovat nyt niin suuria ja mehukkaita.




Tällaisia tunnustuksia oli minulla.


OIKEIN MUKAVAA UUTTA VIIKKOA!

RAPAKUNTOON

Lauantaita!


Tällä viikolla on syöty täytekakkua ihan urakalla, eli se siitä sokerilakosta.

On se kumma vaikka eilenkin juuri luin artikkelin sokerin vaaroista, niin sillä hetkellä kun se ihana kakkupala on edessäsi pöydällä, niin syötävä se on. Siinä ei auta mikään järkeily, vaan itseään huijaa sellaisilla ajatuksilla kuin "vain tämä pala eikä sitten enää yhtään" tai "huomenna aloitan terveellisemmän ruokavalion".

Minulla on ihan lähiomaisissani ollut näitä sokeririippuvaisia ja sitä kautta erilaisista sairauksista kärsineitä.

Tietoa saa joka puolelta, käytössä on ammatin kautta saatu tieto ja mielenkiinto terveellisempään elämäntapaan, mutta kuitenkin tulee näitä lankeamuksia ja niitä tulee aivan liian usein.


Pitäisköhän "KESÄKSI RANTAKUNTOON"-kampanjan sijasta tähdätä "KESÄKSI RAPAKUNTOON"-kampanjaan?

Onnistumisen mahdollisuudet olisivat ainakin huomattavasti suuremmat :)

RAPAKUNTOON

Lauantaita!


Tällä viikolla on syöty täytekakkua ihan urakalla, eli se siitä sokerilakosta.

On se kumma vaikka eilenkin juuri luin artikkelin sokerin vaaroista, niin sillä hetkellä kun se ihana kakkupala on edessäsi pöydällä, niin syötävä se on. Siinä ei auta mikään järkeily, vaan itseään huijaa sellaisilla ajatuksilla kuin "vain tämä pala eikä sitten enää yhtään" tai "huomenna aloitan terveellisemmän ruokavalion".

Minulla on ihan lähiomaisissani ollut näitä sokeririippuvaisia ja sitä kautta erilaisista sairauksista kärsineitä.

Tietoa saa joka puolelta, käytössä on ammatin kautta saatu tieto ja mielenkiinto terveellisempään elämäntapaan, mutta kuitenkin tulee näitä lankeamuksia ja niitä tulee aivan liian usein.


Pitäisköhän "KESÄKSI RANTAKUNTOON"-kampanjan sijasta tähdätä "KESÄKSI RAPAKUNTOON"-kampanjaan?

Onnistumisen mahdollisuudet olisivat ainakin huomattavasti suuremmat :)

JOS TULET MAARIANHAMINAAN, KÄY AINAKIN TÄÄLLÄ

Käytiin eilen ihanassa kahvilassa kaupungin keskustassa.
Sieltä löytyy, leivonnaisia, sekä makeita että suolaisia, salaatteja ja keittoja.

Paikka on lounasaikaan useimmiten täynnä, joten suunnistimme sinne vasta iltapäivällä, koska tarkoituksenamme oli vain nauttia kahvit ja kahvileipää.

Kassalla oli pieni jono, vaikka ruuhkaisin lounasaika olikin jo ohi. Ehdimme hyvin katsella mitä tilaisimme.

Vaikka olenkin yrittänyt vähentää sokerin syömistä (huonolla menestyksellä), niin päätin herkutella täytekakulla, olihan J:n syntymäpäiväkin.
Valittavana taisi olla yhteensä viitisen erilaista täytekakkua ja ne leivotaan täällä paikan päällä.

Päädyin sitrus-kakkuun ja J otti kinuskikakkua.
Mahtavan suuret palat saimme lautasille.
Kahvit kaadoimme pannusta ja sitten etsimme itsellemme istumapaikat.

Täällä on muutama kuukausi sitten tehty remonttia ja oli mukava katsella ympärille.
Kahvilassa on useita huoneita ja pari jäi meiltä näkemättä, kun oli sen verran täyttä, etten tohtinut edes ajatella kuvaamista kaikissa huoneissa.

Huone jossa istuimme oli sisustettu kustavilaishuonekaluilla ja oli kovin valoisa, varsinkin kun se huone sijaitsi aurinkoisella puolella taloa ja sattui olemaan kirkas päivä.

Huoneen seinät oli tapetoitu vanhahtavan tyylisellä vaalealla tapetilla.
Katossa roikkuivat kristallikruunut ja seiniä koristivat vanhat valokuvat.

Huonekuusi huoneen nurkassa oli kuin tehty tähän tilaan.

Viereiseen huoneeseen oli sisustettu pieni kirjastonurkkaus.
Istuinryhmän taustaseinä oli tapetoitu tapetilla jossa oli kirjahyllyn kuva ja pari mukavaa, tyyliin sopivaa nojatuolia oli asetettu seinän viereen.

Ikkunoiden välissä oli vanhanaikaisesti pumpulia ja pikkuinen patsastyttö kynttilöineen kurkisteli sisään.
Katosta roikkui viehättävä kynttelikkö jossa lisänä oli kristallikupuinen valaisin.

Kustavilaissohvalla istuskeli rennon näköisesti hieno daami helmet kaulalla ja parhaimmat vaatteet päällä.

Sohvaa koristivat hienot koristeelliset "pylväät".


Kiva olisi joskus päästä kuvaamaan tällaista paikkaa niinkin, ettei muita asiakkaita ole paikalla, koska aina tuntuu hiukan hassulta kuvata jotain yksityiskohtia muiden nähden.


Kakut maistuivat hyviltä ja kauniissa ympäristössä oli nautinto viivähtää hetki.

Tämä ihana paikka on BAGARSTUGAN (klick), joka sijaitsee ihan  Maarianhaminan keskustassa.





MUKAVAA TORSTAITA!

JOS TULET MAARIANHAMINAAN, KÄY AINAKIN TÄÄLLÄ

Käytiin eilen ihanassa kahvilassa kaupungin keskustassa.
Sieltä löytyy, leivonnaisia, sekä makeita että suolaisia, salaatteja ja keittoja.

Paikka on lounasaikaan useimmiten täynnä, joten suunnistimme sinne vasta iltapäivällä, koska tarkoituksenamme oli vain nauttia kahvit ja kahvileipää.

Kassalla oli pieni jono, vaikka ruuhkaisin lounasaika olikin jo ohi. Ehdimme hyvin katsella mitä tilaisimme.

Vaikka olenkin yrittänyt vähentää sokerin syömistä (huonolla menestyksellä), niin päätin herkutella täytekakulla, olihan J:n syntymäpäiväkin.
Valittavana taisi olla yhteensä viitisen erilaista täytekakkua ja ne leivotaan täällä paikan päällä.

Päädyin sitrus-kakkuun ja J otti kinuskikakkua.
Mahtavan suuret palat saimme lautasille.
Kahvit kaadoimme pannusta ja sitten etsimme itsellemme istumapaikat.

Täällä on muutama kuukausi sitten tehty remonttia ja oli mukava katsella ympärille.
Kahvilassa on useita huoneita ja pari jäi meiltä näkemättä, kun oli sen verran täyttä, etten tohtinut edes ajatella kuvaamista kaikissa huoneissa.

Huone jossa istuimme oli sisustettu kustavilaishuonekaluilla ja oli kovin valoisa, varsinkin kun se huone sijaitsi aurinkoisella puolella taloa ja sattui olemaan kirkas päivä.

Huoneen seinät oli tapetoitu vanhahtavan tyylisellä vaalealla tapetilla.
Katossa roikkuivat kristallikruunut ja seiniä koristivat vanhat valokuvat.

Huonekuusi huoneen nurkassa oli kuin tehty tähän tilaan.

Viereiseen huoneeseen oli sisustettu pieni kirjastonurkkaus.
Istuinryhmän taustaseinä oli tapetoitu tapetilla jossa oli kirjahyllyn kuva ja pari mukavaa, tyyliin sopivaa nojatuolia oli asetettu seinän viereen.

Ikkunoiden välissä oli vanhanaikaisesti pumpulia ja pikkuinen patsastyttö kynttilöineen kurkisteli sisään.
Katosta roikkui viehättävä kynttelikkö jossa lisänä oli kristallikupuinen valaisin.

Kustavilaissohvalla istuskeli rennon näköisesti hieno daami helmet kaulalla ja parhaimmat vaatteet päällä.

Sohvaa koristivat hienot koristeelliset "pylväät".


Kiva olisi joskus päästä kuvaamaan tällaista paikkaa niinkin, ettei muita asiakkaita ole paikalla, koska aina tuntuu hiukan hassulta kuvata jotain yksityiskohtia muiden nähden.


Kakut maistuivat hyviltä ja kauniissa ympäristössä oli nautinto viivähtää hetki.

Tämä ihana paikka on BAGARSTUGAN (klick), joka sijaitsee ihan  Maarianhaminan keskustassa.





MUKAVAA TORSTAITA!