torstai 22. kesäkuuta 2017

HELPPO KUKKASEPPELE PÖYDÄN YLÄPUOLELLE




Olen  usein tehnyt juhannukseksi terassin pöydän yläpuolelle kukkakranssin.

Minulla on tavallisesti tuossa paikassa kynttelikkö, mutta näin kesällä sitä ei tule poltettua ja varsinkin kesän juhlana, juhannuksena kukkaseppele on paikallaan.





Kynttelikössä on pohja, jonka läpimitta on noin 20cm ja pohjan päällä on irrotettava lasikupu.
Käytin tätä pohjaa kranssin pohjana. Laitoin siihen ensin koko pohjan peitoksi oasis-sientä, jonka kastelin. 
Tällaiseen kranssiin voi tietysti käyttää mitä tahansa kukkia, mutta halusin laittaa pelkästään vihreää kun terassillamme jo on muita kukkia jotka ovat värikkäitä.



Käytin kranssiin kaislaa, mustikanvarpuja ja puolukkaa, joka kukkikin pienin herttaisin kukin.

Ensin työnsin kaislat alimmaiseksi sieneen, niin että ne ovat ihan vaakatasossa koko pohjan ympäri. Ne ovat n. 30 cm pitkiä.

Kynttelikön pohjassa on mukavasti lenkkejä jotka tukevat kaisloja, mutta hyvin ne pysyvät ilman tukeakin paikoillaan.

Kun olin tökkinyt kaisloja tiheään vieri viereen rupesin lisäämään puolukanvarpuja. Koska halusin niiden kukkien näkyvän pöydässä istuville, laitoin ne ennen mustikanvarpuja.

Lopuksi täytin sienen päällisen mustikan oksilla niin ettei sientä näy.

Vielä loraus vettä sienelle ja kranssi on valmis.




Ny vaan pidetään peukkuja ettei juhannuksena ainakaan sataisi ja tuulikin voisi pysytellä maltillisissa lukemissa.



IHANAA JUHANNUSTA SINULLE LUKIJANI!





tiistai 20. kesäkuuta 2017

MITEN RÖTISKÖSTÄ TULI PIHAN KAUNISTUS?




Parin viime päivän ajan meillä on maalattu, maalattu ja maalattu.

Maalauksen kohteena oli ulkorakennus, jossa on ulkohuussin lisäksi varastotilaa.




Tämä vajamme on alunperin rakennettu jätelaudoista ja aikomuksena ehkä olikin silloin parikymmentä vuotta sitten, että rakennus olisi vain väliaikainen, kunnes "kunnollinen" saataisiin.
Seinien väri on sama kuin itse mökin, mutta niitä ei ole valmistumisen yhteydessä tehdyn maalaamisen jälkeen maalattu muuta kuin huonommista paikoista ja väri olikin paikoin haalistunut melkeinpä kokonaan pois.
Etuseinää on maalattu ja nuo siniset laudat ovien ja ikkunan ympärillä on myös maalattu uudestaan muutaman kerran.





Tästä rannan puoleisesta seinästä ei enää paljon maalia erota, joten maalaus oli enemmän kuin tarpeen.

Tässä vaiheessa rakennus näytti siltä, kuin sen voisi melkeinpä potkaista kumoon.

Ei kuitenkaan ruvettu potkimaan vaan marssittiin maalikauppaan, sitten kun ensin oltiin päätetty vajan tuleva väri.

Mietittiin punaista, joka täällä Ahvenanmaalla on tosi yleisesti käytetty väri, mutta sitten ajateltiin, että voi tulla liian kirjava pihapiiri jos punaiseksi laitetaan.

Ihan samaa harmaatakaan ei enää haluttu, vaan hiukan enemmän muutosta kaivattiin.

Silloin keksittiin MUSTA väri ja se oli menoa se!

Ikkunoiden ja ovien ympäryslaudat päätettiin maalata valkoisiksi kuten mökissä ja saunarakennuksessakin on.




Tämän verran tummemmaksi tuli uusi seinäväri. Mustaa voidaan pitää tosi synkkänä, mutta meidän silmiimme muutos ei entiseen ollut kovin suuri, tummahko kun väri oli ollut jo ennenkin.


Maalasimme ovetkin mustalla, mutta jo tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä että talon ulkonäöstä tulisi vähän yksitoikkoinen.

Niinpä piti ruveta tuumimaan mikä väri oviin sopisi.

Olen aina ihaillut vanhojen talojen ovissa usein nähtyä okrankeltaista,  vanhanaikaista, hienoa väriä.

Selailin muutamista sisustuslehdistä kuvia joissa tuota väriä oli käytetty ja kohta oli päätetty että ovista tulisi juuri sen väriset.

Leikkasin lehdestä kuvan jossa talon ovi oli juuri sen värinen kuin mitä halusimme ja J lähti maalikauppaan kuva mukanaan.


Keltaista väriä sieltä tulikin, mutta kun ovesta oli vasta pari lautaa maalattu, huomasimme ettei väri ollut ihan sitä mitä oli tarkoitus.

Maalasin kuitenkin molemmat ovet kahteen kertaan sillä värillä siinä toivossa että se tummenisi kuivuttuaan.

Ei se mihinkään tummentunut. Sitten sekoitimme tuohon keltaiseen hieman mustaa jotta se tummenisi.

Ei vieläkään ollut toivomamme väri, mutta kun sitä nyt oli ostettu, niin rupesin maalaamaan  sillä värillä, kahteen kertaan jotta vanha väri peittyisi.

Katseltuamme noita ovia uudestaan aamulla  totesimme ettemme halua sen värisiä ovia.

Ei kun uudestaan maalikaupoille ja tällä kertaa saimme juuri sellaisen väristä maalia mitä olimme ajatelleetkin.



Nyt on vajarakennus kokonaan maalattu ja muutos on kyllä melkoinen. Vanhasta röttelöstä taisikin tulla pihamme kaunistus.

Ovien värikin on niin sama kuin mitä alunperin haluttiin. Ja näiden ovien maali ei ihan kohta kulu pois. Ne nimittäin tuli maalattua kokonaista viisi kertaa ennenkuin oltiin tyytyväisiä!

Ennen maalausta vajan seinässä oli levy johon tikkataulu kiinnitetään , mutta meillä heitetään tikkaa ehkä kaksi kertaa vuodessa, joten jätettiin tuo levy vastamaalatusta seinästä pois. Sille pitää keksiä joku uusi paikka, jos tikkaa ruvetaan heittämään.







Vesisäiliö meillä olikin jo ennestään käsien pesua varten ja nyt koristeeksi laitettiin vielä seinälle amppelikukka.

Ikkunan ristikko on myös laitettu tämän maalauksen yhteydessä. Sitä ei ennen ollut.

Itse huussi remontoitiin muutama vuosi sitten ja sille ei tarvinnut tehdä mitään. Remontista voit lukea TÄÄLTÄ.







Kyllä maalilla saa ihmeitä aikaan. Koko rakennus näyttää nyt melkeinpä uudelta ja ihmetyttää miksei ruvettu tähän aikaisemmin. Ehkä mielessä oli hiukan sellainen ajatus, että kohtahan tuo kuitenkin pitää purkaa, eikä ole mitään mieltä enää sitä kunnostaa.
Saa nähdä jos tämä vaja kestää toisetkin parikymmentä vuotta ja vaikka ei kestaisikään, niin nyt se on ainakin paljon kauniimpaa katseltavaa kuin ennen maalausta.


Nyt pidetään vähän taukoa maalaushommista, mutta kyllä niitä vielä tälle kesälle riittää.



MUKAVAA JUHANNUSVIIKKOA! 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

JOKO HEITIT TALVITURKIN?










Takana lämmin ja vauhdikas viikonloppu lapsenlasten kanssa.

Askelmittariinkin kertyi yrittämättä suositellut 10.000 askelta ja ylikin, sen verran liikkeessä pitävät lapset isovanhempansa.

Ulkorakennuksen maalaus ei edistynyt, mutta huomenna jatketaan uudella innolla.

Tänään, ennen kuin lapset lähtivät kotiinsa mentiin rantaan ja lapset kahlasivat rantavedessä. Sen verran kylmää vesi oli, etteivät he uimaan vielä halunneet.

Sää oli mitä ihanteellisin valokuvaukseen nyt illalla ja monta kuvaa tulikin napattua.


JOKO SINÄ OLET HEITTÄNYT TALVITURKIN? MINÄ EN JA ENNESTÄÄNKIN ON JO USEAMMAN VUODEN TURKIT NISKASSA!





lauantai 17. kesäkuuta 2017

PUNAISTA, VAI JOTAIN IHAN MUUTA...?






Tänään meillä jatkuu maalaushommat. Vanha vajamme saa uutta väriä pintaansa.
Se on ollut saman värinen kuin itse mökkikin, mutta nyt tulee hiukan uutta väriä. Kuvia tulee blogiin kunhan homma on valmis.
Punaista seinäväriä ei kuitenkaan tule, vaikka sitäkin hiukan tuumailtiin.

Kauniitahan nuo punamultaseinät ovat, mutta ei sitten kuitenkaan ihan sitä mitä me mökiltämme haluamme. (Kuvat Önningebystä, Jomalasta)



Kohta lähden noutamaan lapsenlapsiamme tänne. Saa nähdä mitä viikonlopun ohjelmaan heidän kanssaan sisältyy.



MITÄ SINUN VIIKONLOPPUSI SISÄLTÄÄ?





torstai 15. kesäkuuta 2017

TAAS YKSI VINKKI AHVENANMAALLA LOMAILEVILLE




Hei!

Lupasin tuolla aikaisemmassa postauksessa esitellä sinulle taas yhden kivan kahvittelupaikan täällä Ahvenanmaalla.


Kesäpäivän kohokohtiahan on nauttia iltapäiväkahvit jossain viehättävässä kesäkahvilassa.







Ajelimme viikonloppuna paikkaan, jonne meidän piti jo viime kesänä mennä tutustumaan, mutta olimme sen verran loppukesästä liikkeellä, että kahvila oli jo suljettu. Kyseessä on Lemlandissa sijaitseva kahvila.
Tänä vuonna olimme ajoissa liikkeellä.


 Näin alkukesästä HUMLAN CAFE  on auki vain viikonloppuisin, mutta ajalla 24.6-7.8 se on auki joka päivä klo 11-16 ja keskiviikkoisin klo 11-20.




Paitsi kahvia ja kotona leivottua kahvileipää, täällä voi nauttia Ahvenanmaan pannukakkua, voileipiä ja kevyttä lounasruokaakin.

Humlanin kahvila on viihtyisässä kasvihuoneessa jossa kahvinsa sadesäällä voi nauttia, mutta aurinkoisella säällä, kuten meidän siellä käydessä, on kiva istua ulkosalla ja ihailla maaseudun rauhaa. 



Pihapiirin pikku mökissä on kirpputori, josta hyvällä onnella voi tehdä löytöjä. 






Kahvilan omistaja asuu pihapiirissä ihanassa vanhassa talossa ja ympärillä on todella rauhallista.

Me nautimme kahvimme vastaleivottujen korvapuustien kera, ja hyvää oli.

Klikkaamalla TÄSTÄ voit katsella huumorilla höystettyä postaustani  tästä kivasta paikasta ja lukea miten samasta paikasta voi ajatella riippuen siitä jos silmillä on ruusunpunaiset lasit, tai tummat.


Tämä käymisen arvoinen kahvila sijaitsee osoitteessa Skomakarstigen 60, Lemland, Åland.


Lisää kaikkea tarpeellista tietoja Ahvenanmaalle matkaileville löydät TÄÄLTÄ.

Tekemistä täältä löytyy varmasti jokaiselle ja täällä olet melkein kuin ulkomailla, mutta kuitenkin kotimaassa.

Oletko käynyt Ahvenanmaalla, vai onko suunnitelmissa tulla? Minulta voit kysyä neuvoa jos olet epätietoinen jostain tänne matkustamiseen liittyvässä asiassa.



AURINKOA PÄIVÄÄSI!



maanantai 12. kesäkuuta 2017

OPTIMISTI VAI PESSIMISTI




Asiat voi nähdä monella tapaa, tai ainakin kahdella, nimittäin optimistin silmillä tai sitten pessimistin silmillä.

Itse kuulun, ainakin hiukan, viimeksi mainittuihin, vaikka mieluusti olisinkin enemmän optimisti.

Oppisipa olemaan hiukan vähemmän huolissaan kaikesta tulevasta ja varsinkin menneestä, sille kun ei enää mitään voi.

Näitä mietin kun katselin ottamiani kuvia. 





Optimisti: "Voi mikä ihana istuskelu-ja meditointipaikka tuo vanha tuoli on. Tuolla voisi rauhoittua ja kuunnella linnunlaulua ja lukea kirjaa"


Pessimisti: "Onpa pitkä ruoho ja varmaan kengät kastuu jos tuonne astuu. Punkit viihtyy juuri tuollaisissa paikoissa. Tuoli ei ehkä kestäisi istumista ja jos kestäisikin, niin puussa visertelevä lintu varmaan ruikkaisi päälleni, tai kirjan sivulle"





Optimisti: "Ihana pikku mökki ja kirppari. Näyttää lupaavalta ja siellä voisi tehdä löytöjä. Käynpä kurkistelemassa mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyy. Jännää!"
Pessimisti: "Varmaan joku kirppari. Näitä nyt on joka mutkassa nykyään. Tuonne ei ainakaan huonojalkaiset pääse kiipeämään. Aika pieneltä näyttää.  Noin pienessä tilassa ei voi olla mitään kiinnostavaa, vain niitä parittomia lautasia ja älyttömän hintaisia kirjoja, joita joku on selaillut sottaisilla sormillaan. Jätän väliin, ei sieltä kuitenkaan mitään löydy."





Optimisti: "Oi kuinka suloinen kukkakranssi ja sopii niin kauniisti harmaaseen seinään. Ja mikä parasta, siitä on iloa koko kesäksi, kun on tehty silkkikukkasista. Eipä tarvitse kastella ja sen voi huoletta jättää loman ajaksi ja kotiin palattua se on yhtä kauniina tuossa odottamassa. Ja sitä voi käyttää vielä ensi kesänäkin. Ei ole mitään kertakäyttökamaa."

Pessimisti: "Kaunis kukkakranssi. Ai, se onkin muovia. Kyllä oikeat luonnonkukkasista tehdyt olisivat sentään paljon kauniimmat. Näitä jaksetaan katsoa ehkä yksi kesä ja sitten ne lojuvat jossain varastossa.

 



Optimisti: "Suloista mummonmökkitunnelmaa ja hienosti keksitty ripustaa ruukut koukuilla seinäverkkoon.
 Kukat ovatkin aitoja, eläviä, miten hienoa!
 Noita on helppo kastellakin, kun ovat lähekkäin niin ei tarvitse kastelukannua raahata pitkiä matkoja.
 "

Pessimisti: "Taas noitamuovikukkia! Ai, nämähän ovatkin eläviä. Miten kuvitellaan että kukat viihtyisivät näin varjoisella paikalla ja vielä noin pienissä purkeissa. Kauhea työ noiden kastelemisessakin on, kun varmaan yksi kerta päivässä ei riitä."





Optimisti: "Ihanat omenankukat ja niin lähellä ikkunaa, että niihin voi jopa koskettaa kun avaa ikkunan. Ihana tuoksu tulvahtaa sisälle asti. Antavat mukavaa suojaa liian paahtavalta auringonpaisteelta. Haluaisinpa taittaa pari oksaa sisälle maljakkoonkin."

Pessimisti: "Onpas omenapuu istutettu lähelle rakennuksen seinää. Ei tee hyvää rakenteille. Tuohan varjostaakin ihan liikaa ja puun kukissa lentelevät hyönteiset tulevat avoimesta ikkunasta sisällekin kun noin lähellä ovat. Yhden oksan voisi ottaa maljakkoon, mutta eihän ne kauan kestä ja varistaisivat vaan kaikki terälehdet pöydälle, joten en ota."

 



Optimisti: "Onpas ihanan kutsuvan näköinen pöytä ja tuolit. Tuossa kelpaisi auringossa istuskella ja nauttia vaikka jäätelöstä. Pehmeät tyynyt tekevät istumisesta mukavan."

Pessimisti: "Tuossapa voisi nauttia jäätelöstä, mutta taitaa auringossa tulla tukalan kuuma ja jäätelökin sulaa ja valuu sormille. Nuo tuolitkin näyttävän kiikkeriltä ja varmaan kaatuvat helposti.
 
Pysyvätköhän tyynyt paikoillaan kun eivät ole istuimiin sidottu kiinni?"




Optimisti: "Kyllä tykkään noista vanhojen talojen koristeellisista ikkunoista. Ne ovat ihan toista kuin nykyajan suoraviivaiset ikkunat, ainakin tällaisiin taloihin. Jos niissä on vielä sellaiset vanhanajan puhalletut lasit, jotka mukavasti vääristävät kuvaa kun niiden läpi katsoo, niin ne ovat kyllä niin ihanat.
 
Kuistin ikkunoina nämä ovat ne ainoat oikeat."


Pessimisti: "Kyllähän nuo ikkunat kivalta näyttävät, mutta mikä homma kun niitä rupeaa pesemään. Aina jää jotain jälkiä kulmiin. Puhallettu lasi vääristää niin inhottavasti kuvaa ja joutuu liikuttelemaan päätään että saa selvän ulkopuolen näkymästä. Ja noita joutuu jatkuvasti krapaamaan, kittaamaan ja maalaamaan.

 Eivätkä taida kovin hyvin olla tiivistettyjäkään."
 

Niin, kaikella on puolensa.



IHANAA PÄIVÄÄ, OLET SITTEN OPTIMISTI TAI PESSIMISTI TAI JOTAIN SILTÄ VÄLILTÄ!
 

 



lauantai 10. kesäkuuta 2017

VOITKO USKOA ETTÄ......




Tähän aikaan vuodesta hedelmäpuiden kukinta on parhaimmillaan ja täällä Ahvenanmaalla, voitko uskoa, viljellään omenaa enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Koko Suomessa korjataan n. 5 miljoonaa kiloa omenoita joka vuosi ja tästä määrästä Ahvenanmaalta tulee yli 60% eli n. 3 miljoonaa kiloa.








Omenan viljely keskittyy kolmeen kuntaan eli Finströmiin, Getaan ja Vårdöhön.

Ahvenanmaan ilmasto on erityisen suotuisa omenan viljelyyn ja valtaosa täällä viljellyistä omenoista myydään Suomen markkina-alueella.






Sadonkorjuu alkaa elokuun loppupuolella ja jatkuu pari kuukautta.

Paitsi omenoita sellaisenaan, täällä ainakin kaksi tuottajaa valmistaa näistä omenoista tuoremehua ja sitä saa ostaa paitsi täältä Ahvenanmaalta, niin myös monista liikkeistä manner-Suomessa.

Kannattaa maistaa tuota mainiota mehua. Se on ihan kotitekoisen makuista ja sitä myydään pikku pulloissa sekä isommissa 3 litran tetroissa. Suosittelen!





Jos olisin omenapuu, niin en voisi toivoa kauniimpaa kasvupaikkaa kuin tämä Finströmin Tjudön tien varrella oleva viljelmä.


Tämänpäiväisellä valokuvausretkellämme näimme muutakin kaunista kuin nämä omenapuut, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. 

Siinä annan taas pitkästä aikaa vinkin kivasta kahvittelupaikasta, joten olepa kuulolla. 





OIKEIN IHANAA VIIKONLOPUN JATKOA SINULLE!



maanantai 5. kesäkuuta 2017

MITÄ KUULUU KASVIHUONEELLEMME?




Koleasta toukokuusta huolimatta alkaa puutarhassa jo olla mukavasti vihreää. Kukkapenkeissä on vielä paljaita paikkoja, mutta kohta yksivuotiset, siemenestä kasvatetut kukat toivottavasti täyttävät ne.

Kylvin sekä pioniunikkoa  että silkkiunikkoa ja molemmat ovat kyllä itäneet, mutta kovin pikkuruisia vielä ovat.

Vuorenkilvet ovat kohta kukkimisensa kukkineet. Ne vaatimattoman kasvupaikan kukkina viihtyvät minunkin kukkapenkissäni.






Kasvimaalla kasvaa hernettä, salaatteja, persiljaa, tilliä ja vielä pieni raparperi. Tuo raparperi on jo useita vuosia vanha, mutta oli niin huonossa kasvupaikassa, ettei vielä koskaan ole tuottanut satoa.

Tänä vuonna kun se siirrettiin kasvatuslaatikkoon, niin se on ruvennut viihtymään oikein hyvin. Pelkäänpä vaan että nytkin istutin sen liian ahtaaseen tilaan. Se varmaan vaatisi yhden laatikon kokonaan itselleen, joten ensi vuonna pitänee vielä siirtää se.

Herneet tarvitsevat kohta jonkinlaiset tuet.

Sitruunamelissaakin kylvin , mutta siitä ei vielä näy jälkeäkään. Salaatit sen sijaan kasvavat kohisten.

Nyt tuntuu että neljä kasvatuslaatikkoa on aivan liian vähän että saisi kaiken haluamansa mahtumaan, mutta onneksi mitoitimme aitauksen sen verran väljästi, että pari laatikkoa saamme tarvittaessa vielä sijoitettua tänne. Tänä vuonna kuitenkin mennään näillä.

Retiisinsiemenet kylvin isoon ruukkuun. Saa nähdä riittääkö se tila niille.




Sisällä kasvihuoneessa kasvavat kurkut ja paprikat ja niitä molempia onkin aika monta. Kummankaan kasvatuksesta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta hyvin ovat ainakin tähän asti viihtyneet (kop, kop).

Koska aurinko on tähän aikaan vuodesta niin korkealla ettei se paista kasvariimme suoraan seinän läpi, rullasin varjostuskankaan ylös. Kattoon jätin sen vielä suodattamaan kuumimmat auringonsäteet, vaikka kennolevy kattona jo estää voimakkaimman paisteen. 

Basilikaa olen myös kylvänyt  ruukkuun ja se tuntuu viihtyvän hyvin. Kuva siitä jäi ottamatta.

Pitääköhän se jakaa useampaan ruukkuun, vai annanko olla niin kuin nyt, eli aika rypäs yhdessä purkissa?



Paprikoissa on näkyvissä pienet kukan/hedelmän alut, joten jotain sieltä on tulossa. 




Tomaatteja meillä on viisi taimea. Kolme niistä on kirsikkatomaatteja, yksi "tavallisia" kooltaan ja yksi melko pieniä, soikean mallisia. 

Olisi ollut kiva kokeilla jotain eksoottisempaakin lajia, mutta täältä meidän seudulta ei sellaisia löytynyt.
Kasvihuoneen päätyseinään ripustin harsokankaan, koska siihen paistaa iltapäivällä aurinko kuumasti.

Muutamia yrttejä on vielä hankintalistalla ja ne ostan valmiina taimina. Luulen että laitan yrttejä hiukan terassillekin kasvamaan, niin pääsee kesäkukkien hankinnassa vähemmällä.


Oletko sinä jo hankkinut kesäkukkia, vai vieläkö odotat ilmojen lämpenemistä? Vai etkö ole ollenkaan kiinnostunut kukkien ym. hoidosta?



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

VAIHTELEVAA SÄÄTÄ








TOUKOKUU - parasta aikaa vuodesta!
Niin ainakin ennen vanhaan, kun toukokuussa päivät pitenivät ja lämpenivät. 

Vaatteita sai vähentää ja kesäiset ulkoleikit alkoivat toden teolla. Tänä vuonna kaikki oli kuitenkin toisin. Juuri kun uskoi kevään koittaneen, tuli lumi ja peitti maan. 
Kummasti ne kevään kukkaset kuitenkin lumen altakin pilkistivät ja hetken päästä oli lumi taas poissa.
Kasvihuoneessa aloiteltiin istutukset ja taimia kuskattiin yöksi sisälle ja aamulla taas kasvihuoneeseen.

Kylmää, pakkasöitä etelää myöten, mutta myös muutamia ihanan lämpöisiä päiviä, sellainen oli tämän vuoden toukokuu.

Jospa kesä jatkuisikin tänä vuonna pidemmälle syksyyn, kun alku oli niin hidasta!


KAIKKEA HYVÄÄ PÄIVÄÄSI!

t. Krisse 




perjantai 2. kesäkuuta 2017

KESÄHEPENISSÄ RÄNTÄSATEESEEN?

Kotona taas, viikon lomailun jälkeen. Kävimme Lapissa kevään tulemattomuutta ihmettelemässä. Lämpötilat keikkuivat muutaman plusasteen tietämillä ja räntää tuli melkeinpä päivittäin.





Kaunista ja aurinkoistakin säätä oli aina välillä ja kävelyllä uudella paikkakunnalla kuvasin näkymiä. Lunta ei juurikaan ollut enää muualla kuin tuntureilla. 

Yllästunturi näytti upealta vielä lumisine rinteineen.


 




 



Järvestä olivat jäät lähteneet, mutta matkallamme näimme monia järviä joissa vielä oli jääpeite.

 






Patikointipolkuja oltiin kunnostamassa eikä niille tässä kohtaa ollut vielä menemistä.


 




Lehtiä ei puissa vielä näkynyt, mutta pajunkissoja kyllä.


 




 




Tällä reissulla näimme poroja tavanomaista enemmän. Joskus on Lapinmatka mennyt niinkin, ettei yhtään poroa olla nähty, mutta nyt niitä näki jopa majapaikkamme ikkunan alla.

Ja räntää tulee taivaalta. Voi koululaisparkoja jotka huomenna viettävät koulun päättäjäisiä. Tyttärentytärkin aikoo hakea viimeisen todistuksensa peruskoulusta pukeutuneena kauniiseen, mutta kovin kesäiseen mekkoon ja jalassa paremmin kesäiseen meininkiin sopivat kengät. 

Missähän se kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen tällä hetkellä piileksii?

 



Tällä kerralla luonto ei Lapissa ollut kauneimmillaan. Kyllä ne lumella kuorrutetut maisemat miellyttävät enemmän ainakin minun silmääni.


Pakkasta ei sentään ollut eikä sääskiäkään vielä, joten siinä mielessä oli hyvä aika matkustaa, mutta talvitakki olisi kyllä ollut tarpeen.


 






Kuvasaalis jäi tällä kerralla harvinaisen vähäiseksi, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten kuvaan enemmän. Nyt huomasin, etten tullut ottaneeksi edes yhtä kuvaa tyttären uudesta kodista.


Tuossa talossa, jossa hän nyt asuu on pidetty myös kahvilaa ihan näihin päiviin asti ja hauska tapaus sattuikin kun olimme siellä vierailulla.

Meillä oli päivällisvalmistelut meneillään, pizza uunissa ja pöytää katettiin. Silloin oveen koputettiin ja sisään astui pariskunta.

Luulimme ensin että ovat jostain naapurustosta ja tulevat tervehtimään uusia asukkaita. He näyttivät hiukan epätietoisilta ja kysyivät hiukan epävarmoina, että "kai tässä vielä se kahvila on?"


Talon ulkoseinällä oli vielä paikoillaan kahvipannun kuva, joten ei niin ihmeellistä että kahvilaksi luulivat. Mitä vaan mahtoivat ajatella kun sisään eteiseen astuessaan tärmäsivät ensimmäiseksi lukuisiin kenkäpareihin. "Pitääkö tässä kahvilassa riisua kengätkin?"

Oltaisi ehkä voitu laittaa pikaisesti pystyyn pop up pizzeria, mutta emme sentään niin tehneet. Ilman kahviakin jäivät nuo matkalaiset.


Kahvipannu otettiin seinästä alas seuraavana päivänä.


Nyt ollaan taas kotona ja täällä vastassa oli vihreys.
Miten herneet ja muut viljeltävät ovat pärjänneet poissaolomme aikana, siitä sitten myöhemmin.



IHANAA JA LÄMPIMÄMPÄÄ VIIKONLOPPUA!