lauantai 9. syyskuuta 2017

KAKSI KIRJAA JOTKA PETTIVÄT ODOTUKSENI



Kerroin joitakin aikoja sitten että olin toivonut kirjastoa hankkimaan kaksi uutta kirjaa, joista olin lukenut hyvät arvostelut.

Kirjat tulivatkin  kirjastoon ja sain ilmoituksen kännykkään että ne olisivat lainattavissa.




Toinen kirja oli Eppu Nuotion dekkari Myrkkykeiso. Hänen kirjojaan olen lukenut useita ja poikkeuksetta tykännyt niistä kaikista.


Niinpä odotin tästä uudestakin kirjasta paljon.


Mutta se osoittautui pettymykseksi. Tapahtumapaikkoina oli Turku ja Kemiö, jotka molemmat ovat minulle tuttuja ja varsinkin Turusta oli mukava seurata missä milloinkin liikuttiin.

Nuotion kerronta on sujuvaa ja sitä on helppo lukea, mutta nyt tuli ongelmaksi se, että henkilöitä ilmestyi koko ajan lisää ja minun oli tosi vaikeaa muistaa kuka kukakin oli ja mitä ko. henkilöstä oli aikaisemmin kerrottu.


Tämä seikka rupesi häiritsemään lukemistani siinä määrin, että 2/3 kirjasta luettuani meinasin jättää kirjan lukemisen sikseen. Toivoin kuitenkin että jokin ratkaisevan laatuinen käänne tapahtuisi ja rupeaisin paremmin pääsemään sisälle kirjan henkilöihin, mutta sitä ei tapahtunut.


Luin kirjan kuitenkin loppuun, vaikka loppupuolella minulle alkoi olla jo yhdentekevää kuka on syyllinen tapahtumien kulkuun.


Sanomattakin lienee selvää mitä pidin kirjasta.


 



Selja Ahavan kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa olin odottanut vielä enemmän kuin tuosta ensimmäisestä kirjasta.


Olin lukenut siitä hyvät ja mielenkiintoa herättävät arvostelut.


Kirja kertoo miehen ja hänen vaimonsa suhteesta sen jälkeen kun mies on kertonut että oikeastaan onkin aina halunnut olla nainen.

Mutta ihmetykseni oli suuri kun kirja alkaa kertomalla Kristoffer Kolumbuksen laivan matkasta . 
Epäilin lainanneeni väärän kirjan, mutta kirjailija ja kirjan nimi olivat kuitenkin sitä mitä piti.

Kolumbus-kuvauksen jälkeen päästiin kuitenkin siihen tilanteeseen jossa ruvetaan kuvaamaan kirjan varsinaista aihetta.

Siitä kerrotaan muutamia sivuja kunnes taas ollaan Kolumbuksen mukana laivalla ja ympärillä oli vain merta, merta ja pimeyttä.

Kirja jatkui loppuun saakka siten että välillä oli pitkät pätkät noita laivakuvauksia ja välillä kerrottiin miehen ja naisen suhteesta ja tuntemuksista.

Puolessa välissä hyppäsin laivakuvauksien yli ja luin vain nuo toiset kohdat.

Voi olla että laivakuvaukset olivat jollain tapaa vertauskuvallisia miehen tunnustuksiin ja naisen asian hyväksymiseen, mutta minulle ne eivät avautuneet.

Olisin kaivannut enemmän kuvailua siitä mitä nainen koki tuossa vaikeassa tilanteessa, kun oma mies "katoaa" ja haluaa muuttua naiseksi.

Tämäkin kirja jäi minulle pettymykseksi.

Molemmat kirjat luin läpi, vaikka jälkimmäisessä harpoinkin aika tavalla.

Kuulutko sinä niihin joiden mielestä aloitettu kirja pitää lukea loppuun, vai jätätkö armotta kirjan lukemisen kesken jos se ei miellytä?



ONNEKSI MAAILMASSA KIRJOJA RIITTÄÄ JA KIRJASTON KÄYTTÖKIN ON ILMAISTA, AINAKIN TOISTAISEKSI, JOTEN NYT VAAN UUSIA LAINAAMAAN!

26 kommenttia:

  1. Olet kyllä aika troopperi, kun luit loppuun. Mä olisin varmaan lukenut lopun ja kirja olisi jäänyt siihen.

    Tuo on ihan totta, että kun hahmoja alkaa olla liikaa niin mielenkiinto hajaantuu. Useinhan tv-sarjoihin aletaan kirjoittaa uusia hahmoja siinä vaiheessa, kun juttu alkaa olla muuten jo väljähtynyt.

    Hih, Kolumbus sitten seilaa merellä ja mies pikkuhiljaa muuttuu naiseksi. Varmasti vahvan vertauskuvallista. Meillä muuten nyt käydään keskustelua siitä pitäisikö Kolumbuksen patsaat ja muistomerkit hävittää. Ryökäle vai tuli ja valloitti. Eikä ollut kuitenkaan ensimmäinen joka Amerikan löysi. Viikingitkin kävivät aikaisemmin.

    Mulla on menossa kaksi Tove Janssonia. Toinen sitaattikirja, toinen novellikokoelma. Kirjoitan näistä blogiini. Olen pitkästä aikaa innoissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No harmitti kun itse halusin nuo kirjat tilattaviksi kirjastoon ja sitten tuntui ettei kumpikaan ollut sitä mitä luuli. Pakko oli lukea loppuun, vaikkakin pitkin hampain.
      Pitääkin tulla sitten katsomaan mitä olet niistä kirjoittanut.
      Toivottavasti sinulla on enemmän hyvää sanottavaa kuin minulla näistä.

      Poista
  2. Kiva postaus!mä jätän kirjoja kesken jos ei nappaa...Oikein mukavaa lauantai-iltaa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joskus olen itsekin jättänyt kesken, mutta nyt päätin lukea loppuun asti. Ties vaikka jos ihan loppusivuilla olisikin ollut yllättävä käänne joka olisi pelastanut kirjan!
      Samoin sinulle, mukavaa iltaa!

      Poista
  3. Minulta olisivat varmaan jääneet lukematta. Mukavaa viikonloppua, Kristiina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan monelta muultakin, mutta jotkut taas tykkäävät kovastikin näistä.
      Sinulle myös oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  4. Tuohon ensimmäiseen, että henkilöhahmojen määrä pitää pitää kyllä kasassa, tai muuten menee liian sekavaksi. Toiseen kirjaan, tuo liiallinen vertaiskuvauksellisuus menisi itsellä kyllä jo hifistelyksi ja en jaksaisi minäkään.

    Näin ei kaikki ole kaikille ja nykyään jätän kirjan kesken, jos ei vaan iske, ennen oli kirjoittamaton sääntö ettei niin saa tehdä, vaan kirjat luetaan loppuun vaikka hampaat irvessä, nykyään aika on taas liian kallista siihen.

    Mukavaa viikonloppua Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsin aina siitä jos kirjassa on liikaa henkilöitä. Tai jos on monia, niin sitten olisi hyvä että olisi kirjan alussa luettelo henkilöistä ja maininta heidän taustastaan, eli kenen vaimo/mies, tai muuta vastaavaa, niin sieltä voisi aina luntata kun ei muistaisi kuka on kyseessä. Muutamassa lukemassani kirjassa sellainen onkin ollut ja se on mielestäni hieno idea.
      Oikein hienoa viikonloppua sinnekin <3

      Poista
  5. Kiitos näiden kirjojen esittelystä. Huonoa kirjaa ei tarvitse lukea loppuun! Maailman on täynnä hyviäkin kirjoja. Lukutoukka-tyttäreni, joka kuoli viime keväänä, sanoikin: Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille. - Mielenkiinnolla luin tuon arviosi Ahavan kirjasta, koska se todellakin on saanut niin hyviä arvosteluja. Olin miettinyt sitä lukupiirimme ensi kevään kirjaksi. Eli nyt mietin asiaa uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olivat vaan minun tuntemukseni kyseisistä kirjoista ja jonkun toisen mielestä ne voivat olla mitä parhainta luettavaa. Voi olla että tuo Ahavan kirja olisikin mitä parhain sinne lukupiiriin. Jakaisi varmaankin mielipiteitä.

      Poista
  6. Nyt olen eri mieltä Eppu Nuotion Myrkkykoisp kirjasta. Olen kirjan loppusivulla ja mielesätni kirja on mukavasti eteenpäin soljuvaa kerrontaa, kodikasta ja hyvin tapahtumia kuvailevaa, maalauksenomaista. On ensimmäinen Eppu Nuotion kirja, jonka olen lukenut, mutta luen varmaan jatkossa lisääkin. Minua eivät lainkaan haittaa useat henkilöt kirjassa, hyvin olen saanut ne pidettyä kasassa. Kaikki henkilöthän nivoutuvat jollakin tapaa toisiinsa. Eihän kyseessä ole mikään kirjaklassikko, mutta kevyttä, mukavaa luettavaa. Selja Alhavan kirjan arvosteluja olen minäkin lukenut ja kirjan lainaaminen jää harkintaan. Kukin lukee ja näkee kirjat omalla tavallaan, se on ihan oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuotion kirjat ovatkin juuri tuollaista sujuvaa ja helppolukuista kuten jo tuolla arvostelussa kirjoitinkin. Mutta tässä häiritsi tosiaankin minulle aivan suuri henkilömäärä. Ehkä en pystynyt keskittymään tarpeeksi jotta henkilöt olisivat pysyneet mielessä. En kuitenkaan tämän vuoksi lopeta lukemasta Nuotion tulevia kirjoja, koska aiemmista olen tykännyt.
      Kannattaa lainata tuo Ahavan kirja, jos vaikka hyvinkin tykkäisit hänen kirjoitustyylistään.

      Poista
  7. Moi. En tunne huonoa omatuntoa kirjan kesken jättämisestä. Jos kirja on pöljä, se ei muuta vaikka sen voissa paistaisi. Siitä vaan kirja kiinni ja uusi auki. Mutta joskus käy kyllä niin, että epäkiinnostavalta tuntunut kirja onkin ihan ok. Mielialat muuttuvat ja kiinnostuksen kohteetkin. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden kahden kirjan kohdalla yritin tosissani löytää sen punaisen langan, mutta se jäi minulta löytämättä. Kyseessä eivät kuitenkaan ole mitkäään huonot kirjat, mutta eivät vaan olleet minulle mieleisiä.

      Poista
  8. Hyviä syitä jättää kirja kesken. Itse olen huono siinä asiassa. Kaikkiaan kaksi kirjaa olen jättänyt kesken, vaikka yritän toitottaa itselleni, että maailmassa on niin paljon hyviäkin kirjoja, joita en ikinä ehdi kaikkia lukea. Miksi siis tuhlaisin tai tuhlaan aikaa huonoihin kirjoihin? Kirjan hyvyys (miekenkiintoisuus) taas on kovasti makuasia. Esimerkiksi Lundbergin Jää on mielestäni aivan mahtava kirja, mutta miniäni taas ei tykännyt siitä ollenkaan.
    Oikein ihania syksyisiä lukuhetkiä Sinulle hyvien kirjojen parissa. T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin olet jaksanut kahlata läpi huonoltakin tuntuvia kirjoja jos vaan kaksi on jäänyt kesken.
      Makuasioitahan nämä tosiaan ovat. Mutta minustakin tuo Ulla-Lena Lundbergin JÄÄ on yksi parhaita kirjoja jotka olen lukenut.
      Mukavaa syksyä ja mukavia kirjoja myös sinulle!

      Poista
  9. Minuakin ärsyttää, jos koko ajan saa miettiä, että kuka oli kukin kirjojen henkilöistä. Lukukokemus kärsii, kun ei voi rauhassa syventyä lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on rasittavaa ja kun koko ajan tulee uusia nimiä, niin pää menee pyörälle.

      Poista
  10. Kesken jää mullakin, jos lukeminen ei vaan kertakaikkiaan suju. Ja ehkä vielä helpommin silloin, jos kirja on lainattu kirjastosta, niin ei tule tavallaan sitä tunnetta, että pakko lukea, kun kerran olen ostanut..

    Ja kyllä hyvän kirjan tunnistaa aika äkkiä siitä, että sitä taas EI malta jättää kesken millään, vaan tekee mieli lukea yhdeltä istumalta kaikki.

    Tää oli mun mielestä kaikessa rehellisyydessään hyvä kirja-arvostelu :).
    Eikähän ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun itsekin olen lainannut jotain jonkun muun suositusten perusteella ja oma näkemys onkin ollut ihan päinvastoinen. Makuja lienee yhtä paljon kuin lukijoitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ettei samalla tavalla harmita kesken jättäminen jos kyseessä lainakirja. Joskus törmää niin hyviin kirjoihin ettei millään haluaisi pitää taukoa lukemisessa ja sitten kun kirjan on lukenut loppuun toivoisi että se vielä jatkuisi.

      Poista
  11. Välillä tulee tosiaan suuria pettymyksiä kirjojen kanssa. Minä jätän suosiolla kirjan kesken, mikäli se ei imaise mukaansa viimeistään siinä vaiheessa, kun kolmasosa luettu. Usein ne pettymykset tulevat juuri niiden kirjojen kohdalla, joita on ennalta paljon suitsutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tuntuisi olevan että jos ei kolmasosan luettuaan vielä ole ruvennut kirjasta tykkäämään, niin silloin sen voi jo hyvällä mielellä jättää kesken. Mulla oli vaan tuon Eppu Nuotion kirjan kanssa se, että olen aiemmin tykännyt hänen kirjoistaan enkä suostunut uskomaan etten tykkäisi tästäkin :)

      Poista
  12. Minä olen monesta blogista lukenut tästä "Ennen kuin mieheni katoaa" kirjasta ja se on herättänyt mielenkiintoani siinä määrin, että voisin sen joskus lukea. Toki lukulistalla on vaikka kuinka paljon kirjoja jotka haluaisi lukea, joten saa nähdä milloin tähän saakka ehtii :)

    Itse olen periaatteessa vähän sellainen, että kun aloitan jonkin kirjan, niin luen sen myös loppuun asti, vaikka se tuntuisikin puiselta. Kuitenkin, joskus on ollut yksinkertaisesti pakko luovuttaa, kun ei vain pääse eteenpäin. Tylsistyttää, väsyttää - eihän lukemisen suinkaan sellaista pitäisi olla, vaan iloista ja miellyttävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin olin minä lukenjt hyviä arvosteluja, mutta itselle ei kuitenkaan ollut ihan mieleinen. Kukaties sinä tykkäät kovastikin.

      Poista
  13. Onpa lohdullista, että jollekin muullekin käy noin. Suitsutettu ja kehuttu onkin osoittautunut pettymykseksi.... Olen myös huomannut, että maku voi olla kovin erilainen eli varovaisesti suhtaudun suosituksiin ja itseäkin arveluttaa kehottaa lukemaan jotakin itselle kolahtanutta. Lukeminen on parhaimmillaan ihanaa! tarina vie mennessään eikä malttaisi lopettaa. Lempeää lukukuuta! Tuija
    ps.Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina silloin tällöin näin käy.Makuasioitahan nämä ovat. Kun saa luettavakseen oikein mkeluisan kirjan niin sitä ei malttaisi kädestään laskea.
      Kiitos, odotetaan jo malttamattomasti muuttoa!

      Poista