perjantai 20. huhtikuuta 2018

KUN MIELIKUVITUS LAUKKAA

Kun muutkin, niin minä perässä!

Aika moni bloggaaja on tehnyt postauksen MIELIKUVITUSELÄMÄSTÄ,eli jos elämä olisi sellaista mitä itse kunkin mielikuvituksessa on, niin minkälaiselta se näyttäisi.

Minun mielikuvituksessani maailmani voisi olla vaikka tällainen:






Vuodenaikoja olisi  mielikuvitusmaailmassanikin neljä, mutta niiden pituudet olisivat hiukan toisenlaiset kuin todellisuudessa.

Kevät olisi helmi-maalis-huhtikuussa. Silloin olisi jo aika lämmintä ja luonto heräisi vihertämään. 

Kesä kestäisi toukokuusta syyskuun loppuun ja se olisi oikea kesä eli aurinkoinen ja vähäsateinen. Hellettä ei olisi, mutta lämpötila olisi joka päivä runsaat parikymmentä astetta. Kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä kesällä, vaan kaikilla olisi lomaa.

Syksy olisi ainoastaan kaksi kuukautta eli loka-marraskuun. Silloin nautittaisiin kuulaista syyspäivistä. Monta päivää jatkuvaa sadetta ei olisi koskaan ja lehtiäkään ei tarvitsisi haravoida, vaan ne kerääntyisivät itsekseen haluttuun paikkaan.

Talvi olisi joulu-ja tammikuun ja se olisi aina kunnon talvi. Pakkasta olisi viidestä kymmeneen asteeseen ja lunta olisi niin että joka vuotena päästäisiin harrastamaan kaikkea talveen liittyvää etelässäkin. Valkoinen joulu olisi itsestäänselvyys.
Lumi sataisi heti joulukuun alussa ja sitten kun se sulaisi tammikuun lopussa sitä ei enää tulisi.




Mielikuvitusmaailmassa asuisimme  mielellämme näin kuin nytkin, mutta meillä olisi kakkosasunto jossain isommassa kaupungissa mantereella. Se olisi kerrostalossa josta avautuisi kaunis näköala suurelta lasitetulta terassiltamme.

Siellä voisimme viettää aikaa ja tavata ystäviä. Voisimme sieltä käsin tehdä piipahduksia läheisiin kaupunkeihin, jotka olisivat vain lyhyen ajomatkan päässä.

Ahvenanmaalta olisi silta mantereelle, joten pääsisimme nopeasti mantereelle ja taas takaisin kotiin saarelle. Myös junayhteys olisi niin Suomen mantereelle kuin Ruotsiinkin. 



Välillä kävisimme ulkomailla. Emme tekisi kovin pitkiä matkoja, mieluiten vain muutaman päivän pituisia. Oma yksityiskone olisi tietysti mukava, mutta isompi kone tuntuu vakaammalta ja turvallisemmalta, joten sillä matkustaisimme.

Meillä olisi tietysti aina luksus-luokan paikat ja matkan aikana olisi mukava kelliä sängyllä, ilman että pitäisi tunkea itsensä ahtaaseen turistiluokan tuoliin.  



Mystiikkaa elämään toisi se, että olisi mahdollista tavata kaikkia niitä läheisiä  jotka eivät enää ole täällä keskuudessamme. Näissä tapaamisissa tosin voisi syntyä hämmentäviä tilanteita, kun oma vanhempi voisikin olla nuorempi, kuin mitä itse tällä hetkellä on. Toisaalta jos poisnukkuneet olisivat jatkaneet vanhenemistaan samalla tahdilla kuin me elävät, niin tosi vanhojakin läheisiä tapaisi. Isoäitinikin olisi jo 118-vuotias.



Mökillä kävisimme silloin kun siltä tuntuu ja meillä olisi siellä henkilökuntaa, joka tekisi koneilla raskaimmat puutarhatyöt. Kaadettavat puut kaatuisivat kuin tulitikut ja oksat häviäisivät jonnekin ilman että meidän tarvitsisi niitä raahata mihinkään. Silloin kun mitään tehtävää ei olisi,  henkilökunta häipyisi näkymättömiin, tullakseen taas esille kun heitä tarvittaisin.

Puutarhan suunnittelussa olisi aina käytettävissä asiantuntija-apua, jotta virheiltä vältyttäisiin.

Jos emme itse haluaisi tai osaisi tehdä kunnostustöitä, niin käytettävissä olisi aina apuvoimia jotka ripeästi ja taidolla tekisivät työt puolestamme.



Mökkirannassa olisi vankka laituri jota eivät jäät koskaan veisi mennessään. Kesäiltana voisimme istua katsomassa auringonlaskua ja joku tarjoilisi meille herkkuja. Lihomisen pelkoa ei herkutteluista huolimatta olisi, sillä ennen herkkua otettu pikku pilleri estäisi kaloreita kerääntymästä kehoon.

Tyynessä illassa kelpaisi rannalla oleskella, sillä liiallisen tuulen saisimme estettyä ihmelaitteella, joka nappia painamalla tyynnyttäisi tuulen ja samalla imaisisi häiritsevät hyttyset kitaansa.

Punkit tuo kone hoitaisi myös päiviltä.

Tällaisia ajatuksia minulle tuli mieleen kun kuvittelin elämää mielikuvitusmaailmassa. 


Muita mielikuvitusmaailman tarinoita voit lukea ainakin 
Meidän elämää-blogista TÄÄLTÄ ja Kotonasi-blogista TÄÄLLÄ.


Nyt palataan taas todellisuuteen ja toivotetaan 



HYVÄÄ JA KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!

postauksen kuvat TÄÄLTÄ




22 kommenttia:

  1. Hihii..ihana postaus! Kivaa viikonloppua💕💕💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli kiva tehdä. Mukavaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  2. Meinasin penkiltä pudota. Nauroin vedet silmissä. En muista lukeneeni näin hauskaa postausta 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun et pudpnnut ja kiva kun saa jonkun noin iloiseksi :)

      Poista
  3. Mielikuvis-sää olisi melko lailla minunkin mieleen. Tosin syksyllä saisi sataa vain öisin, päivisin olisi kuulasta. Haravoinnista tykkään, joten lehtien ei tarvitsisi itsekseen siirtyä minnekään. Ja nyt todellisuuteen: täällä sataa vettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen säätila olisi varmaan monen muunkin mieleen. Täällä tehtiin eilen kevään lämpöennätys, +20,5!

      Poista
  4. Ihana postaus <3 Minäkin voisin mielelläni huolia tuollaiset vuoden ajat ja tuo lihomattomuus pilleri olisi nerokas ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo, ajattele kun voisi syödä ihan mitä vaan ja miten paljon vaan, eikä paino nousisi. Sitten se pilleri voisi vielä muuttaa kaiken epäterveellisen terveelliseksi.

      Poista
  5. Ai että miten hauska! :D

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus:) Aika monta samanlaista kohtaa löytyisi omastakin mielikuvituselämästäni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon sääasiaan varmaan ainakin aika moni voi yhtyä.

      Poista
  7. Aivan ihana postaus. Miten viihtyisä ja hauska mielikuvitusmaailmasi on.

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus! Nuo vuodenajat kelpaisivat minullekin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu! Eikös olisikin ihanat vuodenajat. Oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinullekin.

      Poista
  9. Hehhee :D. Ja kiitos kyllä haluaisin kanssa mukaan sun maailmaan. Erityisesti kesäisin, kun ei tarvis meikäläisenkään tehdä töitä. Ja just nyt toivon, että oksat ja risut voisivat tosiaan vaan ottaa ja hävitä johonkin ilman, että niille tarvii tehdä mitään (leikattiin eilen pojan kanssa reilut 100 metriä vanhaa siperianhernepensasaitaa ja nyt on jälkisiivouksen aika).

    Tuota edesmenneiden läheisten tapaamista jäin miettimään, että olispa ihanaa, kun minäkin saisin tavata äitini, jota en koskaan ehtinyt tavata oikeassa elämässä. Mutta varmasti ihan hirveän haikeaa, kun taas pitäisi luopua.

    Hauskaa, kuinka tää mielikuvittelu lähti elämään. Kiitos kuuluu Valoblogin Tarulle, joka alunperin kirjoitti omasta satuelämästään, josta sitten itsekin inspiroiduin, ja lopulta tästä tuli tällainen kiertävä haaste.

    Leppoisaa sunnuntaita Kristiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden risujen hävittämisessä onkin aina melkein se suurin työ kun jotain kaataa, on se sitten puu tai pensas. Teillä taitaa ollakin aika urakka tuossa raivaamisessa.
      Olisi sekä ihanaa että haikeaa tavata läheisiään tuolta toiselta puolelta.
      Tarun blogista tämän haasteen varmaan minäkin ensimmäiseksi luin, mutta en enää muistanut hänen postaustaan, kun niin monen muunkin samasta aiheesta kirjoittamaa olen sen jälkeen lukenut.
      Hienoa sunnuntaita teillekin sinne jälkiraivauksien merkeissä :)

      Poista
  10. Tuo vuodenaikojen jako kelpaisi minulle <3
    Minä elän mielikuvituksissani maalla seurana kanoja, ankkoja, possuja ja lampaita. KOiria unohtamatta ja aina paistaisi aurinko ja eläimet kulkisi vapaana pihalla ja seurailisivat puuhiamme pihalla <3
    Tai korjaan...minun mielikuvituksissani olisi ainainen kesä, lämmin sellainen aurinkoineen ja sateineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen uskon, eikä monellakaan taitaisi olla sanomista jos vuodenajat vaihtuisivat tuollaisiksi. En kuitenkaan ikuisesta kesästä haaveile.

      Poista
  11. Hitsi kun näitä muiden mielikuviselämiä lukiessa tulee aina mieleen, miksen mä keksinyt tuota tai tuota. Tuon vuodenaikajaon voisin kelpuuttaa hyvinkin. Ja junayhteys Suomesta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja siitä eteenpäin olisi kyllä huikea.

    Kivaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo junayhteys olisikin aivan mahtava. Helpottaisi täältä matkustamista tuntuvasti kun ei tarvitsisi laivassa olla viittä-kuutta tuntia.

      Poista