perjantai 5. toukokuuta 2017

MUISTAN KUN 70-LUVULLA......




Kaikkien värikkäiden kevätkukkien ja vappupallojen jälkeen on kiva taas käväistä mustavalkoisessa kuvamaailmassakin.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään mustavalkoisista kuvista. Olen huomannut myös sen, että rosoiset, suorastaan rumat näkymät houkuttelevat kuvaamaan, kuten tämäkin näkymä Turun keskustasta, jossa talojen välinen kuilu roskapönttöineen.

Siinä ei ole mitään kovin kuvauksellista, mutta jotenkin se viehättää. Minkähänlainen näkymä tuon portin takana on, tai mitä näkyisi talon katolta jos noita etualalla olevia portaita kiipeäisi niin pitkälle kuin pääsee? 






Ostoskeskuksen sisäänkäyntiin oli ripustettu lamppuja. En tiedä onko tämä jokin teemajuttu, vai ovatko lamput siinä vain valaistuksen vuoksi.

Kovin paljon valoa ne eivät kuitenkaan tuoneet ja koko keskuskin on aika tummasävyinen ja kolkkokin. Tuntui kuin oltaisi menty ajassa muutama kymmenen vuotta taaksepäin kun täällä käveli.

 




Mutta lattialaatoissa oli näin hellyttävä kuva. Pieni jalka jota käsi kannatteli. Aika hieno! 






Ylhäällä, katon rajassa puolestaan riippui tämä teos. Harmi kun en tullut katsoneeksi tarkemmin ympärilleni, että olisin saanut tietoa mikä tämänkin sanoma oli. Tuntuu että lamput, lapsen jalka ja tämä piirros kuuluisivat johonkin kokonaisuuteen, joka jäi minulle epäselväksi.




Tämä talo pääsi mukaan, koska en osaa päättää onko se kaunis ja hieno arkkitehtooninen luomus, vaiko kerrassaan kammottava. Jotain siinä on, joka viehättää.

Edessä oleva matala liikerakennus tuo mieleeni kaukaisia muistoja 70-luvun alusta.

Tässä talossa sijaitsi silloin Archimedes-niminen toimistotarvikkeita myynyt liike ja asioin siellä monen monta kertaa, kun nuorena tyttönä olin lähettinä eräässä toimistossa ja sinne, tai sieltä oli meillä usein toimitettavaa tai ostettavaa.

Voi niitä aikoja! Onkohan lähettejäkään enää olemassa, vai onko se ammattikunta sähköpostin ja kuljetuspalveluiden aikana kokonaan hävinnyt?




Nyt poistun tästä mustavalkomaailmasta ulos värikkäämpään ympäristöön ja toivotan sinulle oikein ihanaa viikonloppua! 



                                                                                          

21 kommenttia:

  1. Kauniita, mustavalkoisia kuvia. Joskus on todellakin mukava katsella mustavalkoisia kuvia. Ihanat nuo lattialaatat. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tykkään mustavalkokuvista. Laattakuva oli aika yllättävä.

      Poista
  2. Se on totta, että mustavalkokuvien katsominen jotenkin rauhoittaa.

    Viimeisen kuvan talo näyttää mun silmään jotenkin kolkolta ja autiolta, mutta muotohan siinä on hieno. Joka parvekkeella oma rauha ja omat näkymät.

    Toivotaan kuitenkin, että ulkona vallitseva värittömyys (ainakin täällä) pikkuhiljaa kääntyy värikkäämmän puolelle. Lehdestä tosin luin, että jo muutenkin myöhässä oleva kevääntulo pysähtyy, kun taas tulee viikonlopusta eteenpäin kylmä jakso. Plääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdenlaista mielipidettä tulee itsellekin tuosta talosta.
      Nyt on tänäänkin ollut lämmin ja kaunis päivä, mutta jo huomiseksi ennustettiin kylmempää.

      Poista
  3. Mielenkiintoista. Musta-valkoinen toimii aina. Musta on tullut jostain syystä hyvin ahne värien suhteen iän myötä. Mitä enemmän väriä sen parempi. En ole erityisen uskovainen, mutta mitä varten värit on tehty jos ei niistä nautita.

    Totta on myös, että valokuvassa musta ja valkoinen toimivat. Ja mun mielestä toi talo on kaunis. Katson sitä hieman vinottain, vilkaisen, silmät sikkaralla: hieno rytmi! Voisi olla eri asia ihan kunnolla katsomalla :)

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värit ovatkin aivan ihania. Ajattele jos niitä ei olisi. Mutta välillä tekee hyvää nähdä kaikki mustavalkoisena, mutta vain näin kuvainnollisesti!
      Tuo rakennus jakaa mielipiteitä.

      Poista
  4. Kyllä tuo ensimmäinen kuva on kuvauksellinen. Se herättää ajatuksia, kuka tuossa on kävellyt ja mitä hän on ajatellut, millaista elämää on portin takana jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään tuosta ensimmäisestä. Vanhat rakennukset paksuine seinine ovat ihania ja tyhjä, kapea tila on myös hieno.

      Poista
  5. Näitä kuvia oli ilo katsoa.

    VastaaPoista
  6. Olen hurmioitunut mustavalkoisista kuvista ja aivan ihastuttavia nämäkin. Itse asiassa meillä on blogissa vinkki, joka liittyy mustavalkoisiin kuviin. Löysimme nimittäin mustavalkoisten kuvien aarreaitan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin katsomassa bloginne linkkiä ja aarteitahan sieltä löytyy, aivan ihania. Kiitos vinkistä!

      Poista
  7. Hienoja. Mustavalkoisissa kuvissa on "sitä jotain".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään itsekin mustavalkoisista kuvista, ainakin vaihtelun vuoksi.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen postaus Turusta. Mustavalkoisuus kuvissa on piristävää.
    Tuo alin kuva As Oy Carenian talo on mielestäni hieno esimerkki 1960-luvun arkkitehtuurista Turussa. Talo on moderni, selkeä ja väritykseltään valkoinen. Silloinhan puhuttiin Turusta valkoisena kaupunkina ja tuo talo oli loistoesimerkki valkoisen kaupungin taloista. Talo on kekseliäästi suunniteltu, sillä jokaisesta sisäpihan parvekkeesta on näkymä Aurajoelle. Siitä tulee tuo hieno muotokieli ja rytmikkyys.
    Olipa innostava postaus. Pitäisiköhän joskus tehdä mustavalkoinen postaus?
    Kiitos Kristiina ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Valkoinen kaupunki-nimitys on minulle ihan uutta, vaikka ikäni Turussa olenkin asunut. Totta on että talo on sikäli ovelasti suunniteltu että todella joka parvekkeelta näkyy joki.
      Muistelen että Aurajoen rannalla, Kristiinankadun ja Läntisen Rantakadun kulmassa on saman tapainen talo. Lieneekö sama arkkitehti suunnitellut?
      Tee ihmeessä mustavalkoinen postaus. Tulen sitten katsomaan.
      Oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinullekin!

      Poista
  9. As Oy Wilenia on siinä Linnankadun, Kristiinankadun ja L.Rantakadun korttelissa. Siinä myös kaikki parvekkeet on sijoitettu niin, että niistä on jokinäköala. Ja muotokieli on sama kuin Carenian talossa. Carenian talo valmistui ensin ja Wilenian talo sen jälkeen. Kumpikin ovat 60-lukulaisia. Arkkitehti Pekka Pitkänen on suunnitellut molemmat talot.
    Olipahan sinulla kiva aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta. On kivaa kun postauksen kommentista saa tietoa ja tunnutkin olevan hyvin perillä näiden rakennusten historiasta.
      Mukava kuulla että tykkäsit!

      Poista
    2. Nyt tuli vielä mieleen, että muistankohan ihan väärin, kun mielestäni myös Kupittaankadulla, Seikkailupuistoa vastapäätä olisi saman tyylinen talo?

      Poista