maanantai 27. helmikuuta 2017

HELMIKUUN SUOSITUIMMAT








HELMIKUUn sää on ollut vaihteleva. Välillä elettiin kuin keväässä, mutta seuraavana päivä oltiin talvessa.


Eniten klikkauksia helmikuussa keräsivät seuraavat blogipostaukseni:

1.  15 merkkiä siitä että olet tullut vanhaksi.
 Tämä sai ylivoimaisesti eniten lukijoita kiinnostumaan ja nuoremmatkin löysivät itselleen sopivia merkkejä näistä. 

2. Tänään koin yllättävän tapaamisen.
Kuvatessani ihastuttavaa mökkiä, ilmestyi mökin omistaja ihan puskista.

3. Pohdintoja joihin en koskaan saa vastausta
Tässä postauksessa pohdin mm. juurettomuutta.


Valon määrän lisääntyessä ja päivien pidentyessä on hienoa odottaa sitä varsinaista kevättä ja haaveilla vaikka siitä mitä mökkipihalla tulevana kesänä tulee tapahtumaan. Suunnitelmia on ja ainakin kukan siemeniä on jo ostettu. Mitä muuta on suunnitteilla, siitä kerron myöhemmin kevään edistyessä.

Pikku hiljaa ilmestyy  Pieni Lintu-blogiin bloggaajien helmikuisia kollaaseja, joten käypä katsomassa.


NAUTITAAN HELMIKUUN VIIMEISISTÄ PÄIVISTÄ!

t. Krisse







sunnuntai 26. helmikuuta 2017

TARVITAANKO NÄITÄ TOSIAAN 28 KAPPALETTA?

Valon määrän lisääntyminen ja päivien pidentyminen on näin kevättalvella yksi hienoimmista luonnonilmiöistä. Iltaisin on valoisaa aina kauemmin ja kauemmin ja valojen sytyttämistä voi lykätä päivä päivältä myöhäisemmäksi. "Hämärän hyssyä" on kiva viettää, eikä kynttilöitä tai tuikkujakaan tule enää kovin usein sytytettyä.

Tuikuista puheenollen tuli aiheelliseksi järjestää tuota tuikku/kynttilä-kaappia, kun tavaraa sinne on kerääntynyt ja järjestys ei ole paras mahdollinen.

Kaapista löytyi tuikkualusia eri materiaaleista, on lasisia, keramiikkaisia ja jopa betonista tehtyjä. Betonituikkualuset sain eläkkeelle jäädessäni ihanalta työkaverilta, joka on itse ne tehnyt. Tein postauksenkin niistä ja sen löydät TÄÄLTÄ.








Tämä sininen on yksi vanhimmista, mutta tykkään siitä kun tuikku sisällä palaessaan heittää hienoja varjoja ympäristöön. Vieressä on lasinen, kukkakuvioinen, jonka ostin kynttiläkutsuilta vuosia sitten. Oli muuten ainoa kutsuilla esitetyistä tuotteista jonka voin edes ajatella ostavani. Kaikki muut tuotteet olivat niin koristeellisia, etteivät miellyttäneet silmääni. Sen koommin en ole tuollaisille kutsuille osallistunut, koska sieltä on melkein pakko ostaa jotain, siltä ainakin tuntuu.




Meillä on erilaisia tuikkuastioita kolmisenkymmentä, mikä kyllä vaikuttaa hyvinkin riittävältä määrältä. Vaan kun niitä on niin helppo ostella lisää, kun eivät ole kovin hintavia ja välillä kaipaa vaihtelua. Tuliaisiksikin niitä on helppo viedä ja niille löytyy luultavasti aina jokin paikka kodissa kuin kodissa, eivätkä ne kaapissakaan vie kohtuutonta tilaa. 

Tuikkukippojen lisäksi kaapistamme löytyy erinäisiä määriä kynttilänjalkoja ja kellarin säilytyskomerossa joulukoristelaatikossa on vielä ne kaikkein jouluisimmat.




Näistä itse tuikuista, tai oikeammin kai sanotaan lämpökynttilöistä, minulla on kahdenlaista mielipidettä.

Jätettähän niistä syntyy ihan turhan paljon ja minulle ei ole oikein vieläkään selvinnyt mihin jäteastiaan nuo pitäisi lajitella, alumiiniin vai metalliin. Nyt olen laittanut ne alumiiniin. Luin jostain vihjeen, että jos haluaa laijitella viimeisen päälle oikein, niin se pieni metallilevy, joka paljastuu kun itse tuikku on poltettu loppuun,  pitäisi ottaa irti tuosta alumiinipohjasta ja niin laitettaisiin tuo levy metallikeräykseen ja pohjakuppi alumiinikeräykseen.

Muutamia kertoja olen sen irroittanutkin ja aika helposti se lähtee, mutta hiukan turhanaikaiselta näpertelyltä se tuntuu ja niinpä olen koko kupin levyineen laittanut alumiinikeräysastiaan.

Tiedä sitten meneekö keräyksen idea metsään, kun tällaista tekee. Jos jollain on antaa tähän selkeä vastaus niin otan mielelläni sen vastaan!




Kivi-tuikkukippoja keräilin joitakin vuosia sitten ja ne ovatkin kiva väriläikkä sisustuksessa, mutta taidan kuitenkin tykätä eniten värittömistä tuikkukipoista, kun kynttilänvalo näkyy kauneimmin niistä läpi. 




Nyt pitäisi vielä pyyhkiä kaapin hyllyt ja järjestää kaikki kipot ja kupit sinne takaisin  vähän parempaan järjestykseen.


VIELÄKÖ TEILLÄ POLTELLAAN KYNTTILÖITÄ/TUIKKUJA, VAI KUULUVATKO NE MIELESTÄSI VAAN IHAN PIMEIMPÄÄN VUODENAIKAAN?


                            sunnuntaita

                              t. Krisse





torstai 23. helmikuuta 2017

15 MERKKIÄ, JOTKA KERTOVAT ETTÄ OLET TULLUT VANHAKSI

 Netissä uutisia lukiessani törmäsin juttuun, jossa kerrottiin viisitoista merkkiä siitä että on tullut vanhaksi.

Mitään kovin hämmästyttävän uusia merkkejä nämä eivät minulle olleet, koska minulla on melkeinpä kaikki nuo ominaisuudet.



kuva: pexels.com


Tässäpä tulevat nämä vanhaksi tulemisen merkit:
Huomaat tulleesi vanhaksi...

1. Kun villasukat ovat paras lahja ikinä. Niin totta. Reilut villasukat ovat monin verroin mieluisammat kuin jokin kiireessä kaupasta napattu kalliskin lahja.

2. Kun lauantai-ilta kotona viltin alla   kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta. Tämän allekirjoitan koska vaan.

3. Kun joudut googlaamaan sinulle outoja sanoja. Tätäkin harrastan. On kätevää pitää puhelin käden ulottuvilla esim. TV:tä katsellessa, niin voi näppärästi heti katsoa mitä jokin itselle vieras ilmaisu tarkoittaa. Itse kyllä taidan googlailla eniten sanoja, joiden tietämättömyys ei kylläkään välttämättä liity vanhuuteen. Viimeksi googlasin sanan "motoneuronitauti" ja sitä ennen "osmo ikonen".

4. Kun yksinäisyys onkin nautinnollista. Yksinäisyys tai oikeammin mielestäni yksinolo on välillä tosi ihanaa. Kokonaan toinen asia on sitten se, jos tuntee itsensä jatkuvasti yksinäiseksi.



    
kuva: pexels.com


5. Kun tajuat että et enää ymmärrä nuorisoa. Tätä en ihan tunnista omalla kohdallani, ainakaan häiritsevässä määrin. No, ehkä tuo tennarien käyttö talvipakkasella, lumisessa säässä, nilkat paljaana, menee yli ymmärrykseni, tai se kun farkkujen polvet ovat niin riekaleina, että hyvä kun eivät lahkeet putoa maahan. Niin ja sitten se housujen yläpuolella vilkkuva persvako!

6. Kun pipon pitäminen ei ole enää noloa. Se ei ole mielestäni koskaan ollut noloa, mutta aikaisempi pipon pitämättömyys kohdallani johtui siitä, että mikään pipo ei sopinut minulle. Onneksi vuosia sitten ostin Tallinnasta pipon, joka oli mielestäni niin minulle sopiva, että ostin niitä heti kaksi kappaletta. Mikään muu pipo ei sen jälkeen ole päähäni päässyt ja voi olla että nuo kaksi pipoa seuraavat minua hautaan saakka, jos ei mitään yhtä kivaa osu vastaan.

7. Kun käytännöllisyys menee tyylikkyyden edelle. Selvä juttu. Kun esimerkiksi ostan kenkiä, niin niiden tärkein ominaisuus on, että ne ovat mukavat jalassa ja että niillä pystyy kävelemään. Mitä virkaa on hyvännäköisillä kengillä, jos ne eivät ole sopivat jalkaan? Muissa vaateostoksissa vaikeinta on löytää edes sellaisia, jotka jollain tavalla sopivat päälle, että tykkään niistä ja että hinta on kohdillaan. Toki useinkin, melkein aina, kun etsin jotain vaatetta, käy niin, että sovitettuani kymmeniä, löytämättä sopivaa, olen valmis maksamaan melkeinpä mitä vaan jos  se oikea vaate löytyisi. 

8. Et enää edes muista minkä ikäinen oikeasti olet. Tuttua tämäkin. Joskus pitää melkeinpä laskea miten vanha on. No siinäkin voi tulla ongelmia, kun aina ei meinaa muistaa sitäkään mikä vuosi on menossa, kun vuodet menevät niin hurjaa vauhtia.

kuva:pexels.com


9. Kun jo kadut juhlimista ennenkuin olet edes aloittanut. Tähänkin syyllistyn aika usein. Ajattelen, että miksi tulikaan luvattua lähteä johonkin, kun tuo vaihtoehto n:o 2 olisi ollut paljon miellyttävämpi. Useimmiten sitten kuitenkin on ihan kivaa kun saa lähdettyä. Mutta sellainen on aika tavallista, että toivon ajan kuluvan nopeasti ja kellon tulevan niin paljon, että kehtaa lähteä kotiin.

10. Kun kukaan ei kysy ajokorttia kun ostat alkoholia tai tupakkaa.  Tällaista ei tässä iässä enää ajattelekaan, mutta se kyllä hiukan sapettaa kun ruvetaan teitittelemään. Teititteleminen on, tottakai kohteliasta, mutta samalla sitä kyllä tuntee vanhenevansa kymmeniä vuosia.

11. Kun et enää ymmärrä nykymusiikkia. Tässä ei ole minulle mitään uutta. En ole koskaan oikein ollut nykymusiikin ystävä, en edes nuorena.

12. Kun venyttelemättä jättäminen johtaa yleensä heti revähdykseen. Revähdyksestä en tiedä, mutta vaistomaisesti sitä tässä iässä ottaa ensimmäiset askeleet hiukan varoen, kuin tunnustellakseen että miten tässä käy.


kuva:pexels.com

13. Kun et enää juo alkoholia päihtymyksen vuoksi. Tämän piirteen tunnistan itsessäni. Alkoholin käyttöni yleensäkin rajoittuu ruokailun yhteydessä nautittuun viiniin ja useinkin olen ajatellut, että olisi ainakin toisinaan kiva vaihtaa se alkoholittomaan vaihtoehtoon, mutta ne pari kertaa kun olen alkoholitonta maistanut, niin se on ollut niin pahaa etten ole pystynyt sitä juomaan.

14. Kun haluat matkoillasi hotellin jossa ei ole bilettävää nuorisoa. Kyllä haluan sellaisen hotellin, jossa on rauhallista ja tyylikästäkin siellä mielellään saa olla. Mielelläni maksan hiukan enemmän että saan hyvän hotellihuoneen. En todellakaan kuulu niihin,jotka sanovat että "ei sinne matkalle mennä hotellihuoneessa olemaan", vaan viihtyisä ja mukava hotellihuone on yksi tärkeimpiä asioita matkalla.

15. Kun kiloja tuntuu kertyvän jo pelkästä ajatuksesta. Niin tuttua, huoh. 



Kyllähän sen jo ennen näiden merkkien lukemistakin tiesin, ettei tässä enää mitään tytönhupakoita olla.


MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE!

tiistai 21. helmikuuta 2017

NYT TUNNEN ITSENI PETETYKSI




Muistatko kun kerroin jokin aika sitten, että olin eronnut blogiportaalista, johon olin muutaman vuoden ajan kuulunut? 


Kaikki tuntui silloin sujuvan hyvin, eikä minulla vieläkään olisi mitään huomautettavaa kyseisen portaalin toiminnasta, jos en olisi yhtenä päivänä muistanut, että minulle jäi sinne hiukan mainostuloja saamatta.

 Kyseessä ei ole suuri summa, koska blogissani ei kauhean paljon mainoksia ole ollutkaan, mutta päätin kuitenkin kysyä asiasta ja toivoin tietysti, että saisin ansaitsemani rahat itselleni.




Otin sähköpostilla yhteyttä kyseiseen portaaliin ja sainkin sieltä ystävällisen vastauksen meiliini. Asiaa luvattiin selvittää.

Jonkin ajan päästä sain vastauksen (huom. punaiset tekstit ovat heidän vastauksistaan) josta osa kuului näin:

"Selvitin asiaa ja kun mainostulo jää alle 100€, siltä peritään käsittelykulu 40€"


Ihmetykseni oli melkoinen, kun noin pienestä summasta menisi käsittelykuluja 40€. Kun siitä sitten vielä vähennetään verot, niin eipä taida olla vaivan arvoista verokorttia lähetellä. Tämä on kuulemma yleinen käytäntö. Verojen vähennyksen tietysti ymmärrän, mutta tuon käsittelykulun suuruus tuntuu käsittämättömältä.


Vastasin meiliin, että tarkoittaako hän todella, että tuosta summasta menisi noin suuri käsittelymaksu ja sanoin olevani erittäin pettynyt jos näin asia on.

Vastauksena oli pahoittelut siitä että koin tulleeni petetyksi.


"Palkkiot menevät maksuun verokortin ja tilinumeron ollessa meillä, mutta vastuu niiden toimittamisesta on bloggaajalla itsellään. Käsittelykulut kuitenkin menevät aina palkkion jäädessä alle 100€, mutta joskus niitä on saatu sovittua, jos palkkiota on pyydetty heti irtisanoutumisen yhteydessä, eikä tilitoimisto ole ehtinyt vielä poistamaan tietoja"






Eli jos olisin huomannut pyytää tuota kertynyttä rahasummaa heti irtisanoutumisen yhteydessä, olisin  välttynyt tuolta käsittelymaksulta. 

Silloin se ei tullut mieleeni, vaan vasta nyt muistin asian. Mielestäni hyvin tapoihin kuuluisi heidän puoleltaan se, että kun joku sanoo yhteistyön irti, niin siinä yhteydessä he kertovat kertyneen mainostulon suuruuden ja pyytävät vero-ja pankkitietoja.

Ilmoitin, että palkkiosumman kutistuessa noin pieneksi, en rupea verokorttia lähettämään vaan jätän asian sikseen.

Sen verran harmitti kuitenkin, että en voinut olla kirjoittamatta asiasta tänne blogiin. Ehkä joku toinen saa tästä apua jos ja kun aikoo erota kyseisestä yhteisöstä.


Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia?

maanantai 20. helmikuuta 2017

MUSTAA, KELTAISTA, ORANSSIA



Pitkästä aikaa osallistun VÄRIKOLLAASIT-haasteeseen, jossa tällä viikolla muodostetaan kollaasi käyttäen väreinä mustaa, keltaista ja oranssia. 



Kollaasini autokuvat olen ottanut viime kesänä Maarianhaminan torilla näytteillä olleista autoista ja pelkästään niissä esiintyvistä väreistä olisi jo saanut kollaasin koottua.


Otin kuitenkin mukaan hotellihuoneen  kalustuksesta sängynpeitteen ja tyynyn värit, sekä  jäästä rakennetun lumikylän hotellihuoneen oranssia valoa.



Muita värikollaaseja voit käydä katsomassa TÄÄLLÄ.



OIKEIN MUKAVAA UUTTA VIIKKOA SINULLE!



                              💙Krisse



                                    







                               

lauantai 18. helmikuuta 2017

VOISIKO SITÄ MUUTTAA KOKONAAN MÖKILLE?




 Ihania kevättalven päiviä eletään. Vai voiko tätä enää kutsua kevättalveksi, kun talvista ei luonnossa ole mikään. 




No, ehkä tuo pieni lumivalli veden rajassa muistuttaa talvesta ja jäinen pinta merellä. Ystävä muuten kommentoi facebookissa tätä kuvaa kertomalla luistelleensa juuri tänään tuolla jäällä mökkimme ohi. Voi noita huimapäitä! Minua ei saisi jäälle millään, mutta on se varmaan hieno tunne kun viilettää auringonpaisteessa kiiltävällä jäällä huimaa vauhtia. 




Maalla ei lunta paljoa ole. Pari pientä länttiä pihalla,mutta muualla nurmikko melkeinpä viheriöi. 

Kasvihuone lämmittelee auringossa ja siellä sisällä olikin jo ihan lämmintä. Odotan jo kärsimättömästi, että pääsen kuokkimaan kukkapenkkejä ja tutkailemaan ovatko kaikki kasvit selvinneet hengissä talvesta. 

Blogeissa olen jo huomannut että innokkaimmat tutkailevat jo siemenluetteloita ja minuunkin tarttui innostus käydä jonain päivänä katsomassa minkälaista tarjontaa kaupoissa on.




Aurinko laski taas tämänkin kauniin päivän päätteeksi eikä sitä näkymää väsy koskaan katsomaan.





Mökissä valot tuikkivat kutsuvasti illan hämärtyessä. Terassi ei ole parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta kun kaikki on niin paljasta ja ulkohuonekalutkin on pinottu tänne suojaan mahdollisilta tuiskuilta ja myrskyiltä. 




Vaikka ne tähän kuvaan eivät näy, niin naapurimökilläkin palavat valot. Mukavalta tuntuu kun ympärillä on muutakin kuin vain sysimusta luonto. 



Välillä houkuttaisi sekin ajatus, että hiukan kohennettaisi mökin varustetasoa, esim. vesivessalla ja muutettaisi tänne kokonaan, mutta tuo pimeys ja yksinäisyys kuitenkin on saanut meidät toistaiseksi luopumaan ajatuksesta.


Mitä sinä ajattelet, voisitko muuttaa mökille kokonaan?

     💙Krisse






perjantai 17. helmikuuta 2017

RUUSUJEN AIKA

Mökkiviikonloppu edessä ja sää näyttää suosivan. Aurinko rupesi juuri paistamaan ja tuo keväisen tunnelman.






Meillä on täällä syntymäpäiväsankari, mutta mitään suurempia synttärijuhlia ei kuitenkaan vietetä, vaan päivä ja ilta menevät ihan normaaleissa mökkitunnelmissa. Hyvää ruokaa, hiukan viiniä ja sitten saunomista.

 Tai ehkä järjestys on päinvastoin. Ja johonkin väliin pitäisi vielä ehtiä ampumahiihdon katselukin sovittaa.  





Mökki kaipaa vielä perusteellista siivoamista talven jäljiltä ja ikkunat ovat niin harmaat, ettei ulos tahdo nähdä, mutta niiden peseminen saa vielä jäädä. Pari mattoa sain sentään ravisteltua ja suurimmat roskat imuroitua. 

Ruokakaupasta kävin ostamassa kimpun kermanvärisiä ruusuja J:lle ja toivon että ne kestävät viikonlopun yli.




Meren pinta on taas vaihteeksi jäässä, mutta ehkä jo huomenna tilanne on toinen, ainakin jos tuuli yltyy kovemmaksi. Nyt on kuitenkin tyyntä. 




Koska on perjantai, niin on aika osallistua KUKKAILOTTELUUN Mansikkatilan mailla-blogissa.   On siellä monia muitakin haasteeseen osallistujia, joten käyhän katsomassa.



OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA JA HYVÄÄ HIIHTOLOMAA NIILLE, JOILLA SELLAINEN NYT ALKAA!

                                💙Krisse

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

TÄSTÄ TULEE VIELÄ VIIDAKKO




Meillä on eletty useampi vuosi melkein ilman viherkasveja. Vain pari kaktusta on ollut olohuoneen ikkunalla. Nyt ne olivat kasvaneet niin rumiksi, että luovuin niistä.

Niiden tilalle kaipasin "oikeita" viherkasveja ja ostin muutama kuukausi sitten rahapuun ja yhden toisen, jonka nimeä en muista.

Se toinen oli kasvanut jo niin tuuheaksi ja suureksi, että ajattelin sen haluavan tulla jaetuksi. Jaoin sen kolmeen osaan ja istutin taimet uuteen multaan. Nyt odotan että niistä kasvaa muhkeat viherkasvit antamaan sellaista viidakkomaista tunnelmaa olohuoneeseemme.




Keittiön ikkunalla minulla on muutama saint paulia ja yhden niistä jaoin myös. Nyt se näyttää aika reppanalta, mutta uskon sen innostuvan kasvuun rehevässä mullassa.

Meillä on se kukkien kannalta huono juttu, niin kuin varmaan monellakin, että ikkunalaudan alla hehkuu lämpöpatteri ja sehän ei ole kukkien viihtyvyyden kannalta ollenkaan hyvä asia.




Ylimääräisiä kukkavarsia jäi vaikka kuinka, mutta niitä en säästänyt. 




Rahapuun olen onnistunut saamaan pysymään hengissä, kun olen antanut vaan tosi niukasti vettä. Tosin vaikeuksia on hillitä kastelua; sitähän neuvotaan kastelemaan vain noin kerran kuukaudessa!

Kaivoin sen ylös mullasta ja juurakon ympärillä oli kuiva, melko tiivis multapaakku. Rapsuttelin hiukan tuota kuivaa multaa pois ja sitten istutin kukan uuteen multaan. Koska sillä oli ennestään sopivan kokoinen ruukku, niin se sai jäädä entiseen ruukkuun.




Ikkunalautamme ovat myös sen verran kapeat, että vähänkään suurempi kasvi ei mahdu ikkunalle. Pähkäilimme leveämpien ikkunalautojen laittoa, mutta sitten taas verhot olisivat laskeutuneet huonosti.

Kätevä emäntä sai idean!

Jos makuuhuoneen yöpöydät laittaisi vastakkain ruokapöydän ja ikkunalaudan väliin, niin niiden avulla saisi ikkunalautaa levennettyä niin että isommatkin kasvit mahtuisivat.




Vaativan sisustajan silmään tämä ratkaisu ei ehkä ole hyvä, mutta meidän mielestämme ei näyttänyt kovinkaan pahalta. J, joka yleensä ei siedä minkäänlaisia virityksiä, hyväksyi myös tämän ja niin yöpöydät saivat jäädä ainakin toistaiseksi olohuoneen ikkunan eteen. Laatikoihin voi laittaa vaikka servetit ja kynttilöitä ja hyllyillä on vielä tilaa vaikka lehdille.

Nyt sitten ei sängyn vieressä ole yöpöytiä, mutta pari ylimääräistä tuolia, jotka ovat seikkailleet milloin missäkin huoneessa, toimittavat nyt yöpöydän virkaa.

En nyt näytä koko näkymää tuosta yöpöytä-ikkunalautaviritelmästä, vaan annan teidän sulatella tätä. Ehkä, siis ehkä joskus, voin vielä näyttää miltä tuo yhdistelmä näyttää kauempaa katsottuna. Mutta varmaksi en lupaa. 




Nyt on tilaa kasvaa ja pikku hiljaa muuttuu ikkunan edusta vihreäksi keitaaksi, jos ei sitten kesällä nuupahda hoidon puutteessa kokonaan.




Kun katselee kaikenlaisia sisustusaiheisia lehtiä tai tv-ohjelmia, niin siellä näkyy nyt kattoon asti ulottuvia viherkasveja. 

Ihmettelen sitä, että onko niillä asunnoissa asuvilla kaikilla oikeat viherpeukalot, vai onko ne jättikokoiset viherkasvit olleet jo ostettaessa niin suuria?



Saatko sinä viherkasvit viihtymään, vai unohdatko niiden hoidon?

tiistai 14. helmikuuta 2017

OI MIKSI NÄMÄKIN HÄVITIN!




Ystävänpäiväkortteja ei minulla ole ollut tapana lähettää, mutta tekstiviesteillä olen ystävänpäivätervehdyksiä joskus lähettänyt.


Kouluaikoina suosittuja olivat ns. muistikirjat, joihin ystävät liimasivat kauneimmat kiiltokuvansa ja kirjoittivatpa pienen värssynkin, vaikkapa tällaisen:


"Niin monta pientä lintua
  kuin pääsi päällä lentää,
  niin monta sull' on ystävää,
  vaan muista mua sentään"

              tai näin


"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
  jolla on taskussa avain ja lukko.
  Sillä se sitoo ystävät yhteen
  niin kuin maamies pellolla lyhteen"


Tällaisia kirjoja ei taida enää kukaan kirjoitella kun on tullut niin paljon kaikenlaista muuta, enkä minäkään harmikseni ole noita kirjojani säilyttänyt. Nyt niitä olisi kiva katsella, mutta joskus ne eivät tuntuneet tärkeiltä ja johonkin ne olen tullut hävittäneeksi.


OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLE IHANA LUKIJANI JA BLOGIYSTÄVÄNI!






 

lauantai 11. helmikuuta 2017

TÄNÄÄN KOIN YLLÄTTÄVÄN TAPAAMISEN






Kävimme ajelemassa Lemlandin ja Lumparlandin suunnassa. Sinne päin ei kauhean usein tule lähdettyä ja jos lähdetäänkin, niin silloin ollaan usein menossa Långnäsin lauttasatamaan johon laivat poikkeavat  yöaikaan, joten pimeässä täällä useimmiten tulee liikuttua.


Nyt oli valoisaa ja kun ei puissa ole lehtiä, niin nähtiinkin paljon sellaista mitä ei kesällä lehtien vihreyden läpi näekään.





Maarianhaminasta Långnäsiin vievän tien varrella on tämä viehättävä punainen pikku talo, jossa on Lemland-Lumparlandin seurakunnan pastorskansli, eli kirkkoherranvirasto.




Seuraavaksi poikkesimme Lumparlandin kirkolle, joka on rakennettu v. 1728 ja se on Ahvenanmaan vanhin puukirkko. Se sijaitsee kauniilla paikalla veden äärellä. 





Hautausmaa oli kirkon edustalla ja oli mielestäni aika erikoisen näköinen , koska siellä ei ollut lainkaan nurmikkoa, vaan hautojen ympärillä oli pelkästään hiekkaa.





Poikkesimme isolta tieltä pienemmälle tielle ja tien vieressä oli muutama autotallin näköinen rakennus rivissä. Taloja ei ihan lähistöllä näkynyt, joten hiukan ihmetytti miksi tällaiset rakennukset tänne on pystytetty. 




Kaikissa oli eri värinen ovi ja näyttivät aika hauskoilta siinä tien vieressä.
 




Matkamme jatkui ja saavuimme kylään, jossa oli useampia taloja. Mäellä näkyi tämä suloinen pikku mökki joka herätti uteliaisuuden. Onko se sauna, vai mikä?

Kävellessäni lähemmäksi mökkiä, tuli vastaani mies iloisesti tervehtien. Kysyin lupaa saada kuvata tämä viehättävä mökki ja siihen sain ilman muuta luvan.

Siinä vaiheessa jo tunnistinkin tuon miehen. Hän oli ahvenanmaalainen kirjailija Leo Löthman.




Kysyin mökin käyttötarkoitusta, jolloin hän kertoi, että se on hänen työhuoneensa. Hän kysyi haluanko kurkistaa sisään ja tietysti halusin. 
Mökissä oli hiukan hämärää, mutta ihana lämpö hohkasi pienestä kamiinasta ja sinnehän olisi voinut itsekin jäädä istuskelemaan.
Seinille oli ripustettu mökin tyyliin sopivia tavaroita ja näkyi siellä vanha kirjoituskonekin riippuvan.
Nykyajasta kertoi kuitenkin kirjoituspöydällä oleva läppäri, joka oli sijoitettu ikkunan alle niin, että siitä saattoi ihailla maalaismaisemaa ja varmaan tuossa paikassa saakin paljon inspiraatiota kirjailijan työhön. 




Kerroin kirjoittavani blogia ja kysyin lupaa saada näyttää tämän mökin kuvan postauksessani ja lupa tuli myös siihen, että kerron kenen mökistä on kyse.

Hän mainitsi vielä, että parhaillaan hänellä on tekeillä kirja, jossa hän kertoo suvustaan. Nyt odotan mielenkiinnolla kirjan valmistumista.


Kiva päiväretki tuli tehtyä ja vaikka sää oli pilvinen, niin maaseudulla ajellessa oli sellainen olo, kuin olisi ollut ainakin jo huhtikuu, kun lunta ei ole yhtään.



 




perjantai 10. helmikuuta 2017

JOKO SE KELLO SOI vai IHANAA, UUSI PÄIVÄ EDESSÄ

OLETKO AAMU- VAI ILTAIHMINEN?



Minä kuulun aamuihmisiin. Millaisia aamuni ovat, siitä postaan tänään. Kysymykset olen kopioinut eräästä seuraamastani blogista.




MIHIN AIKAAN NOUSET YLÖS?

Useimpina aamuina nousen kuuden tai seitsemän maissa, mutta joskus kun nukun pitkään saattaa kello olla jo puoli yhdeksän kun herään. Tätä ei tapahdu useinkaan.


MITÄ TEET ENSIMMÄISEKSI HERÄTTYÄSI?


Pakko tunnustaa, että otan puhelimen yöpöydältä ja silmäilen pikaisesti onko jotain "tärkeää" tapahtunut yön aikana. Eli käyn läpi Instagramiin viimeksi tulleet kuvat ja kommentit omiin kuviini, kurkkaan Facebookiin ja myös omaan blogiin, jos vaikka olisi tullut uusia kommentteja.


ONKO AAMUPALA SINULLE TÄRKEÄ?

On se tärkeä, enkä jätäkään sitä koskaan väliin. En voisi kuvitellakaan että hörppäisin kupin kahvia samalla kun jo olen matkalla jonnekin. Ei, vaan nousen aina niin hyvissä ajoin, että saan käyttää aamupalan nauttimiseen vähintään puoli tuntia.

Meille ei enää tule aamuisin paperilehteä, vaan luen sitä nettiversiona, joten läppärin kannan joka aamu ruokapöydälle.
Vielä olen onnistunut välttymään kahvin kaatumiselta näppäimistölle!


MITÄ SYÖT AAMUPALAKSI?


Olen kaavoihin kangistunut ja aamupalani on aina samanlainen. Eli siihen kuuluu kaksi ruisleipäviipaletta, joissa päällä juustoa ja kinkkua, sekä jotain tuoretta, esim. tomaattia, kurkkua tai omenan viipaleita. Mukillinen kahvia maidolla ja vitamiinit, sekä pari pilleriä jotta verenpaine pysyy normaalina. Lasillisen raikasta vettä juon yleensä ihan ensimmäiseksi.




OLETKO AAMU-UNINEN?

No en ole, muuten en nousisi noin aikaisin nyt kun ei enää töihin tarvitse herätä.


MIKÄ SINUT HERÄTTÄÄ?

En onneksi tarvitse herättäjää, vaan minulla on onni saada herätä siihen aikaan kuin parhaalta tuntuu. Mutta jos on jokin aikainen meno, niin herätyskello herättää minut ja voipa olla että varmuuden vuoksi laitan  kännykänkin piippaamaan määrättyyn aikaan.
Vaikka ihan turhia nuo herättäjät ovat, koska jos minulla on menoa aikaisin ja kello on laitettu soimaan, niin nukun huonosti  ja heräilen monta kertaa yössä kelloa katsomaan ja sitten viimeistään tuntia ennen kuin kellon pitäisi soittaa, herään itsestään.


KUINKA PITKÄN AJAN VIETÄT AAMULLA KYLPYHUONEESSA?


Aika lyhyt aika siellä menee. Aamupesu ei kauhean kauan kestä ja lyhyen tukankin kuivaa hetkessä. Päivittäisen meikin tekoon menee ehkä viisi minuuttia.
Ja onneksi meitä on vain kaksi jakamassa tätä huushollia ja molemmilla oma vessa. Se on parasta ja välttyy jonotukselta!



MIKÄ ON PARASTA AAMUSSA JA MILTÄ TÄYDELLINEN AAMUSI NÄYTTÄÄ?

Nykyisin parasta aamuissani on se, kun saan herätä omassa tahdissa silloin kun haluan. Hyvin nukutun yön jälkeen on aina yhtä ihanaa herätä uuteen päivään.
Kesällä aamuun kuuluu vielä se, että varsinaisen aamupalan jälkeen otamme vielä toiset mukilliset kahvia ja kävelemme kasteisen nurmikon poikki kasvihuoneeseen hetkeksi istumaan ja katsomaan "viljelyksiämme". Vaikka mereltä tuulisi navakastikin, niin siellä tarkenee.



MITEN OLET PUKEUTUNUT AAMUISIN?

Hiippailen yöpaidassa joskus puoleenkiin päivään. Yöpaidan päällä minulla on yleensä villatakki, koska aamutakissa tulee aina liian kuuma. Hiukset sojottavat joka suuntaan. Mutta olo on rento ja hyvä, kun mikään ei kiristä.



MITEN SINULLA, AAMU VAI ILTA?

Tämä haaste on vapaasti käytettävissä. Olisi kiva kuulla teidän muidenkin aamutoimista.


(ps. kuva jossa on sänky, on otettu hotelliyöpymisen yhteydessä Vaasassa ja siitä voit lukea enemmän TÄÄLLÄ)



OIKEIN HIENOA PÄIVÄÄ SINULLE. TOIVOTTAVASTI AAMUSI MENI HYVIN!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

NÄIN SUURI HINTAERO SAA SUUN LOKSAHTAMAAN AUKI!




Hei ja oikein ihanaa keskiviikkoa, pikkulauantaita!
Kun innostun, niin innostun täysillä. Kuten nyt tähän sukkien kutomiseen tällä kertaa. Useammat parit olen jo valmiiksi saanut. Sukkia on kiva kutoa, vaikka TV:tä katsellessa. Tosin minunlaiselleni käsityöihmiselle on haastavaa katsoa sellaista ohjelmaa, jossa pitää lukea teksti samalla kun kutoo. Silloin tulee helposti virheitä.




Tällä hetkellä on tekeillä aikuisten koon sukat, ehkä itselleni. Sukan varsi kudotaan (neulotaan) BROKEN SEEDS-pintana eli seuraavasti:

Pintaa neulotaan kahdella värillä. Tässä ylläolevassa kuvassa olen neulonut joka 2. kerroksen tummansinisellä ja joka 2. kirjavalla.

1. krs tummansinisellä kaikki oikein.
2. krs kirjavalla *oikein, nurin*  toista *-*
3. krs tummansinisellä kaikki oikein.
4. krs kirjavalla *nurin, oikein*  toista *-*

Kun neulot pintaa suljettuna neuleena, kerroksen viimeisellä puikolla kannattaa olla pariton määrä silmukoita. Näin kerroksen vaihtokohdasta tulee lähes huomaamaton.

Kuvio on näyttävä, mutta helppo vähemmänkin kutomista harrastaneen tehdä.

Yksityiskohtaisemman ohjeen voit katsoa KODIN KUVALEHDESTÄ, TÄÄLTÄ.





Kannattaa muuten olla tarkkana mistä lankoja ostaa. Tarvitsin yhden kerän 7-veljestä sukkalankaa ja ostin sen käsityötarvikeliikkeestä ja siellä se maksoi 7,60€.

Suuri oli hämmästykseni kun samana päivänä ruokakaupassa tulin katsoneeni samaa lankaa ja hinta oli siellä 4,29.


Arvaat varmaan kummasta liikkeestä ostan sukkalangat vastaisuudessa!